Solu on elämän perusyksikkö. Kaikki eliöt rakentuvat soluista, yhdestä tai useammista. Eliöiden rakenteesta riippuen solut voivat olla enemmän tai vähemmän erilaistuneita. Alkeistumallisten ja aitotumallisten soluissa on tiettyjä eroavuuksia, mutta solujen perusrakennne on kaikilla eliöillä jokseenkin samanlainen.
HUOM! Tämä verkkosivu perustuu vanhaan opetussunnitelmaan, eikä sitä ole päivitetty. Otathan huomioon harjoittelussasi, etteivät kaikki tiedot välttämättä ole ajantasalla.
Soluja ympäröi solukalvo, jonka sisällä ovat solulima ja soluelimet. Kasvisoluilla on myös soluseinä ja viherhiukkasia eli kloroplasteja, joissa yhteyttäminen tapahtuu. Yhteyttäminen sitoo auringonvalon energiaa solujen käyttöön. Mitokondrioissa tapahtuva soluhengitys vapauttaa energiaa solun tarvitsemiin toimintoihin, kuten proteiinien valmistamiseen. Solut lisääntyvät jakautumalla eli mitoosilla. Mitoosissa tumassa sijaitseva DNA kahdentuu ja perintöaines siirtyy myös uuteen soluun.
Biologisten molekyylien, solujen ja kokonaisten eliöiden piirustukset on kirjattu niiden perintöaineksen, DNA:n, rakenteeseen. DNA-jaksoa, joka kertoo kuinka tietty valkuaisaine eli proteiini valmistetaan, kutsutaan geeniksi. Geeni sisältää ohjeet proteiinin rakenteesta. Näiden ohjeiden perusteella rakentunut proteiini täyttää juuri sille tarkoitetun tehtävän. Geeneissä ominaisuudet siirtyvät sukupolvelta toiselle. Suvuttomassa lisääntymisessä geenit muuttuvat vain mutaatioiden kautta. Suvullisessa lisääntymisessä syntyy uudenlainen yksilö, kun vanhempien geenit järjestäytyvät uudenlaisiksi ominaisuusyhdistelmiksi.
Fotosynteesi tuottaa sokeria ja happea
Soluhengitys tuottaa hiilidioksidia ja vettä
Perinnöllisyys
Yksi elämän ominaispiirteistä on perinnöllisyys. Perinnöllinen tieto on DNA-molekyyleissä.
Geeni on perinnöllisen tiedon osanen
Mutaatiot synnyttävät uusia geenejä
Tutkijan kommentti: Perinnöllisyyden opetus kaipaa päivittämistä