Usein törkeää kommentointia perustellaan sillä, että kyseiset henkilöt ovat itse julkisuuden valinneet – heidän pitäisi kestää myös sen aiheuttamat haitat. Mutta miksi julkisuudessa toimivan ihmisen pitäisi sietää solvaamista tai uhkailua sen enempää kuin kenenkään muunkaan?
Artikkelissa seitsemän somessa aktiivisesti toimivaa henkilöä kertoo omista kokemuksistaan verkon keskustelukulttuurista ja pyrkii osaltaan muuttamaan sitä.
Kiusaaminen on kiusaamista myös netissä. Se ei ole vitsi.
Mikael Hertell, tubettaja
Mikael Hertell on tehnyt Youtube-kanavalleen videoita Deata-nimellä kuuden vuoden ajan. Hän muistelee saaneensa tuona aikana joka päivä osakseen haukkumista ja törkypalautetta.
– Asiallista kritiikkiä ei juuri tule, lähinnä pelkkää haukkumista ja solvaamista. Ihmiset sanovat, että kyllä nyt pitää muutama kommentti kestää.
Hertell kokee turtuneensa ajan myötä haukkumiseen, vaikka kohtuuttomalta se tuntuu edelleen. Hän ajattelee, että koska häntä on kiusattu aina muutenkin, se vain jatkuu somessa.
– Kritiikki kuuluu tähän hommaan, mutta jotkut eivät näytä ymmärtävän kritiikin ja haukkumisen eroa.
Hertellistä on kohtuutonta myös se, että kun hän jollain tavoin puuttuu törkyyn, jotkut riehaantuvat siitä.
Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että yksi kommentti on yksi lisää tuhansiin vastaaviin. Ja hän joutuu yksin käsittelemään kaikki ne viestit, joissa häntä haukutaan.
– Mullakin voi olla huono päivä, enkä haluaisi aloittaa sitä lukemalla ensimmäiseksi kommentteja, joissa mua käsketään tappamaan itseni.
Minja Koskela, Opettaja, tutkija ja bloggaaja
Minja Koskela on aktiivinen keskustelija somessa ja hän kirjoittaa säännöllisesti yhteiskunnallisista aiheista Bluestocking-blogiinsa.
Hän ottaa kantaa tasa-arvokysymyksiin, ja varsinkin feminismiin liittyvät kirjoitukset ja kannanotot tuovat Koskelalle somessa runsaasti törkykommentteja, jopa uhkauksia.
– Positiivinen kommentointi ja törkyä vastaan oleva meininki auttavat kuitenkin valtavasti.
Tehtyään Youtube-videon, jossa perusteli feminismiään, Koskela joutui voimakkaan nettihyökkäyksen kohteeksi. Hän päätyi lopulta poistamaan tekemänsä videon.
Koskela on myös joutunut sulkemaan kommenttiboksin blogissaan. Hän mainitsee, että törkykirjoittelu on kovin arkipäiväistä nykyään.
– Eri mieltä pitääkin olla, jos näkemys on eri, mutta henkilöön menevät asiattomuudet ovat eivät ole ok.
– Haluut sä vittu kuolla? tai Näytä tissit -kommentit eivät varmasti täytä keskustelun tai mielipiteen määritelmää. Kenenkään ei pitäisi joutua tuollaisia lukemaan.
Hanna Gullichsen, Ruokavaikuttaja, kokki, bloggaaja
Hanna Gullichsen on ruokavaikuttaja, joka kirjoittaa kirjoja ja Hanna G. ja pojat -blogia. Hän on joutunut useasti lukemaan törkyä itsestään.
– Valehtelisin jos sanoisin ettei tunnu pahalta, vaikka ymmärtäisin, että toihan on ihan paskaa. Se sattuu, että on saanut sellaisen reaktion aikaan jossain ihmisessä.
Gullichsen on aiemminkin puhunut julmasta nettikirjoittelusta ja on sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi joutua sietämään sitä.
– Hyvä voittaa aina pahan, kehutaan toisiamme. Ikävät kommentit tuntuvat vähemmän, kun on monta hyvää ja positiivista mukana.
Erään kerran joku laittoi Gullichsenille viestin ja haukkui häntä voimakkaasti. Se oli ihan hirveä kokemus, joten Gullichsen päätti ottaa kuvakaappauksen viestistä ja julkaista sen. Hän kirjoitti miltä viesti tuntui. Tämän jälkeen ikävän viestin kirjoittaja pyysi anteeksi sanojaan ja kertoi, ettei ymmärtänyt, miten pahalta se tuntui.
– Uskon, että ihmiset eivät ajattele, mitä he netissä tekevät tai sanovat.
Kari Kanala, Paavalin seurakunnan kirkkoherra ja julkkispappi
Kari Kanala on ollut julkisuudessa sekä kirkkoherrana että tv-pappina. Hän käy myös aktiivista keskustelua somessa. Verkossa hänet on tuomittu helvettiin, ja henkilöön menevää palautetta tulee säännöllisesti - varsinkin tiettyjen teemojen yhteydessä.
Kanala kokee kuitenkin pääsevänsä vähällä verrattuna naisiin, jotka toimivat kirkon piirissä näkyvissä tehtävissä. Hän ei juuri saa seksuaalisävytteistä törkyä, toisin kuin naispuoliset kollegansa.
Kanala peräänkuuluttaa mediakasvatuksen merkitystä, hänestä kouluissa olisi tärkeää opettaa medialukutaitoa. Myös lainsäädännöllä on vahva merkitys. Esimerkiksi toimittajien ja tutkijoiden pitää voida tehdä työnsä rauhassa ilman nettiherjausta ja pelottelua.
Jotkut tuntuvat ottavan Kanalan silmätikukseen ja etsivän vain mahdollisuutta vastustaa joka asiaa, josta hän netissä puhuu.
– Välillä tuntuu henkilökohtaisesti turhauttavalta kommentoida mitään, kun joku ottaa vain tehtäväkseen löytää virheitä ja vikoja.
Emmi Nuorgam, yrittäjä ja some-persoona
Emmi Nuorgam on kirjoittanut Emmi Nuorgam -blogia jo vuosia, mutta päätti nyt lopettaa sen, ainakin toistaiseksi. Hän rauhoitti myös Facebook-tilinsä, koska kyllästyi negatiiviseen keskustelukulttuuriin, jatkuvaan jankkaamiseen ja virheiden etsimiseen.
Nuorgam on joutunut parikin kertaa ison some-ryöpytyksen kohteeksi, jossa pahimmillaan sähköposti täyttyi ja puhelimeen tulvi tekstiviestejä.
– Tämän kaltainen kommentointi vaikuttaa kohtuuttomalta ihan kenen kohdalla tahansa. Mikä saa kenenkään fantasioimaan toisen raiskaamisesta tai kohdun repimisestä?
Nuorgam on joutunut miettimään, haluaako hän enää julkisesti puhua itselleen tärkeistä asioista, joita ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja kehopositiivisuus. Hän kuitenkin päätti, että ne ovat asioita, joista täytyy puhua, ainakin jollain foorumilla.
Toisaalta hän on myös pohtinut, kannattaako joka asiasta olla mielipide ja tarvitseeko jokaisen entisen koulukaverin tai kesätyökaverin mielipide ravintokeskusteluun tietää. Välillä voi pitää siis taukoa ja punnita, mikä on tarpeellista.
Julia Thurén, Juliaihminen-blogin kirjoittaja
Julia Thurén on taloudesta ja sijoittamisesta kirjoittava bloggaaja ja toimittaja. Hän on joutunut kerran voimakkaan nettihyökkäyksen kohteeksi. Asiatonta kommentointia hän kuitenkin saa suhteellisen vähän verrattuna moneen muuhun bloggaajaan.
– Kun saan ikävää palautetta, yleensä joku toinen lukija rientää puolustamaan minua.
Thurénista ilkeä kommentointi tuntuu pahalta.
– Viikonloppu on mennyt pilalle ja joskus tulee kylmäävä olo, kun lukee ihan puhtaita uhkauksia.
– Vihakommentit ovat kuin hyökyaalto, ns. hyvikset eivät jaksa sitä ja lopettavat kommentoinnin. Ja lopulta ihminen jää yksin vihaviestien kanssa.
Jos tulet syömään ravintolaani, niin syljen ruokaasi -kommentti ei liittyne enää mitenkään asiaan, josta oltiin puhumassa, Thuren toteaa.
Eino Nurmisto, bloggaaja ja somepersoona
Eino Nurmisto kirjoittaa Tämän kylän homopoika -blogia ja on samalla aktiivinen some-persoona. Hän ei omasta mielestään saa niin paljon törkypalautetta kuin voisi kuvitella. Hän uskoo, että blogin nimi kertoo jo aika paljon, joten blogiin ei eksy paljoa sellaisia lukijoita, jotka kiihtyvät teksteistä.
Nurmisto kirjoittaa paljon itsensä kautta ja on silloin myös luonnollisesti haavoittuvaisempi kommenteille. Hän tosin alleviivaa kirjoittavansa asioista, joista tietää paljon - se auttaa vastaamaan kritiikkiin ja antaa tiettyä turvaa.
Nurmisto peräänkuuluttaa moderointia ja valvontaa, hänestä se on hyvä keino poistaa öykkärit palstoilta. Toisaalta hän on sitä mieltä, että vapaus tuo mukanaan vastuun ja että kaikki ovat vastuussa sanomisistaan netissäkin.
– Kestän kyllä, jos joku on eri mieltä, ei ole tarkoitus, että kaikki ovat kanssani samaa mieltä. Usein näyttää siltä, ettei ihmiset edes huomaa mitä he nettiin kirjoittelevat.
Katso pysäyttävät tarinat nettikiusaamisesta
Riikka joutui niin piinaavan nettikiusaamisen kohteeksi, että päätti tehdä asiasta rikosilmoituksen. Videolla Riikka kertoo oman tarinansa.
Eetu joutuu kiusatuksi ala-asteella luki- ja hahmotushäiriön sekä ulkonäkönsä takia. Tilannetta ei helpota ensimmäisen luokan kertaaminen. Yläasteella kiusaaminen siirtyy sosiaaliseen mediaan.
Lenkkeilijä lataa YouTubeen videon iäkkäästä miehestä, joka jättää risuja lenkkipolun viereiseen risukasaan ja moittii kuvaajaa voimasanoin. Harmittomalta tuntunut video saa valtavat mittasuhteet.
Yle Areenassa on mahdollista katsoa kaikki Some Deep Story -sarjan jaksot.
Some Deep Story -dokumenttisarja
Some Deep Story -dokumenttisarja on Sami Kieksin käsialaa. Hän on kerännyt tarinat ja tehnyt jo 9 lyhytdokumenttia nuorten elämästä. Sami Kieksi tunnetaan laajasti nuorten auttajana, yrittäjänä ja some-persoonana.
Viime aikoina Kieksi on puhunut erityisen paljon nyky-yhteiskunnan kasvavasta ongelmasta, yksinäisyydestä, sekä internetissä ja reaalielämässä tapahtuvasta kiusaamisesta. Hän on hyvä yhteisöllisyyden luomisessa ja nuorten osallistamisessa kehitysprosesseihin. Kieksi on kysytty puhuja kouluissa ja tapahtumissa.
Kieksiä yksityisviestillä lähestyneiden nuorten innoittamana ja hänelle esille tulleiden pysäyttävien tarinoiden pohjalta hän on toteuttanut sarjan ”Some Deep Story”, joka kertoo rankkaa tarinaa siitä, mihin kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa. Sarjasta on tehty tähän mennessä jo kolme tuotantokautta. Parhaimmillaan sarjaa on katsottu YouTubessa lähes 400 000 kertaa/jakso, ja Yle Areenassa yhteensä reilut 100 000 kertaa.
Artikkelin kommentit esimoderoidaan.
EDIT:
20.8.2018 Otsikkoa muutettu.
31.5.2019 Otsikkoa muutettu.
1.7.2019 Kommentointi on päättynyt.