Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Uuden elämänsä ensi töikseen Minna-Maaria Lax laittoi jalkaansa taitoluistimet. Ne olivat lumenvalkoiset, naisen jalkaan suunnitellut. Lax oli miehen ruumiissa. Tarpeeksi leveää lestiä oli hankala löytää.
Hän oli omistanut luistimet pitkään. Ne olivat pölyttyneet kaapissa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Melkein yhtä pitkään kuin Lax itse.
Lax ei osannut luistella, mutta oli halunnut jäälle jo kauan. Siitä asti, kun hän pienenä poikana näki koulun tyttöjen piirtävän piruetteja jäähän liikuntatunnilla. Silloin elettiin 1970-lukua.
Minna-Maaria Lax oli tuolloin Markku-Pekka Antikainen, maatalon poika Siilinjärveltä. Hän olisi halunnut mennä tyttöjen mukaan luistelemaan, mutta se ei siihen aikaan sopinut.
Nyt Lax on yli viidenkymmenen. Hän ei vieläkään ole kovin hyvä taitoluistelija, mutta silti häntä voisi kutsua uranuurtajaksi.
Hän on ensimmäinen kilpailija, joka osallistui aikuisluistelijoiden epävirallisten MM-kilpailuiden miesten sarjaan, ja pukeutui mekkoon.
Pukeutumisellaan Lax on herättänyt keskustelua taitoluistelun patavanhoillisen sääntökirjan ajanmukaisuudesta. Kilpailusta toiseen hän on saanut virhepisteitä asunsa vuoksi.
Hän lienee myös ainoa yli viisikymppisenä luistelemisen aloittanut, jota valmentaa lajin Suomen mestari.
Lax nauttii luistelusta sydämensä kyllyydestä, vaikka kaikki eivät haluaisi nähdä häntä jäällä.
Rohkeus löytyy
Korkealta kantautuva jyrinä ravistelee maata Siilinjärvellä. Mitään ei näy.
Ääni lähtee Hornet-hävittäjistä, jotka ovat nousseet ilmaan Rissalan lentoasemalta. Sen kiitotie päättyy muutaman kilometrin päähän Laxin kotitilalta.
Kun Minna-Maaria oli nuori ja vielä Markku-Pekka, hän juoksi samalta kentältä lähteneitä MIG-hävittäjiä karkuun.
Nyt hän ei enää pakene. Ei ilmavoimia tai itseään.
Markku-Pekka Antikainen ei koskaan oppinut luistelemaan. Se ei johtunut siitä, ettei hän halunnut luistella. Hän vain sattui karsastamaan mailaa, joka oli otettava käteen kentälle mentäessä.
Kun hän oli 12-vuotias ja oppikoulussa, oli 1970-luvun puoliväli. Tuolloin pojat olivat jäällä vain pelatakseen jääkiekkoa. Antikaista kömpelöt hokkarit inhottivat.
– Jäin liikuntatilojen vessaan sovittamaan valkoisia taitoluistimia, jotka joku tyttö oli unohtanut sinne. Kokeilin niitä aika monta kertaa.
Antikainen turhautui, ja hänelle hankitut hokkarit “hukkuivat” aina johonkin. Antikainen pyysi muutaman ystävänsä kanssa, että luistelun voisi korvata hiihtämällä.
Opettaja suostui.
Lax saa opastusta esiintymiseensä tanssija-koreografi Sami Saikkoselta.
Varttuneemmalla iällä Antikainen keräsi rohkeutensa ja hankki itselleen taitoluistimet. Siihen kantti sitten loppuikin. Vuosikymmeniin hän ei uskaltanut laittaa luistimia jalkaan kenenkään läsnäollessa.
Lopulta vuonna 2006 Antikainen oli tehnyt päätöksensä. Hän aikoi tulla kaapista. Lapset olivat jo sen verran vanhoja, että ymmärtäisivät. Työurakin oli luotu. Elämä oli riittävässä tasapainossa.
Hän kertoi perheelleen sukupuoli-identiteetistään, jonka hän oli salannut pikkupojasta asti. Vaikka Antikainen periaatteessa hetero olikin, hän tunsi itsensä enemmän naiseksi ja aikoi tästä lähtien pukeutua sen mukaisesti.
Antikainen antoi itselleen uuden nimen: Minna-Maaria Lax. Sukunimi tarkoittaa ruotsiksi lohta. Se on jalokala, joka ui vastavirtaan kutemaan. Etunimi Minna tulee Canthilta, idolilta.
Avioliitto meni karille. Lapset lähtivät kotoa maailmalle. Töistä pystyi ottamaan vuorotteluvapaata.
Nyt ei ollut enää tekosyitä. Lax puhdisti valkoiset luistimet ja laittoi ne jalkaansa. Sen jälkeen hän ei ole halunnut ottaa niitä pois.
Luistelu sai jalkapöydät tuntumaan siltä kuin ne olisivat tulessa. Liekki oli syttynyt.
Mestari kohtaa noviisin
Viisi vuotta sitten Lax mursi ranteensa yrittäessään yksinkertaista hyppyä. Ne olivat hänen ensimmäiset taitoluisteluharjoituksensa. Hän olisi voinut lopettaa koko homman siihen.
Sen sijaan Lax vietti sairauslomansa katsoen Dancing on Ice -ohjelmaa televisiosta. Jäälle hän palasi heti, kun lääkäri antoi luvan.
Ehkä se oli juuri sisu, joka kiinnitti Elise Luovulan huomion.
Luovula, entinen Ahonen, oli aikanaan Suomen paras naistaitoluistelija. Nyt hän valmentaa Minna-Maaria Laxia.
Sitä ennen hän pysyi pitkään poissa jäältä. Hän oli pettynyt taitoluistelumaailmaan.
Luovula aloitti luistelemisen nelivuotiaana. Hän halusi jääprinsessaksi. Jo 11 vuoden iässä hän teki kilpailuissa kolmoishyppyjä. Nuorten MM-kilpailuissa hän esiintyi ensi kerran 13-vuotiaana.
Koulut hän kävi kesäisin, kun luistelu söi talvella kaiken ajan. Luovula harjoitteli huippuvalmentaja Peter Burrowsin opissa New Yorkissa. Palkintokaappi täyttyi pokaaleista.
Suomen mestaruuden Luovula nappasi 17-vuotiaana vuonna 1985. Hän oli noihin aikoihin ylivoimainen Suomessa.
Aikuisten MM-kisoissa Luovula pääsi jäälle Katarina Wittin ja muiden maailman parhaiden kanssa.
Minna-Maaria Lax ihaili tuolloin nuoren suomalaisen taitoja televisiosta.
Lax tekee runsaasti ohjelmiensa kuivaharjoittelua ennen jäälle menoa. Tässä harjoitellaan Geisha-esityksen loppuosaa.
Huipulla pysyminen vaati Luovulalta paljon uhrauksia. Treeneissä oli painettava monta tuntia päivässä. Aikaa ystäville oli vähän.
1980-luvun loppupuolella Luovulalle ilmoitettiin, että hänen uransa oli ohi. Luovula kertoo, että Taitoluisteluliitto ei enää halunnut päästää häntä edes sellaisiin kilpailuihin, joihin hänet oli kutsuttu. Kisoihin varatut lentoliput tuli palauttaa takaisin liitolle.
– Annoin koko nuoruuteni lajille. Sitten yhtäkkiä päätettiin, että ”no nyt sä voisit lopettaa. Olet niin vanha, kahdeksantoista.” Kyllä se kovaa on.
Ilman tukijoita taitoluistelun huipulla on mahdoton pysyä. Jääaika ja valmennus syövät melkoisesti rahaa, eikä harjoittelulta jää aikaa hankkia varoja itse.
Luovulasta tuntui, että järjestelmä petti hänet. Hän jätti taitoluistelupiirit kokonaan ja lähti lukemaan lakia.
Meni pitkään, ennen kuin Luovula sai intohimonsa lajiin takaisin. Sen palauttamisessa avitti luistelutaidoton maatalon isäntä Siilinjärveltä.
Operaatio Oberstdorf
Elise Luovula tapasi Minna-Maaria Laxin ensimmäistä kertaa kansalaisjärjestö Setan 40-vuotisjuhlaseminaarissa vuonna 2014.
Luovula oli tilaisuudessa kuuntelemassa. Minna-Maaria Lax oli kutsuttu paikalle puhumaan.
Lax kertoi yleisölleen siitä, mitä on olla viisikymppinen transihminen, joka harrastaa taitoluistelua, vaikka ei oikein osaa. Hän kertoi siitä, miltä tuntuu pukeutua mekkoon ja kilpailla miesten sarjassa.
Taitoluistelupiirejä voisi kuvailla vanhoillisiksi. Etenkin lajin kansainvälinen sääntökirja on sitä. Lajin pukukoodi rankaisi Laxia pistevähennyksin joka kerta, kun hän esiintyi mekossa.
Lax hakee taipuisuutta baletin avulla. Tässä ollaan Savonlinnan musiikki- ja tanssiopiston tunnilla. Opettajana Dãnut Cioatã.
Lax oli jatkuvasti katseen alla, mutta se ei tuntunut haittaavan häntä. Hän piti luistelusta niin paljon.
Puheensa lopuksi Lax ilmoitti, että hänen tavoitteenaan oli osallistua aikuisluistelijoiden epävirallisiin MM-kisoihin Saksan Oberstdorfissa vuonna 2018.
Luovula kuunteli hämmästyneenä. Laxhan oli vasta aloittanut luistelun. Yli viisikymppisenä.
Vuosikymmeniä luistelupiireistä ulkona ollut Luovula ei edes ollut tullut ajatelleeksi, että lajia voisi harrastaa myös aikuisiässä, ja että iäkkäille luistelijoille järjestetään omat kilpailunsakin. Hän ei ajatellut, että se voisi tuoda niin paljon nautintoa jollekulle.
Jokin Laxin puheessa tarttui häneen, se puhutteli ja herätteli.
Yhtäkkiä kaikki oli selvää: Hän halusi auttaa tuota kahelia. Oberstdorfiin mentäisiin, yhdessä. Eikä vuosi olisi 2018, vaan 2016.
Taidoton luistelija
Oli aivan sama, lähtisikö kisoihin kahden vai neljän vuoden valmistautumisella, Luovula ajatteli. Aikaa taitojen kartuttamiseen oli joka tapauksessa aivan liian vähän. Miksi siis odottaa?
Joka tapauksessa harjoiteltava olisi lujasti jo pelkän turvallisuuden vuoksi. Kaksikko aloitti valmistautumisen Oulunkylän tekojäällä joulukuussa 2014.
Laxin ensimmäinen ohjelma luisteltaisiin Euroviisuvoittaja Conchita Wurstin Rise like a phoenix -kappaleen tahtiin. Drag-artisti Wurst oli ravistellut viisumaailmaa edellisenä keväänä, ja Lax aikoi tehdä saman luistelupiireissä.
Alku ei luvannut hyvää. Vasta nyt Luovula tajusi, miten vähän hänen suojattinsa osasi.
– Olen kohdannut vain luistelijoita, joilla on käsitystä luistelemisesta. Sitä olettaa, että Suomessa kaikki osaavat luistella jotenkin, Luovula sanoo.
Nelipäiväisen luisteluleirin aikana Luovulan tunteet olivat vaihdelleet onnistumisen ilosta järkytyksen kautta epäuskoon.
Lax ei kerta kaikkiaan osannut luistella. Hän pystyi hädin tuskin kääntymään luistimilla takaperin. Raskaat harjoitukset painettiin loppuun väkisin.
Oli aloitettava aivan alusta.
– Taitoluistelu on kuin aakkoset. Kun opit riittävästi, pystyt kirjoittamaan erilaisia asioita. Minna-Maarian aakkosista puuttui vokaaleja ja konsonantteja, Luovula vertaa.
Mutta Lax yritti. Se teki vaikutuksen Luovulaan, joka oli ottanut oman nuorena hankitun luistelutaitonsa itsestäänselvyytenä.
– Tässä on ihminen, jonka suurin unelma on oppia luistelemaan. Miten joku voi haluta niin paljon oppia kaikkea tätä, Luovula ihmetteli.
Lax otti harjoittelun tosissaan. Hänen treenikirjanpitonsa mukaan vuonna 2015 harjoituskertoja kertyi reippaasti yli kolmesataa. Seuraavana vuonna määrä oli kasvanut lähes neljäänsataan.
Käytännössä Lax ei päivätyönsä lisäksi tehnyt muuta kuin harjoitellut. Pikkuhiljaa se alkoi näkyä jäällä.
Eddie the Eaglen jalanjäljissä
Laxia on kutsuttu taitoluistelun Eddie Edwardsiksi. Se on osuva vertaus.
Michael “Eddie the Eagle” Edwards oli ensimmäinen brittiläinen mäkihyppääjä olympialaisissa – ja epävirallisesti maailman huonoin lajissaan. Vuoden 1988 Calgaryn olympialaisiin hän pääsi, koska ketään muutakaan edustajaa briteillä ei ollut.
Korkeita paikkoja kammoksunut ja heikkonäköinen Edwards oli muita hyppääjiä reippaasti painavampi. Hän rahoitti harjoittelunsa itse työskentelemällä rakennustyömailla.
Calgaryn olympialaisissa huuru kerääntyi Edwardsin silmälasien paksuihin linsseihin, ja mies jäi viimeiseksi sekä pienen että suuren mäen kilpailuissa.
Niin olisi taatusti käynyt ilman huuruakin.
Kisojen jälkeen Kansainvälinen olympiakomitea muutti kilpailusääntöjään siten, että Edwardsin tasoisilla hyppääjillä ei olisi mahdollisuuksia päästä parempiensa joukkoon varastamaan huomiota.
Taidon puutteesta huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – Edwardsista pidettiin. Hän oli sympaattinen, itseironiaan kykenevä ja sinnikäs.
Altavastaaja Edwardsista tuli ilmiö jopa oman lajinsa ulkopuolella. Hänestä nauhoitettiin kappaleita ja tehtiin elokuva.
Vaikka Laxista ei vielä ole tehty elokuvaa, jonkinlaisena ilmiönä häntäkin voi pitää.
Mekko saapuu Saksaan
Jääkenttien Eddie the Eagle, eli Suomen Minna-Maaria Lax, levitti siipensä Euroopan ylle suunnitelmien mukaan Oberstdorfissa vuonna 2016. Valmistautuminen oli mennyt niin hyvin kuin se niistä lähtökohdista voi mennä.
Runsas harjoittelu näkyi Laxin kropassa. Hän taipui ja jaksoi aiempaa paremmin. Kaksikon mieli oli hyvä, mutta erään valmentajakollegan sanat ennen lähtöä kaihersivat Elise Luovulan mieltä.
– Hän sanoi, että on se hyvä, että lähdet Minna-Maarian mukaan, ja että varaudu, Luovula muistelee.
Luovula oli ottanut neuvon tosissaan, mutta varautuminen osoittautui sillä kertaa turhaksi. Reissu sujui hienosti, ja Lax sekä ihastutti että ihmetytti katsojia.
Miesten sarjassa naisten esiintymisasussa kilpaillut Lax otettiin avosylin vastaan. Hän on tiettävästi ensimmäinen, joka kilpailun historiassa on niin tehnyt.
Niinpä mikään ei valmistanut kaksikkoa siihen, mitä samoissa kilpailuissa tulisi tapahtumaan vuotta myöhemmin.
Tuonakin vuonna itse kilpailutilanne sujui mallikkaasti. Lax esitti Finlandiaksi ristityn esityksen Suomi 100 -hengessä. Yllään hänellä oli sinivalkoinen lyhyt mekko ja valkoiset luistimet.
Mekkoa ei miesten kilpailuissa saisi käyttää. Siitä rangaistaan pistevähennyksillä. Lax ei tästä ollut koskaan välittänyt, vaikka se näkyi joka kerta tulostaululla. Pistevähennyksistä huolimatta Lax voitti pronssia.
Mainiosti sujuneen kilpailun lisäksi hänen pioneerityönsä näytti kantaneen hedelmää. Kun vuotta aiemmin hän oli kilpailuiden ainoa transihminen, nyt naisten asussa kilpailevia miehiä oli jo kolme.
Kilpailun jälkeen edessä oli palkintojenjako. Palkintopalli oli viety jäälle, kentän keskelle. Lax ja Luovula odottivat seremonian alkua hyvillä mielin kaukalon laidalla.
Sitten urheilumaailma esitti välähdyksen menneisyydestä.
Häväistys jäällä
Laxin ja Luovulan eteen parkkeeraasi mies, joka ei lakannut huutamasta. Hän ei päästänyt tuoretta pronssimitalistia hakemaan palkintoaan.
– Hän oli selvä auktoriteetti, vaikka en tiennyt kuka hän oli. Hän oli hyvin hyökkäävä siinä kaikkien ihmisten keskellä ja kuullen, Luovula muistaa.
Tilanne oli niin omituinen, että kaikenlaiseen kohteluun tottunut Laxkin oli poissa tolaltaan. Hän koki tulleensa nöyryytetyksi ja lähti pukukoppiin.
Juristin koulutuksen saanut Luovula tiedusteli, mistä huutaja oli kimpaantunut. Kävi ilmi, että mekosta. Mies ei halunnut päästää Laxia kilpailuasussaan palkintopallille.
– Se keskustelu ei kuulunut enää tähän aikakauteen, Luovula sanoo.
Kävi ilmi, että mies oli korkealla Kansainvälisen luisteluliiton organisaatiossa. Toisin sanoen hänen natsansa riittivät tällaiseen temppuun.
Pukukopissa Lax sai tukea saksalaiselta kilpatoveriltaan Steffi (Stefan) Echenspergeriltä, joka voitti kilpailussa hopeaa. Lopulta kumpaakaan ei päästetty mitalikorokkeelle. Kaksikko katsoi kaukalon laidalta, kun voittaja sai palkintonsa.
– Se oli äärimmäinen loukkaus. Olen kykeneväinen vastaanottamaan kritiikkiä esimerkiksi luistelutaidoista. Kun mennään identiteettiin, se on pyhäinhäväistys, Lax kertoo.
Elise Luovulan mukaan taitoluistelupiirit ovat monin paikoin vanhoillisia, vaikka muutosta on tapahtunutkin.
– Minna-Maaria on varmasti muuttanut paljon taitoluistelukulttuuria niin Suomessa kuin Oberstdorfin kisojen kautta muuallakin, hän uskoo.
"En usko, että taitoluistelu toimii suunnannäyttäjänä"
Lax korostaa, että Suomessa hän ei ole törmännyt vastaavanlaiseen käytökseen. Myös Suomen Taitoluisteluliiton toiminnanjohtaja Outi Wuorenheimon mielestä kotimaassa asiat ovat hyvällä tolalla.
– Ihmisten suhtautuminen toisiin ihmisiin on mun mielestä todella hyvää. Täällä on totuttu siihen, että meitä on erilaisia. Kansainvälisen liiton sääntötaso on sitten eri juttu.
– Jos sitä katsotaan, niin kyllä: Laji on hyvin konservatiivinen, Wuorenheimo sanoo.
Wuorenheimo tuntee Oberstdorfin tapahtumat hyvin. Hänen mukaansa kyseessä oli järjestäjän moka.
Kansainvälisen taitoluisteluliiton säännöt eivät estä palkinnon hakua mekossa. Koska kyseessä on kansainvälinen kilpailu, mutta ei virallinen arvokilpailu, palkinto olisi pitänyt voida hakea vaikka verkkareissa.
Jos kyseessä olisi ollut virallinen arvokilpailu, kuten esimerkiksi olympialaiset, tilanne olisi ollut toinen. Silloin palkinto olisi pitänyt hakea kilpailuasussa. Kilpailuasun puolestaan olisi pitänyt olla sääntöjen mukainen, mikä olisi estänyt korokkeelle astelemisen mekossa.
Yleisesti ottaen Wuorenheimo pitää tärkeimpänä, että puku on turvallinen ja tukee esitystä. Vaate ei saisi olla itseisarvo.
Tällä hetkellä tilanne on Wuorenheimon mukaan se, että Kansainvälisen luisteluliiton alaisissa kilpailuissa mekkoon pukeutuva mies herättää lähinnä ihmetystä.
– Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään sitä (mekossa esiintymistä) vastaan, mutta olen järjestämässä kisoja näillä säännöillä. Se on ihan sama mitä mieltä minä olen.
YK:n ihmisoikeuksien julistus kieltää syrjinnän ja korostaa ihmisten yhdenvertaisuutta. Wuorenheimo myöntää ristiriidan kilpailusääntöjen ja julistuksen välillä.
– Jos se on sääntö, niin sitten laitetaan kättä lipalle, kunnes sitä muutetaan. En ota kantaa, ovatko säännöt oikein vai väärin.
Pitäisikö kilpasarjoja sitten olla naisten ja miesten lisäksi myös muunsukupuolisille? Wuorenheimo uskoo, että vaikka vastaus kysymykseen lopulta olisikin kyllä, muutos ei ole tapahtumassa lähiaikoina.
– En usko, että taitoluistelu toimii suunnannäyttäjänä tässä asiassa.
Laxia Wuorenheimo kuvailee “hienoksi taistelijaksi, joka vie lajia eteenpäin”.
– Maailma on muuttumassa, mutta se muuttuu valitettavan hitaasti.
Todelliset asenteet paljastuvat, kun pintaa raaputtaa
Suomessa urheiluun liittyvä häirintä on tyypillisesti sanallista. Se on vähättelyä, homottelua, loukkaavaa puhetta ja huonoja vitsejä väärässä paikassa.
Näin kertoo tutkija Marja Kokkonen. Hän on Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan lehtori ja urheilupsykologi. Kokkonen on ehkä parhaiten perillä siitä, minkälaista syrjintä urheilun ja harrastamisen yhteydessä on.
– Syrjivä puhe ei rajoitu vähemmistöihin, se ei katso seksuaalista suuntautumista tai sukupuolta. Ihan heteropikkupojat joutuvat homottelun kohteeksi. Myös aikuisten homottelemiksi.
Aihetta on Suomessa tutkittu vähän. Kokkonen työstää parhaillaan kolmivuotista tutkimushanketta, josta on tulossa maan laajin. Koossa on jo noin puolentoista tuhannen ihmisen kokemuksia häirinnästä ja syrjinnästä.
Mikä tilanne Kokkosen mielestä on taitoluistelupiireissä?
Ensimmäisenä hän huomauttaa, että ei tunne lajipiirejä kovin syvällisesti. Hän myös sanoo, että Suomessa luisteluväki on tehnyt hartiavoimin töitä syrjinnän poistamiseksi.
Konservatiivisia piirteitä on silti edelleen runsaasti. Selkeimpänä esimerkkinä Kokkonen nostaa esiin pukukoodin.
– Naiset saavat valita luistelevatko he housuissa vai hameessa. Miesten sarjassa rokotetaan, jos he eivät luistele housuasussa. Pidän sitä täysin epätasa-arvoisena, Kokkonen sanoo.
Syrjintään liittyvät lait kiristyivät Suomessa vuosina 2014–2015. Kokkonen toivoo, että lakiuudistuksen vaikutus näkyy tulevaisuudessa syrjinnän ja häirinnän vähentymisenä. Hänen äänestään kuitenkin kuuluu skeptisyys.
– Olen havainnut, että kun ihmisiä jututtaa tarpeeksi kauan, pinnan alta paljastuu, että asenteet eivät olekaan niin sallivia. Ihmiset ovat aiempaa tietoisempia siitä, että kuuluu sanoa, että erilaisuus on mahtava juttu.
Näin sujui Geisha-ohjelman ensiesitys Imatralla. Ohjelmaa hiottiin aivan viime hetkille saakka, kun kaikki hypyt eivät menneet harjoituksissa suunnitelmien mukaan.
Seuraavaksi Xenan sotisopaan
Minna-Maaria Lax ei ole antanut yhden huonon kokemuksen masentaa. Hän kiertää kilpa-areenoita yhdessä Elise Luovulan ja muiden tukijoidensa kanssa milloin Egyptin kuningatar Nefertitinä, milloin elämäänsä kyllästyneenä itämaan geishana.
Seuraavaksi hänestä rakennetaan amatsonien amatsoni, soturiprinsessa Xena.
Ehkä ilmapiiri on jo muuttunut. Laxin mukaan häntä ei enää kuluvalla kilpailukaudella ole rangaistu mekon käytöstä kotimaan kilpailuissa.
Lax laskee, että hän on yhteensä kahdeksasta kilpailusta saanut yhden pisteen miinusmerkinnän ainoastaan kerran. Ehkä vakiokasvoon ja tämän asusteisiin on jo tuomaristossa totuttu.
Asia on tapetilla myös Olympiakomiteassa, joka valmistelee parhaillaan suosituksia, joilla trans- ja muunsukupuolisia saataisiin paremmin kannustettua mukaan urheilemaan.
Lax itse vähättelee pioneerityötään lajin parissa.
– Enhän minä edusta mitään suurta uutuutta. Mitä olen kuullut ja lukenut, huipputasoltakin löytyy kavereita, jotka olisivat voineet lähteä vaikka hameessa luistelemaan.
Kukaan ei kuitenkaan tehnyt niin ennen Laxia.
– Ei se aina kaikkien pirtaan käy, kun haastetaan vakiintunutta sukupuolikäsitystä. Toivon tietysti, että asiat muuttuvat, mutta mie en anna periksi. Se on ihan selvä.
Muutosta odotellessa Siilinjärven kotitilalla riittää lunta kolattavaksi ja peltoa kynnettäväksi.
Onko sinua vähätelty, kiusattu tai vaikkapa homoteltu vain harrastuksesi tai ulkonäkösi vuoksi? Tai onko sinulle käynyt niin, että olet sortunut jakamaan tuomioita ulkokuoren perusteella? Ylen A-studio kerää kokemuksia arkipäivän erilaisuudesta ja siitä johtuvasta syrjinnästä.
Voit kertoa tarinasi esimerkiksi alla olevaan kommenttikenttään. Voit myös lähettää kokemuksesi sähköpostilla osoitteeseen a-studio@yle.fi tai suoraan toimittajalle osoitteeseen jaakko.mantymaa@yle.fi.
Minna-Maaria Laxista kertova dokumentti esitetään Ylen A-studiossa maanantaina 7.1.
7. tammikuuta kello 14: Sunnuntai-iltana suljettu keskustelu on avattu taas. Keskustelu on auki kello 22.30 saakka.