Saimaan etelärannalla Etelä-Karjalan maakunnassa sijaitseva Lappeenranta haki kaupungille sen ominaispiirteitä ja kulttuurista omaleimaisuutta seitsemänkymmentäluvun lopussa.
Suomen paras Lappeenranta -nimisessä ohjelmassa haastatellaan pääasiassa kaupungin päättäjiä ja vaikuttajia, jotka kertovat näkemyksensä siitä, mihin suuntaan kaupungin pitäisi palvelujaan kehittää ja mitä mieltä he olivat jo tehdyistä ratkaisuista.
"Suomen paras kaupunki ei olekaan aina paras", toteaa toimittaja Pekka Oksala ohjelmassa.
Lappeenranta olikin 1970-luvulla monenlaisten haasteiden edessä. Kohtuullisen vireä elinkeinoelämä oli liian yksipuolista, kaupungin vanhaa rakennuskantaa oli purettu suruttu, mutta tilalle ei aina saatu rakennuttua uutta. Kaupunkikuvaa rumensivat suuret hiekkamontut. Kulttuurielämän kehittäminen oli jäänyt pysähdyksen tilaan. Toisaalta haluttiin olla eräänlainen viipurilaisen karjalaisuuden mantteliperijä, toisaalta haettiin jotain omaperäistä. Kulttuurielämänkään suuntaviivojen hakeminen ei sujunut riidoitta. Kaupungin ei haluttu tukea suomalaista massakulttuuria, josta Humppafestivaalit kävivät esimerkistä. Niistä saatavan hyödyn kun katsottiin menevän helsinkiläisille liikemiehille. Tukea tuli antaa vain kotoperäiselle taiteelliselle tekemiselle. Teatteria tämä ei näyttänyt koskevan, sillä se joutui toimimaan vanhassa, tarkoitukseensa jo sopimattomaksi käyneessä puurakennuksessa.
Sosiaaliset ongelmat kuten alkoholismi ja nuorten huumausaineiden käyttö olivat tilastollisesti Kaakkois-Suomen suurinta. Lappeenranta johti myös avioerotilastoja ja työttömyysluvut olivat huolestuttavia. Eikä ongelmien hoitoa helpottanut yhtään se, että kaupungin päätöksenteko oli auttamattomasti umpikujassa poliittisten erimielisyyksien vuoksi.
Yksi ohjelman mielipiteitä kirvoittava teema on karjalaisuus, joka kadunmiehelle merkitsee menetettyä Karjalaa, murretta ja tunteiden kirjoa. Mutta jotkut vaikuttajat olivat sitä mieltä, että Lappeenrannassa karjalaisuus on lällykarjalaisuutta, joka on ulkoapäin omaksuttua ja pakonomaista sisältäen karjalaisuuden pahimmat kliseet.
Kaupunginjohtaja Jarmo Kölhi ei kuitenkaan kaupunkiin ja karjalaisuuteen kohdistuvista kielteisistä arvioista kiihdy vaan toteaa rauhallisesti, että Lappeenranta on vilkas ja välitön karjalainen kaupunki. Kölhi piti karjalaisuuden vaalimista tärkeänä seikkana kaupungin tulevaisuutta ajatellen.
Teksti: Sirpa Jegorow