Jostain Amerikasta tämäkin taisi tulla: firettäminen.
Taloudellinen itsenäisyys ja aikainen eläköityminen. Järkyttävää. Ihminen jää heti pois töistä kun voi. Omahyväistä. Sitä vaan sitten rillutellaan kun muut käyvät töissä ja pitävät yhteiskuntaa pystyssä.
Perusajatus firettämisessä ei ole rilluttelu ja rahan tuhlaus, vaan ympäristöä säästävä kulutuksen vähentäminen ja sitä kautta saadun säästön sijoittaminen niin, että yksilö saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden. Joko siis jää kokonaan pois töistä, mihin se termikin viittaa, tai sitten pääsee itse päättämään, mitä tekee ja kuinka paljon.
Työ ei tee vapaaksi vaan vauraus.
Olisiko kivaa tehdä töitä silloin kun huvittaa ja olla lomalla silloin kun huvittaa?
Jos on rahaa, voi valita. Jos ei ole rahaa, ei voi valita. Työ ei tee vapaaksi vaan vauraus.
Aika lähellä on tämä toinenkin englanninkielestä tullut elämäntapatermi eli downshifting, suomeksi leppoistaminen. Tehdään vähemmän töitä tai otetaan joku huonommin palkattu, mutta mielekkäämpi työ entisen tilalle. Tätäkin on pidetty kamalana asiana, itsekkäänä käyttäytymisenä.
Paljonko pitää olla varallisuutta, jos haluaa jäädä kokonaan pois töistä?
Näin se markkinatalous toimii. Sinä myyt työvoimaasi ja joku sitä ostaa. Ei ole pakko myydä työvoimaansa 11 kuukautta vuodessa tai kokonaisia työpäiviä. Mutta onko tämä firettäminen haihattelua? Paljonko pitää olla varallisuutta, jos haluaa jäädä kokonaan pois töistä? Lasketaanpa.
Jos kaksi tuhatta euroa kuussa riittää, pääomaa pitää olla siinä puolisen miljoonaa. Noin, koska tämähän riippuu tietysti pääoman tuotosta ja kulloinkin voimassa olevasta verotuksesta.
Voisiko tavallisilla tuloilla saada puoli miljoonaa kasaan? Jos säästät tonnin kuussa 20 vuoden ajan, sinulla on se puoli miljoonaa - jos tuotto on 7%, johon en kyllä usko. Ja verottajakin vie osansa.
Ja vaikka jatkaisi töissä ihan normaalisti, olisihan se kiva saada kaksi tonnia kuussa lisäksi pääomatuloa.
Kurssit ovat kuin sahanterä, joka sojottaa ylöspäin.
Tuotto ei tule koroista eikä raviradoilta vaan osakkeista. Ne tuottavat paremmin kuin korkosijoitukset, koska eihän yritys osta mitään uutta konetta, jos sen tuotto on alempi kuin lainarahan korko. Pörssisijoittajia on Suomessa kohta jo miljoona. Vaikka kurssit tulevat joskus alas oikein rajusti, pitkällä aikavälillä pörssi menee ylös. Kurssit ovat kuin sahanterä, joka sojottaa ylöspäin.
Täytyy muistaa, että kaikki yhtiöt eivät pärjää. Surkein sijoitukseni oli eräs vähittäistavarakauppa, jota ostin 1998 hintaan 93 markkaa eli noin 16 euroa ja nyt se on kaksi euroa. Paras tuotto on yhtiöstä, jonka arvonnousu vajaassa kymmenessä vuodessa on kaksitoistakertainen.
Kannattaa säästää, että on rahaa sitten kun sitä tarvitsee.
Koronakriisikään ei vienyt osakesalkkuani miinukselle. Kun säästää pitkän aikaa, suurikaan kurssilasku ei tuhoa sijoituksia. Ja täytyy muistaa, että lisäksi on vuosikymmenten varrella tullut joka vuosi osinkotuloja.
Kannattaa säästää, että on rahaa sitten kun sitä tarvitsee.