BERLIINI Heinäkuun 13. päivä 2018: israelilainen ravintola saa lyhyen ajan sisällä useita sähköposteja, joissa ravintolan omistajia haukutaan "juutalaisiksi sioiksi" ja "huoranpenikoiksi".
Elokuun 4. päivä 2018: mies pyöräilee juutalaisen falafel-myyjän ohi ja huutaa: "Juutalaiset, te olette tämän päivän natseja, me emme tarvitse teidän paskaanne tänne!"
Elokuun 17. päivä 2018: mies huutaa kadulla naisen perään "juutalaiset ulos". Hän tunnistaa naisen ortodoksijuutalaiseksi tämän käyttämästä päähuivista.
97-vuotias Margot Friedländer näyttää väsyneeltä.
– Tunnen nykyään paljon berliiniläisiä poliitikkoja ja vaikuttajia. Sanon heille joka kerta, että näin se silloinkin alkoi, hän sanoo.
Friedländer kuuluu Berliinin tunnetuimpiin holokaustista eli juutalaisten joukkotuhosta selvinneisiin. Hän jäi eloon, koska piilotteli sodan aikana eri ihmisten luona. Lopulta hän jäi kiinni ja joutui Theresienstadtin keskitysleirille.
– Poliitikot pitävät kauniita puheita, mutta sanat ovat sanoja. Tällä hetkellä Saksassa sallitaan ihan liikaa juutalaisvastaisuutta, Friedländer sanoo.
Missään muualla suhde juutalaisuuteen ei määrity yhtä vahvasti holokaustin kautta kuin Saksassa. Kuuden miljoonan juutalaisen murhaamiseen johtanut diktatuuri painaa yhä uusien sukupolvien omatuntoa.
Mutta samaan aikaan antisemitistinen vihapuhe nostaa taas päätään.
Kesän 2018 tapaukset Berliinissä eivät ole yksittäisiä. Juutalaisvastaisia rikoksia ja välikohtauksia tilastoivan RIAS-projektin mukaan vastaavaa vihapuhetta on jatkuvasti enemmän.
Vuonna 2016 antisemitistisiä välikohtauksia oli Berliinissä RIASin mukaan 590. Viime vuonna vastaava luku oli liki tuhat.
RIAS-projektin tiedot täydentävät Saksan rikospoliisin tilastoja, joihin päätyvät poliittisesti motivoituneet viharikokset. Projektin taustalla oleva järjestö kokoaa tietonsa poliisitiedotteiden lisäksi esimerkiksi lehtijutuista ja projektin nettisivujen kautta tulevista ilmoituksista.
Tänä vuonna RIASille on raportoitu Berliinissä keskimäärin kolme antisemitististä välikohtausta päivässä.
Marraskuun alussa juutalaisvastaisuudesta on puhuttu Saksassa erityisen paljon, sillä 9. päivänä tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta vuoden 1938 kristalliyöstä. Tuolloin ikkunoita lyötiin pirstaleiksi ympäri Saksaa, kun vihaiset joukot tuhosivat juutalaisten pyhäkköjä, kauppoja ja koteja.
Kristalliyötä pidetään käännekohtana, jolloin juutalaisvaino muuttui valtiojohtoiseksi ja järjestelmälliseksi.
– Kristalliyö oli natsien ja silloisen Saksan valtion alulle panema vihan päivä, sanoo Sigmount Königsberg, joka työskentelee antisemitismin uhrien tukihenkilönä Berliinin juutalaisessa seurakunnassa.
Nykypäivän antisemitismi ei ole valtiojohtoista, mutta se on jälleen muuttunut politiikan välineeksi, Königsberg sanoo.
Margot Friedländer muistaa, että 1930-luvulla ilmapiirin muutos tapahtui hitaasti, miltei hänen huomaamattaan.
Kansallissosialistinen NSDAP-puolue ja sen johtaja Adolf Hitler nousivat valtaan vuonna 1933. Vihapuhe ja juutalaisten syrjintä lisääntyivät vuosi vuodelta, mutta nuoren tytön elämässä vanhempien avioero oli paljon merkittävämpi asia kuin se, mitä kaduilla tapahtui.
– Vanhempani eivät olleet poliittisesti valveutuneita, eikä meillä koskaan puhuttu politiikasta kotona. Varsinkin isäni tunsi itsensä hyvin saksalaiseksi, Friedländer kuvailee.
Hänen isänsä oli taistellut ensimmäisessä maailmansodassa, ja kummankin vanhemman veljet olivat kaatuneet isänmaansa puolesta.
Vaikka sukulaisia alkoi 1930-luvulla muuttaa pois Saksasta ja juutalaisten omaisuutta ryhdyttiin takavarikoimaan erilaisten tekosyiden nojalla, Friedländerin vanhemmat eivät uskoneet, että perhe joutuisi tulilinjalle.
– Uskomme tilanteen paranemiseen sammui vasta kristalliyöhön. Silloin tiesimme, että kaikki tulisi muuttumaan.
Marraskuun 9:nnen iltapäivänä 1938 Friedländer oli matkalla ompelimoon, jossa hän suoritti työharjoittelua.
Katujen kulmissa seisoskeli miehiä univormuissa. Sitten 17-vuotias Friedländer näki kauppojen rikotut ikkunat ja ihmiset, jotka olivat kerääntyneet noukkimaan kaduille vierinyttä tavaraa.
– Palasin kotiin. Olimme kauhuissamme, Friedländer muistaa.
Pari päivää aiemmin juutalaisvainoja Ranskaan paennut Herschel Grynszpan oli murhannut Pariisissa Saksan lähetystövirkailijan Ernst vom Rathin. Natsi-Saksan johto osasi käyttää murhaa hyväkseen ja yllytti saksalaisia viharikoksiin juutalaisia vastaan.
Marraskuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä Saksassa tuhottiin 1 400 synagogaa ja rukoushuonetta sekä yli 7 000 juutalaisten liikettä ja kotia.
Natsi-Saksan poliisin Gestapon johto sähkötti poliisilaitoksille ympäri maata, että hyökkäyksiä ei tulisi estää. Poliisi pidätti juutalaisia, ja yli 30 000 ihmistä vietiin kristalliyön jälkeen keskitysleireihin.
– Kuulimme vasta myöhemmin, että monia juutalaisia oli tultu sinä yönä pidättämään. Pelkäsimme isäni puolesta ja saimme tietää vasta päiviä myöhemmin, että hän oli turvassa, Margot Friedländer kertoo.
Nyt perhe alkoi suunnitella lähtöä, mutta liian myöhään. Friedländerin isä pakeni vuonna 1939 Belgiaan. Siellä hänet pidätettiin ja vietiin myöhemmin Auschwitzin tuhoamisleirille.
Äiti yritti järjestää itselleen ja kahdelle lapselleen viisumeita Brasiliaan, Hondurasiin tai Guatemalaan, mutta jonotuslista oli pitkä. Lopulta Margot Friedländerin veli ja äiti pidätettiin tammikuussa 1943.
– Menen Ralfin kanssa, minne ikinä meidät sitten viedään. Yritä jatkaa elämääsi, äiti kirjoitti tyttärelleen jättämässään viestissä.
Margot Friedländer jäi yksin Berliiniin. Alkoi piileskely kuudentoista eri auttajan avulla.
Synagogan rukoushuone sijaitsee syvällä rakennuksen sisällä. Sigmount Königsberg asettaa päälaelleen kipan eli juutalaisten käyttämän päähineen oven vieressä olevasta laatikosta.
Ulkona Berliinin kaduilla hän ei kipaa pitäisi. Hän kuulee päivittäin juutalaisvastaisista hyökkäyksistä seurakunnan jäseniltä.
– Kehottaisin kaikkia juutalaisia olemaan käyttämättä kipaa ja pitämättä Daavidin tähteä esillä, ihan sama, missä päin Berliiniä he liikkuvat, Königsberg sanoo.
Erityisesti häntä huolestuttavat kouluikäisiin lapsiin kohdistuvat vihanpurkaukset.
– Heillä on vähemmän mahdollisuuksia suojautua sellaiselta.
Königsbergin mielestä erilaisten ihmisten vihaamisesta on tehty Saksassa salonkikelpoista sen jälkeen, kun oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle -puolue pääsi liittopäiville eli parlamenttiin.
Viime syksyn vaaleissa Vaihtoehto Saksalle eli AfD sai 12,6 prosenttia äänistä. Puolue nousi liittopäiville ensi kertaa ja saman tien kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.
AfD käytti maahanmuuttoa ja eri uskontoja vastustavia vaalilauseita. Liittopäivillä sen edustajat ovat pitäneet puheita, joissa on toistettu vanhoja antisemitistisiä ja rasistisia kannanottoja.
Baden-Württembergin osavaltiopäivillä istuva AfD-poliitikko Wolfgang Gedeon on kuvannut juutalaisia "viholliseksi kristillisen maan sisällä", ja hänen mukaansa juutalaiset yrittävät "orjuuttaa ihmisiä". Tuomioistuin päätti alkuvuonna, että Gedeonia voi kutsua holokaustin kieltäjäksi.
AfD-edustaja Björn Höcke puolestaan kutsui viime vuonna Berliinissä sijaitsevaa holokaustin muistomerkkiä "häpeän muistomerkiksi" viitaten siihen, että Saksassa olisi hänen mielestään muistettava myös maan positiivisia tekoja.
Puolueen suosiota onkin selitetty Saksassa osin sillä, että se kalastelee niiden saksalaisten ääniä, jotka sanovat väsyneensä holokaustin muistamiseen.
Saksassa tiliä menneisyyden kanssa on nimittäin tehty perusteellisesti 1950-luvulta alkaen. Juutalaisten joukkomurhaa on käsitelty niin politiikassa kuin kouluissakin.
Israelilainen psykoanalyytikko Zvi Rix on esittänyt, että jotkut saksalaiset eivät tule antamaan juutalaisille Auschwitzia anteeksi. Sillä hän tarkoittaa, että osa äänestäjistä haluaa siirtyä aikaan, jossa he voisivat olla vihdoin ylpeitä Saksasta ainaisen historian häpeämisen sijaan.
Saksassa on keskusteltu parin vuoden ajan myös siitä, missä määrin antisemitististen tekojen lisääntyminen johtuu Lähi-idästä tulleista maahanmuuttajista.
Mediassa huomiota on saanut etenkin välikohtaus, jossa arabiaa puhunut nuori mies löi kahta kipaa pitänyttä miestä keskellä Berliiniä. Saksan hallitus kiirehti tuomitsemaan teon jyrkästi.
Kesän lopulla Lontoon yliopiston yhteydessä toimiva Pears-instituutti julkaisi yhdessä saksalaisen EVZ-säätiön kanssa tutkimuksen, jossa selvitettiin antisemitistisiä asenteita viidessä Länsi-Euroopan maassa: Belgiassa, Hollannissa, Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa.
Tutkimuksen mukaan Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien joukossa on sekä juutalaisvastaisesti asennoituneita että demokratiaa ja eri vähemmistöjen yhteiseloa arvostavia ihmisiä. Tutkijoiden mukaan ei ole todisteita siitä, että uudet maahantulijat olisivat lisänneet antisemitismiä yhteiskunnan tasolla.
Saksan rikospoliisin mukaan antisemitististen rikosten taustalla ovat 94 prosentissa tapauksista äärioikeistoon kuuluvat tekijät.
Leipzigin yliopiston tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin saksalaisten asenteita maahanmuuttajia ja juutalaisia kohtaan. Tutkijoiden mukaan kymmenen prosenttia saksalaisista on avoimen juutalaisvastaisia, ja 10–50 prosenttia vastasi myönteisesti antisemitistisiin väitteisiin, kun tutkijat esittivät lisäkysymyksiä osallistujille.
Antisemitistiset asenteet selittyvätkin myös muulla kuin henkilöiden uskonnolla tai maahanmuuttotaustalla. Ne liittyvät läntisessä maailmassa tapahtuviin sosiaalisiin ja poliittisiin muutoksiin.
Maahanmuuttajat muslimimaista eivät ole suurin ongelma, sanoo oman näkemyksensä Berliinin juutalaisen seurakunnan Sigmount Königsberg.
– Kantaväestössä on ollut antisemitismiä aina. Mikä ennen pysyi oman perheen tai ystävien keskuudessa, on nyt muukalaisvihamielisen ja rasistisen puolueen avulla muuttunut hyväksyttävämmäksi, Königsberg arvioi.
Samaa mieltä on Florian Eisheuer, joka työskentelee rasismia ja antisemitismia vastustavassa Amadeu Antonio -säätiössä.
– Saksassa on edelleen paljon ihmisiä, jotka kieltäytyvät muistelemasta vuoden 1938 tapahtumia ja tarkastelemasta kriittisesti historiaa, Eisheuer sanoo.
Elokuussa 2018 itäsaksalaisessa Chemnitzissä tuhannet ihmiset osallistuivat uusnatsien koolle kutsumaan marssiin sen jälkeen, kun kaksi maahanmuuttajaa oli puukottanut Saksan kansalaisen kuoliaaksi. Marssiin osallistuneet jahtasivat ulkomaalaistaustaisia ihmisiä Chemnitzin kaduilla ja kävivät toimittajien kimppuun.
Marssilla nähtiin 1930-luvulla käytössä olleita natsisymboleita kuten hakaristejä ja Saksan vanhoja punamustavalkoisia lippuja. Eisheuer arvostelee silti tapaa, jolla Chemnitzissä näkyviin tullut rasismi ja antisemitismi tulkittiin vain kaduilla marssineiden uusnatsien ideologiaksi.
– Meidän pitää muistaa, että kadulla oli aivan tavallisia ihmisiä, jotka jakavat saman maailmankuvan natsien kanssa, Florian Eisheuer sanoo.
Saksan hallitukselle ja liittokansleri Angela Merkelille juutalaisvastaisuuden kasvu on arka aihe.
Merkel on saanut Saksassa kritiikkiä vuoden 2015 päätöksestään avata ovet 1,2 miljoonalle Eurooppaan tulleelle turvapaikanhakijalle. Antisemitistiset teot ovat uusin murhe sisäisen turvallisuuden rintamalla.
Huhtikuussa Merkel sanoi israelilaisen Channel 10 -kanavan haastattelussa, että vaikka antisemitismiä on ollut Saksassa aina, nyt siitä esiintyy myös uusia muotoja, jotka liittyvät maahan tulleisiin siirtolaisiin.
– Yhtäkään juutalaista lastentarhaa, koulua tai synagogaa ei voida jättää vaille poliisin suojelua. Se painaa mieltä, Merkel sanoi.
Saksan sisäministeriön asiantuntijaryhmä patisti viime vuonna liittopäiviä ryhtymään nopeisiin toimiin juutalaisvastaisuuden torjumiseksi. Ryhmä vaati muun muassa kovempia rangaistuksia viharikoksille. Viime keväänä sisäministeriössä aloitti erityinen virkamies, jonka tehtävänä on antisemitismin ehkäisy.
Asiantuntijoiden mukaan ihmisten kouluttamisella ja rasismia ehkäisevillä projekteilla on suuri merkitys.
Leipzigin yliopiston tutkimuksen mukaan antisemitistiset asenteet ovat erityisen yleisiä matalasti koulutettujen saksalaisten keskuudessa. Elämässä tapahtuva kriisi kuten työpaikan menettäminen tai elämäntilanteen muutos tekevät lisäksi ihmisistä taipuvaisempia uskomaan salaliittoteorioihin.
Berliinin juutalaisen seurakunnan Sigmount Königsberg käyttää mielellään matkalaukkuvertausta.
Sodanjälkeisinä vuosina Saksassa asuvat juutalaiset elivät jatkuvassa epävarmuudessa: mitä, jos holokaustin tapahtumat toistuisivat?
– Henkisesti juutalaisilla oli aina matkalaukut pakattuna. Noin 30 vuotta sitten luovuimme tästä ajatuksesta, Königsberg sanoo.
Viisikymppisen Königsbergin mukaan juutalaisista tuntui vasta silloin, että heistä oli todella tullut hyväksytty osa saksalaista yhteiskuntaa.
Nyt monet perheet ovat alkaneet Königsbergin mukaan taas pakata henkisiä matkalaukkujaan. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että suunnittelevat, minne voisivat muuttaa.
– Moni on menettänyt uskonsa siihen, että voisimme koskaan saavuttaa tasavertaista yhteiskuntaa. Saksa ja Eurooppa näkevät itsensä kuitenkin aina ennen kaikkea kristillisinä yhteiskuntina, Königsberg sanoo.
Margot Friedländer jätti Saksan sodan jälkeen taakseen. Hän palasi vasta yli 80-vuotiaana.
Sota-aikana Friedländer piilotteli Gestapolta nukkumalla milloin auttajiensa sohvilla, milloin komeroissa tai vierashuoneissa. Hän jopa leikkautti nenänsä kirurgilla, jotta se näyttäisi vähemmän juutalaiselta.
Huhtikuussa 1944 Friedländer oli palaamassa ilmapommitusten jälkeen pommisuojasta, kun siviilipukuiset juutalaisten etsijät kysyivät hänen henkilöpapereitaan. Koska niitä ei ollut, Friedländer tunnusti olevansa juutalainen. Hänet vietiin Theresienstadtin keskitysleirille.
– Vanhukset eivät selvinneet leirillä kahta viikkoa. Meillä nuoremmilla oli mahdollisuus jäädä eloon, Margot Friedländer kuvailee.
Hän istuu länsiberliiniläisessä vanhainkodissa asunnossaan ja kertoo, millaista oli pelätä joka päivä joutumista itään suuntaaviin kuljetuksiin.
– Vasta vähän ennen leirin vapauttamista saimme kuulla, mitä kuljetukset todella tarkoittivat. Olimme aina pelänneet pahinta.
Theresienstadt vapautettiin toukokuun alussa 1945. Margot ja Adolph Friedländer avioituivat vielä leirillä ennen kuin viimeinen rabbi poistui siltä. Pariskunta vietti ensin vuoden maan sisäisille pakolaisille tarkoitetussa leirissä amerikkalaisten miehitysalueella. Sitten he suuntasivat Yhdysvaltoihin.
Perheensä kohtalolle Margot Friedländer sai virallisen vahvistuksen vasta vuosia myöhemmin. Isä, äiti ja Ralf-veli oli murhattu Auschwitzissa.
Berliiniin Margot Friedländer tuli vuosikymmenien jälkeen kirjoittamiensa muistelmien takia. Vuonna 2010 hän muutti takaisin synnyinkaupunkiinsa.
97-vuotias on edelleen aktiivinen demokratian puolestapuhuja. Hän jakaa vuosittain niin kutsutun Margot Friedländer -palkinnon koululuokille, jotka toteuttavat antisemitismin vastaisia projekteja. Friedländer vierailee myös usein kouluissa lukemassa otteita kirjastaan. Viime vuonna hän osallistui nuorten YouTube-tapahtumaan.
Kesäkuussa Friedländer ja toinen tunnettu holokaustin eloonjäänyt Inge Deutschkron nimettiin Berliinin kunniakansalaisiksi kaupungintalon seremoniassa, joka vilisi nimekkäitä poliitikkoja.
Kiitospuheessaan Margot Friedländer muistutti, että myös Hitler, Göring ja Göbbels olivat aikanaan Berliinin kunniakansalaisia.
– Tänään he varmaan kääntyisivät haudassaan, sillä juutalainen, jota he eivät tunnustaneet ihmiseksi ja jonka he olisivat halunneet murhata, saa saman tittelin, Friedländer sanoi.
Lue myös: