LORETTO, KENTUCKY Lämmin maltainen löyhähdys lyö kasvoille heti, kun avaa viskitislaamon oven. Jättimäisissä puusammioissa muhii puuromainen viljan ja veden mäski, joka pulpahtelee hiivan voimin.
Yli sata vuotta vanhoista sammioista nouseva vesihöyry tekee tilasta kostean ja hämyisän. Se sopii hyvin tunnelmaan, sillä yhdysvaltalaisen viskiteollisuuden näkymät ovat sumentuneet dramaattisesti.
Kentuckylaisen Maker's Mark -viskitislaamon tapahtumapäällikkö Roy Lee Wigginton kehottaa kokeilemaan, miltä mäski maistuu, ja kaapaisee sormellaan malliksi sammiosta.
– Eikö olekin makeaa?
Wigginton kertoo, että yhdestä sammiosta saadaan 20–25 tynnyrillistä maineikasta kentuckylaista bourbonia. Bourbonissa pitää olla vähintään 51 prosenttia maissia.
Vaikka viskintuotannon tahti ei tällä tislaamolla ole hiljentynyt, EU:n ja Yhdysvaltain kauppakiista on saanut viskimarkkinat sekaisin. EU asetti yhdysvaltalaiselle viskille viime kesänä 25 prosentin tuontitullin vastatoimena Yhdysvaltain alumiini- ja terästulleille.
Nokittelun vaikutukset Yhdysvaltojen viskialalle ovat synkät. Tullien voimaantulon jälkeen viskin vienti laski viidessä kuukaudessa 8,7 prosenttia.
– Viime vuosikymmenen aikana viskiala on kasvanut rivakasti. Mutta nyt lyödään jarruja pohjaan, harmittelee Kentuckyn viskintuottajajärjestön johtaja Eric Gregory.
Kentuckyssä tuotetaan 95 prosenttia yhdysvaltalaisesta viskistä. Ala työllistää osavaltiossa suoraan yli 20 000 ihmistä ja välillisesti paljon enemmän, sillä jokaisen viskiteollisuuden työpaikan on arvioitu tuottavan kolme muuta työpaikkaa, esimerkiksi kuljetus- ja turismialalle.
Kentuckyssä kauppakiistaa seurataankin hyvin huolestuneina.
– Me jouduimme tämän kaiken keskelle pyytämättä. Meidän täytyisi saada hallinnolle läpi viesti, että kauppasodissa ei ole voittajia, ja me häviämme tässä nyt, Gregory toteaa.
Kentuckyn viskintuottajat ovat selvästi myös hyvin selvillä, miksi EU iski vastatoimena juuri Kentuckyn viskiin. Senaatin republikaanijohtaja Mitch McConnell on Kentuckysta.
– Monen mielestä EU asetti viskitullit juuri McConnellin vuoksi.
Vahvasti republikaanisessa Kentuckyssä tuki Trumpin hallinnolle ei näytä horjuvan. Eric Gregory kertoo viskintuottajien ymmärtävän, että Trumpin hallinto tavoittelee kauppapolitiikallaan parempia kauppamahdollisuuksia.
Mutta tullinokittelu ei silti ole viskintuottajien mieleen. Gregory luonnehtii heitä vapaakaupan vankoiksi kannattajiksi.
– Tariffi on käytännössä vero. Mitä pidemmän aikaa tuotteillemme lyödään 25 prosentin vero, sitä pahempia seurauksia sillä on. Voimme menettää markkina-asemiamme pitkäksi aikaa, Gregory toteaa Kentuckyn viskintuottajajärjestön päämajassa Frankfortissa.
Erityisen kipeästi EU:n viskitariffi iskee siksi, että Eurooppa on yhdysvaltalaisen viskin päävientimarkkina, ja viskintuottajat ovat viime vuosina hakeneet kasvua juuri ulkomailta.
Kauppakiistan vuoksi tie Euroopan markkinoille on etenkin pienemmille tislaamoille noussut nyt pystyyn.
– Jotkut yhtiöt eivät vie tällä hetkellä Eurooppaan lainkaan. Osa on korottanut hintoja kymmenen prosenttia, viskintuottajajärjestön Gregory sanoo.
Gregoryn mukaan kauppakiistassa on viskiteollisuuden kannalta vain huonoja vaihtoehtoja.
– Jotta pysyisi hinnaltaan kilpailukykyisenä, voi niellä tullimaksun korottamatta hintoja. Se pienentää voittoja ja sen myötä investointeja.
– Tai sitten voi yrittää vierittää tullimaksun kuluttajan maksettavaksi nostamalla hintoja, mutta tällöin menettää hintakilpailukykyä.
Viskipullon hinnan nostaminen on tuottajille riskinottoa. On vaikea tietää, miten paljon hintoja voi korottaa, ennen kuin kuluttaja vaihtaa halvempaan viskiin. Ostopäätökseen voi yrittää vaikuttaa luomalla kuluttajaan erityissuhteen. Tosifani voi sietää lempiviskinsä hinnannousun.
Kentuckyssa suhdetta kuluttajiin on rakennettu jo vuosituhannen vaihteesta, sillä viskintuottajat ovat avanneet tislaamoidensa ovet turisteille. Bourbonin synnyinmailla vierailee vuosittain 1,5 miljoonaa ihmistä.
Myös Maker’s Mark -tislaamolla toivotetaan tulijat iloisesti tervetulleiksi. He pääsevät tutustumaan tuotannon kaikkiin vaiheisiin mäskisammioiden ääreltä tislauksen kautta varastoon ja pullottamoon.
– Lisääntynyt kiinnostus viskiin näkyy vierailijamäärissä. Viime vuonna täällä kävi 150 000 ihmistä, tapahtumapäällikkö Roy Lee Wigginton laskee. Muutama päivä aiemmin tislaamolla oli käynyt vieraita Saksasta.
Viimeistään tislaamokierroksella kävijälle selviää, että viskin valmistus on kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Viskin pitää tekeytyä tammitynnyreissä jopa seitsemän vuotta, ja tynnyreitä käydään aika ajoin pyörittelemässä makujen tasapainon varmistamiseksi.
Kun aika on kypsä, viski pullotetaan. Keskikokoiseksi itseään luonnehtivan Maker’s Markin tislaamolla pulloja täyttyy päivässä tuhansia.
Käsityön leima säilyy tuotantolinjalla loppuun asti, sillä jokainen viskipullo sinetöidään käsin upottamalla pullonkaula korkkia myöden punaiseen vahaan.
– Alamme siunaus ja kirous on, että viskiä ei tehdä yhdessä yössä. Mutta nyt tuotantoa suunnittelevat katsovat epävarmaan markkinaan. Se on iso huoli, Gregory sanoo.
Gregoryn johtaman viskintuottajajärjestön tiedossa ei ole, että tislaamot olisivat vielä joutuneet irtisanomaan ketään. Mutta osa on laittanut isompia investointeja jäihin.
– Osa tislaamoista voi joutua vähentämään työvoimaa ja pienemmistä tislaamoista jotkut jopa lopettamaan kokonaan, jos kiista pitkittyy, Gregory varoittaa.
Kentuckyssa USA:n ja EU:n kauppakiistaan toivotaankin ratkaisua mahdollisimman pian.
– Nämä kauppapoliittiset päätökset tehdään poliittisesti korkealla tasolla, jossa meillä ei ole sananvaltaa. Ehkäpä meidän pitäisi matkustaa Washingtoniin pyörittämään tynnyreitä protestiksi.