Talvi-ja jatkosodan aikana kulki kenttäposti tiuhaan. Kaikkiaan rintamalta ja rintamalle lähetettiin sotien aikana peräti miljardi kirjettä. Kirjeissä kaivattiin, pelättiin, lohduteltiin ja suunniteltiin tulevaa.
Sota-ajan kirjeet olivat yllättävän arkisia. Näin kertoi muutaman vuoden takainen kirja Kirjeitä sodasta, jonka ovat toimittaneet Tampereen yliopiston tutkijat Seija-Leena Nevala-Nurmi, Ilari Taskinen ja Marko Tikka.
Kodin kuulumiset kulkivat rintamalle ja miehet ottivat kantaa lasten kasvatukseen.
Nyt on sitten kevättöiden aika koittanut. On meilläkin oltu jo pellolla töhettämässä, vaikkei vielä ole kylvetty. Nyt sitä onkin taas kiirettä, kun ei ole paljonkaan miehiä kylvölomalle laskettu.
Kirjeissä löytyy myös tunteen paloa. Pariskunnat rakastivat ja ikävöivät. Monissa miehissä etäisyys ja vaikea aika herättivät uinuvan runoililjan.
Kirjoittele sinäkin useasti, sillä on hauskaa saada aina lukea muutama rivi rakkaimmaltaan. Jospa minä nyt taas lopetan tämän ja lähetän sulle tuhatta kuumaa suudelmaa ja yhtä monta hellää syleilyä.
Kovin ahdistavista kokemuksista rintamamiehet pääosin vaikenivat. Kotiväkeä ei haluttu huolestuttaa. Kuolemanpelosta ja ahdistuksesta miehet kirjoittivat enemmän vanhemmilleen kuin puolisoilleen.
Usein kirjeiden sävy oli ennemminkin rehvakas.
Tänäänkin nitistettiin tästä vasemmalle yksi pataljoona. Ja makaavat sen miehet vieläkin jäällä. Kyllähän kevätvirrat sitten huuhtelevat heidän maalliset tomunsa Vuoksessa ja Suvannossa.
Suurin kokoelma, noin 40 tuhatta sota-ajan kirjettä, löytyy Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistosta. Sieltä ovat myös tämän artikkelin kirjesitaatit.
Kirjeitä on myös Kansalllisarkistossa sekä kotiseutu-ja maakuntamuseoissa.
Korjaus 4.12. klo 14:40: Tiedot ovat peräisin Seija-Leena Nevala-Nurmen, Ilari Taskisen ja Marko Tikan kirjasta Kirjeitä sodasta, ei Taskisen väitöskirjasta kuten jutussa aiemmin virheellisesti väitettiin. Taskinen tekee parhaillaan aiheesta väitöstutkimusta.
