Kaksi nuorta naista, yliluonnollista japanilaista tunnelmaa ja herkkää liikekieltä. Wusheng Companyn Kätketyt kasvot yllättää: aasialaiseen teatteriperinteeseen nojaavan ryhmän uusin teos on kummitustarina, jossa ei ole ainuttakaan akrobaattista taistelukohtausta. Ja juuri niistä ryhmä on vuosien mittaan tullut tunnetuksi.
– Halusin tehdä jotain uutta ja erilaista. Aiemmat projektimme ovat olleet todella miesvoittoisia ja niissä on aina ollut taistelua, ainakin jossakin määrin. Ajattelin, että jospa sen taistelun jättäisi tällä kerralla pois ja katsoisi, mitä jää jäljelle, ohjaaja Antti Silvennoinen kertoo.
Brutaaleja hahmoja ja ihmissyöjädemoneja
Silvennoinen on luotsannut kiinalaiseen ja aasialaiseen teatteriperinteeseen keskittyvää Wusheng Companya vuodesta 2011. Ryhmä on ollut ensimmäinen Euroopassa toimiva Peking-oopperaryhmä. Silvennoinen on hankkinut koulutuksensa Kiinan kansallisessa teatteriakatemiassa.
Tällä kertaa Peking-ooppera on jäänyt taka-alalle, ja Kätketyt kasvot on hakenut inspiraatiota japanilaisesta kummitustarinaperinteestä, jota Silvennoinen kertoo penkoneensa jo useiden vuosien ajan.
– Huomasin, että niissä on jäätävän kylmää kauhua ja todella brutaaleja hahmoja, kuten ihmissyöjädemoneja ja kahden ulottuvuuden välillä loikkivia kummituksia. Ryhdyin heti kuvittelemaan tällaisia hahmoja lihaa ja verta oleviksi näyttelijöiksi.
Kummitustarinoiden tuominen lavalle sellaisenaan osoittautui kuitenkin haastavaksi tehtäväksi – niistä tuntui puuttuvan lineaarinen tarina.
– Kyse on pikemminkin yksittäisistä kohtauksista, joista oli vaikeaa saada kokonaista tarinallista esitystä. Lisäksi niihin liittyy paljon moralisointia, joka rupesi pidemmän päälle häiritsemään.
Niinpä Silvennoinen kehitti oman tarinan kahden nuoren naisen aavemaisesta matkasta, jonka aikana toinen menehtyy, ja johon kuuluu oleellisena osana myös demonin läsnäolo.
Japanilaisen ja kiinalaisen perinteen sekoitus
Kätketyt kasvot -teoksen liikekieli perustuu japanilaiseen ja kiinalaiseen perinteiseen teatteriin, ja mukaan on otettu vaikutteita myös itämaisista kamppailulajeista.
Lattian voimakas tamppaaminen on tyypillistä japanilaiselle estetiikalle, kun taas käsien liikkeet, piruetit ja hypyt viittaavat kiinalaiseen traditioon. Teoksen musiikki sisältää länsimaisia elementtejä.
– Tällä kerralla minua kiinnosti yhdistellä toisiinsa erilaisia tyylejä ja tyylilajeja ja tehdä tietynlainen hybridi. Kokonaisuus on kuitenkin luonteva yhdistelmä omaa taustaani, Silvennoinen toteaa.
Kukaan ei ole vielä tullut sanomaan Silvennoiselle, etteikö näin saisi tehdä. Toisaalta puhtaasti kiinalaiseen perinteeseen sidotuissa teoksissa on niissäkin sudenkuoppansa.
– En ole itse aasialainen, siksi voin tehdä näin. Esimerkiksi Peking-ooppera perustuu pitkälti tekniseen taitoon ja suorittamiseen, mikä ei mielestäni ole oikea konteksti Suomessa, koska ihmiset eivät ole täällä siihen traditioon syntyneet. Voi käydä helposti niin, että itse aihe jää muotokielen vangiksi eikä sitä nähdä ollenkaan.
Marginaalista taidetta
Wusheng Companyn toteuttama fyysinen teatteri on Suomessa varsin marginaalista taidetta, ja esimerkiksi sopivien esiintyjien saaminen on krooninen ongelma.
– Meillä on täällä todella hyviäkin tyyppejä, mutta aina kun lähtee rakentamaan uutta produktiota, pitää ensimmäisenä miettiä, löytyvätkö ne kymmenen tietyntasoista ihmistä, Silvennoinen pohtii.
Kova kolaus alalle oli myös Vaasan ammattikorkeakoulun fyysisen teatterin linjan lopetettaminen vuonna 2015. Koulutusohjelma ehti toimia kymmenen vuotta, ja sieltä valmistui noin 30 fyysisen teatterin ammattilaista. Vaasan suosiosta kertoo sekin, että sinne haki opiskelijoita myös muista Pohjoismaista. Silvennoinen on itse valmistunut linjalta, kuten moni muukin Wusheng Companyssa mukana ollut esiintyjä.
– Kyse on myös siitä, millaisia esiintyjiä haetaan. Itse en lähtökohtaisesti etsi kiinalaisesta tai japanilaisesta kulttuurista kiinnostuneita esiintyjiä. Haen esiintyjiä jotka osaavat laittaa kehonsa puhumaan. Meidän ryhmämme tyyli ei ole helppoa. Tämä on teknistä ja rankkaa työtä. Se vaatii tylsää ja pitkäjänteistä perustyötä, jotta päästään siihen pisteeseen, että toiminta lavalla näyttää hyvältä, Silvennoinen sanoo.
Paholainen ja silmien liikkeet
Kätketyt kasvot -teoksen rooleissa esiintyvät Nora Sandholm-Azémar ja Freia Stenbäck. Antti Silvennoisen tapaan molemmat ovat valmistuneet Vaasan ammattikorkeakoulun fyysisen teatterin linjalta ja perehtyneet perinteisen teatterin saloihin Kiinassa.
– Olen aina ollut kiinnostunut tyylitellystä ja ei-realistisesta teatteri-ilmaisusta. Kiinassa tehtiin heti selväksi, että teatterin ja taiteen pitää olla arkielämän estetiikan tuolla puolen, sen pitää olla jotakin muuta kuin pelkkää naapurin katselemista, Nora Sandholm-Azémar kertoo.
Kätketyistä kasvoista puuttuvat taistelukohtaukset, mutta siinä on paljon matalia liikkeitä, joissa esiintyjien vartalo on taipunut 90 asteen kulmaan. Tämä luonnollisestikin tuntuu jaloissa ja muuallakin kehossa.
– Kiinassa meille sanottiin, että mitä enemmän kipua ja tuskaa, sen parempaa on ilmaisu, Freia Stenbäck sanoo vinosti hymyillen.
Stenbäck esittää teoksessa myös demonia, jonka olemus luodaan kielen ja silmien liikkeellä. Antti Silvennoisen mukaan myös paholaishahmo on saanut vaikutteita japanilaisista kummitustarinoista.
– Japanilaisessa teatteriperinteessä kasvoista tehdään tavallaan naamio. Ihminen poistetaan kasvojen takaa, jotta näyttelijän oma persoona katoaa siihen hahmoon ja lopputuloksena on ei-inhimillinen keho ja olemus.
