Jostain sysimustan näyttämön uumenista alkaa kuulua kotkan kaikuisaa huutamista. Yhtäkkiä lavalle lehahtaa isokokoinen, sinisenä hehkuva lintu, joka istahtaa taikuri-näyttelijä Tatu Tynin pitämälle sauvalle. Tilanteessa on poikkeuksellista se, että suuri lintu on luotu kokonaan livenä lasertekniikan avulla.
– Laserin kohdalla ei ole merkitystä, tuleeko se kymmenen tai viidenkymmmenen metrin päästä, koska sen valoteho on kohteessa aina sama. Se ei anna hajavaloa ja pystymme tekemään sillä täysin reaaliaikaista träkkäämistä, Tyni vertaa laseria videoprojisointeihin.
Elokuva saapuu teatterin lavalle
Helsingin Savoy-teatterissa tällä viikolla kolme kertaa nähtävä Dracula – Pahan Synty ja Tuho -näytelmä edustaa aivan uudenlaiseen teknologiaan nojaavaan näyttämötaidetta.
Tynin ja teatteri- ja sirkusryhmä Taikateatteri 13:n kehittämä Digital Illusion Equipment eli D.I.E. tuo lavalle lasertekniikkaa ja animoituja näyttelijöitä, joita esittävät Malla Malmivaara ja myös tarinan kertojana toimiva Vesa Vierikko. Tynin mukaan kyseessä on maailman ensimmäinen animoituja hahmoja sisältämä teatteriesitys.
– Pystymme piirtämään näyttämöllä animaatiota reaaliaikaisesti ihan mihin tahansa kohteeseen riippumatta siitä, miten hahmo siellä liikkuu. Tämä mahdollistaa sen, että esimerkiksi paidastani tai ihostani voi tulla näyttö. Kun tähän yhdistetään illuusiotekniikkaa, dramaturgiaa sekä digitaalista sisältöä, se on että goodbye Kansas, Tyni sanoo.
Tynin mukaan pohjimmiltaan kyse on siitä, että elokuvaefektejä tuodaan nyt suoraan teatterinäyttämölle.
– Matrix, Terminator kakkonen, Sin City – sieltä sitä visuaalista ilmettä on haettu, Tyni hakee vertailukohtia.
Teatteriteknologiaa maailmalle
Taikuri Tyni, teknikko Petri Mikkonen ja insinööri Jani Pulkkinen ovat Digital Illusion Equipmentin kanssa varsin vakavissaan. Konseptiin syntyi kipinä jo vuonna 2006, jolloin Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa esitettiin Multimagiga-projektia, jossa hyödynnettiin erilaisia kokeellisia digitaalisia sisältöjä.
– Teimme Multimagigaa silloisen tekniikan suomilla ehdoilla ja saimme mielestäni aikaiseksi hyvää materiaalia. Huomasimme kuitenkin jossakin vaiheessa, että laitteet pitäisi rakentaa uusiksi, jotta pääsisimme askeleen eteenpäin, Tyni muistelee.
Hänen visionaan on, että Suomesta käsin pystyttäisiin luomaan kansainvälistä näyttämötaidetta ja kotimainen teatteriteknolologia valtaisi maailmaa Supercellin, Rovion ja Housemarquen tavoin.
– Näyttämötaide on pohjimmiltaan hirveän vanhanaikaista. Voisi jopa sanoa, että viimeinen merkittävä näyttämötaiteellinen innovaatio on Shakespearen aikainen pyörönäyttämö. Esimerkiksi videotykkejä tai liikkuvia valoja ei ole keksitty tai kehitetty teatterialalla, vaan ne on tuotu sinne muualta, Tyni pohtii.
Tämä taas tarkoittaa Tynin mukaan sitä, että teatterialan tekniikkapuolelta löytyy valtavasti potentiaalia etenkin Suomessa.
– Meillä on Suomessa taitavia insinöörejä, mutta ongelma on itseohjautuvuus. Insinöörien, humanistien ja ekonomistien saattaminen yhteen voi kuulostaa helpolta, mutta näillä ryhmillä on hyvin erilaiset toimintakulttuurit. Tässä on kuitenkin avain siihen, että Suomessa pystyttäisiin luomaan kansainvälistä näyttötaidetta. Lisäksi kannattaisi ottaa Slushista mallia siihen, kuinka asioita lähdetään viemään maailmalle.
Narsistinen vampyyri
Mutta miksi nykyteknologiaa yhdistellään ikiaikaiseen Dracula-vampyyriin, jonka irlantilaiskirjailija Bram Stoker herätti henkiin jo vuonna 1897? Tatu Tynin mielestä Dracula on edelleen hyvin ajankohtainen hahmo.
– Yhteiskunnassamme eletään selkeästi syömävelalla ja siellä jyllää narsismi – omia etuja ajetaan kaikin tavoin ajattelematta lainkaan muiden etuja.
Tynin mukaan Draculaan aikoinaan liitetyt symbolimerkitykset eivät välttämättä enää aukea nykyisin.
– Juuri tämän takia selitämme Draculan tarinaa psykologian ja teologian keinoin. Me emme käytä hampaita tai verta, vaan sukellamme suoraan pimeyteen.
Tynin versiossa Dracula kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, joka on periytynyt isältä pojalle.
– Dracula tarvitsee itselleen narsismin lähteen eli vampyyrin, jonka kautta hän näkee heijastuman kuolemattomasta minästään. Tämä on myös syy siihen, miksi Dracula ei näe peilikuvaansa: hän ei ole todellinen.
