Mustin hetki oli vuosi sitten, lokakuussa 2017.
– Olin niin uuvuksissa, että nukuin vuorokaudet ympäri, muistelee entinen peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) aikaa, jolloin hän kävi niin lähellä burnoutia kuin vain voi.
Diagnoosia ei tullut, mutta mies kaatui curling-radalla ja mursi olkapäänsä. Lääkäri määräsi viisi viikkoa sairauslomaa, joista Rehula piti yhden. Todellisuudessa olkapää oli tekosyy.
Työuupumuksessa henkiset voimavarat ehtyvät vähitellen. Juuri näin kävi Rehulalle.
Kiinnostus työhön katosi. Mies teki vain välttämättömimmän ja senkin viiveellä. Laskut kasaantuivat. Lähipiiri näki, että mies oli siipeensä saanut.
– Hymy katosi ja huumori hävisi. En enää välittänyt ulkonäöstäni. Ryhti lysähti, en käynyt kolmeen kuukauteen parturissa, hän kertoo.
Rehula oli peruspalveluministeri yhteensä 25 kuukautta vuosina 2015–2017. Kausi jaettiin sovitusti kahtia Rehulan ja Annika Saarikon (kesk.) kesken.
Rehulalla oli tehtävä: saada sote eli sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudistus tuutattua ulos omalla kaudellaan, jotta seuraaja voisi keskittyä perheministerin tehtäviin.
Toisin kävi. Oma pettymys oli valtava, kun hommat jäivät kesken eikä sote valmistunut.
– Mussa oli vika, rupesin syyttämään itseäni. Mulla oli tehtävä, jota en pystynyt hoitamaan loppuun, hän sanoo nyt.
Kun kapulaa vaihdettiin Saarikon kanssa 10. heinäkuuta 2017, Rehula yritti jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Samoihin aikoihin oli Suomi–Areena ja entisellä ministerillä oli siellä kolme tilaisuutta. Uudella niitä oli 19.
Sen jälkeen hän lähti mökille, itsekseen. Jälkikäteen ajateltuna se oli huono idea.
Kone ei pysähtynyt, eikä väsymys poistunut. Rehula putosi kuoppaan, jossa hänelle omien sanojensa mukaan jäi jet lag päälle. Uupumuksessa se on tavallista.
Vaimo: "Onpa mukava, että nähdään edes tv:ssä"
Maailma on muuttunut siitä, kun Juha Rehula ensi kerran valittiin kansanedustajaksi 22 vuotta sitten. Hollolainen Rehula on ollut ministerinä kaksi kertaa.
Ensimmäisellä ministerikaudella riitti, että aamulla alkaneeseen kohuun reagoitiin illalla. Nyt kaikki pitää tehdä kahdessa tunnissa.
– Muuten juna on jo mennyt, Rehula sanoo.
Hänen ensimmäinen pestinsä oli vuosina 2010–11 sosiaali- ja terveysministerinä Vanhasen–Kiviniemen hallituksessa, toinen peruspalveluministerinä 2015–17 nykyisessä hallituksessa.
Eduskunnan vastaava työterveyslääkäri Anita Pienimäki on Rehulan kanssa samaa mieltä työn hektisyyden lisääntymisestä. Aivot kuormittuvat. Tulee infoähky. Sosiaalinen media ja päivittämisen pakko rassaavat nykyedustajaa.
Ei ehditä palautua, kun on oltava koko ajan jostakin jotakin mieltä.
Rehula jätti jälkimmäisen ministerinpestinsä aikana lehtien lukemisen ja television katselun. Se oli tapa suojautua. Kirjoja ei ehtinyt lukea, mutta työpapereita piti selata yömyöhään sängyssä.
Ministerin kalenteri oli armoton: tilaisuuksia saattoi olla jopa seitsemän päivässä. Ruokatuntia ei ehtinyt pitää, vessatauot oli minimoitava. Kaikki halusivat oman hetkensä ministeriltä.
Juha Rehula väsyi siihen, ettei hänellä ollut aikaa ajatella. Ei edes Audin takapenkillä, koska häntä vietiin aina lentokentälle tai oltiin hakemassa sieltä. Vaimo, Johanna Rehula, tokaisi kerran puhelimessa, että onpa mukava, että nähdään edes telkkarissa.
– Se oli sellaista aikaa, että raastettiin ja revittiin, joka suuntaan.
Ennen Rehulaa uupumuksestaan politiikan huipulla ovat kertoneet vihreiden entinen puheenjohtaja Touko Aalto ja työministeri Jari Lindström (sin.).
Molemmat ovat puhuneet riittämättömyyden tunteistaan. Aalto myös siitä, miten hän tunsi puristuvansa työn, somen ja edustamisen paineissa.
Työterveyslääkäri Anita Pienimäen mukaan etenkin ministerien työtahti on miltei kohtuuton.
– Minuuttiaikataulu tulee annettuna. Pahinta on se, että on oltava aina valmis yllätyksiin ja siihen, että joku tulee ja keskeyttää oman tekemisen rytmin, hän sanoo.
Haave sotettomasta pääsiäisestä
Yksi sote-uudistuksen pahimmista hetkistä nähtiin marraskuussa 2015, kun hallitus oli vähällä hajota. Yön tunteina tehtiin poliittiset lehmänkaupat: keskusta sai 18 maakuntaa ja kokoomus valinnanvapauden.
Neuvottelujen jälkeen Rehulan päänsisäinen kasetti hajosi. Hän räjähti perheelleen mitättömästä asiasta. Nyt hän näkee, että se oli oire jostain muusta.
– Saattoi mennä pari viikkoa kahden tunnin yöunilla. Tulin kolmen aikoihin kämpille ja viideltä olin jo keittämässä aamukahvia. Päässä raksutti koko ajan.
Rehula kertoo tekevänsä työnsä koko vartalollaan. Täysillä. Ministeriaikoinaan hän oli kuin ravihevonen, kulki laput silmillään. Suomalaisista miehistä kaksi sadasta ja naisista kolme sairastuu vakavaan työuupumukseen. Lievempiä oireita on joka viidennellä työssäkäyvällä.
Uupumukseen johtavat usein juuri ne syyt, joita Rehula on luetellut, muun muassa se, ettei ole aikaa palautua.
Keväällä 2016 oli taas yksi sellainen hetki. Rehula haaveili sotettomasta pääsiäisestä. Toisin kävi, sote pilasi pyhät. Sillä kertaa väännettiin valinnanvapauteen liittyvästä yhtiöittämisestä.
– Huomasin olevani vain nappula pelissä, jota muut ohjailivat. Peli ei ollut politiikkojen näpeissä, vaan sitä johtivat muun muassa markkinavoimat.
Sairaalat vaihtuivat raviratoihin
Toipuminen alkaa, kun ihminen ymmärtää, että asioiden on muututtava. Sen jälkeen hallinnan tunne voi vähitellen palautua.
Miten on käynyt Rehulalle?
– Ministerinä oli joka aamu joku tulipalo sammutettavana, iso tai pieni. Nyt olen kuin eri maailmassa. Ei ole sellaista vastuuta.
Vaikka kansanedustaja on ministeriin verrattuna varsin vapaa, on Rehulan toipuminen edelleen kesken. Lähipiirin mukaan pilke silmäkulmaan on silti jo palannut.
– Onneksi on ollut ihmisiä, jotka ovat kysyneet, mitä minulle oikeasti kuuluu. Puhuminen on ollut tapa päästä eteenpäin – vaikka olenkin hidas hämäläinen, hän nauraa.
Ministeriaikanaan Rehula suhasi Suomen ympäri kolmeen kertaan. Silloin tutuksi tulivat kunnantalot ja sairaalat. Hän on myös keskustan varapuheenjohtaja.
Vaimo on tottunut siihen, että kun puoliso politikoi, hän hoitaa arjen.
Keväällä 2018 Rehula sai uuden mahdollisuuden kiertää Suomea työkseen, kun hänestä tuli Hippos ry:n eli raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön hallituksen puheenjohtaja.
Raveissa käyminen on myös tapa irrottautua työstä. Siellä Rehula rentoutuu, kuten on tehnyt jo vuodesta 1992. Silloin hän meni ensimmäisiin raveihinsa ja jäi heti koukkuun. Nyt hän on osaomistajana kahdessa ravihevosessa.
Lähtisitkö uudelleen ministeriauton takapenkille?
Keskustan kannatus on laskenut viime vuosina. Mutta entä jos puolueen kannatus olisi sellainen, että Rehulalle tulisi vaalien jälkeen se kuuluisa soitto? Soitto, jota jokainen kansanedustaja salaa odottaa ja jossa tarjotaan ministerin pestiä. Mitä hän vastaisi?
– Vastaisin kyllä. Siitäkin huolimatta, että voimani ovat kerran ehtyneet.
Huhtikuun 2019 eduskuntavaaleissa Rehula on ehdolla Hämeen vaalipiiristä kahdeksatta kertaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan soten olisi pitänyt olla jo silloin voimassa.
Raviratojen lisäksi hän aikoo mennä päivystämään markettien eteen. Siellä joku saattaa kysäistä, miksei sote valmistunut ajallaan.
– Tunnustan, että olisi pitänyt toimia toisin, olla tiukempi ja pitää kiinni määräajoista, vastaa Rehula.
Juttua varten on haastateltu useita ihmisiä Rehulan lähipiiristä, mm. perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikkoa.
Katso myös:
Analyysi: "Kauas pilvet karkaavat, turhaan niitä tavoitat" - siinäkö sotenkin kohtalo?