Kun juhlissa koittaa se hetki, jona pitäisi kilauttaa lusikalla kahvikuppia hiljaisuuden merkiksi, nousta ylös ja avata suunsa, moni tuntee pulssinsa kohoavan ja läiskien nousevan kaulalle. Puheen pitäminen tutunkin väen edessä jännittää meistä useimpia aika tavalla.
Tamperelainen psykoterapeutti ja kehonkielen kouluttaja Kirsikka Arkimies tietää, että juuri juhlapuhuminen on yksi haastavimmista esiintymisen muodoista.
– Puhetta pitäessämme alamme luontaisesti verrata itseämme muihin. Mietimme hyviä ja huonoja puhujia ja sitä, mihin itsemme tässä vertailussa sijoitamme. Se saa jännittämään, jolloin myös keho alkaa reagoida ja sanat menevät sekaisin.
Puhetta pitäessämme alamme luontaisesti verrata itseämme muihin.
Kirsikka Arkimies
Puhuja saattaa kokea olevansa arvioinnin kohteena niin sanojensa kuin esiintymisen ja ulkonäönkin puolesta. Juhlapuheeseen tuntuu usein myös latautuneen muita ohjelmanumeroita enemmän sekä sisällöllisiä että seremoniallisia odotuksia.
– On hirveän ainutlaatuinen hetki kun oma lapsi pääsee ylioppilaaksi tai menee naimisiin. Moni muistaa aina, mitä äiti tai isä siinä hetkessä sanoi. Ei ole siis mikään ihme, että niiden sanojen sanominen jännittää, Arkimies pohtii.
Tunnusta jännitys ja selätä se
Useimmat yleisöt ovat esiintyjälle suopeita, ja puheenpitäjän hermostuneisuus ymmärretään hyvin. Onko olemassa tyylikästä tapaa tunnustaa kuulijakunnalle, että nyt jännittää?
– Kyllä sen voi sanoa ääneen. Yleensä ihmisiä auttaa, kun asia tunnistetaan ja tunnustetaan. Silloin ollaan ikään kuin samassa veneessä, terapeutti rohkaisee.
Jätänkö puhumatta esimerkiksi lapseni tärkeällä hetkellä vain, koska minua jännittää?
Kirsikka Arkimies
Toisille pelko puheen pitämisestä tulee uniin ja asia saa kohtuuttomat mittasuhteet. Jos tilanne on ylitsepääsemätön tai itsellä on tilaisuuden aiheeseen liittyvä trauma, ei tietenkään tarvitse puhua.
Työssään jännittäjiä auttava Kirsikka Arkimies kehottaa kuitenkin pohtimaan, millaisena haluaa itsensä nähdä.
– Monissa tilanteissa voi miettiä, haluaako todella antaa omien tunteidensa ohjailla päätöksiään. Jätänkö puhumatta esimerkiksi lapseni tärkeällä hetkellä vain, koska minua jännittää?
Hidasta, katso silmiin – ja jätä naukku naukkaamatta
Lukemattomat morsianten isät, ylioppilaiden ja rippilasten vanhemmat, kaasot ja bestmanit jännittävät parhaillaan omaa osuuttaan kesän juhlissa.
Kirsikka Arkimiehellä on takataskussaan käytännön vinkkejä, joilla ikimuistoisen hetken tärkeät sanat saa kulkemaan sujuvammin.
1. Ota näyttämö haltuusi selkeällä aloituksella. Kun huomaat jännityksen iskevän, hidasta. Liikkeiden ja puheen hidastaminen rauhoittaa kehoa, ja silloin ajatuskin alkaa kulkea.
2. Ota yleisöösi esimerkiksi kolmen sekunnin rauhallisia katsekontakteja. Ole rohkea ja katso silmiin heitä, joiden kanssa olet. Hetki on teille yhteinen, ja katseissa kulkee monenlaisia tunteita.
3. Mielikuvissa on voimaa. Jännitys saattaa helpottaa jos kuvittelet itsesi mieluisaan paikkaan. Voit myös ajatella sinulle turvallisten ihmisten seisovan takanasi ja jakavan hetken kanssasi.
4. Älä häpeile liikutustasi. Jos olet herkkä, voit pitää puheen harjoitusmielessä lähimmillesi ja itkeä itkut jo ennalta pois. Toisaalta onko se niin vakavaa, jos itkettää? Liikutus on yksi tunne muiden joukossa, ja parhaimmillaan puhujan herkistyminen tarttuu yleisöönkin.
5. Jätä rohkaisuryyppy ottamatta. Moni juo hermostuneena myös monta kuppia kahvia ennen esiintymistä. Se kiihdyttää kehoa entisestään ja nostaa sydämen sykettä, ja puhuessa saattaa tulla lepattava olo.