Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Nuoriso on aina ollut vääränlaista. Suositun väitteen mukaan jo Sokrates, Platon tai Aristoteles ajatteli, että nuoriso on pilalla ja pilaa kaiken. Oli kyseessä kuka muinainen kreikkalainen hyvänsä ja oli tarina tosi tai sitten ei (todennäköisesti ei), näin nämä asiat koetaan.
Nuorilla on aina ollut outoja vaatteita, rumia kampauksia ja kummallisia ajatuksia yhteiskunnasta.
Lahkeet ovat joko liian leveät tai liian kapeat, housut roikkuvat tai nilkat vilkkuvat paljaina. Pipoa käytetään liikaa tai liian vähän. Nykynuoret ovat koko ajan puhelimella eivätkä lue kirjoja, 1800-luvulla nuoret haaskasivat aikaansa lukemalla kirjoja. Millenniaalit pilaavat EU:n, golfin ja muodin. Nuoret eivät hanki lapsia eivätkä huolehdi vanhemmistaan. He ovat kiinnostuneita politiikasta ja ilmastonmuutoksesta, mutta ihan väärällä tavalla.
Nuorilla on aina ollut outoja vaatteita, rumia kampauksia ja kummallisia ajatuksia yhteiskunnasta.
Nilkat paljaina kulkeva nykynuoriso saattaa olla kelvotonta, mutta aakkosten häntäpään sukupolvet ovat valtavien haasteiden edessä. Meidän pitäisi ratkaista ilmastonmuutos, korjata huoltosuhde ja opetella tekemään Wordilla sisällysluettelo niin, että se numerointi ei ala heti siitä toiselta sivulta.
2010-luvulla nuoremmat sukupolvet kokevat entistä voimakkaammin, ettei sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus toteudu. Länsimaissa ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa uusien sukupolvien odotettu elintaso on heikompi kuin edeltäjillään. Koulutus ei enää takaa pitkää työuraa, ja työelämää leimaa epävarmuus. Eläkeikä pakenee horisonttiin, väestöpyramidi on vinksallaan. Ilmasto lämpenee.
Samaan aikaan vanhempia ikäpolvia huolettaa, miten yhteiskunnan tämän porukan käsissä käy. Kelpaako niille ihan tavallinen työ? Ymmärtävätkö ne talouden lainalaisuuksia? Miten ne voivat juoda maailman toiselta laidalta raahattuja kookosvesiä mutteivät pysty syömään kotimaista lihaa?
Nuoria pilkataan siitä, että he ovat saaneet elää niin turvallista ja suojattua elämää.
Uusia sukupolvia on suomittu kekseliäin sanankääntein. Yhdysvalloissa suosittuja pilkkanimiä ovat olleet esimerkiksi kuplamuovisukupolvi ja turvaistuinsukupolvi. Nuoria pilkataan siitä, että he ovat saaneet elää niin turvallista ja suojattua elämää.
Suomessa puhutaan pullamössösukupolvesta.
Nimityksen keksi 1990-luvun alussa telakkateollisuuden pelastajaksi nimitetty vuorineuvos Martin Saarikangas, joka viittasi sillä kaiken liian helpolla saaneeseen "pullalla syötettyyn" pehmeään sukupolveen. Se tarkoitti silloisia nykynuoria eli 1970-luvun alussa syntyneitä.
Puheista hikeentyi tuolloin kolmikymppinen Ydin-lehden päätoimittaja Saska Saarikoski, joka kritisoi Saarikankaan "juvogyniaa" Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.
Nykyään 81-vuotias Saarikangas viettää eläkepäiviään Espoossa eikä halua osallistua tämän jutun tekemiseen. Pullamössönimitys on kuitenkin jäänyt elämään.
Pullamössönuorisoa ovat puhujasta riippuen kaikki häntä nuoremmat ja laiskemmat ihmiset – siitäkin huolimatta, ettei pilkkanimi osunut maaliin 1970-luvullakaan. Pullamössö eli vaikkapa kahvissa uitettu pulla oli pikemminkin 1930-luvulla syntyneen Saarikankaan ja hänen ikätovereidensa herkku.
Kevään aikana kysymme, mitä poliitikot aikovat tehdä ilmastopakolaisille ja kenelle on töitä 2040-luvulla.
Tänä keväänä Yle sukeltaa Y- ja Z-sukupolvien tulevaisuuteen. Juttusarjan osat julkaistaan keväällä Ylen verkkosivuilla.
Kevään aikana kysymme, mitä poliitikot aikovat tehdä ilmastopakolaisille ja kenelle on töitä 2040-luvulla. Entä mitä tapahtuu jatkuvan mylläämisen kohteena olevassa koulussa? Miksi opiskelijoiden pitää elää velaksi? Miksi kukaan haluaisi liittyä puolueisiin? Miksi nuoret ovat niin terveellisiä eivätkä edes rock-tähdet ryyppää kunnolla?
Aiheita voi myös ehdottaa sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa.
Tervetuloa mukaan.
Tuija Siltamäki on vuonna 1992 syntynyt toimittaja, joka asuntosäästää omaa bunkkeria varten.