Me suomalaiset syömme keskimäärin 9 kiloa kurkkua vuodessa. Kurkku on nopeasti kasvava ja kiitollinen viljeltävä. Kurkku on hyvänä kakkosena eniten syötyjen vihannesten joukossa Suomessa heti tomaatin jälkeen.
Kurkkuja on helppo kasvattaa itse, ja kuka tahansa pystyy siihen. Se antaa suuren sadon koko loppukesän. Suurella todennäköisyydellä siitä tulee kestosuosikki.
Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry valitsevat joka vuosi Vuoden HeVin. Tänä vuonna se on kurkku. Nimityksen tavoitteena on, että tavalliset kuluttajat ja kauppa löytävät sekä uusia että jo tuttuja vihanneksia ja että me toivottavasti alkaisimme syödä lisää kasviksia.
Valitse oikea lajike
Kun puhutaan kurkun kasvattamisesta avomaalla, eli siis paljaan taivaan alla, tulee ehkä mieleen perinteinen, hiukan nystyräinen avomaankurkku. Avomaakurkkuja on valittavana useita lajikkeita, muun muassa sellaisia, jotka ovat hyviä kurkkusäilykkeisiin. Strömsöhön istutimme Parka- ja Burpless tasty -lajiketta.
Sille, joka pitää tavallisesta sileästä kurkusta, ilmestyy jatkuvasti uusia lajikkeita kokeiltavaksi myös avomaalla. Niitä kutsutaan usein minikurkuiksi, eli ne ovat hiukan lyhyempiä kuin kasvihuonekurkut. Piccolino ja Passandra ovat esimerkkejä minikurkuista, jotka soveltuvat erinomaisesti avomaalla ja parvekeruukussa viljeltäväksi.
Vedellä ja ravinteilla saa hyviä kurkkuja
Kurkku kaipaa lämmintä, syvää ja ravinteikasta multaa. Taimet tarvitsevat myös paljon vettä, jotta ne jaksavat tuottaa runsaasti satoa. Kuivuus ja ravinteiden puute voi vaikuttaa kurkkujen makuun. Kitkerien kurkkujen välttämiseksi on annettava vettä ja ravinteita säännöllisesti.
Kerää mielellään sadevettä viljelmän lähelle. Ruukussa kasvatettavia kurkkuja on kasteltava useammin, koska multa ruukuissa kuivuu nopeammin. Lehtien pitää olla vihreät ja terveet. Jos lehdet alkavat kellastua, on vettä ja ravinteita annettu liian vähän.
Kurkut voivat kasvaa maata pitkin, mutta vievät paljon vähemmän tilaa, jos ne pääsevät kiipeilemään jotain vasten. Kurkuista ei tule erityisen raskaita, joten ne kasvavat hyvin pystysuunnassa.
Lue, mikä on lajikkeen ihannekoko ja valitse sen mukaan. Rapeimpia ja parhaita kurkut ovat yleensä noin 10–15 cm pitkinä, ennen kuin ne alkavat turvota ja kuori paksuuntuu.
Kurkuntaimiin voi iskeä härmätauti. Härmätauti on aktiivisimmillaan kuumassa ja kuivassa. Pidä siksi kastelu tasaisena kuumimpaan aikaan, kun kasvi on alttiimpi tuholaisille.
Pidä huoli hede- ja emikukista
Kun ostaa siemeniä tai kurkuntaimia, törmää usein nimityksiin, partenokarppinen, F1-hybridi ja ei-partenokarppinen.
Partenokarppinen tarkoittaa, että taimessa on vain emikukkia. Tällainen taimi voi muodostaa yhden kurkun jokaiseen kukkaan ilman pölytystä. Se on siis itsepölytteinen.
Partenokarppiset lajikkeet ovat aina F1-hybridejä, mikä tarkoittaa, että ne on risteytetty kahdesta eri vanhemmasta. Tällä tavalla saadaan uusia viljelemisen arvoisia ja hyviä lajikkeita. Huono puoli on, ettei niistä kannata ottaa talteen siemeniä, koska ei tiedä, mitä ominaisuuksia niihin tulee. Viljelytulokset voivat siksi olla hyvin vaihtelevia.
Ei-partenokarppinen tarkoittaa, että taimessa on sekä hede- että emikukkia ja pölyttäjät hoitavat hedelmöityksen. Jos kasvatat ei-partenokarppisia kurkkuja kasvihuoneessa, jossa on vähemmän hyönteisiä kuin avomaalla, voit itse auttaa pölyttämisessä.
Jos valitsee useita erilaisia kurkkulajikkeita viljelmälleen, on tärkeää valita joko partenokarppisia tai ei-partenokarppisia lajikkeita. Jos näitä lajikkeita sekoittelee, voi olla vaarana, että partenokarppisia kukkia pölyttää hyönteinen, joka on käynyt ei-partenokarppisen kasvin hedekukassa, ja tuloksena on epämuodostuneita ja kitkeriä kurkkuja.
Jos haluaa kasvattaa sekä partenokarppisia että ei-partenokarppisia kurkkuja, voi pitää ne etäällä toisistaan tai pitää partenokarppiset peitettynä, koska ne eivät tarvitse muutenkaan pölytystä.
