Käsi. Pohje. Pää. Rintakehä. Maanpinnan alta paljastuu valtavankokoisia metallisia ruumiinosia, joita on ripoteltu mantereelta toiselle. Vähitellen outojen osien salaisuus alkaa paljastua, ja tuhansia vuosia vanhat esineet osoittautuvat avaruusolentojen rakentaman jättiläisrobotin palasiksi.
Muinaisesta avaruusrobotista tulee kaikkien himoitsema tulikuuma peruna ja suurvallat aloittavat likaisen poliittisen kilpajuoksun saadakseen robotin itselleen.
Sitten maapallolle laskeutuu lisää teknologisesti ylivertaisia jättiläisrobotteja. Suuret asutuskeskukset ja kulttuurin kehdot pyyhkiytyvät ajan kaivoon ja apokalyptinen tuho uhkaa koko ihmiskuntaa. Kuinka tästä selvitään – vai selvitäänkö ollenkaan?
Kanadalaiskirjailija Sylvain Neuvelin Themis Files -trilogiasta on muodostunut kansainvälinen scifi-hitti, jonka käännösoikeudet on myyty kahdellekymmenelle kielelle ja jonka elokuvaoikeudet Sony on jo ehtinyt ostaa. Sarjasta on suomennettu kaksi osaa, Uinuvat jättiläiset (2017) ja Heräilevät jumalat (2018).
Jättiläisrobotit ovat cooleja
Ei ole sattumaa, että Themis Files -trilogian pääosassa heiluvat juuri jättiläisrobotit – Sylvain Neuvelin kiinnostus robotteja kohtaan kun juontaa jo varhaislapsuuden viihdekokemuksiin.
– Kaikki robotit ovat cooleja – ja etenkin jättiläisrobotit, joiden parissa olen oikeastaan kasvanut. Kun olin lapsi, paras juttu televisiossa oli japanilainen mecha anime, joka kertoi jättiläisroboteista. Roboteilla ja robotiikalla on siis sydämessäni hyvin erityinen paikka, Kanadan Montrealista aamutuimaan tavoitettu, parin kahvikupposen voimalla itseään herätellyt Sylvain Neuvel kertoo.
Neuvel suorastaan hurmioituu, kun hän kuvailee, kuinka Uinuvat jättiläiset voitti viime kuussa arvostetun japanilaisen Seiun-tieteiskirjapalkinnon parhaana käännösromaanina. Seiun on nousevan auringon maan vastine länsimaiselle, alan merkittävimpiin kuuluville Hugo-palkinnoille.
– On suorastaan fantastista, että jättiläisroboteista kertova kirja palkitaan – ja että sitä rakastetaan ja arvostetaan näiden robottien syntymäsijoilla.
Robotit merkitsevät tieteiskirjallisuudessa ihmiskunnalle useimmiten uhkaa ja täystuhoa, ja näin ovat asiat Neuvelin trilogiankin kohdalla. Kirjailijalle kyse on tietenkin viihteestä ja mielikuvituksesta, jossa kaikki on sallittua.
– Keinoälyn aikakautena on ehkä helpompi rationalisoida ja kohdistaa pelko robottiin kuin kannettavaan tietokoneeseen, vaikka sitä on molemmissa. Mielestäni olemme joka tapauksessa menossa keinoälyn ja robotiikan suhteen yhä kehittyneempään ja parempaan suuntaan. Tällä hetkellä ei oikeastaan ole enää jäljellä kovin paljon työtehtäviä, joita kone ei pystyisi tekemään paremmin ja tarkemmin kuin ihminen.
Neuvelin mukaan tällainen kehitys on osa ihmisen luonnollista evoluutiota.
– Ihminen on olemassa siksi, että se jaksaa lajina etsiä ja löytää jatkuvasti uusia asioita. Uuden etsiminen on ihmiselle normaalia toimintaa.
Humanoidien rakentamia muistomerkkejä
Themis Filesistä on mahdollista löytää yhtymäkohtia spekulaatioihin, joiden mukaan avaruusolennot ovat tuhansia vuosia sitten vierailleet maan pinnalla ja jakaneet ihmiskunnalle uutta teknologiaa ja tietoa.
Esimerkiksi Vanhassa testamentissa kerrotaan jättiläisistä ja Jumalan pojista, jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin. Samoin profeetta Hesekielin näkyä kiiltävän pronssin lailla välkehtivistä valtavista olennoista on verrattu kohtaamiseen avaruusolentojen (tai robottien) kanssa. Mies- ja naispuolisia jättiläisiä löytyy myös kreikkalaisesta mytologiasta – itse asissa Themis on heistä yksi, ja siitä siis koko kirjatrilogian nimi.
– Rakastan mytologiaa ja sieltä löytyviä rikkaita tarinoita. Mytologiasta voi tehdä hyvin mielenkiintoista kysymällä, että mitäpä jos edes pieni osanen siitä olisikin totta, oli kyse sitten uskonnollisista dokumenteista tai kreikkalaisesta tarustosta. Sieltä on helppo löytää tarinoita kirjaan kuin kirjaan. Minun mielestäni mytologian kanssa on superhauskaa leikitellä, Neuvel toteaa.
Avaruusolentojen vaikutuksesta ihmiskunnan kulttuuriin ja kehitykseen on propagoinut etenkin sveitsiläiskirjailija Erich von Däniken. Hänen mukaansa muinaisesta taiteesta löytyy runsaasti merkkejä humanoideista, jotka ovat olleet rakentamassa ihmiskunnan monumentaalisia rakennelmia, kuten inkojen Sacsayhuamanin linnoitusta.
– Koen kiehtovaksi väitteen, jonka mukaan humanoidit olisivat pystyttäneet esimerkiksi Egyptin pyramidit, mutta pohjimmiltaan Dänikenin kirjat ovat kiinnostavampia fiktiona, kuin että jos niitä esiteltäisiin tieteenä, Neuvel sanoo.
Onko avaruudessa elämää?
Tästä huolimatta tai tämän takia Sylvain Neuvel ei sulje pois mahdollisuutta, etteikö universumin laidoilta löytyisi muutakin älyllistä elämää kuin Tellus-planeetalla elelevä homo sapiens.
– Ei ole vaikeaa kuvitella mitään, mikä ei olisi fiksumpaa kuin me, Neuvel ironisoi.
– Todennäköisesti tuolla jossakin on elämää, joka toimii siten, ettemme edes ymmärrä sitä. Meillä on hyvin ihmiskeskeinen näkemys universumista: kirjojen ja elokuvien humanoiditkin ovat ihmisen näköisiä kaksijalkaisia olentoja. Lisäksi he yleensä puhuvat, mikä tarkoittaa sitä, että heillä on äänijänteet. Jos joskus löytyy jokin uusi elämänmuoto, se tuskin muistuttaa meitä.
Avaruuteen lähetettiin jo 1970-luvulla ykkösillä ja nollilla koodattu Arebico-radioviesti ja esimerkiksi NASAlla on ollut pitkäkestoinen SETI-projekti, jonka avulla universumista (ja sen ulkopuolelta) on etsitty älyllistä elämää. Viime vuonna taas Norjan Tromsøsta lähetettiin avaruuteen viesti, jonka pitäisi ulottua kahdentoista valovuoden päähän. Kukaan tai mikään ei näihin viesteihin ole kuitenkaan vastannut.
– Kannattaa muistaa, että avaruus on todella, todella ja vielä kerran todella valtava paikka. On todennäköistä, että tällaiset elämänmuodot eivät ole meistä tietoisia. Ja vaikka olisivatkin, on vähän suureellista meidän taholtamme olettaa, että olemme niin kiinnostavia, että he matkustaisivat miljardeja kilometrejä vain sanoakseen meille moikka moi. Emme ehkä olisi sellaisen yrityksen väärtejä – he saattaisivat pitää meitä vaikkapa muurahaisten kaltaisina olentoina, Neuvel pohtii.
Matemaattisia kieliä ja outoja olentoja
Siviiliammatiltaan Sylvain Neuvel on kielitieteilijä. Hän suoritti akateemisen tutkintonsa eräästä Grönlannin länsirannikon inuittikielestä, jonka hän koki erityisen kiinnostavaksi sen lauseopin ja sananmuodostuksen takia.
– Osaan edelleen tilata kyseisellä kielellä toisen kaljan, mutten sitä ensimmäistä, Neuvel virnuilee.
Ei siis ihme, että Neuvel on kehittänyt myös Themis Filesin humanoideille oman kielen, joka on vastakohta niin sanoituille polysynteettisille eli sanoja kokonaisiksi lauseiksi yhdistäville kielille. Neuvelin mukaan matematiikka voisi olla avaintekijä ihmisen ja humanoidien välillä.
– Jos leikitellään ensimmäisen asteen kontaktilla, olemme jo kauan olettaneet ainakin fiktion kautta, että meitä ja humanoideja yhdistäisi nimenomaan matematiikka. Ilman laskemiseen liittyviä referenssejä olisi hyvin vaikeaa tulkita kieltä, jolla ei ole mitään yhteistä meidän tietämiemme asioiden kanssa. Matematiikka voisi siis olla jonkinlainen looginen keskinäinen kommunikointiväline. Voihan tämä tosin olla ihan vääräkin olettamus. Tällaista on kuitenkin kuviteltu jo kauan ja halusin tuoda siihen oman tvistini.
Avaruusolentojen käyttämä uusi kieli luotiin myös Ted Chiangin Arrival-novelliin, josta Neuvelin maanmies, elokuvaohjaaja Denis Villeneuve teki toissa vuonna kehutun elokuvaversion.
– Pidän valtavasti Chiangin novellista. Se leikittelee idealla, jota me kielitieteilijät kutsumme nimellä apoteoosi eli ylistäminen tai jumalaksi nostaminen. Lähtökohtana on, että kieli jonka opit lapsena muokkaa maailmankuvaasi, eikä niin, että maailma jossa elät muokkaisi käyttämääsi kieltä. Arrivalissa kieli on ympyränmuotoista ja kyseisen kielen oppiminen muuttaa aikakäsitystä. Tämä voi olla kaukaa haettua, mutta kyseessä on hyvin mielenkiintoinen linkki kielitieteelliseen keskusteluun, jota on käyty jo pitkään.
Maailmanpolitiikan synkät kuviot
Themis Files -trilogian kirjojen rakenne on kaukana perinteisestä: se perustuu dialogiin ja pitkälti pelkkään kysymys-vastaus -asetelmaan. Sylvain Neuvel kertookin pitävänsä niin sanotuista epistolaarisista eli kirjeromaaneista, kuten Bram Stokerin Draculasta.
– Choderlos de Laclosin Vaarallisia suhteita on ehdottomasti kirja, joka on jättänyt minuun voimakkaan jälkensä. Kun käyttää pelkkää dialogia tarinan kertomiseen, lukija joutuu osallistumaan paljon aktiiivisemmalla tavalla kokonaiskuvan hahmottamiseen. Dialogi pistää lukijan arvottamaan asioita ja muodostamaan omia mielipiteitä aivan toisella tavalla kuin vaikkapa universaali kertoja.
Paitsi avaruusrobottisotaa, Themis Filesissä käsitellään myös globaalia politiikkaa, josta se antaa kyynisen ja sysimustan kuvan. Mikään ei ole sitä miltä se näyttää, ja jatkuvat peite- ja hämäysoperaatiot tekevät maailmasta paranoidin paikan, jossa valheen ja epätoden hämärissä tunneleissa kaikuvat sananpuolikkaat ruokkivat toisiaan harhaisella voimalla. Poliittiisia tavoitteita saavutetaan ihmishengistä piittaamatta ja pöyristyttävistä harhautusoperaatioista ei ole pulaa.
Trilogiasta löytyy mielenkiintoinen heitto esimerkiksi siihen, olisiko NATO loppujen lopuksi lainkaan kiinnostunut puolustamaan itäistä Eurooppaa tiukan paikan tullen.
– Jotkut asiat olen keksinyt pelkästään tarinankuljetuksen takia, mutta jotkut kirjoissani mainitut asiat ovat mitä ilmeisimmin totta. Raha hallitsee maailmaa, ja meidän pitäisi olla siitä huolissamme. Jos esimerkiksi kymmenesosa siitä ihmismäärästä, joka kuolee erilaisissa konflikteissa Afrikassa menehtyisi Ranskassa, tehtäisiin kaikki mahdollinen, jotta asiat muuttuisivat. Nyt ei tehdä.
Kirjailijan metallinen menneisyys
Värikkäästä menneisyydestään tunnettu Sylvain Neuvel (s. 1973) jätti aikoinaan lukion kesken ja kierteli maailmaa kymmenen vuoden ajan. Hän ehti työskennellä muun muassa toimittajana, jäätelönmyyjänä ja huonekalukauppiaana kunnes löysi oman paikkansa kielitieteen ja kirjallisuuden parista.
– En suosittele kenellekään lukion jättämistä kesken, mutta matkustaminen – sitä maailma kaipaa enemmän. Uskon, että maailmassa ei olisi niin paljon vihaa ja konflikteja, jos ihmisillä olisi mahdollisuus kurkistaa edes muutaman kerran pienen elinpiirinsä ulkopuolelle ja altistua sille, mitä sieltä löytyy.
Mutta onkohan Sylvain Neuvel sitten altistunut ulkonäkönsä puolesta metallimusiikille?
– Ne hiukset, ne hiukset...Neuvel hohottaa.
– Soitan vähän sähkökitaraa ja teininä kuuntelin vain ja ainoastaan metallia. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että nykymetalli on minulle vähän turhan raskasta kamaa – taidan muuttua yhä enemmän vanhempieni kaltaiseksi, Neuvel kuittaa ja luettelee samalla sellaisia klassisia metallinimiä kuten Ozzy Osbourne, Iron Maiden ja Motörhead.