Kotiplaneettamme astronauttien silmin – uskomattoman kaunis, herkkä ja haavoitettu

Kun astronautit saapuvat takaisin avaruuslennoiltaan, sanovat he lähes poikkeuksetta, että parasta lennolla on maapallon näkeminen avaruudesta. Oma kotiplaneettamme tarjoaa niin paljon erilaisia maisemia ja näkyjä!

Tässä jutussa on muutamia eurooppalaisastronauttien ottamia kuvia. Kaikki avaruuslentäjät kuvaavat maapalloa, mutta muutamat heistä ovat siinä erityisen hyviä. Hyvien maamaisemien kuvaaminen vaatii taiteellista silmää ja mieluusti myös luonnonharrastajataustaa, sillä (aivan kuten luontokuvauksessa Maan pinnalla) myös avaruudessa ilmiöiden ja asioiden taustan tunteminen auttaa paljon.

Kansainvälinen avaruusasema kiertää Maata noin 450 kilometrin korkeudessa. Yksi kierros kestää noin puolitoista tuntia, eli jokaiseen päivään mahtuu 16 auringonnousua ja -laskua.

Avaruusaseman rata on 52° kallellaan päiväntasaajan suhteen, eli se ei tule koskaan Suomen päälle, vaan on lähimmilläänkin radallaan Puolan pohjoisosien ja Valko-Venäjän tienoilla. Pimeän aikaan aseman voi nähdä Etelä-Suomesta silloin kirkkaana liikkuvana valopisteenä eteläisen horisontin päällä. Suomen eteläosat näkyvät asemalta parhaimmillaankin vain kaukana pohjoisessa, kuten tässä Thomas Pesquetin helmikuussa 2017 ottamassa kuvassa.

Keväinen Skandinavia on selvästi vihreämpi! Usein eri objektiiveilla otettuja kuvia katsoessa menettää mittakaavan, mutta tämä Tim Peaken toukokuussa 2016 ottama kuva vastaa aika lähelle sitä, millainen näky olisi paljain silmin katsottuna.

Yömaisema jotakuinkin luoteeseen Puolan päältä. Thomasin maaliskuussa 2017 ottamassa kuvassa näkyy myös revontulia kaukana pohjoisessa. Tunnistatko kirkkaimmat kaupungit?

Tämä on kenties paras Avaruusasemalta Suomesta otettu kuva: Pietarista kotoisin oleva kosmonautti Sergei Krikalev koitti saada kesäkuussa 2005 kotikaupunkinsa kuvaan, jolloin tuloksena oli tämä hyvin viistosti vasta-aurinkoon otettu kuva. Suomenlahti on vasemmalla, Laatokka oikealla ja Neva niiden välissä.

Voiko Kiinan muurin nähdä avaruudesta? Voi, kun tietää minne katsoa. Paremmin sen "näkee" kameralla: Alexander Gerst käytti teleobjektiivia tämän kuvan ottaakseen.

Tässä Gizan pyramidit Kairon luona Egyptissä. Niiden näkeminen on helpompaa, koska ne ovat selvästi erillään kaupungista. Alex otti tämän kuvan kesäkuussa 2014.

Metsäpaloja Amazonin sademetsän luona Brasiliassa Luca Parmitanon kuvaamana vuonna 2019.

Syyskuussa 2018 suuri hurrikaani Florence rantautui Yhdysvaltain itärannikolle. Tässä se Atlantin päällä voimia kerätessään Alex Gerstin laajakulmaobjektiivilla kuvaamana. Myskyalue peitti suuren osan alla olevasta maisemasta.

Yläpuolella on kaksi avaruusasemaan telakoitunutta alusta, venäläiset Sojuz ja Progress. Mutta mitä näkyy alapuolella?

Tässä vastaavanlainen nopeutettu video Yhdysvaltain itärannikolta. Edellisessä videossa lennettiin Kalifornian päältä Meksikoon ja alla näkyi Kalifornian niemimaa. Tässä Florida ja Bahamasaaret. Ilmakehä on ohuen ohut sinertävä kerros horisontin päällä. Se näyttää paksulta täältä alhaalta katsottuna, mutta on ohut ja hauras!

Suurin osa maapallon pinnasta on vettä, mutta veden väri vaihtelee paikan ja vuodenajan mukaan. Valtamerten keskellä olevat atollit ovat yleensä kauniita, kuten tämä sydäntä muistuttava atolli Paolo Nespolin kuvaamana syyskuussa 2017.

Yllättäen myös autiomaat ovat värikkäitä ja eläväisen näkösiä – etenkin kun zoomaa sopivaan kohtaan, kuten Thomas Pesquet Saharan päällä joulukuussa 2016.

Toisinaan kauneus johtuu myös vähemmän mukavista seikoista, kuten tässä aavikoitumisesta. Metsä kuolee, maasto kuivuu ja hiekka valtaa alaa. Kuvan otti Thomas huhtikuussa 2017.

Sademetsää hakataan. Tämän lähikuvan Amazonista otti Alex kesäkuussa 2014. Maapallon keuhkoista on napattu taas palanen.

Öinen maapallo on lumoava. Kaupunkien valojen lisäksi alhaalla näkyy ukkosmyrskyjä sekä salamointia. Ilmakehän yläosissa näkyy ns. ilmahehku, eli noin 80 kilometrin korkeudessa olevien happiatomien säteilemä heikko valo. Tässä liikutaan Australian päältä kaakkoon.

Revontulia Etelämeren päällä Alex Gerstin kuvaamana. Taivaan tulia ei ole suinkaan vain meillä pohjoisessa!

Tähtitaivas on uskomattoman kaunis avaruusasemalta katsottuna. Sen valokuvaaminen on kuitenkin vaikeaa, koska asema liikkuu koko ajan ja päivällä Auringon kirkas valo jyrää tähdet alleen. Tässä Alexin lokakuussa 2018 ottama, upeasti onnistunut kuva eteläisellä tähtitaivaalla näkyvistä Magellanin pilvistä.

Usein avaruuslennolla voi hahmottaa avaruuden ympärillään hyvin konkreettisesti, kolmiulotteisena maailmana, missä avaruusasema liikkuu. Tämä näky on juuri sellainen: Paolo Nespoli nappasi Kuun, Merkuriuksen, Marsin, Regulus-tähden ja Venuksen samaan kuvaan syyskuussa 2017.

Jokainen auringonnousu ja -lasku ovat erilaisia, koska ilmakehä leikkii valolla ja väreillä aina eri tavalla. Tässä Alexin elokuussa 2014 ottamassa kuvassa näkyy myös valaisevia yöpilviä, eli hieman yli 80 kilometrin korkeudessa olevia ohuita pilviä, joita horisontin alla oleva Aurinko valaisee.

Hetket ennen auringonlaskua ja juuri auringonnousun jälkeen ovat kultaisia. Tässä pilvikerroksesta ylöpäin nousevat ukkospilvien alasimet, joiden varjot venyvät pitkiksi viiruiksi. Mestarikuvaaja Alex otti tämänkin kuvan toisella avaruuslennollaan heinäkuussa 2018.

Lumisadealueen jäljet Kanadassa marraskuussa 2014 Alexin kuvaamana.

Alpit suoraan ylhäältä Thomasin kuvaamana joulukuussa 2014.

Tältä näyttää Normandian ja Bretagnen rajalla Ranskassa sijaitseva Mont Saint-Michelin luostarisaari toukokuussa 2017. Kuvaajana Normandiassa syntynyt Thomas.

Ympyrän muotoisia keinokasteltuja peltoja aavikolla Afrikassa. Kuvan otti Alex syyskuussa 2014.

Alex onnistui kuvaamaan vaihtomiehistöä asemalle kuljettaneen Sojuz MS-11 -avaruusaluksen nousun joulukuussa 2018. Teleobjektiivilla otetussa kuvassa näkyy hyvin, miten pakokaasuvana laajenee ilmanpaineen vähentyessä korkeammalle lennettäessä.

Avaruusasemalla on erityinen havaintopaikka, niin sanottu kupoli, mistä astronautit voivat kuvata Maata ja maisemaa ympärillään. Sieltä voidaan myös ohjata asemalla olevaa huoltotoimiin käytettävää robottikäsivartta ja avustaa avaruuskävelyiden aikana. Kun sieltä ei tehdä havaintoja, käännetään paksun suojat ikkunoiden eteen, jotta mikrometeoroidit eivät tee ikkunoihin samanlaisia iskeytymiä kuin kivet auton tuulilasiin.

Vaikka avaruusasemalta on mahdotonta kuvata kunnolla Suomea, otetaan Suomestakin lähes päivittäin kuvia avaruudesta. Satelliittien avulla seurataan esimerkiksi säätä, sääilmiöitä, maankäyttöä ja avustetaan muun muassa laivaliikennettä, tehdään tulvaennusteita ja saadaan tietoa myrkyllisistä leväkukinnoista. Kuvia otetaan näkyvän valon lisäksi muilla aallonpituuksilla ja tutkilla, jotka näkevät myös yöllä sekä pilvien läpi. Tässä kaunis kooste eurooppalaisen Copernicus -järjestelmän Sentinel-3 -satelliittien joulukuussa 2020 ottamista kuvista.

Tämän artikkelin kuvat Euroopan avaruusjärjestön astronauttien Alexander Gerstin, Thomas Pesquetin, Luca Parmitanon, Tim Peaken ja Paulo Nespolin ottamia. Kansainvälinen avaruusasema on Nasan, Euroopan avaruusjärjestön, Venäjän, Kanadan ja Japanin yhteishanke.

Tässä kuvassa Alex ja Nasan astronautti Serena Auñón-Chancellor ovat kupolin sisällä valvomassa avaruusaluksen telakoitumista.

Lisää kauniita Avaruusasemalta otettuja kuvia Maasta on mm. Nasan kuva-arkistossa ja Euroopan avaruusjärjestön Flickr-kuvissa.

Satelliittien ottamia kuvia on mm. Suomen ympäristökeskuksen Tarkka-palvelussa, Ilmatieteen laitoksen satelliittihavaintosivulla, ESAn kaukokartoituskuva-arkistossa, Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAAn Explore the World in Real-Time -palvelussa ja Nasan Worldview -palvelussa.
Sentinel-3:n kauniita kuvia on tarjolla lähes reaaliajassa ESA:n Oceandatalab -portaalissa.

Artikkelin kuvat on valinnut ja tekstit niihin on tehnyt Jari Mäkinen.

Miten Maa ja Kuu ovat syntyneet ja kehittyneet? Kaksikon geologisesta historiasta kerrotaan Tiedeykkösessä Maapallo syntyi rytinällä ja se elää edelleen – aikoinaan Etelä-Suomen yli kulki korkea poimuvuoristo.