ITUANGO Laudoista kyhätyn katoksen alla tönöttää rivi värikkäitä tynnyreitä. Niiden ympärillä lojuvista säiliöistä ja tyhjistä kanistereista irtoaa kemikaalien haju.
Olkihattupäinen maatilan isäntä Jaime Correa osoittaa myllyä, joka seisoo toimettomana yhdessä nurkista.
– Tällä jauhamme kokan lehdet silpuksi. Siirrämme sen näihin tynnyreihin ja kaadamme kemikaalit päälle, Correa selittää.
Hän kertoo, että koko toimenpide kestää neljä tuntia. Tuloksena on valkoista, jähmeää tahnaa, kokaiinihuumeen esiastetta. Correa kaivaa palan sitä satulalaukustaan.
– Tämän he hakevat täältä ja vievät edelleen jalostettavaksi omiin tehtaisiinsa, hän kertoo ja hypistelee kalkkikiven näköistä kimpaletta.
Kimpale on hecho en Finlandia, tehty Finlandiassa.
Finlandia on Correan maatilan nimi. "He" taas ovat huumeliigan miehiä, jotka tulevat tilalle öisin.
**Kokalaboratorioita voisi luulla olevan **vain umpimetsien uumenissa, piilossa virkavallan silmiltä. Jaime Correan katoksen alta pääsee sen sijaan ihailemaan viiden tähden maisemia.
Pilvenhattarat maalaavat varjot lähes asumattomille rinteille. Satumainen näkymä tuo mieleen kuvitteellisen Macondon kyläpahasen, jonne kolumbialainen Nobel-kirjailija Gabriel García Marquez aikoinaan sijoitti _Sadan vuoden yksinäisyys _-romaaninsa.
Macondon tavoin Correan maatila on kaukana kaikesta. Sen kertoo jo nimikin: Fin-landia, siis paikka, jossa maa päättyy. Suomeen nimellä ei ole yhteyttä, vaikka siltä kuulostaakin.
Ituangon kunnan keskustasta Finlandiaan matkaa autolla neljä tuntia kuoppaista rapatietä. Sen jälkeen matka jatkuu vielä pari tuntia muulin selässä ennen kuin kokaviljelmät tulevat vaaleanvihreinä läikkinä näkyviin Finlandian rinteillä.
Täällä huumeiden raaka-aineeksi uutettavia alkaloideja tuottavat pensaat ovat saaneet kasvaa rauhassa.
**Vielä pari vuotta sitten **Ituango oli Kolumbian hallitusta vastaan taistelleiden vasemmistolaisen Farc-sissien ydinmaata.
Sissit toivat ensimmäiset kokapensaan siemenet tänne parikymmentä vuotta sitten. Sokeriruoko, kahvi ja palkokasvit saivat väistyä kokan tieltä, kun Farc teki alueen maanviljelijöistä osan huumerahoilla rahoitettua imperiumiaan.
Kokaiinin esiaste oli pakko myydä sisseille, kertoo viljelijä Jaime Correa.
– Jos olisimme myyneet muualle, meidät olisi tapettu. Vaihtoehtona olisi ollut jättää maatila ja lähteä pois, hän kertoo.
Farcia vastaan oli turha kinata. Finlandian edellinen omistaja erehtyi tekemään niin, kun hän 1980-luvulla väsyi maksamaan sisseille suojelurahaa.
Seurauksena hänet surmattiin. Myöhemmin perilliset myivät paikan pilkkahintaan Correan perheelle, joka oli työskennellyt tilalla jo vuosikymmeniä.
Vuosi sitten sissien sanelema todellisuus teki kuperkeikan. Farc vetäytyi seudulta allekirjoitettuaan rauhansopimuksen Kolumbian valtion kanssa.
Sopimus päätti 53 vuotta kestäneen sisällissodan.
Kun rauhanneuvottelut olivat käynnissä Kuubassa, sissit kehottivat Finlandian isäntää jättämään kokanviljelyn. Yksi Kolumbian rauhansopimuksen peruspilareista on, että sisällissotaa ruokkinut koka korvataan muilla viljelykasveilla valtion tuella.
Mutta eipä aikaakaan, kun paikalle saapui jo uusia ryhmiä, joita kokapensaat kiinnostivat kovasti.
– Nyt he vuorostaan kieltävät meitä tuhoamasta pensaita, Correa sanoo.
Kun aurinko on laskenut kukkuloiden taakse, Finlandian tilan punalautaisen päärakennuksen pihaan ilmestyy metsän pimeydestä mies.
Sinisessä hupparissaan ja kumisaappaissaan nuorukainen näyttää keneltä tahansa maajussilta. Vain radiopuhelin vihjaa, että hän on osa järjestäytynyttä ryhmää.
Mies puhuttelee Jaime Correaa, ja he häviävät kulman taakse.
Myöhemmin Correa kertoo, että vieras oli alueen huumekauppaa nyt pyörittävästä rikollisliigasta, Clan del Golfosta. Finlandian vuokraviljelijät myyvät liigalle kerran parissa kuussa yhteensä 50 kiloa kokaiinitahnaa, josta saaduilla rahoilla he maksavat tilan isännälle maanvuokran.
Huppupäinen mies oli udellut, olimmeko matkallamme kaupungista tehneet havaintoja valtion sotilaista. Sen jälkeen hän oli kadonnut takaisin metsän pimeyteen.
Finlandiassa uusia herroja sanotaan "paramilitaareiksi" tai paroiksi. Samalla nimellä kutsuttiin Kolumbian sisällissodassa puolisotilaallisia joukkoja, jotka taistelivat maanomistajien palkkaamina vasemmistosissejä vastaan.
Finlandialaisilla on paroista kipeät muistot. Vuonna 1997 puolisotilaallinen ryhmä AUC tappoi naapuritilalla 15 pienviljelijää. Taistelijat pakenivat vihreiden niittyjen poikki.
Sen jälkeen moni Finlandian torpissa asuvista nuorukaisista hävisi metsiin sotimaan Farc-sissien riveihin. Myös kokonaisia perheitä lähti pakoon, ja alueen asukasluku putosi kolmannekseen.
Tämän päivän paroja eivät niinkään kiinnosta maat tai ideologiat. He ovat yksinomaan Farc-sissien taakseen jättämän vihreän kullan perään.
– Aseryhmät ovat siellä, missä raha liikkuu. Täällä he ovat_ käytävän_ takia, Correa pelkistää.
**Finlandian tila sijaitsee **huumeliigalle strategisesti tärkeällä paikalla, Andien vuoriston pohjoispäässä Antioquian maakunnassa.
Antioquiassa kasvaa vain viitisen prosenttia Kolumbian kokasta, mutta maakunnan läpi kulkee sitäkin enemmän kokaiinitahnaa. Seutu on olennainen osa käytävää, jota pitkin huumeita luotsataan Etelä-Kolumbiasta kohti markkinoita pohjoisessa.
Vaikeakulkuisen vuoriston uumenissa rikollisryhmät jalostavat viljelijöiltä ostetusta tahnasta puhdasta kokaiinia, joka jatkaa matkaansa luoteeseen kohti Urabánlahtea.
Siellä rikollisliiga Clan del Golfo eli "lahden klaani" pitää päämajaansa ja myy eri puolilta Kolumbiaa tuomaansa kokaiinia eteenpäin ulkomaille.
Juuri Urabán satamissa Kolumbian valtio panee toimeen uutta huumeiden vastaista strategiaansa. Siinä pyritään katkaisemaan huumeketju sen loppupäästä.
Viime vuoden loppupuolella viranomaiset tekivät lahdella yhden toistaiseksi merkittävimmistä ratsioistaan, jossa takavarikoitiin 12 tonnia pusseissa maan alle haudattua kokaiinia.
Huumeketjun alkupään eli kokan pienviljelijät uusi strategia puolestaan rauhansopimuksen hengessä armahtaa, jos nämä ovat valmiita kitkemään kokapensaansa korvausta vastaan ja siirtymään valtion tuella muihin viljelykasveihin. Vain suurilla viljelmillä käytetään vanhoja keinoja kuten sotilaiden suorittamaa pensaiden tuhoamista.
– Ennen pienviljelijöitä tuomittiin rikollisina. Nyt heidät nähdään huumeliigojen hyväksikäyttäminä uhreina, sanoo uutta strategiaa Antioquiassa luotsaava Luis Fernando Pineda.
**Kokanviljelyn uusi korvausohjelma **pantiin käyntiin, kun rauhansopimuksen allekirjoitukset oli rustattu marraskuussa 2016. Sopimuksen mukaan myös Farcin on määrä osallistua ohjelman valvontaan.
Ohjelma alkoi pilottihankkeella Antioquian maakunnan sydänmailla Briceñon kunnassa, Finlandiasta katsottuna joen toisella puolella. Ensin valtio rakensi alueelle tiet. Sitten pienviljelijöitä kehotettiin repimään kokapensaansa juurineen päivineen valtion maksamaa korvausta vastaan. Niin he tekivät.
Nyt viljelijät odottavat koulutusta ja teknistä tukea, jotta he voisivat siirtyä kahvin tai kaakaon viljelyyn.
Vaikka hanke on vielä lapsenkengissä, virkamies Luis Fernando Pineda pitää sitä jo menestyksenä. Ohjelma on pannut liikkeelle lumipalloilmiön, ja myös naapurikunnat ovat pyytäneet sitä, hän sanoo.
– Kokan tuhoaminen ei ole ollut viljelijöille vaikeaa, koska Farc ei enää ole ostamassa kokaiinitahnaa. Lisäksi huumeliigat Urabánlahdella ovat joutuneet kriisiin armeijan takavarikkojen takia, Pineda selittää.
Finlandiassa isäntä Jaime Correan kasvoilla käy epäuskoinen ilme, kun häneltä kysyy kokankorvausohjelmasta.
Hallitus on käynyt koputtelemassa ovia täälläkin. Kaikki eivät jaksa innostua hankkeesta, mutta Jaime Correa voisi harkita liittymistä. Siis jos hallitus pitää lupauksensa, hän sanoo.
– Mutta niin kauan kuin siitä ei näy merkkejä, jatkamme kokan viljelyä.
Luottamusta hallitukseen puuttuu syystä, sillä tähän mennessä Finlandia ei ole juuri päässyt nauttimaan valtion palveluista. Tilan keskellä ränsistyvästä koulustakin puuttuvat kunnon pulpetit.
Sitä paitsi koka tarjoaa alueen viljelijälle edelleen tuottoisimman toimeentulon. Yhteen kiloon kokaiinitahnaa tarvitaan 150 kiloa kokapensaan lehtiä, ja tahnasta viljelijälle maksetaan yli 600 euroa kilolta.
Kahvia pitäisi tuottaa satoja kiloja samat tulot saadakseen ja maksaa vielä kuljetuskin kauas korvesta. Kokaiinitahnan taas Clan del Golfo -liigan kuriirit hakevat usein kotiovelta.
Monelle viljelijälle korvausohjelma on myös turvallisuusriski.
Ohjelmaan liittyneitä viljelijöitä on joutunut huumeliigojen ahdistelun ja jopa murhien kohteeksi. Finlandian naapurissa Briceñossakin on murhattu ohjelmaan sitoutunut viljelijä.
Finlandiassa asukkaita pelottaa hiljalleen takaisin hiipivä konflikti.
Viime aikoina metsistä on nimittäin alkanut ilmestyä huumeliigan miesten lisäksi myös entisiä Farc-sissejä. He ovat aseistautuneet uudelleen, sillä moni on pettynyt rauhan jälkeiseen kehitykseen.
Rauhansopimukseen kirjattu maareformi ei ole päässyt edes alkuun kongressissa käydyn kädenväännön takia. Kolumbian oikeistoeliitti vastustaa maareformia ja muitakin rauhansopimuksen kohtia, kuten armahduksia entisille sisseille.
Sopimuksen mukaan valtion piti myös auttaa entisiä sissejä kouluttautumaan ja löytämään uusia elinkeinoja, mutta suunnitelman toteutus on ollut heikkoa.
Finlandian seudulla metsiin palanneet sissit ovat ottaneet yhteen huumeliigan kanssa silloin tällöin, kun sotilaat ovat olleet tarpeeksi kaukana. Asukkaiden mieleen tilanne tuo 1990-luvun rankat ajat, jolloin viljelijät olivat kahden tulen välissä.
– Ennen rauhan solmimista täällä oli turvallista, kertoo keittiössään maissia jauhava Salva-Lucia Arrango, Jaime Correan veljen vaimo.
– Katsopa tilannetta nyt. Miten tämä sotku tulisi selvittää? En usko enää mihinkään, varsinkaan rauhaan.
Correa puolestaan sanoo tuntevansa lähes jokaisen alueella konfliktin aikana toimineen Farc-sissin kasvot. Nyt niiden näkeminen uudelleen väärissä paikoissa ihmetyttää.
– Jos Farc kerran teki rauhansopimuksen, miksi he sitten palaavat tänne? Correa huokaa.
Samaa ihmettelee metsässä kaksikymmentä vuotta rämpinyt Oleander Granda, entinen Farc-sissi.
Granda istuu asunnossaan muutaman kymmenen kilometrin päässä Finlandiasta, Santa Lucían leirissä. Valkoisista rakennuksista koostuva kylä on yksi niistä 26 tilapäisestä asutusalueesta, jonne noin 7 000 sissiä siirtyi vähän yli vuosi sitten valmistautumaan aseidensa luovuttamiseen.
Santa Lucíassa entisiä sissejä pyritään valmistamaan yhteiskuntaan integroitumiseen. Tänään leirissä on hiljaista. Ulkona kaksi miestä pelaa shakkia, ja pari muuta seuraa peliä pienen puodin terassin penkillä.
– Heitä on yhteensä viisi, Granda sanoo. Hän tarkoittaa omasta sissiryhmästään takaisin metsään lähteneiden miesten lukumäärää.
Nelikymppinen Granda kertoo itse olevansa tyytyväinen rauhaan. Hän sanoo, ettei koskaan pitänyt aseista mutta tarttui niihin puolustaakseen ideologiaansa.
Nyt Granda tappaa aikaa opettelemalla lukemaan ja kirjoittamaan valtion tarjoamilla kursseilla. Valtiolta saamansa 600 euron kertaluonteisen tuen hän on jo kuluttanut, ja vuoden lopussa päättyy myös aseensa luovuttaneille sisseille maksettu minimipalkka, 170 euroa kuussa.
Granda odottaa, että saisi perheelleen oman maatilan.
– Unelmani olisi pientila, jossa saisin kasvattaa maniokkia ja kanoja ja kalastaa, hän sanoo ja hymyilee, kun nelivuotias Diana-tytär kapuaa syliin.
Tällaista rauhansopimus ei entisille sisseille lupaa, mutta Farc on pyrkinyt edistämään tavoitetta. Se kun muuttui viime vuonna sissiliikkeestä poliittiseksi puolueeksi.
Rauhansopimus takaa Farcille yhteensä kymmenen paikkaa kongressin ylä- ja alahuoneessa, mutta puolueen toiveet ovat korkeammalla.
Maaliskuun 11. päivän vaaleissa Farcilla on yli 70 ehdokasta, ja toukokuun presidentinvaaleihin se on valinnut ehdokkaakseen entisen sissijohtajan.
Mahdollisuudet menestykseen ovat kuitenkin vähissä. Kauna entisiä sissejä kohtaan on syvää, ja siitä kertovat hyökkäykset puolueen kampanjaa kohtaan.
Helmikuun lopulla Farc päätti lopettaa kampanjoinnin, kun sen ehdokkaita oli heitelty kivillä ja uhkailtu sosiaalisessa mediassa.
Jatkuvat väkivaltaisuudet varjostavat myös koko rauhanprosessia. Kun rauhansopimuksesta on kulunut vain runsas vuosi, kuutisenkymmentä maaseudun ihmisoikeusaktivistia on murhattu. Heistä suuri osa ajoi maiden palauttamista entisille omistajilleen.
Rikollisryhmien silmissä aktivistit uhkaavat niiden taloudellisia etuja.
Myös aseensa luovuttaneita Farc-sissejä on tapettu. Yksi Santa Lucían leirin asukkaista ammuttiin viime vuoden lopulla Ituangon kaupungin pääkadulle keskellä päivää.
– Monet haluavat tuhota meidät nyt, kun olemme siirtyneet politiikkaan, selittää entinen sissi Oleander Granda.
Vaalien alla myös kokasta on tullut kuuma kysymys. Kolumbiassa kiistellään siitä, miten pitäisi kitkeä viljelmiä, joiden pinta-ala ei uusista toimista huolimatta ole kutistunut vaan päinvastoin kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti.
Rauhansopimukseen myönteisesti suhtautuvat kannattavat pehmeää politiikkaa eli avustuksia kokan korvaamiseksi. Rauhaa arvostelevat konservatiivit taas uskovat koviin otteisiin eli pensaiden kitkemiseen pakolla.
Pikaista ratkaisua ei ole luvassa. Ei ainakaan niin kauan kuin vuorten vihreälle kullalle on kysyntää kaukomailla.
Juttua korjattu 14.3. klo 9.45: Oleander Granda haluaa kasvattaa maniokkia, ei jukkakasveja, kuten tekstissä aiemmin luki.