Toisissa oppiaineissa pisterajat pysyvät vuodesta toiseen tasaisemmin samana, toisissa ne laskevat, nousevat tai sahaavat edestakaisin. Tutkimme, miten pisterajat ovat kehittyneet kymmenen vuoden aikana neljässä paljon kirjoitetussa aineessa ja kysyimme Ylioppilastutkintolautakunnan edustajilta, miksi.
Äidinkieli
Äidinkielen pisterajat eivät ole viimeisimpien vuosien osalta vertailukelpoisia, koska sähköisen kokeen maksimipistemäärä on muuttunut. Syksyllä 2018 ensimmäistä kertaa järjestetyssä sähköisessä kokeessa maksimipistemäärä on 120, kun aiemmin se oli 114.
Kaaviosta näkee, että ylimpien arvosanojen pisterajat ovat pysyneet hyvin tasaisesti melko samoina, kun taas alempien arvosanojen saamiseksi on vaadittu viime vuosina enemmän pisteitä. Mistä tämä johtuu, Ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen jaoksen puheenjohtaja Minna-Riitta Luukka?
– Kovin suuriahan nuo muutokset eivät kuitenkaan ole. Arvioinnin tasalaatuisuuden vuoksi olennaista on myös se, että suunta on kaikkien arvosanojen rajoilla sama. Alarajaa määriteltäessä otetaan aina huomioon myös se, mikä on oikeasti se vähimmäistaso, jolla lukion opetussuunnitelman tavoitteet ja kypsyys voidaan katsoa saavutetuksi.
Äidinkielen kokeessa on huomattava, että koko koe on muuttunut digikokeen myötä, myös arviointikriteerit ja maksimipistemäärä on muuttunut. Tästä syystä pisterajoja on vaikea suoraan verrata eivätkä ne kerro suoraan arvosanajakaumasta. Eri arvosanojen suhteelliset osuudet ovat kuitenkin pysyneet hyvin samanlaisina eikä suuria yllättäviä hyppäyksiä ole ollut.
Vuonna 2009 tekstitaidon koe, sen kriteerit ja pisteytystapa olivat uusia, ja se todennäköisesti näkyi aluksi myös pisterajojen määrittelyssä. Vuonna 2018 oltiin taas uuden edessä ja pisteytystapa muuttui, mikä varmasti selittää suurimman osan muutoksesta. Mutta kuten sanoin, pisterajojen määrittely on osa kokeen ja arvioinnin laadunvarmistustyötä, siinä paneudutaan aina varmistamaan tasapuolinen arviointi koko koekerran analyysin avulla.
Pitkä matematiikka
Viivakaaviossa viimeisimmät pisterajat eivät ole vertailukelpoisia, koska sähköisen kokeen maksimipistemäärä on muuttunut. Keväällä 2019 ensimmäistä kertaa järjestetyssä sähköisessä kokeessa maksimipistemäärä on 120, kun aiemmin se oli 60.
Lisäksi matematiikassa oli keväästä 2007 syksyyn 2015 käytössä jokeritehtävät, jolloin kokeen maksimipistemäärä oli 66 pistettä. Silloin laudaturin rajakin saattoi olla 60 pisteen pinnassa.
Oheisesta kaaviosta voi kuitenkin lukea, että pitkässä matematiikassa pisterajat on vaihdelleet jonkin verran ja ennen sähköistä koetta ne ovat olleet laskussa. Matematiikan sensori Juha Oikkonen kommentoi:
– Arviointi on siirtynyt sellaiseen suuntaan, missä esimerkiksi pitkässä matematiikassa annetaan aiempaa enemmän hyviä arvosanoja.
YTL:n jäsen Anne-Maria Ernvall-Hytönen sanoo, että SYK-laskumenetelmä on aiheuttanut ainakin osittain yleistrendin, jossa hyviä arvosanoja tulee enemmän. Arvosanajakaumasta näkee, että pisterajoissa on vaihtelua kevään ja syksyn välillä.
– Keväät kulkevat about samoissa linjoissa keskenään, samoin syksyt. Syksyn kirjoittajamäärä on pienempi, joten heittoa tulee helpommin. Syksyisin on myös paljon uusijoita, eli porukkaa, joka joko ei ole aiemmin päässyt läpi, tai tahtoo L:n. Keskitasoa on ehkä siis suhteessa vähemmän, Ernvall-Hytönen sanoo.
– Syksy 2018 oli poikkeuksellinen viimeisenä paperikoekertana. Silloin pitkään matikkaan ilmoittautui melkein 2000 kirjoittajaa, kun parina edellisenä kertana kirjoittajien määrä oli ollut tuhannen päällä. Näistä uusista kirjoittajista huomattava osa oli luultavasti niitä, joiden ei välttämättä olisi kannattanut vielä silloin kirjoittaa, mutta jotka kokivat paperin turvallisemmaksi alustaksi matematiikalle kuin tietokoneen. Tämä luultavasti selittää I-piikin.
Keskipitkä ruotsi
Keskipitkän ruotsin kokeen maksimipistemäärä on pysynyt pitkään samana eli 299 pisteessä. Siksi pistemäärät ovat suhteellisen vertailukelpoisia vuodesta toiseen. Oheisesta viivakaaviosta näkyy, että pisterajat ovat laskeneet kymmenessä vuodessa. Mistä tämä voisi johtua?
– Sähköisen kokeen myötä tehtävätyypit ovat muuttuneet paljon, mikä voi olla yksi syy. Vaikka kokeiden vaikeustaso pyritään pitämään vakiona, ei uusia tehtävätyyppejä pystytä pilotoimaan, joten ei voida tietää etukäteen, miten tehtävät toimivat, sanoo YTL:n ruotsin jaoksen puheenjohtaja Raili Hildén.
– Lisäksi korkeakoulujen valintaperusteiden painotukset eivät nykyisin suosi kieliä, joka ohjaa kirjoitettavien aineiden valintaa. Sen vuoksi kielten kokeita tekevä porukka on erilaista kuin kymmenen vuotta sitten.
Myös Hildén tuo esiin sen, että syksyn ja kevään kirjoituskerrat ovat erilaisia, mikä näkyy myös pisterajoissa.
– Syksyn kokelasjoukko on vähän kaksinapainen. On uusijoita, jotka eivät ole läpäisseet koetta keväällä tai eivät ole tyytyväisiä arvosanaansa. Sitten on niitä, jotka haluavat kirjoittaa hyvin hallitsemansa aineen pois alta syksyllä säästääkseen energiaa kevään kirjoituksiin. Syksyn kokelaissa on siis enemmän ääripäitä kuin keväällä.
Pitkä englanti
Oheisesta viivakaaviosta näkee, että englannin pisterajat pysyvät pitkässä linjassa aika samalla tasolla, mutta vuosittain vaihteluakin löytyy. YTL:n englannin jaoksen puheenjohtaja Katja Mäntylä kommentoi:
– Koe on ollut suhteellisen tasaisesti samanlainen joka kerta. Toisaalta kokelaiden taitotaso on pysynyt suht samanlaisena vuodesta toiseen.
Lähde: YTL: verkkosivujen tilastotaulukot, joihin pyynnöstä tuotettu täydennystä.
Juttua muokattu 14.11. klo 9.41: Kuvatekstit lisätty.