Vaarallisten aineiden onnettomuus, pieni.
Se oli hätäkeskuksen ensiarvio tilanteesta viime huhtikuussa, kun tavarajunankuljettaja oli tehnyt ilmoituksen Kinnin liikennepaikalla Mäntyharjussa tapahtuneesta junavaunun suistumisesta huhtikuisena lauantaina puolen päivän aikaan.
Ensiarvio oli väärä.
Ilmoituksen tekohetkellä bensan lisäaineena käytettävää erittäin herkästi syttyvää kemikaalia oli ehtinyt valua luontoon kenenkään huomaamatta jo hyvän aikaa.
Toisaalta, kuka vuodon olisi voinut huomata, sillä 601 metriä pitkä venäläinen säiliövaunuletka oli seissyt keskellä korpea Kinnin liikennepaikalla ylhäisessä yksinäisyydessä jo lähes kolme viikkoa. VR:n työntekijä kävi katsomassa vaunuja kerran vuorokaudessa.
Suurelle osalle aiemmin tuntematon kemikaali nimeltään metyyli-tert-butyylieetteri eli MTBE-kemikaali on vaarallinen luontoon valuessaan, sillä se on esimerkiksi moottoribensaakin herkemmin syttyvä aine.
Kinnin liikennepaikalla kemikaalista muodostui onnettomuuspaikan ylle kaasupilvi ja vieressä ilmaa halkoivat Savon radan kipinää iskevät sähkölangat. Räjähdysvaara aiheutti alueelle suuronnettomuuden vaaran.
– Oli onni, että sinä päivänä onnettomuuspaikalla tuuli. Vaarallinen kaasupilvi sekoittui tehokkaasti tuuleen ja hiukan vähensi vaaraa. Jos vaunut olisivat syttyneet, meillä ei olisi ollut mahdollisuutta sammuttaa niitä, sanoo onnettomuuden pelastustöitä johtanut palomestari Eero Aho.
Lisäksi onnettomuus järkytti puhtaasta luonnostaan ja kesäasukkaistaan tunnettua Mäntyharjun kuntaa.
Mystinen kemikaali pääsi onnettomuudessa etenemään vauhdilla, sillä juuri kukaan ei heti tiennyt, miten sen kanssa pitäisi toimia. Öljyn tai bensan kanssa suunnitelmat ovat selvät, mutta että metyyli-tert-butyylieetteri? Mikä se edes on?
Pelastuslaitos joutui yllätetyksi, sillä heillä ei ollut mitään tietoa kemikaalilastista keskellä metsää. Ei ollut suunnitelmaa onnettomuuden varalle.
Mitä lauantaina 7.4.2018 oikein tapahtui?
Siitä kertoo nyt kolme ihmistä Kinnin onnettomuuden läheltä.
Kello 7.00, Mikkeli
Palomestari Eero Aho, 34, sulkee kotinsa oven ja ottaa ensimmäiset juoksuaskeleet. Ilma on raikas ja pieni pakkanen narskuu lenkkareiden alla. Aho juoksee kolmen kilometrin työmatkansa aina samaa reittiä.
Työpaikalla Etelä-Savon pelastuslaitoksella rutiinit jatkuvat: suihku, kaurapuuro ja kahvi. Aho vaihtaa muutaman sanan yöllä päivystäneen palomestarin kanssa. Yö oli sujunut rauhallisesti. Hyvä sää, ei uhkakuvia.
– Sen lauantain piti olla hyvin tavallinen päivä. Tosin tässä työssä ei koskaan tiedä, mitä viiden minuutin päästä tapahtuu, Aho sanoo.
Kello kahdeksan hän aloittaa päivänsä päivystävänä palomestarina koko Etelä-Savon maakunnan alueella.
Kello 10.34 Kinnin liikennepaikka, Mäntyharju
Kinnin liikennepaikka sijaitsee keskellä korpea linnuntietä noin 15 kilometriä Mäntyharjusta etelään. Teitä pitkin matkaa tulee lähes tuplasti enemmän. Alue on erittäin harvaan asuttua.
Kinnin liikennepaikalla on hiljaista. Mäntyistä kangasmetsää halkovat kiskot, Savon rata.
Liikennepaikan merkkinä raiteiden vieressä töröttää pienen pieni kirkkaanpunainen rakennus.
Sen edessä olevilla raiteilla on sen sijaan jotain massiivista. 50 säiliövaunullista syttymisherkkää kemikaalia seisoo hievahtamatta liikennepaikan sivuraiteella. Jos letkan viertä lähtisi kävelemään, saisi tarpoa yli puolen kilometrin matkan.
Vaunut ovat lähteneet matkaan Venäjältä. Letka on ylittänyt Suomen ja Venäjän rajan Vainikkalan kohdalla, jossa se on siirtynyt VR:n haltuun. Se on matkalla Kotkan Mussalon sataman kautta maailmalle, mutta satama on niin tukossa, että lasti ei mahdu odottamaan lähtöään ratapihalle. Liikenneviraston luvalla se odottaa jatkokuljetusta Kinnin liikennepaikalla. Juuri tätä paikkaa VR on käyttänyt harvoin välivarastointipaikkana, viimeksi 1990–2000-lukujen taitteessa.
Lunta on maassa ja aurinko paistaa ajoittain. On ihan hiljaista.
Kinnin kohdalla rata viettää hieman alaspäin. Junaratojen maailmassa kaltevuus ilmoitetaan promilleina eli kuinka paljon rata viettää 1 000 metrin matkalla. Kinnin kohdalla se viettää 2,4 promillea ja osasta kohtaa kaltevuus on jopa 10 promillen luokkaa. Se on raidemaailmassa paljon, sillä esimerkiksi ratapihat ovat kaltevuudeltaan yleensä alle 2,5 promillea kaltevia.
Yhtäkkiä Kinnin hiljaisuus rikkoutuu, kun raiteet alkavat paukkua ja kolista merkkinä lähestyvästä junasta. Tasan kello 10.30 maa tärisee, kun ohi ajaa henkilöjuna Pendolino Helsingistä Kajaaniin.
Hiljaisuus laskeutuu tunnin ajaksi kunnes tapahtuu jotain poikkeavaa. Ajassa 11.40,23 puolen kilometrin pituinen letka liikahtaa. Pysäytyskengät, joiden tarkoitus on pitää vaunuja radalla paikallaan, pettävät.
Ensin letka matelee, mutta vauhti kiihtyy, kun yhteensä 3 000 tonnia kemikaalia vyöryy yhä kovempaa vauhtia kohti sivuraiteen päätepistettä.
Letka liikkuu yhteensä muutaman sadan metrin matkan ja törmää radan päässä olleeseen päätypuskimeen. Kaksi vaunua jyrää päätypuskimen alleen maan tasalle. Toinen vaunuista suistuu ojaan ja perässä tuleva vaunu vääntyy vaunua vasten ja tekee siihen reiän. Reiästä alkaa lorista kemikaalia ulos noin litra sekunnissa.
MTBE-kemikaalia vaipuu maahan ja se etenee lauman lailla yhtenä massana lumen alle, viereiseen ojaan ja sen kautta kohti ympäröivää aluetta. Kemikaali liukenee erittäin hyvin veteen ja maaperään.
Eikä unohdeta nyt sen räjähdysherkkyyttä. Se on tässä hetkessä olennaista, sillä pian onnettomuuspaikan ohi on ajamassa tavarajuna.
Kello 12.20, Pelastuslaitos, Mikkeli
Etelä-Savon pelastuslaitoksen alakerrassa johtokeskuksessa pöydällä olevat viranomaisverkon virve-puhelimet alkavat piipata. Tulee hälytys. Palomestari Eero Aho katsoo puhelimestaan hälytysviestin: vaarallisten aineiden onnettomuus, pieni.
– Pieni, ei siis toimenpiteitä minulle, Aho ajattelee.
Paikalle on jo hälytetty Mäntyharjun yksikkö. Pieneksi kuvaillut onnettomuudet aiheuttavat harvoin päivystävälle palomestarille työtä. Ne hoidetaan paikan päälle menevän yksikön voimin.
Nyt kuitenkin Aho miettii asiaa uudemman kerran. Hälytysviestissä on lisätieto: tapahtunut rautatiellä. Onnettomuuden on havainnut onnettomuuspaikan ohi ajaneen tavarajunan veturinkuljettaja. Hän on ilmoittanut asiasta Kouvolan ratahallintakeskukseen, josta on soitettu hätäpuhelu Kuopioon.
Savon radan liikenne ja sähköt katkaistaan. Aho yrittää tavoittaa välittömästi veturinkuljettajaa lisätietoja varten, mutta ongelmat alkavat. Normaalisti pelastuslaitoksella tiedetään, kuka on tehnyt hälytyksen, ja mistä numerosta. Nyt numero on väärä.
Kun Aho saa viimein kuljettajan kiinni, hän ei osaa kertoa tarkempia tietoja kemikaalivuodosta. Ainoastaan sen, että paikan päällä haisee. Tämän hän on havainnut, vaikka on ajanut ohi 80 kilometrin tuntivauhtia.
Se kiinnittää Ahon huomion.
– Jos ajaa tavarajunalla tuollaista vauhtia ohi ja silti hyttiin asti haisee, ei voi olla pienestä vuodosta kysymys, Aho sanoo.
Samassa Aho saa paikan päältä videon. Mäntyharjun yksikkö on löytänyt onnettomuuspaikan. Videolta näkyy, kun säiliöstä vuotaa lorona kemikaalia luontoon. Onnettomuuden kokoluokkaa nostetaan välittömästi.
– Tästä tuleekin vähän erilainen päivä. Jos tämän olisin tiennyt, niin onnettomuuden koko olisi heti nostettu. Kun ei tiedetty, niin se johti harhaan, Aho sanoo.
MTBE-kemikaali löytyy pelastusviranomaisten käyttämästä OVA-ohjeista. Ne on laadittu Työterveyslaitoksen kemikaaliturvallisuus-työryhmässä. Netistä löytyvät ohjeet on tarkastanut asiantuntijaryhmä, jossa on ollut jäseniä Kemianteollisuudesta, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista, pelastusopistosta sekä myrkytystietokeskuksesta.
Ohjeissa sanotaan, että ainetta ei luokitella ympäristölle vaaralliseksi. Ei, vaikka ympäristöviranomaiset ovat arvioineet jälkikäteen, että kemikaali on aiheuttanut lähilammessa kalakuolemia.
Kello 12.21, Mäntyharju
36-vuotias metsäneuvoja Jari Kasurinen lopettelee ruokailua perheensä kanssa, kun kännykkä piippaa hälytyksen merkiksi taskussa. Kasurinen on vapaapalokuntalainen ja hänellä on sopimus Etelä-Savon pelastuslaitoksen kanssa. Hän on sitoutunut vapaaehtoisena lähtemään pelastustehtäville, kun tarvetta tulee.
Viesti kertoo onnettomuudesta, johon liittyy venäläisiä säiliövaunuja.
– Pieni keikka tuli, taidanpa lähteä käymään.
Ensimmäisenä paikan päälle lähtee Mäntyharjun paloasemalta Kasurinen, vuorossa oleva palomestari sekä toinen vapaapalokuntalainen. Kolmikko ottaa mukaansa muun muassa öljyntorjuntakärrin. Matka Kinniin pitkin metsäteitä etenee normaalia rauhallista ajovauhtia. Kiire ei ole, sillä onnettomuus on arvioitu pieneksi. Paikan päältä tiedetään, että siellä on ”jotakin hajua”. Matkalla tulee tieto myös kemikaalin nimestä, mutta se ei kuulosta tutulta.
Viimeisen mutkan takaa pilkistää Kinnin asemapaikan punainen mökki. Pienen aseman edessä raiteet ovat tyhjät. Kasurinen jää odottamaan autoon, kun kaksi miehistä lähtee pitkin radan vartta tutkimaan tilannetta. Kymmenen minuuttia myöhemmin miehet palaavat tiedusteluretkeltään.
Pelastustehtävän luonne alkaa muuttua.
Pelastajat ajavat kalliota pitkin autot lähemmäksi onnettomuuspaikkaa. Aho ohjeistaa Mikkelistä, että vaunuja on lähestyttävä "tuulen yläpuolelta" eli ikään kuin tuulen takaa. Palomestari Ahon arvio on, että jos vaunu räjähtää, se todennäköisesti singahtaa eteenpäin.
Tilanne alkaa valjeta. On siis olemassa räjähdysvaara. Sähkö on onneksi jo katkaistu junan sähköverkoista. Kaikki liikkeet ovat harkittuja ja kaikki toimintaa tähtää siihen, että kipinöitä ei pääse syttymään.
Kemikaalia lorisee kuitenkin koko ajan, ja kolmikko tekee kaikkensa, että saisi sitä talteen. Heillä on päällään paineilmalaitteet, sillä kemikaali haisee terävästi.
He haalivat autosta kaikki mahdolliset kipot, mihin ainetta saa kerättyä. Tiimin omassa öljyntorjuntakärrissä ei ole tarpeeksi tilanteeseen sopivia tarvikkeita.
Mukana on kuitenkin 200 litran tynnyreitä, joihin vuotavaa ainetta kootaan. Kolmikko leikkaa kanistereita puoliksi, jotta saavat ujutettua pienempiä astioita vuotokohdan alle. Tilanne tuntuu Kasurisesta toivottomalle. Eikä millään muotoa pieneltä tehtävältä.
– Lisää miehiä ja kalustoa tarvitaan ja nopeasti, viestitetään pelastusta johtavalle Aholle Mikkeliin.
Klo 20.06, Mäntyharju
Kinnin metsät ovat tuttuja Mäntyharjun kunnan hallintojohtaja Tuomo Penttiselle. Hän on ajanut maastopyörällä metsien pikkuteitä ja asuu muutamien kilometrin päässä Kinnin liikennepaikalta.
Penttinen viettää lauantai-iltaa kotona ja mielessä pyörii iltapäiväuutisista kuultu tieto, että Mäntyharjussa on tapahtunut onnettomuus. Junanvaunu on suistunut kiskoilta ja kemikaalia on valunut luontoon. Vieläpä ihan kotikulmilla.
Onnettomuus ei kuitenkaan vaikuta vakavalta, sillä kuntaan ei ole tullut onnettomuusilmoitusta pelastuslaitokselta. Kunnassa on valmiusryhmä, joka saa viestin pelastuslaitokselta, jos kunnan alueella tapahtuu jotain poikkeuksellista.
Nyt tällaista viestiä ei ole tullut.
– Ei mitään ihmeellistä siis, Penttinen ajattelee.
Kunnan ykköspomo, kunnanjohtaja, on vielä lauantain paikan päällä ennen kuin illalla lähtee matkalle. Hänestäkään ei kuulu iltapäivän aikana.
Tasan kello 20.06 kilahtaa Penttisen kännykkä sähköpostin merkiksi. Pelastuslaitos tiedustelee, minkälainen on kunnan ympäristönsuojelusopimus ja kuka vastaa kunnan puolesta ympäristönsuojelusta.
– Eipä tainnutkaan olla niin pieni juttu, Penttinen ajattelee.
Koska on ilta ja kunnanjohtaja lähtenyt lennolle, vastuu paikan päällä on nyt Penttisellä. Myöhäisillan aikana Penttinen saa pelastuslaitokselta pala palalta enemmän tietoa onnettomuudesta: karttoja sekä tarkempaa kuvausta tapahtumista.
Kartasta näkyy, että onnettomuuspaikan lähilammista on yhteys Sarkaveteen.
Sarkavesi on Mäntyharjulle tärkeä järvi ja osa Mäntyharjun reittivesistöä. Sen rannalla on loma-asutusta kuten mökkejä. Penttinen huolestuu.
– Alkaa vaikuttaa siltä, että tilanteesta ei selviä sillä, että muutamalla ämpärillä poistetaan ojasta tavaraa, hän sanoo.
Ajatus ärsyttää, sillä asiaa on pohdittu aiemminkin. Paikalliset ovat tehneet havaintoja silloin tällöin Savon radan pistoraiteilla seisovista vaunuletkista. Yhteistä seisoville letkoille on ollut se, että kukaan ei tunnu tietävän, mitä ne ovat, miten niistä pidetään huolta, ovatko ne tyhjiä vai täynnä ja miksi ne ylipäätään keskellä metsää seisovat.
Niin on asian laita nytkin.
Penttisellä tai muilla kunnan ihmisillä ei ole ollut mitään tietoa, että kunnan alueella seisotetaan yli kahden ja puolen viikon ajan 50 säiliötä herkästi syttyvää MTBE-kemikaalia keskellä luontoa.
– Meistä on uskomatonta, että keskellä metsää seisoo vartioimattomana tällaisia pommeja. Jo ilkivallan mahdollisuus on valtava, Penttinen sanoo nyt.
Kunnassa päätetään, että alkuvaiheessa ei ole aika tuoda esiin omaa närkästystä. Kunta haluaa huolehtia yhdessä muiden viranomaisten kanssa onnettomuudesta tiedottamisesta ihmisille.
Huoli kasvaa, kun matkailualan yrittäjät alkavat soitella. Onpa Sarkaveden rannalla myös lääkekaasuja valmistava yhtiö Woikoski Oy, joka tarvitsee toimintansa pyörittämiseen puhdasta vettä.
– Oltiin järkyttyneitä, kun tajuttiin, että esimerkiksi öljyä pystytään keräämään pois, mutta tätä ainetta ei voi kerätä mitenkään. Lisäksi pikkuhiljaa alkoi selvitä, että aine etenee Sarkaveteen.
Puoli vuotta myöhemmin
Reilut kuusi kuukautta myöhemmin onnettomuuspaikka näyttää erilaiselta. Vaunujen jyräämän päätypuskimen tilalle on tullut uusi stoppari.
Ensimmäisten joukossa onnettomuuspaikalle tullut Jari Kasurinen seisoo junaraiteen vieressä samaisella ojanpenkalla, jossa huhtikuisena viikonloppuna työskenteli pelastustöiden parissa kellon ympäri.
– Nyt ei uppoa saapaskaan lumeen, hän pohtii.
Kinnin onnettomuus on ollut Kasurisen vapaapalokuntantauran suurin keikka. Räjähdysvaaran lisäksi haasteita toi yllätyksellisen suuri vuoto.
– Kyllä se hyvin pian selväksi kävi, että aika toivotonta tämä on kolmeen mieheen. Lisää miehiä ja kalustoa tarvittiin ja nopeasti. Pienelle tehtävälle kun oli lähdetty, niin kyllähän se yllätti, että kyseessä olikin sitten valtava säiliövaunu, joka vuotaa valtoimenaan.
Penkalta katseltuna oja, johon kemikaali valui, näyttää harmittomalta ja pieneltä. Siellä on kuitenkin piilossa rumpu, jonka kautta aine eteni lähilampiin ja sieltä isompiin järviin.
– Olisihan se hyvä ollut, jos olisi saatu pato tehtyä heti tuonne rummun luokse, mutta se viivästyi. Eihän se kovin hyvin näy tänne. Näytti silloin, että siinä on vain pieni lätäkkö. Ja olisi kyllä toivonut, että pumppauskalusto olisi tullut aikaisemmin paikan päälle.
Onnettomuuspaikalle saatiin illalla paikan päälle kaksi imuautoa.. Toinen ajoi teitä pitkin illalla ja toinen vietiin kiskoja pitkin perille. Lisäksi paikan päälle vietiin tyhjiä säiliöitä. Samalla muut vaunut vietiin pois ja se vähensi suurräjähdyksen vaaraa.
Yön aikana maastosta imettiin kemikaalia ja se pumpattiin kiskoilla oleviin tyhjiin säiliöihin. Toinen imuauto pumppasi raakaa kemikaalia. Sunnuntaina imuautojen letkut ja pumppujen tiivisteet alkoivat sulaa, koska niitä ei ole tarkoitettu kemikaalien pumppaamiseen.
Ympäristö toipuu?
Tällä hetkellä onnettomuusalueella kemikaalia on edelleen maaperässä. Todennäköisesti se on jatkanut matkaansa myös pohjaveteen. Etelä-Savon ely-keskuksen ympäristönsuojelun asiantuntija Esa Rouvinen on ollut mukana onnettomuuden jälkihoidossa alusta asti.
Hän sanoo, että vaikka MTBE oli ympäristönsuojelun asiantuntijoille tuttu aine, aiheutti se päänvaivaa torjunnan näkökulmasta, koska se on vesiliukoista.
– Jos kyseessä olisi ollut esimerkiksi bensa, niin olisi heti tiedetty, miten pitää toimia. Esimerkiksi bensa ja diesel käyttäytyvät niin, että ne pysyvät veden pinnassa. Silloin öljyntorjuntatyönä tehdään puomitus.
Puomitusta yritettiin onnettomuuden jälkeen myös onnettomuuspaikan lähilammilla Kärmelammella ja Ojantauksenlammella, mutta MTBE ei puomeja totellut.
– Tiedettiin, että ei me saada sitä kiinni, kun se liukenee ja menee ainakin osin ali. Kuitenkin pyrittiin saada se liukenemaan koko vesimassaan, jotta se etenisi pienempinä pitoisuuksina Sarkaveteen. Puomituksen kanssa oltiin todennäköisesti myös myöhässä.
Jälkikäteen ympäristöasiantuntijat ovat arvioineet, että kemikaali olisi edennyt maaperän ja pienempien lampien kautta vajaan kahden kilometrin matkan muutamssa vuorokaudessa isompaan järveen Sarkaveteen. Vauhtia kemikaalin vaellukselle antoivat kevättalven sulamisvedet ja virtaukset.
Ympäristöasiantuntijat etsivät aluksi tietoa maailmalta saakka: miten tätä kemikaalia kerätään luonnosta ja miten sitä käsitellään? Melkeinpä ainoaksi veden puhdistusmalliksi valikoitui “strippaus”. Se tarkoittaa, että vettä ruiskutetaan ilmaan, jotta kemikaali vedessä haihtuisi pois. Auringonvalo hajottaa tehokkaasti kemikaalia ilmassa.
Paikan päällä on tällä hetkellä myös merikontteja, joissa vettä yritetään puhdistaa sekä strippaamalla että myös aktiivihiilen avulla, mutta se vaikuttaa toimivan huonosti.
Kemikaalipitoisuudet ovat laskeneet alueen vesistöissä merkittävästi. Heti onnettomuuden jälkeen läheisessä Kärmelammessa kemikaalipitoisuus oli yli 1 700 000 mikrogrammaa litrassa, nyt pitoisuus on noin 1 000 mikrogrammaa litrassa. Ojantauksenlammen pitoisuus on tällä hetkellä noin 300 mikrogrammaa litrassa.
Toisessa läheisessä lammessa, Pajulammaessa, vesistöjen syyskiertojen myötä pitoisuus on alle 10 mikrogrammaa litrassa. Pajulammella käyttösuositus on edelleen se, että vettä ei pitäisi juoda tai käyttää sauna- tai pesuvetenä.
Onnettomuuspaikan lähellä olevassa järvessä, Sarkavedessä, pitoisuudet olivat korkeimmillaan 20 000 mikrogramman luokkaa. Silloin suositus oli, että vettä ei voisi käyttää edes saunavetenä, eikä sitä voinut juoda.
Nyt tilanne on normalisoitunut. Sarkavedessä pitoisuudet ovat Rouvisen mukaan todella pieniä, 0,1 mikrogramman luokkaa. Pitoisuuden pienuuden voi ymmärtää sitä kautta, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ohjeisti onnettomuuden jälkeen, että alle seitsemän ja puolen mikrogramman pitoisuus on jo niin pieni, että kaivovettäkin voi tällöin juoda.
Onnettomuuspaikan lähellä patoaltaita ja lähilampien vettä puhdistetaan edelleen.
Mutta onko aine ihmisille tai ympäristölle myrkyllistä?
Suomessa vallitseva virallinen tieto sekä haastatellut ympäristön asiantuntijat sanovat, että MTBE ei ole varsinaisesti ympäristölle tai ihmisille myrkyllinen.
Kuitenkin onnettomuuspaikan lähilammissa, joissa kemikaalia oli alkuvaiheessa suuret määrät, todettiin kalakuolemia. Niiden tutkimukset ovat kesken, mutta esimerkiksi ympäristönsuojelun asiantuntijan Rouvisen mukaan on hyvin todennäköistä, että kalakuolemat johtuivat kemikaalin pääsystä lampeen.
Myös ihmisille MTBE voi aiheuttaa terveysoireita. Puhdas liuos voi aiheuttaa esimerkiksi huimausta, pahoinvointia, keskushermosto-oireita ja ärsyttää hengitystä. Rouvisen mukaan joitakin ilmoituksia iho-oireista sekä limakalvojen ärsyyntymistä olisi ilmennyt ihmisillä Kinnin vesistöjen lähellä.
– Olen kuullut myös epäilyjä, että kemikaalissa olisi jotain karsinogeeniä, mutta Suomessa ei ole sellaista tietoa, että se syöpää aiheuttaisi. Eikä se myöskään kerry ravintoketjussa, Rouvinen painottaa.
Ympäristönsuojelun asiantuntijat sanovat, että Kinnin päästö ja sen jälkeinen tilanne on ollut vakava, mutta katastrofista ei voi puhua.
– Toisaalta, puhdas vesi ei saa haista tai maistua pahalle. Ja kemikaali pilaa pohjavettä ja sieltä sen poistaminen on usein hidasta ja kallista, Rouvinen toteaa.
Sarkaveden rannalla toimivasta kaasuyhtiö Woikoski Oy:sta kerrotaan, että heidän mielestään ympäristövaikutuksia vähätellään eikä onnettomuuden vakavuutta haluta tunnustaa.
Teollisten kaasujen lisäksi Woikoski valmistaa elintarvike- ja lääkekaasuja. Niiden tuotannossa puhdas vesi on elintärkeää. Onnettomuus pysäytti useaksi päiväksi Sarkaveden rannalla Voikoskella sijaitsevan tehtaan tuotannon. Tehtaalle on onnettomuuden jälkeen kuljetettu puhdasta vettä säiliöillä aina marraskuun lopulle saakka.
Yhtiöstä kerrotaan, että onnettomuuden takia he ovat kärsineet noin sadan tuhannen euron tappiot, ja korvauskysymys on vireillä VR:n kanssa.
Yritystä huolestuttaa se, että heidän mielestään kukaan ei tiedä, miten MTBE maaperässä käyttäytyy. Tämän takia Woikoski jatkuvasti tutkii myös itse vettä. Se tuo edelleen lisäkustannuksia.
Onnettomuuden tutkinnan kysymysmerkkejä
Kuuma kysymys on se, että miksi vaunut lähtivät liikkeelle?
Toistaiseksi sitä ei tiedetä. VR:n mukaan säällä kuten esimerkiksi tuulella on voinut olla osuutta asiaan. VR:n mukaan asiantuntijatkaan eivät osaa sanoa, vaikuttiko asiaan kymmenen minuuttia ennen vaunujen liikahtamista ohi ajanut pendolino.
Onnettomuutta tutkii onnettomuustutkintakeskus, joka julkaisee tuloksensa heti tammikuun alussa.
Onnettomuustutkintakeskuksen lisäksi onnettomuutta tutkii Itä-Suomen poliisi. Esitutkintaa tehdään Itä-Suomen poliisilaitoksen talousrikostutkinnassa, jonne otetaan tutkintaan vakavampia tai jollain tapaa poikkeuksellisia ympäristörikoksia.
Onnettomuutta tutkiva rikosylikonstaapeli Veli-Matti Pajunen kertoo, että poliisi kävi paikan päällä Kinnissä onnettomuuden jälkeen, mutta totesi pian, että ei ryhdy asiaa tutkimaan.
Kuitenkin toukokuun loppupuolella Etelä-Savon ely-keskus teki tutkintapyynnön epäillystä ympäristön turmelemisesta. Lisäksi yksittäiset kansalaiset olivat pyytäneet tutkintaa. Poliisi aloitti esitutkinnan.
Poliisi pyrkii selvittämään onnettomuuden perussyyn, aiheutetun rikosvahingon määrän ja esimerkiksi sen, onko joku ihminen syyllistynyt jollain tavalla esimerkiksi vaunujen liikkeelle lähtöön. Poliisi pyrkii tekemään myös arvion siitä, mitä ennallistamistoimet kustantavat.
Nyt ennallistamistoimista vastuun on ottanut VR.
Ympäristörikostutkinnassa poliisi tekee yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Onnettomuutta tutkiva Pajunen sanoo, että poliisi odottaa ympäristöasiantuntijoiden lausuntojen lisäksi Onnettomuustutkintakeskuksen raporttia.
Tämä on Onnettomuustutkintakeskuksen johtajan Veli-Pekka Nurmen mielestä outoa.
Onnettomuustutkintakeskus selvittää onnettomuuden kulkua, ei syyllisiä tai vastuullisia. Pajusen mukaan poliisikin toki tutkii, mutta odottaa silti OTKESin raporttia.
– Ei ole järkevää, että toinenkin tutkii samoja asioita. Me tutkitaan nyt muita asioita, Pajunen kertoo.
Nurmi painottaa, että heidän raporttiaan ei voi käyttää todisteena oikeudessa eikä se ota kantaa syyllisiin. Oikeudellisen vastuun kohdentaminen on poliisin tehtävä.
– Meidän tutkintaa tehdään turvallisuuden parantamiseksi. Meillähän on todistamiskielto oikeudessa. Jos on syyllisyys-, vastuu- tai vahingonkorvauskysymyksiä, niin se on silloin poliisille kuuluvaa tutkintaa, Nurmi sanoo.
Onko se tyypillistä, että poliisi odottaa onnettomuustutkintakeskuksen raporttia?
– Ei missään nimessä, Nurmi sanoo.
Pajunen painottaa, että poliisi on tehnyt koko ajan myös omia tutkimuksia. Poliisin esitutkinta valmistuu ensi vuoden puolella kesään mennessä.
Onnettomuus paljastanut epäselvyyksiä
Kinnin onnettomuus on nostanut esiin monia kemikaalien kuljetuksiin ja vuotoihin liittyviä epäselvyyksiä.
Onnettomuuden jälkeen on käynyt ilmi, että kemikaalivuotojen jälkitorjunnan hoidossa vastuut ovat suorastaan epäselviä. Toisin on esimerkiksi öljyvahinkojen kohdalla: jälkitorjuntavastuu on säädetty kunnalle.
On erikoista, että kemikaalien osalta vastuita ei ole selkeästi osoitettu. Ensi vuoden alusta alkaen tilanne mutkistuu entisestään, kun öljyvahinkojen hoito siirtyy pelastuslain alle, jossa jo nyt kemikaalivahinkoja hoidetaan. Sitten saman lain alla hoidetaan sekä öljy- että kemikaalivahinkojen torjuntatehtäviä, mutta käytännöt ovat osittain erilaiset.
Kun kemikaalivahingon torjunta ei vaadi pelastuslaitoksen toimenpiteitä, mutta ympäristö vaatii kunnostamista, on pilaaja vastuussa ympäristönsuojelulain mukaan.
Kuitenkin ympäristöministeriön mukaan vähänkään monimutkaisemmissa maa-alueiden kemikaalivahingoissa saattaisi olla tarvetta jälkitorjunnalle, mutta tällä hetkellä jälkitorjunnan käsite liittuu vain öljyvahinkoihin.
Pahimmillaan epäselvä tilanne viivyttää torjuntatoimenpiteitä ja vahinko voi laajeta.
Lisäksi soppa sekoittuu entisestään, kun perinteisiin öljyihin sekoitetaan biotuotteita. Kun biotuote on osa perinteistä öljytuotetta, on kyse öljyvahingon torjunnasta. Jos kuitenkin biokomponentti valuu luontoon puhtaasti yksin, on kyse kemikaalivahingon torjunnasta.
Lisäksi onnettomuus paljasti, että Suomessa on saanut säilyttää kemikaalivaunuja keskellä korpea lähes kenenkään tietämättä jopa viikkoja. Ja vieläpä luvan kanssa. Liikennevirasto oli antanut luvan säilytykseen myös Kinnin tapauksessa. Tieto oli tyssännyt siihen, ja pelastusviranomaiset olivat autuaan tietämättömiä räjähdysherkän kemikaalin olemassaolosta.
Lisäksi VR ja Liikennevirasto ovat onnettomuuden jälkeen muuttaneet käytäntöjään niin, että kemikaalivaunuja ei enää seisoteta Kinnin tapaisilla liikennepaikoilla vaan erityisillä vaarallisten aineiden käsittelyä ja säilytystä varten suunniteluilla ratapihoilla.
Nyt on lausuntokierrokselle lähtenyt asetusluonnos, jossa vaarallisen aineiden kuljetuksen ilmoitusvelvollisuutta on täsmennetty ja junayhtiön pitäisi sen mukaan huolehtia, että alueen pelastusviranomaiset tietävät asiasta
Mäntyharjun hallintojohtaja Tuomo Penttinen kertoo, että harmitus on ollut suurta, sillä mökkiläisten huolen lisäksi yrittäjät menettivät asiakkaitaan.
Jopa kymmenen kilometrin päästä onnettomuuspaikalta yritykset ovat menettäneet "myrkkymaineen" takia asiakkaita, vaikka todellisuudessa kemikaali ei vaikuta millään muotoa niin kaukana onnettomuuspaikalta.
– Olemme mainostaneet itseämme sillä, että kanootilla meloessa voit juoda vaikka järvestä suoraan. Tämähän on ollut valtava isku sille kokonaisuudelle.
– Poikani opiskelee pääkaupunkiseudulla. Kun hän kertoo olevansa Mäntyharjusta, ei ensimmäinen kommentti enää ole, että niin siellä on se taidekeskus Salmela, vaan saatetaan sanoa, että niin teillä onkin siellä se myrkky-juttu, asutko lähellä?
Mäntyharjussa on mietitty, olisiko tätä voitu estää.
Penttinen kertoo, että ajoittain mietityttää esimerkiksi se, olisiko heidän pitänyt olla aktviisempia selvittämään, mitä letkoja luonnon keskellä seisoo. Aina ajoittain niistä ihmiset ovat vinkkailleet.
– Olisiko pitänyt tuoda huoli esille, koska tiedostettiin, että on riski? Ei kuitenkaan koskaan uskottu tällaiseen massiiviseen mittakaavaan. Lähinnä ajateltiin, että joku venttiili voisi alkaa tihkumaan.
Penttinen kuitenkin uskoo, että aika tekee tehtävänsä ja pikku hiljaa vuoto unohtuu. Mäntyharjun kunta ei aio lähteä hakemaan korvauksia esimerkiksi VR:ltä.
Se on kuitenkin selvää, että kunnan historiaan jää arpi.
– Tätä ei olisi pitänyt tapahtua koskaan, Penttinen toteaa.
Juttua varten on kerätty tietoa haastattelemalla jutussa esiintyvien haastateltavien lisäksi Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Jani Salmista ja ympäristölakimies Jouko Tuomaista, ympäristöministeriön hallitussihteeri Merja Huhtalaa, VR:n turvallisuusjohtajaa Jari Hankalaa ja Woikoski Oy:n henkilöstöä ja toimitusjohtajaa Clas Palmbergiä.
18.12. klo 10.00 korjattu juttuun Pendolin ohitusajaksi kello 10.34. Aiemmin jutussa oli virheellisesti kello 11.30. Lisäksi korjattu koko lastin paino, joka on 3 000 tonnia eikä 30 000 tonnia kuten jutussa aiemmin virheellisesti kerrottiin.