Monet meistä ovat nähneet sellaisia kuvia kavereiden sivuilla.
Turkoosi meri ja valkoista hiekkaa. Ainoa merkki ihmisestä ovat alareunassa näkyvät ruskettuneet varpaat tai auringon lämmössä hikoileva juoma.
Ihan jees! lukee kuvatekstissä. #loma #rentoaelämää #kuuma
Tällaisia kuvia katselivat pari vuotta sitten myös Eerika Arposalo ja Samuli Luhtala.
Kolmekymppisen pariskunnan suunnitelmissa oli tehdä pitkä, ikimuistoinen matka ennen asettumista aloilleen Ouluun. Poika Myrsky oli vielä alle kouluikäinen, helposti mukana kulkeva.
Kohdetta pohdittiin pitkään, mutta lopulta Indonesian Balin saari alkoi tuntua oikealta vaihtoehdolta. Arposalo harrastaa joogaa ja Luhtala surffausta. Kaverit olivat kertoneet pariskunnalle saaresta pelkkää hyvää.
Luhtalan työsopimus oli loppumassa ja Arposalo sanoi itsensä irti. Helsingin koti pakattiin laatikoihin. Perhe lensi Balille, ja kohti elämänsä seikkailua.
Haaveena oli päästä puhtaaseen luontoon.
Matkan päässä odotti kuitenkin toinen todellisuus. Roskaiset, täyteen rakennetut rannat ja meren muoviroskat. Kaikki se, mikä oli rajattu ulos kavereiden lomakertomuksista ja somekuvista.
– Kukaan ei ollut sanonut, että rannat ovat niin ruuhkaisia, ettei sinne mahdu surffaamaan, Luhtala kertoo nyt puhelimessa.
Se ei ole ihme. Balin saarelle saapui vuonna 2017 lähes viisi ja puoli miljoonaa turistia.
Määrä on kasvanut yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Viime vuoden lopussa Agung-tulivuoren purkaus tosin käänsi kävijämäärät hetkeksi jyrkkään laskuun.
Nyt toukokuussa huippusesonki on vasta alkamassa. Silti noin 30 000 asukkaan Ubudin kaupungin keskustassa lähes joka toinen vastaan kävelevä ihminen tuntuu olevan turisti.
Ubud on kokenut muodonmuutoksen sen jälkeen, kun kirja Eat, Pray, Love ja sen elokuvasovitus nostivat kaupungin kaikkien itseään etsivien reppumatkaajien tietoisuuteen.
Täältä Arposalo ja Luhtalakin etsivät irtiottoaan.
Kadunvarret ovat tukossa trendikkäistä ravintoloista, terveellisiä mehuja tarjoavista kahviloista ja unelmien joogastudioista.
Siinä missä ennen oli riisipelto, on nyt hotelli, taksikuski kertoo. Hippivaatekaupan viereen on avattu merkkiliike. Vihannestori muuttuu iltapäivällä matkamuistomarkkinoiksi.
Kuten eräs turisti sanoi, Bali on nyt in.
Turistivirrat eivät kulje yksin Balille. Hupimatkailijoiden määrä koko maailmassa kasvaa hurjaa vauhtia.
Viime vuonna maailmassa tehtiin 1,3 miljardia turistimatkaa oman maan rajojen yli. Vuonna 2030 matkoja arvioidaan kertyvän 1,8 miljardia.
Turistimäärien kasvun takana on hyvä uutinen: maailman vaurastuu. Yhä useammalla on varaa laittaa rahaa matkailuun.
Turismista seuraa monille hyvää. Joka kymmenes maailman työpaikoista liittyy turismiin, arvioi YK:n turismijärjestö UNWTO. Sen mukaan vuonna 2016 ulkomailta tulleet turistit käyttivät kohdemaissa yli biljoona euroa.
Turismiräjähdyksellä on kääntöpuolensa: se koettelee luonnon kestokykyä – enemmän kuin tähän mennessä on arvioitu.
Turismi aiheuttaa jopa kahdeksan prosenttia kaikista maailman kasvihuonepäästöistä, arvioi Nature of Climate Change -lehdessä muutama viikko sitten julkaistu tutkimus. Se on noin neljä kertaa arvioitua enemmän.
Tutkimuksessa on otettu aiempaa laajemmin huomioon koko matkan päästökuorma.
Kuorma syntyy lentojen lisäksi kohdemaassa. Se kertyy liikkumisesta, kulutuksesta ja paikallisen infrastruktuurin ylläpitämisestä. Prosenttiosuus kaikista maailman kasvihuonepäästöistä kasvaa siksikin, että muilla aloilla päästöjä on saatu rajoitettua.
Turismi rasittaa myös paikallista ympäristöä lomakohteissa. Monissa niistä infrastruktuuri on valmiiksi huono. Turistien tuoma lisäkuorma kärjistää tilanteen.
Tämä alkoi valjeta myös Arposalolle ja Luhtalalle.
– Kun menin lenkille aamuviideltä, paikalliset olivat jättäneet kaikki roskat rannalle. Se oli kuin pienen pitäjän kaatopaikka, Luhtala kuvaa.
Balin jätehuolto on ollut jo valmiiksi huonolla tolalla, ja saarelle saapuvat turistit kuormittavat sitä entisestään. Vesipullot, ruokapakkaukset ja muovipussit ovat matkailijoiden päivittäisiä tarpeita – ja roskia.
Vuodenvaihteessa saarelle julistettiin hätätila rannoille mereltä ajautuvien roskamassojen vuoksi. Keväällä järjestettiin siivoustalkoot. Tuhannet ihmiset ovat osallistuneet roskapartioihin.
Balilla kärsitään myös vesipulasta, sillä käyttäjiä on liikaa saaren vähäisiin vesivaroihin suhteutettuna.
Jotain kertoo sekin, että saarella toimii kymmeniä järjestöjä ja vapaaehtoisryhmiä, jotka yrittävät puuttua ympäristöongelmiin.
Arposalo ja Luhtala tajusivat pian tulleensa väärään paikkaan. Jopa vuoden mittaiseksi suunniteltu matka jäi pariin kuukauteen. He palasivat kotiin pettyneinä.
Turismista eläville balilaisille tämä on pahin mahdollinen uutinen. Pelkona, on että sana leviää eikä kukaan enää tule.
Netissä viime aikoina levinneet roskavideot ovat balilaisille herkkä aihe. Hyvä puoli on se, että ne levittävät tietoisuutta ongelmasta, mutta samalla ne pelottelevat turisteja.
Huhtikuussa netissä levisi brittiläisen Rich Hornerin kuvaama video roskapyörteestä.
Horner kuvasi videon Balin naapurisaarella Nusa Penidalla, harrastajasukeltajien suosimassa lahdelmassa Manta Pointilla. Paikka on saanut nimensä siellä viihtyvien paholaisrauskujen mukaan.
Nusa Penidan saarella sukelluskoulua sisarensa kanssa pyörittävä Mimmi Hyvärinen sai selitellä videota monille kyselijöille. Siskon omistama Sanctum Dive -koulu järjestää sukelluksia samaan lahdelmaan.
– Meille tuli jopa muutama peruutus. Mutta ymmärrän sen ihan täysin, sukellusoppaana ja jokapaikan höylänä työskentelevä Hyvärinen sanoo.
Hän on itsekin nähnyt, millaista sukeltaminen roskaisella ja ruuhkaisella Manta Pointilla voi pahimmillaan olla. Joskus lahdelmassa näkee, kuinka roskat virtaavat rauskujen avoimiin suihin.
Se harmittaa, Hyvärinen sanoo. Turistitulva aiheuttaa muitakin ongelmia.
– Ihmiset, jotka eivät ymmärrä, mitä voi tehdä, saattavat jopa jahdata rauskuja. Se on tosi rumaa katseltavaa. Oppaiden pitäisi tarkasti ennalta kertoa, että näin ei saa toimia.
Hyvinä päivinä, kuten tänään, Manta Pointilla näkee vain sukeltajia ja rauskuja. Merivirrat ovat kuljettaneet roskat jonnekin muualle.
Siitä paikalliset tahtoisivat myös levittää tietoa: kaikki ei ole vielä pilalla.
– Haluan, että saaremme on kuuluisa, koska luonto täällä on todella kaunis. Mutta meidän pitää myös vähentää roskaamista, sanoo Sanctumin sukellusopas, Indonesian pääkaupungista Jakartasta kotoisin Nehemia Lewi Glohan.
Sukelluskoulun vene on taittanut vajaan tunnin matkan Nusa Penidan toiselle puolelle Manta Pointille. Glohan auttaa varusteet päivän asiakkaiden selkään. Kolmikko molskahtaa selkä edellä veteen. Glohan tietää, mistä löytyy paikka, jonne kaikki muut eivät tiedä tulla.
Upea paikka, asiakkaat kehuvat.
Mutta jo nyt on nähty, että tilanne voi muuttua. Paratiisista voi tulla kaatopaikka, jonne ei voi enää mennä.
Huhtikuussa Boracayn lomasaari Filippiineillä suljettiin kokonaan, koska matkailuyritysten mereen päästämät likavedet ovat saastuttaneet saaren rannat.
Maan presidentti Rodrigo Duterte kuvasi tilannetta talvella suorasanaiseen tapaansa:
– Kun menet veteen, huomaat sen haisevan. Miltä? Paskalta.
Boracaylla asuu noin 30 000 ihmistä, joista useimmat saavat elantonsa turismista. Saarella kävi viime vuonna noin kaksi miljoonaa turistia.
Nusa Penidalla haisee meri ja ohi ajavien mopojen bensa.
Mereltä saapuva näkee vihreitä kukkuloita, tyhjiä rantoja ja hiljaiseloa. Mutta sukelluskouluja, pieniä ravintoloita ja pikkuhotelleja on noussut sinne tänne. Maisema muuttuu kovaa vauhtia.
Sataman viereisillä rinteillä kaivinkoneet haukkailevat tilaa isommille hotelleille. Rantavesissä näkee kymmeniä jahteja ja uimapaikoiksi rakennettuja ravintolalauttoja.
Puolen tunnin venematkan päästä Balilta tulevat turistivirrat kasvavat koko ajan, kertoo Mimmi Hyvärinen. Asiakkaita tulee yhä enemmän.
Hyvärinen ottaa vastaan varauksia ja etsii seuraavaksi päiväksi lisää varusteita. Paikallinen henkilökunta tarjoilee ravintolan asiakkaille ruokaa. Ystäviä tulee ja menee. Työkaverin pellavapäiset lapset juoksevat jaloissa. Ohikulkija näkee todellista lomaunelmaa.
Vielä muutama vuosi sitten myös Balin saarella oleva Sanur oli tällainen. Hiljainen ja paikallinen, Hyvärinen kertoo.
– Nyt kun menee tästä veneellä yli Sanuriin, tulee ihan sellanen olo, että se on pyhäinhäväistys. Että älkää meidän maapalloa kohdelko noin. Tulee ihan paha olo, Hyvärinen sanoo.
Hän puhuu paitsi täyteen rakennetusta rannasta, myös kaikkialle jätetyistä roskista. Niitä näkyy myös Nusa Penidalla. Pullo siellä, kääre täällä. Mitä tarkemmin katsoo, sitä enemmän muovia maastosta hoksaa.
– Se tuntuu vähän siltä, kuin joku paskoisi sänkyysi, Hyvärinen puuskahtaa.
Hyvärinen kollegoineen osallistuu Nusa Penidalla roskapartioon joka viikko. He poimivat roskia myös merestä sukelluksilla.
Koululla ei myydä muovisia vesipulloja. Uusiokäyttäiset pillit ovat bambusta eikä märille uimahousuille löydy muovikassia.
– Kyllä meillekin on sanottu, että mitä te tänne tulitte. Ainakin me yritämme pitää kaikki ekologisena ja näyttää esimerkkiä, Hyvärinen sanoo.
Roskankerääjäjoukkoja myös kritisoidaan. Niiden on sanottu olevan vain tapa pitää turistit kiireisinä. Eräänlaista huonon omantunnon viherpesua.
Hyvärinen uskoo, että roskien keruulla on suurempi merkitys.
– Ennen ajattelin, että paikalliset ja turistit roskaavat tahallaan. Nyt olen ymmärtänyt, että se on tietämättömyyttä. Me voimme esimerkillämme näyttää mallia, etenkin paikalliselle.
Turistit eivät nimittäin ole ainoa syy Balin roskaongelmaan. Hyvärinen kertoo esimerkin naapurin rouvasta, joka kippaa jätteensä iltaisin mereen.
Merien siivoaminen paikallisesti on kuitenkin mahdoton tehtävä.
Muoviroskat kulkeutuvat merivirtojen mukana Indonesian muilta saarilta ja muualta Aasiasta. Indonesia on maailman toiseksi suuriin muoviroskan tuottaja. Suurin roskaaja on Kiina.
Pimeä tulee täällä nopeasti. Sukelluskoulun rannasta katsottuna aurinko laskee Balin taakse. Pöydissä istuu nuoria levänneen näköisiä, meren kampaamia matkailijoita. Kun Balin rannat täyttyvät, yhä useampi suuntaa tänne, Nusa Penidalle.
Hyvärinen uskoo, että muutos on osin väistämätön. Hän silti toivoo, että saari säilyttäisi idylisyytensä.
– Joka päivä me siitä puhutaan, että kauankohan me saadaan pitää meidän paratiisi.
Paratiisi on juuri se, mitä Balilta ja lähisaarilta tullaan hakemaan. Samalla jokainen matkailija osallistuu luonnon kuormittamiseen.
Ristiriitaa on vaikea ratkaista, mutta yrityksiä on jo nähty.
Ruotsissa matkailun päästöihin yritetään puuttua lentoverolla. Vero tuli voimaan huhtikuun alussa. Kotimaan lennoilla vero on noin 60 kruunua, eli noin kuusi euroa. Pitkillä ulkomaanlennoilla vero voi olla jopa nelisensataa kruunua.
Matkailua ilmastonmuutoksen näkökulmasta tutkivan tutkijatohtori Kaarina Tervo-Kankareen mukaan ongelma on usein se, että yksittäisen ihmisen on vaikea löytää ratkaisuja matkailun päästöjen vähentämiseen.
Myös luotettavaa tietoa on vaikea saada. Sertifikaatteja matkailuyrityksille on, mutta niiden käyttö ja lupaukset vaihtelevat suuresti.
– Monet matkailijat tiedostavat kyllä tämän asian. Toisaalta on paljon heitä, jotka ajattelevat, että riittää, kun arjessa toimii parhain päin. Tärkein, mitä voimme tehdä on lisätä ihmisten tietoisuutta asiasta ja tuottaa tutkimustietoa vaikutusten pienentämiseksi, Oulun yliopistossa työskentelevä Tervo-Kankare sanoo.
Joskus herätys tulee yllätyksenä. Eerika Arposalolle ja Samuli Luhtalalle se tuli juuri Balilla.
– Jotenkin minulla on huono omatunto, että on ollut osana sitä konetta, ja että olen jättänyt itsekin ne kaikki muovipullot sinne, Arposalo miettii nyt puhelimessa Oulusta.
Reissu herätti hänet miettimään uudelleen, millainen matkustaminen tuo itselle mielenrauhan.
– Se, että olen laittanut someen valokuvia kaikista niistä ihanista joogasaleista saa ehkä jonkun toisen lähtemään sinne. Se on raskas taakka kantaa.
Luhtala ja Arposalo sanovat heränneensä pohtimaan matkailua uudelleen. Lentoveron he maksaisivat mielellään.
– Lennot ovat halpoja, mutta pitäisi miettiä miten ja minne matkustaa. Voisiko jotain asiaa tehdä ehkä lähempänä? Luhtala pohtii.
– Ehkä Balinkin kaltaiset paikat voisivat vähän säännöstellä matkailijoiden määrää, kuten Galapagos-saarilla, Arposalo lisää.
Pariskunta kertoo reissanneensa viime aikoina etenkin Lapissa.
Lappi on lähellä mutta sekään ei ehkä enää kauaa ole hiljainen.
Pohjois-Suomea myydään yhä enemmän kiinalaisturisteille. Tulijoita on riittänyt, vaikka suurimmat lupaukset eivät vielä ole täyttyneet. Vuosi sitten Kiinan suurin verkkokauppa Alibaba alkoi myydä Lapin matkoja tytäryhtiönsä kautta.
Sillä on merkitystä, koska maailmanlaajuinen turistiräjähdys liittyy erityisesti juuri kiinalaisiin.
Yli miljardin asukkaan Kiinassa on massiivinen kasvava keskiluokka, joka on vasta aloittamassa ulkomaanmatkailua. Toissa vuonna kiinalaiset tekivät 135 miljoonaa turistimatkaa. Kasvua edellisvuodesta oli viisi prosenttia.
Yhä useampi kiinalainen näkee unelmissaan Nusa Penidan hiljaiset hiekkarannat tai Lapin kirkkaat hanget.
Matkailun paradoksi on, että monien luontoarvoilla itseään kauppaavien lomakohteiden myyntivaltti hiipuu samalla, kun kiinnostus niitä kohtaan kasvaa.
Tutkija toivoo, että tietoisuus kestävästä matkailusta tulee leviämään. Suomi voi olla siinä apuna.
– Pitää ajatella niin, että meillä on tietoa näistä asioista. Meillä on mahdollisuus tehdä toisin ja näyttää mallia, Tervo-Kankare sanoo.
Mutta osa ihmisistä vaikuttaa elävän omissa kuplissaan, tutkija pohtii. Niissä näitä asioita ei haluta ajatella.
Ja kuten numerot osoittavat, miljoonia matkailijoita turistimassat eivät haittaa. Vaikka päästöjä syntyy, syntyy myös hyvinvointia. Sekä niille, jotka matkustavat, että paikkaan, johon matkustetaan.
Kun Balin tulivuori Agung purkautui vuodenvaiheessa, Sanurin rannat ammottivat tyhjyyttään. Sitä näkyä balilaiset yrittäjät eivät enää halua nähdä.
Lue myös:
Turismi tuhoaa luontoa ja ilmastoa – Asiantuntijoiden vinkit kestävään matkailuun