Pääsiäisruokien äärellä voi miettiä näitä sanoja:
"Marjojen, vihannesten ja kasvisten vähäinen käyttö on ongelma. Turmiollista kehitystä on sokerin, valkeiden vehnäjauhojen ja rasvan käytön lisääntyminen."
Arvio koskee suomalaisten ruokavaliota ja sopisi täydellisesti nykypäivään. Sen esittivät kuitenkin jo vuonna 1951 nobelisti A.I. Virtanen ja ravintokemian professori Paavo Roine.
68 vuotta myöhemmin ollaan yhä samassa tilanteessa.
Ruokaympyrä tuli Suomeen 70 vuotta sitten
Suomalaisia on kannustettu syömään oikein jo noin 70 vuotta.
Ensimmäinen ruokaympyränä tunnettu malli tuotiin meille Yhdysvalloista vuosina 1949–50. Talousopettaja Tellervo Hakkarainen otti pohjaksi vuonna 1946 julkaistun "The Basic Seven" -mallin, suomensi sen ja nimesi "perusseitsikoksi".
Hakkaraisen versio esiteltiin syyskuun 1950 Kotiliesi-lehdessä, ja sen leviäminen alkoi.
Alku oli osin kömpelö. Ensimmäinen suomalainen ruokaympyrä sisälsi kyllä perunaa ja lihaa, mutta myös sellaisia kasviksia ja hedelmiä, joista suomalaiset eivät olleet kuulleetkaan: artisokkaa, parsaa, melonia ja vesimelonia.
Malli huomattiin kuitenkin hyväksi ja havainnolliseksi, ja sen kehittäminen otettiin valtion huomaan. Vuonna 1954 perustettiin Valtion ravitsemusneuvottelukunta, joka otti huolehtiakseen suosituksista ja tekee ne edelleen.
Malli jalostui sitä mukaa, kun elintason kasvun mukana monipuolistuneet ruoka-aineet valtasivat tilaa. 1970-luvun alussa kuusikulmaisenakin esitetyssä mallissa olivat jo mukana öljyt, jäätelöt ja jogurtit.
Vuoden 1977 ruokaympyrä oli monessa mielessä käänteentekevä.
Se sisälsi valokuvat ruoka-aineista ja antoi suositukset niiden määristä. Mikä tärkeintä, voi- ja rasvasektori kapeni muihin verrattuna laihaksi terveystavoitteiden mukaisesti.
Suomalaisen ruokaympyrän tarina pohjautuu Kaija Rautavirran ja Kirsti Parkkisen Ravitsemusasiantuntija-lehteen vuonna 2015 kirjoittamaan artikkeliin.
Kohti 2020-lukua: DASH ja kestävä kehitys
Nyt valmistellaan uusia 2020-luvun ravitsemussuosituksia. Yhteispohjoismainen työ alkoi tämän vuoden alussa, ja valmista pitäisi olla vuosina 2022–2023.
Pohjana ovat vuoden 2014 suositus ja ainakin kaksi perussuuntaa: DASH ja kestävä kehitys.
DASH (Dietary Approaches to Stop Hypertension eli verenpaineen alentaminen ruokavaliolla) on 2010-luvun tieteilijöiden lemmikki ja tiivistys siitä, mitä juuri nyt pidetään terveellisenä. Se painottaa muun muassa hedelmiä, kasviksia ja täysjyväviljoja. Punaisen lihan, sokerin ja suolan käyttöä se kehottaa vähentämään.
Kestävän kehityksen ruokavalio taas lähtee siitä, että ravinto ei saa kuormittaa ympäristöä liiaksi.
Mallit tähtäävät yhteen ja samaan maaliin.
– Mikä on hyvä ympäristön kannalta, on pitkälti hyvä myös terveyden kannalta, sanoo Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab.
Liha- ja ympäristötietoisuus ovat lyömässä ryminällä läpi. Haittavaikutuksista varoittavat nyt kaikki: Suomi, Pohjoismaat, EU ja YK.
Suomalaisten tutut helmasynnit...
Hedelmille, kasviksille ja marjoille olisi todella tarvetta.
Syömme niitä yhä keskiarvona ihan liian vähän. Punaista lihaa, sokeria ja rasvaa sen sijaan kuluu liikaa, etenkin miehillä.
Suomalaiset miehet syövät punaista lihaa keskimäärin 750 grammaa viikossa ja naisetkin 400 grammaa, kun suositus on korkeintaan 500 grammaa.
Suositellun määrän kasviksia eli vähintään 500 grammaa päivässä syö vain harva. Suomalaisista aikuisista noin 80 prosenttia, miehistä 86, jää tämän alle.
Liikaa suolaa saavat lähes kaikki, liian vähän kuitua 95 prosenttia miehistä. Luvut ovat peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tammikuussa julkistamasta FinRavinto-tutkimuksesta.
Kansainvälisen EAT-Lancet tutkijakomission tuoreen suosituksen mukaan punaisen lihan syöntiä pitäisi vähentää rajusti, Euroopassa 77 prosenttia. Punaista lihaa, lihavalmisteita ja kanaa saisi syödä yhteensä korkeintaan 300 grammaa viikossa, eli vain muutamalla aterialla.
Samoin tuore Itä-Suomen yliopiston tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että runsaalla lihansyönnillä on yhteys kuolleisuuden lisääntymiseen.
... mutta myös paljon hyvää
Se grammasulkeisista.
Itse asiassa professori Schwab ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Satu Männistö ovat kannustavia. Pitkällä aikavälillä suomalaisten ruokavalio on kehittynyt hyvään suuntaan ja sisältää menestystarinoita.
– Uskon, että suurin osa suomalaisista on sitä mieltä että suositukset on hyvä asia ja yrittää noudattaa niitä. Eri asia sitten on, jaksaako niitä ihan aina toteuttaa arjessa, Männistö sanoo.
Kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on 1970-luvulta laskenut selvästi.
Mutta vielä pitäisi jaksaa vähän skarpata.
Schwab hoitaa sepelvaltimotautipotilaita, eikä tauti ole hävinnyt Suomesta mihinkään. Potilaita on yhä niin paljon, että Schwab hoitaa heitä ryhmissä.
– Moni sanoo, että olisi aikaa sitten muuttanut ruokailutottumuksiaan, jos olisi ymmärtänyt miten niitä pitää muuttaa, hän sanoo.
Tiede edellä, vaikka teollisuus painostaa
Tutkijat tekevät ravitsemussuositusten eteen raakaa työtä.
Pohjoismaiset ravitsemustieteilijät ovat varsin yksimielisiä hyvästä ruokavaliosta ja sen taustalla olevasta tieteellisestä näytöstä.
Tuoreimpia, vuoden 2013–2014 ravitsemussuosituksia varten pohjoismaiset tutkijat kävivät läpi satoja tutkimuksia. Professori Schwab johti "rasvaryhmää", ja pelkästään sen suositukset pohjattiin 173 tutkimukseen.
– Siihen tehtiin tosi iso työ. Meillä on nyt hyvin tarkka tieteelliseen tutkimusnäyttöön pohjautuva suositus, Schwab sanoo.
Elintarviketeollisuuden epäillään pääsevän sanelemaan ravintosuosituksia. Tämän näkemyksen suomalaistutkijat ovat tyrmänneet kautta linjan.
– Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia tehtäessä koettiin jonkin verran teollisuuden vaikuttamisyrityksiä. Varsinkin ruotsalaiset kollegat kokivat, että suositusten sisältöön yritettiin vaikuttaa. Mutta tällaisissa asioissa ei anneta periksi, Schwab sanoo.
THL:n tutkimuspäällikkö Männistö on mukana 2020-luvun suositusten ohjausryhmässä. Työvaliokunnassa ovat mukana Schwab ja Maijaliisa Erkkola Helsingin yliopistosta.
– Viimeksi tutkijat kävivät koko 2000-luvun kirjallisuuden läpi. Ihan niin isoa työtä ei tällä kertaa tarvita, Männistö sanoo.
Nettipöhinä sekoittaa pakkaa
Netin trendienhaistelupöhinässä tieteellistä pohjaa ei aina nähdä saati tajuta.
Ottaako tutkijoita päähän, että pikatahdilla vellova ravintokeskustelu sekoittaa ja hämärtää tieteellistä näyttöä?
– Harmittaa se joskus potilaiden puolesta, että julkisuudessa olevat mitä erilaisimmat trendit sekoittavat ihmisiä, Schwab sanoo.
– Yksi notkahdus tapahtui kymmenen vuotta sitten, kun karppaus tuli muotiin. Voi ei kuulunut alkuperäiseen amerikkalaiseen karppaukseen, mutta tuli jostain syystä meillä mukaan. Se oli karppauksessa hyvää, että kasvisten syönti lisääntyi, Männistö jatkaa.
Männistö uskoo, että netin ruokakeskusteluja lukemalla saa väärän kuvan koko ilmiöstä. Kaikki suomalaiset eivät ryntäile sokeina ruokatrendien perässä.
– Uskon, että iso osa suomalaisista on ihan tolkun ihmisiä. Ei tavallinen suomalainen ala keskustella ruoastaan somessa.
Männistön ja Schwabin mukaan avain on maltissa ja monipuolisuudessa. Onneen ei ole oikoteitä.
– Minullekin tulee välillä pyyntöjä medialta, että mainitse kymmenen terveellisintä marjaa, kasvista tai hedelmää. Minusta se on väärä lähtökohta. Pitäisi lähteä siitä, että niitä ylipäätään syödään, Schwab sanoo.
Voit keskustella aiheesta lauantaina kello 22 saakka.
Päivitys 23.4. klo 9.30: lisätty tieto siitä, että ruokaympyrän historiatiedot ovat peräisin Kaija Rautavirran ja Kirsti Parkkisen artikkelista.
Lue myös: