Heti juoksemaan. Se on Sointu Hyttisen tyyli niin harjoituslenkillä, kuin kilpajuoksuissakin. Reilun kympin juoksulenkki, jonka keskellä kiihdyttäviä intervalleja, monta kertaa viikossa. Näillä harjoituksilla mennään jälleen kohti Kolia ja Vaarojen Maratonia, jotka järjestetään tulevana viikonloppuna.
– Pari vuotta olin melkein kokonaan juoksematta plantaarifaskiittivaivojen eli kantapääkivun vuoksi. Kiva päästä nyt taas kokeilemaan, miten kulkee. Viime vuonna kävelin, mutta nyt taas juostaan, sanoo 57-vuotias ultrajuoksija Joensuusta.
Hyttisen ultrajuoksuinnostus alkoi vuonna 2010, jolloin hän juoksi Kolilla lyhyen matkan. Seuraavan vuoden 42,5 kilometrin jälkeen harjoittelu suuntautui pidemmille matkoille. Hyttinen on juossut muun muassa 12 tunnin, 24 tunnin ja 5 päivän kisoja sekä polkujuoksuja ympäri Suomea.
Koli on erityinen, koska maasto on korkeiden nousujen takia erityisen vaikeita.
– Kyllähän se Kolin polkujen juokseminen jonkunlaista masokistin luonnetta vaatii, Hyttinen nauraa.
Tapahtuma on kasvanut räjähdysmäisesti
Heikki Hamunen on ollut mies Vaarojen Maratonin takana jo toistakymmentä vuotta. Kun Karelian Seikkailu-urheilijat järjesti tapahtuman ensimmäistä kertaa vuonna 2006, matkaan lähti 10 juoksijaa.
Tulevana lauantaina heitä on yli 1000. Tapahtumaan joudutaan arpomaan osallistumisoikeus suurelle osalle juoksijoista ja starttipaikoista käydään kauppaa lähes lähtömerkkiin saakka.
– Kun vuonna 2009 tapahtumaan halusi 400 juoksijaa, huomasimme, että nyt tämä räjähti.
Yleinen luontoliikunnan kasvuinto vauhditti suosiota. Metsähallituksen Kolin kansallispuistolle asettama tuhannen juoksukilpailuun osallistujan maksimi on pitänyt Vaarojen tunnelman "legendaarisena." Kansallismaisema, luonto, tunnelma ja raskas reitti vetävät juoksijat Kolille.
–Juoksijoita on ollut noin 10 000 vuosien aikana. Muistan vain yhden palautteen, jossa juoksija ilmoitti, että tapahtuma on hänelle liian suuri. Siis aika hyvin kasvu on kestetty, pohtii Heikki Hamunen.
Viidessä vuodessa kalenteri on täyttynyt muista polkutapahtumista ja lähes jokaiselle viikonlopulle sulan maan aikaan löytyy polkujuoksu jostain päin Suomea. Kasvun rajat on ehkä saavutettu tapahtumien määrässä, mutta osallistujia mahtuun mukaan useimpiin juoksuihin, toisin kuin Vaarojen Maratoniin.
Polkujuoksu ei ole enää taikasana tapahtumien nimessä. Luontokokemukset ovat olennainen osa viivalle lähtemistä.
– Rumasti sanottuna mihin tahansa pöpelikköön tai rääseikköön ihmiset eivät lähde juoksemaan. Suurin tapahtuma Suomessa on Oulangan kansallispuistossa (NUTS Karhunkierros) ja Bodomin juoksun (Bodom Trail) suosion selittää väestökeskittymä Etelä-Suomessa.
Sointu Hyttinen kertoo, että vaikka hän juoksi nuorempana, lasten ollessa pieniä harrastus jäi. Nelikymppisenä juoksu löytyi uudelleen. Pitkänmatkanjuoksun parista löydetyt ystävät auttoivat myös sopeutumaan paluumuuton jälkeen takaisin synnyinseuduille Pohjois-Karjalaan.
– Kisatavoitteet motivoivat minua. Vielä pysyn hyvin poluilla ja pääsen nuoremmista myös ohi. Ultrajuoksussa ikä voi olla etu. Kolillakin tarvitaan myös kokemuksen tuomaa harkintaa, hän analysoi.
Suunnitteilla harjoitusleiri polkujuoksijoille
Jatkossa Vaarojen Maratonin vetovastuu on Hannu Airilalla, joka on paitsi huippusuunnistaja, myös ennalta Vaarojen Maratonilla tuttu tekijä. Tänä vuonna vetovastuuta kannetaan Hamusen kanssa kapulaa vaihtaen. Haasteena on pitää tapahtuman profiili ja kävijäpalaute huipputasolla. Sitä haetaan kansainvälistymisen kautta.
Airila kuvaa Vaarojen Maratonia elämykselliseksi luontoliikuntatapahtumaksi, jonka kehutun hengen tekevät talkoolaiset.
– Tämä on pohjoiskarjalaisen vieraanvaraisuuden ydintä.
Vaarojen Maratonin brändiä Airila haluaa vahvistaa ympärivuotiseksi ja suunnitelmissa on järjestää Kolilla laji-ihmisten harjoitusleiri, "Vaarojen Maraton - bootcamp", jossa voi harjoituskaudella vihkiytyä polkujuoksun saloihin ammattilaisten luentojen ja harjoitusten avulla.
Heikki Hamunen väistyy Vaarojen Maratonin ruorista tämän vuoden kisan jälkeen.
– Ehkä nyt olisi aikaa harjoitella enemmän ja olla ensi vuonna itse juoksemassa. Mikä on hienompaa kuin haastaa itsensä fyysisesti sellaisessa ympäristössä, sään armoilla ja ympäristön kanssa yhtä ollen. Tulee kylmät väreet kun sitä maisemaa ja luontoa ajattelen, Hamunen pohtii.
Sointu Hyttinen aikoo lähteä lauantaiaamuna 65 kilometrin matkalle tavoitteenaan päästä maaliin noin 11-12 tunnin kuluttua lähdöstä. Ylämäet hän kävelee, niinkuin suurin osa muistakin osallistujista.
– Huiput ehkä juoksevat ylämäetkin, mutta kyllä Kolilla nousut ovat sellaisia, että syke nousee kävellenkin. Vesisadetta kun ei tulisi, se tekee vaarojen poluista liiankin vaarallisia, Sointu Hyttinen toivoo.
Lue lisää: