Vielä kuusi vuotta sitten Sambia oli Suomen kehitysavun kärkimaita. Vuonna 2013 Suomi maksoi kohdemaistaan toiseksi eniten kehitysapua Sambialle, yli 30 miljoonaa euroa.
Sen jälkeen pudotus on ollut raju: Viime vuonna Suomi käytti kahdenväliseen kehitysapuun Sambiaan alustavan arvion mukaan vain 4,3 miljoonaa euroa.
Tänä vuonna summa tippuu 3,5 miljoonaan. Sitten 2 miljoonaan, kunnes se loppuu: viimeinen erä on tarkoitus maksaa vuonna 2023.
Yli 45 vuotta kestänyt perinteinen kehitysapu ajetaan alas vauhdilla.
Taustalla on periaatepäätös Suomen ja Sambian kahdenkeskisen kehitysavun lopettamisesta. Päätös tehtiin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen alkutaipaleella.
Ulkoministeriön mukaan syynä olivat Sambian silloiset hyvät talousnäkymät ja kehitysyhteistyön merkityksen kutistuminen maassa.
Ministeriössä tiedostetaan, että maan tilanne on kuitenkin heikentynyt päätöksen jälkeen.
– Voi sanoa Sambian tuottaneen pettymyksiä viimeisten vuosien aikana. Maa on ottanut takapakkia monilla mittareilla ja poliittinen tilanne on varsin tulehtunut. Sambia on velkaantumassa nopeassa tahdissa – voi sanoa kestämättömästi – ja sen välit kansainväliseen valuuttarahastoon ovat huonot, kertoo Juha Savolainen Eteläisen ja läntisen Afrikan yksikön päällikkö ulkoministeriöstä.
Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ilmoitti viime syyskuussa pidättäytyvänsä lainaamasta Sambialle lisää rahaa.
– Korruptioskandaalit ovat käyneet entistä yleisimmiksi. Siellä on johtavia poliitikkoja erotettu tai he ovat jättäneet hallituksen tällaisten epäilyjen takia, Savolainen kuvailee.
Savolainen myöntää, että päätös kehitysavun lopettamisesta tehtiin toisenlaisessa ilmapiirissä. Sambian talous kasvoi 2010-luvun alussa parhaimmillaan jopa 10 prosentin vuosivauhtia. Viimeiset vuodet kasvu on ollut noin 3 prosentin luokkaa.
– Seuraamme huolestuneena tilannetta ja käymme aktiivisesti vuoropuhelua Sambian kanssa, Savolainen luonnehtii.
Suomen suunnitelmat eivät ole kuitenkaan muuttuneet, vaan kehitysapu päättyy vauhdilla.
Nopean alasajon taustalla vaikuttaa osaltaan vuonna 2016 tapahtunut kehitysyhteistyörahojen raju leikkaus.
Toinen nopeuttava tekijä ovat Sambiassa viime vuosina paljastuneet kehitysapuun kohdistuneet väärinkäyttötapaukset, joiden myötä hankkeita on jouduttu lopettamaan tai jäädyttämään.
Leikkaukset ja väärinkäytökset vauhdittavat
Ylen A-studio tilasi ulkoministeriöltä julkiset raportit kaikista kehitysyhteistyörahojen väärinkäyttöepäilyistä vuosilta 2015–2018.
Ulkoministeriö luovutti 20 väärinkäyttöepäilyistä tehtyä päätöstä. 11 päätöksistä liittyi Sambiaan.
Seitsemän niistä oli takaisinperintäpäätöksiä.
Neljä muuta päätöstä olivat sekalaisia: Yhdessä tapauksessa väärinkäytetyt kehitysrahat jätettiin takaisinperimättä, sillä järjestö ehti hajota.
Toisessa raportissa päätettiin hankkeen sulkemisesta viivästyksien ja hallinnollisten vaikeuksien vuoksi.
Kolmannessa sovittiin takaisinperinnän maksusuunnitelmasta järjestön uuden johdon kanssa.
Neljännessä tapauksessa järjestön tilintarkastuksessa paljastui useita budjetin ylityksiä, mutta selvityksessä kävi ilmi, että varat oli käytetty sopimuksessa määritellyllä tavalla.
Suurin osa päätöksistä oli tapauksia, joissa suurlähetystö oli suoraan tukenut paikallisia pieniä järjestöjä. Takaisinperittävät summat vaihtelivat näissä tapauksissa parista tuhannesta eurosta lähes 70 000 euroon.
Ulkoministeriön Savolaisen mukaan päätösten määrään vaikuttaa se, että Lusakan suurlähetystöllä on ollut käytössä paikallisen yhteistyön määräraha, jolla se on voinut tukea suoraan pieniä paikallisjärjestöjä. Tukea on annettu esimerkiksi kansalaisjärjestöille, jotka kampanjoivat ihmisoikeuksista ja yrittävät saada päättäjiä korjaamaan epäkohtia.
Savolainen pitää lähetystön suoraa tukea yhtenä esimerkkinä Suomen onnistumisista Sambiassa, vaikka väärinkäytöksiä on ollut useita.
– Hyviä kehitysvaikutuksia tuottaneita pieniä hankkeita on ollut niitä enemmän. Näissä pienissä paikallisen yhteistyön hankkeissa voi hyvässä tapauksessa saada paljon vipuvaikutusta pienellä rahamäärällä, hän perustelee.
Laajoja väärinkäytöksiä Suomen avun ytimessä
Pienempien väärinkäyttötapausten lisäksi viime vuosien yhteistyötä Sambiassa ovat sävyttäneet kaksi merkittävää väärinkäyttöepäilyä, jotka ovat molemmat iskeneet Suomen ydinkohteisiin maan kehitysavussa: maanviljelyyn ja sosiaaliturvaan. Viimeisin epäily paljastui syyskuussa 2018.
Kyse on sosiaaliturvajärjestelmä Social Cash Transferista, jota ovat tukeneet Suomi, Ruotsi, Irlanti ja Iso-Britannia. Sambia itse on maksanut kaksi kolmasosaa järjestelmästä.
Sosiaaliturvahankkeen väärinkäyttöepäily on parhaillaan rikostutkinnassa, ja kaikki sitä avustaneet maat ovat jäädyttäneet tukensa hankkeelle. Suomi antoi vuosina 2016–2017 hankkeeseen neljä miljoonaa euroa.
– On syytä olettaa, että kyse on merkittävästä väärinkäytöstä, mutta sen tarkka luonne ja laajuus valottunee, kun rikostutkinnan tulos selviää, Savolainen arvioi.
THL:n ohjelmajohtaja Timo Voipio ei ole hallinnollisesti tekemisissä kyseessä olevan toimeentulotukiohjelman kanssa, mutta tuntee kontekstin seurattuaan Sambian sosiaaliturvajärjestelmän rakentumista jo lähes 20 vuoden ajan. Voipio kertoo Ylelle, että kyseinen sosiaaliturvaohjelma toimi Sambiassa moitteetta ensimmäiset 13 vuotta.
Ongelmat ilmenivät, kun ohjelmassa avattiin kahden aiemman maksukanavan lisäksi kolmas: maksut Sambian postin kautta.
– Postin johdon ja silloisen ministerin välillä on mitä ilmeisimmin tapahtunut väärinkäytöksiä, joita nyt käynnissä oleva rikostutkinta selvittää. Ministeri on jo saanut potkut. Sambian valtiovarainministeri on luvannut, että asia selvitetään ja harhateille joutuneet rahat palautetaan köyhille sambialaisille perheille, Voipio kertoo.
Voipion mukaan kyseinen ohjelma on ollut huolellisten arviointien mukaan erittäin onnistunut. Hän on seurannut Sambian tilannetta läheltä, sillä THL on mukana paikallisessa työeläkkeen kehittämisprojektissa.
– Social Cash Transfer -ohjelmalla on onnistuttu tavoittamaan kaikkein köyhimpiä ihmisiä useiden vuosien ajan – paremmin kuin monilla muilla projekteilla, Voipio luonnehtii.
Suomella oli sovittuna vielä kolmas, kahden miljoonan euron maksatus Social Cash Transfer -ohjelmaan. Todennäköistä kuitenkin on, että sitä ei enää makseta.
– Näen erittäin vaikeana sen, että me tässä yhteistyötä enää jatkaisimme. Ikävä kyllä, väärinkäytöksistä kärsivät aina eniten kehitysmaan köyhät ihmiset, Savolainen toteaa.
Päätös vasta vuosia myöhemmin
Toinen viime vuosien laaja väärinkäyttötapaus on sambialaisen maanviljelijäliiton ZNFU:n tapaus. ZNFU:n tapauksesta on raportoinut muun muassa Yle MOT.
ZNFU:n väärinkäyttö tapahtui vuosina 2014–2015. Kyseisessä tapauksessa liiton johtaja väärinkäytti järjestön varoja. Lopullinen perintäpäätös nuijittiin ulkoministeriössä vasta tammikuussa 2019 eli lähes viisi vuotta myöhemmin. Summa on tämän hetken kurssin mukaan noin 650 000 euroa. Ulkoministeriö on saanut summasta tähän mennessä 95 000 euroa.
Kuinka realistista on, että koko summa saadaan takaisin?
–He yrittävät omaisuuttaan realisoimalla selvitä näitä lopuista maksuista. ZNFU ei ole siis varaton, vaikka sillä kassassa vajetta onkin. Omaisuuden realisoiminen voi olla useissa tapauksissa vaikeaa, mutta toivotaan, että he pääsevät näistä vaikeuksista yli, Eteläisen ja läntisen Afrikan yksikön päällikkö Juha Savolainen sanoo.
Suomella on parhaillaan takaisinperinnässä kehitysapurahoja Sambiasta yhteensä noin 770 000 euroa. Summa koostuu viidestä eri hankkeesta. Toistaiseksi summasta on maksettu takaisin 125 000 euroa.
Vanhin tapauksista on vuodelta 2009. Kyse oli Luapulan läänin maaseudun kehitysohjelmasta, jota Suomi tuki 9,9 miljoonalla eurolla. Suomi päätti 2015 karhuta takaisin noin 10 000 euron summan väärinkäytöksestä.
Joulukuussa 2018 Suomi sai vihdoin lupauksen, että Sambian maatalousministeriö on varannut varat takaisinmaksuun vuoden 2019 budjetistaan.
Alasajosta kritiikkiä ja kiitosta
Savolaisen mukaan Suomella on tällä hetkellä Sambiassa käynnissä vielä yksi yksityissektorin kehittämishanke.
– Se on viimeinen hanke, eikä meillä ole suunnitteilla enää uusia kehitysyhteistyöhankkeita.
THL:n Voipion mukaan Suomen kehitysapurahoja suunnataan entistä enemmän maihin, joissa on paraikaa konflikti tai sodan uhka tai joista tulee Eurooppaan turvapaikanhakijoita.
– Siinä ikään kuin rankaistaan niitä maita, jotka sattuvat olemaan vain köyhiä, eivätkä ole vielä ajaneet itseään rajuun väkivaltaan.
Sambian sisäinen eriarvoisuus on jyrkkä. Vaikka kaupungit modernisoituvat, maaseutu elää syvässä köyhyydessä.
– Minun tapaiselleni ihmiselle, joka on vuosia kulkenut Sambiassa ja tavannut näitä köyhiä miehiä, naisia ja lapsia, se tuntuu mahdottoman väärältä se tuomio, että Sambia olisi nyt jo liian rikas saadakseen Suomen apua, Voipio toteaa.
Myös Pelastakaa Lapset ry:n Sambian ohjelmapäällikkö Tupuna Mäntysaari arvostelee avun loppumista. Pelastakaa Lapset ry on kehittänyt Sambiassa erityisesti lapset huomioivaa sosiaaliturvaa.
– Suomi tuki vuosia sosiaaliturvan vahvistamista Sambiassa ja nyt työ jää kesken, Mäntysaari toteaa.
Toisenlaisiakin näkemyksiä löytyy. Kehitysapua kritisoinut entinen suurlähettiläs Matti Kääriäinen on sitä mieltä, että Suomen kehitysavun loppumisella Sambiassa ei ole mitään vaikutusta.
– Voi olla, että se jopa helpottaa sambialaisten elämää, kun ei tarvitse niin monen lahjoittajan kanssa toimia, Kääriäinen toteaa.
Kääriäisen mukaan kehitysyhteistyön Sambiassa olisi pitänyt näyttää paljon parempia tuloksia jo aikoja sitten. Hän pitää suurimpana ongelmana Sambiassa laitonta pääomapakoa.
– Hassuahan sinne on suomalaisia verorahoja viedä, kun samanaikaisesti toisesta ikkunasta maan eliitti ja isot yritykset vuotavat ne maasta ulos. Eihän se maa voi kehittyä, Kääriäinen toteaa.
Kysytään ulkoministeriön mielipidettä. Mitä jäi käteen Suomen yli 45-vuotisesta kehitysyhteistyöstä Sambiassa?
– Voi hyvin kysyä sen, onko neljäkymmentä vuotta sitten riittävän pitkä aika? Kehitys on vaikea toiminnan ala ja usealla saralla voi sanoa, että myös nämä pitkäaikaiset vaikutukset jäävät osittain tavoitteista, Savolainen myöntää.
Savolaisen mukaan Suomen kehitystyön perintö on nyt myös sambialaisten käsissä.
– Viime kädessä kehitys riippuu Sambian yleistilanteesta ja paikallisesta omistajuudesta. Tämä on se vaikuttavuuden ja kestävyyden ydin.
Kehitysapu Vietnamiin loppui viime vuonna
Sambia ei ole ainoa maa, johon Suomen pitkäaikainen kehitysapu on lopetettu. Suurimmat kehitysapuhankkeet Vietnamiin päättyivät viime vuonna.
Vietnamista tuli alemman keskitulon maa jo vuonna 2010. Tämän jälkeen kehitysapua jatkettiin tasaisesti kuitenkin 10–18 miljoonalla eurolla vuosittain seitsemän vuoden ajan. Vielä viimeisenä vuonna 2018 Suomi maksoi Vietnamiin 6,8 miljoonaa euroa.
Sambia puolestaan vasta pyrkii alemman keskitulon maaksi vuoteen 2030 mennessä.
– Suomen kahdenvälisten kehityskumppanuuksien luonti on usean tekijän summa. Ei ole helppo verrata maiden tilanteita toisiinsa, sillä kaikki kontekstit ja tilanteet ovat uniikkeja. Päätökset tehdään monet tekijät huomioon ottaen, Savolainen kuvailee.
Vuonna 2012 yhteistyö päättyi Nicaraguan kanssa maan alettua suistua diktatuuriin. Egyptissä ja Namibiassa kahdenvälinen kehitysapu päättyi vuonna 2007.
Sambiasta luopuessa Suomi lisää tukeaan Afrikassa Somalialle ja Etiopialle. Myös Kenian, Mosambikin ja Tansanian kanssa kehitysyhteistyötä jatketaan.
Aasiassa Suomi antaa kahdenvälistä kehitysapua Afganistaniin, Nepaliin ja Myanmariin. Lisäksi kevyempää tukea annetaan Ukrainaan, Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan, Kirgisiaan ja Tadzikistaniin.
Sipilän hallitus on ajanut Suomen kehitysapua sijoitusmuotoiseen ja yrityspainotteiseen kehitysyhteistyöhön. Tällaista yhteistyötä, kaupan edistämistä ja poliittista vuoropuhelua, aiotaan jatkaa myös Sambiassa, vaikka perinteinen lahjamuotoinen kehitysapu loppuu.
Savolainen painottaakin, että jo Afrikan valtavan väestönkasvun vuoksi sen geopoliittinen merkitys kasvaa merkittävästi. Vuonna 2050 Afrikassa ennustetaan olevan 2 miljardia ihmistä. Vuosisadan loppuun mennessä 4 miljardia.
Myös talouskasvu, ja sen seurauksena tapahtuva kaupungistuminen ja keskiluokkaistuminen, on houkuttanut paikalle yhteistyökumppaneita Kiinasta, Turkista ja Saudi-Arabiasta.
– Afrikan manner tulee kasvamaan keskimääräistä kasvuvauhtia nopeammin vastaisuudessakin, joten on syytä olla läsnä mantereella ja vaikuttaa sen kehityskulkuun, Savolainen toteaa.
Illan A-studiossa kello 21.00 keskustellaan siitä, millaista kehitysyhteistyötä Suomen kannattaa tehdä. Vieraina kestävän kehityksen asiantuntija Jussi Kanner Fingosta ja ulkoministeriön alivaltiosihteeri Elina Kalkku.
Lue lisää:
Sambialaisslummissa naiset tekevät koruja suomalaisten tuella – Ensisambilmmäinen hankinta on älypuhelin (24.3.2018)