LOMA LINDA/LOS ANGELES Earl Williamsin pitkän ja solakan hahmon erottaa kaukaa mäenrinnettä laskevalla Bellefontaine-kadulla. On keskipäivä, ja Williams on tuonut kaksi snautseriaan kävelylle.
Koirat nuuhkivat kadunvartta ja hössöttävät omia juttujaan. Williams katselee tonttinsa reunassa kasvavia lehtikuusia, joiden oksat laskeutuvat siististi toistensa päälle. Puutarhuri on tehnyt tarkkaa työtä.
Pihanhoito ja ruohonleikkuu ovat niitä kotitöitä, joista Williams on joutunut luopumaan. Hän täytti maaliskuun 8. päivänä sata vuotta.
Kaliforniassa Williams ei ole kummajainen. Osavaltion elinajanodote on tällä hetkellä 80,8 vuotta, mikä on kaksi vuotta enemmän kuin Yhdysvalloissa keskimäärin ja kuusi vuotta enemmän kuin vaikkapa Mississippissä.
Satavuotias Williams lopetti työnteon vasta kymmenen vuotta sitten. Hänen päivänsä täyttyvät edelleen monenlaisesta puuhasta. Vaikka kuulo on heikentynyt ja askellus on hidasta ja jäykkää, hän seisoo ryhdikkäästi.
– Olen vain elänyt, Williams vastaa pakolliseen kysymykseen ikänsä salaisuudesta.
– En ole koskaan miettinyt sitä.
Pyynnöstä Williams suostuu kuitenkin pohtimaan asiaa. Selviää, että hän ensinnäkin viihtyi erinomaisesti mekaanikon työssään Yhdysvaltain ilmavoimissa, jossa oli tarjolla paljon mielekkäitä tehtäviä.
Ensimmäinen avioliitto kesti 46 vuotta, vaimon kuolemaan saakka. Sen jälkeen Williams avioitui itseään 25 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kumpikin suhde on hänen mukaansa ollut onnellinen.
Lisäksi hän kertoo syöneenä aina terveellisesti. Tupakkaa hän ei ole eläessään edes maistanut.
Omakotitalonsa Riversiden vehreälle asuinalueelle Williams rakennutti puoli vuosisataa sitten. Yksikerroksinen, loivakattoinen talo on hiljattain maalattu, räystäät ja aita on kunnostettu. Ovien saranat eivät narise.
Talon sisällä tavarat ovat siivouksen jäljiltä jämptisti paikoillaan.
Williams kantaa työhuoneestaan pahvilaatikon, jossa on merkkipäivinä tulleita onnittelukortteja. Niiden järjestämistä hän voivottelee lykänneensä turhan pitkään. Kortteja on hänen arvionsa mukaan nelisensataa, pyöreitä vuosia kun on tullut juhlittua viisikymppisistä alkaen jo kuusi kertaa.
Se on melkoinen saavutus senkin takia, että parikymppisenä Williams oli vähällä kuolla.
Hän pestautui ilmavoimiin 1930-luvun lopulla ja sai komennuksen Pearl Harborin tukikohtaan Havaijlle. Syttyi toinen maailmansota, ja Williamsia kuljettanut kone joutui japanilaisen hävittäjän yllättämäksi. Kone onnistui laskeutumaan mutta repesi kahtia. Williams selvisi ilman pysyviä vammoja.
Ilmavoimista hän eläköityi 40 vuotta sitten everstinä, mannertenvälisistä Titan 1-ohjuksista vastanneena huoltopäällikkönä.
Eläkkeellä alkoi Williamsin toinen ura.
Ensin Williams työskenteli republikaanipuolueen paikallisosastossa. Se oli luontevaa jatkoa sille, että vuonna 1972 hän oli ollut auttamassa Richard Nixonin presidentinvaalikampanjassa. Sotasankarille itselleenkin olisi ollut politiikassa vientiä, mutta Williamsia sellainen ei kiinnostanut.
Töitä riitti myös uuden puolison yrityksissä. Tämä oli monialayrittäjä, jolla oli muun muassa kauneushoitoloita. Williams auttoi vaimoaan kirjanpidossa, kuljetuksissa ja kiinteistöjen hoidossa.
Williamsin kaltaisia työntekijöitä on Yhdysvalloissa yhä enemmän.
Vuonna 2016 yli 65-vuotiaista yhdysvaltalaisista 18,6 prosenttia teki töitä. Määrä kasvaa, ja työelämästä siirrytään entistä useammin eläkkeelle osa-aikaisten töiden kautta.
Syitä työuran jatkamiseen on monia. Jotkut joutuvat tekemään töitä henkensä pitimiksi, toiset haluavat leveämpää leipää eläkkeelläkin.
Yritykset tarjoavat aiempaa harvemmin työntekijöilleen yksityistä eläkevakuutusta. Valtiollisen sosiaaliturvavakuutuksen suuruus taas määräytyy työvuosien ja maksettujen verojen mukaan, joten monet haluavat kartuttaa eläkettään pysymällä pidempään töissä.
Myös Earl Williams kertoo jatkaneensa työntekoa, koska eläke ei ollut järin suuri. Toisaalta hän sanoo, ettei myöskään malttanut olla aloillaan.
Siinä mielessä Williams on poikkeustapaus, että hän asuu vielä satavuotiaana omassa talossaan. Toisenlaisiakin asumisratkaisuja olisi lähiympäristössä tarjolla.
Pehmeä klassinen musiikki kuuluu kerrostalosta pihalle. Ikkunan takana näkyy avara aula, jossa on barokkityylisiä kalusteita ja pyöristettyjä sohvia. Ne on tuotu sinne Linda Valley Villa -palveluasuntolan asukkaita varten.
Kerrostalon etupihalla on pieni parkkipaikka, sentintarkasti leikattu nurmikko ja kukkaistutuksia. Kadun toisella puolella alkavat laajat nurmikentät ja puistoalue, jonka toisessa päässä on vapaa-ajankeskus kuntosaleineen.
Loma Lindan kaupunki on maankuulu vanhusten hoivakodeistaan ja palveluasunnoistaan. 20 000 asukkaan kaupungissa elinajanodote on 92 vuotta.
87-vuotias Olivia Luna ja 93-vuotias Ingrid Nelson istuvat etupihan puutarhasohvalla ja nauttivat eteläisen Kalifornian jokapäiväisestä auringosta. Kumpikin muutti Loma Lindassa sijaitsevaan yhteisöön puolitoista vuotta sitten jäätyään leskeksi, Luna Indianasta ja syntyjään ruotsalainen Nelson Coloradosta.
– Täällä oli paras hinta-laatusuhde, he sanovat.
Täysin varustellun 50 neliön kaksion vuokra on 2 195 dollaria eli noin 1 950 euroa kuukaudessa. Hintaan sisältyy kolme ateriaa päivässä ja muita täysihoitopalveluja. Muualla Yhdysvalloissa vastaavasta palvelutasosta voi joutua pulittamaan moninkertaisesti enemmän.
Yhteisö ei ole köyhiä varten, mutta se on keskiluokkaisen ulottuvissa, sillä asumiseen voi hakea kunnallista tukea ja vuokrasta voi tehdä verovähennyksiä.
Edullinen hintataso selittyy osin sillä, että Linda Valley Villan omistaa verovapaudesta nauttiva adventtikirkko. Yhdysvalloissa uskonnolliset yhteisöt ja erilaiset järjestöt tarjoavat yleisesti palveluasumista. Lisäksi on kalliimpia yksityisiä asuntoloita sekä kunnallisia vanhainkoteja, jotka tosin eivät pärjää laatuvertailuissa.
Kaliforniassa palveluasumisen tarjonta on monipuolisempaa kuin muissa Yhdysvaltain ikäihmisiä houkuttelevissa osavaltiossa, Floridassa ja Coloradossa.
Loma Lindan kaupunkiin tulijoita karsii hengellinen ilmapiiri. Kaupungin asukkaista kolmannes kuuluu adventtikirkkoon.
Toisia juuri se vetää puoleensa, sillä adventistit tunnetaan tiiviistä yhteisöllisyydestään ja terveistä elämäntavoistaan. Linda Valley Villassa oli vielä muutama vuosi sitten 108-vuotias asukas, tämän hetken vanhin on 99-vuotias nainen.
Olivia Luna kertoo terveydentilansa kohentuneen muuton jälkeen.
– Suurimpana syynä siihen on välimerellinen ruokavalio. Emme syö lihaa, emme juo kahvia emmekä muitakaan kofeiinijuomia. Toinen syy on hengellisyydessä. Täällä asuvat käyvät kirkossa ja rukoilevat paljon, hän luettelee.
– Lisäisin tuohon vielä liikunnan, mutta suurin syy on minustakin siinä, että täällä ihmisillä on rauha sydämessään, Ingrid Nelson sanoo.
– Olen kuullut kauhutarinoita hoivakodeista, joissa kaikki huutavat ja kiroilevat ja pyörätuolipotilaatkin yrittävät tapella keskenään.
Rauha todella tuntuu vallitsevan Linda Valley Villassa. Hermoja lepuuttava klassinen musiikki soi myös tilavassa ruokasalissa ja muissa yhteisissä tiloissa. Asukkaat tervehtivät toisiaan ystävällisesti.
Kaikki ovat valmiita juttelemaan myös vieraaksi saapuneen toimittajan kanssa, mikä on Yhdysvalloissa harvinaista. Täällä toimittajiin on totuttu, sillä Yhdysvaltain mediassa on ollut juttuja yhteisöstä.
Asukkaat kiittelevät palveluja. Henkilökuntaa on heidän mukaansa riittävästi, liikkuminen on esteetöntä ja kaupungin keskussairaala on asuntolan vieressä. Ajankuluksi tarjotaan elokuvia, retkiä ja lautapeli-iltoja. Nytkin pääoven eteen kaartaa linja-auto viedäkseen halukkaita Walmart-tavarataloon.
Lunalla ja Nelsonilla on ohjelmassa jumppaa. He kutsuvat mukaansa kellarikerroksen kerhotilaan, jossa muut voimistelijat jo istuvat rinnakkain asetetuilla tuoleilla ja pyörittelevät nilkkojaan.
On Ingrid Nelsonin ohjausvuoro. Hän asettuu muiden eteen voidakseen näyttää mallia ja laittaa cd-levyn soimaan. Jumppaajat nostelevat jalkojaan ja käsiään, pyörittävät päätään, venyttelevät niskojaan ja hartioitaan. Apuvälineinä on liinoja ja pieniä käsipainoja.
Tuolivoimisteluun osallistuu kymmenen naista ja kaksi miestä, mikä vastaa koko yhteisön sukupuolijakaumaa. Linda Valley Villan sadasta asukkaasta vain 14 on miehiä.
Vaikka ikäihmisten asuinyhteisöjä rakennetaan Kaliforniaan runsaasti, osavaltioon ei ainakaan toistaiseksi liity Floridan kaltaista mielikuvaa eläkeläisten mekasta. Länsirannikon kaupunkeihin muuttaa kaikenikäisiä ihmisiä, ja väkiluku on kasvussa.
Samalla väestön keski-ikä kuitenkin nousee. Kalifornian asukkaista on yli 65-vuotiaita nykyisin runsas kymmenesosa, mutta vuonna 2030 arviolta jo viidennes. Arvioidaan, että Kaliforniassa olisi vuonna 2060 reilusti yli 50 miljonaa asukasta ja yli 85-vuotiaita asukkaita neljä kertaa nykyistä enemmän.
Tällainen väestönkehitys muuttaa väistämättä yhteiskuntaa, sanoo Milken-instituutin johtaja Paul Irving. Instituutti tutkii ikääntymistä lääketieteen, sosiologian ja työelämän näkökulmasta.
– Työmarkkinat muuttuvat joustavammiksi lähes kaikilla aloilla. Ylipäätään ajattelu iästä ja sen merkityksestä muuttuu, Irving sanoo.
Kaliforniassa asuu jo nyt 10,8 prosenttia Yhdysvaltain kaikista yli 55-vuotiaista työntekijöistä.
Se näkyy vaikkapa siinä, että yli 50-vuotiaita työntekijöitä houkutellaan osavaltioon erityisillä ikääntyvien työpaikkailmoituksilla. Heille on tarjolla asiantuntijatehtäviä sekä myynti-, opetus-, hoiva- ja vartiointialan töitä.
Irving arvelee kehityksen johtavan siihen, että ihmisten jaottelu ikävuosien mukaan vähenee. Sen sijaan aletaan puhua erilaisista ihmisryhmistä. Markkinoinnin näkökulmasta elintavoiltaan nuorekas 80-vuotias saattaa jo nyt kuulua samaan aktiivisten ihmisten kohderyhmään viisikymppisten kanssa.
Myös politiikkaan on juurtumassa uudenlaista ikäajattelua. Se näkyy jo ensi vuonna pidettävässä Yhdysvaltain presidentinvaalissa, johon on lähdössä mukaan iäkkäitä ehdokkaita.
72-vuotiasta presidentti Donald Trumpia tai demokraattien ehdokkaaksi pyrkiviä Joe Bidenia, 76, ja Bernie Sandersia, 77, olisi aiemmin pidetty kehäraakkeina, mutta ei välttämättä enää – varsinkaan Kaliforniassa.
Ongelmana on, että ikääntyvien määrän kasvaessa myös heidän eriarvoisuutensa kasvaa. Monien on pakko tehdä töitä niin pitkään kuin henki pihisee, ja elintasoerot ovat räikeimpiä elinkustannuksiltaan kalliissa suurkaupungeissa.
Irvingin mukaan erot näkyvät konkreettisesti ikävuosien määrässä. Moni kuolee lähes kirjaimellisesti sorvin ääreen.
– Kaliforniassa samassa kaupungissa eri kaupunginosien välillä saattaa olla 20 vuoden ero elinajanodotteessa, hän kertoo.
Lee Andrew Jackson kelaa pyörätuolillaan Los Angelesin keskustan 7. kadun jalkakäytävällä. Hän on lähtenyt liikkeelle majapaikastaan kodittomien asuntolasta hakeakseen pikaruokaa.
– En pidä asuntolan ruuasta, mutta muuten olot siellä ovat ihan ok. On katto pään päällä ja tarvittaessa apua saatavilla, hän kertoo.
Aiemmin Jackson työskenteli San Franciscon keskustahotelleissa piccolona. Elämä kuitenkin muuttui kertalaakista 20 vuotta sitten aivoinfarktin iskiessä. Jackson joutui jäämään pois vakituisesta työstään ja muuttamaan siskonsa luokse Los Angelesiin.
Sisar kuoli pari vuotta sitten. Sen jälkeen Jackson, 72, on asunut väliaikaisissa majoituksissa ja tehnyt yksinkertaisia keikkatöitä. Niitä löytyy paikallisten hotellien ja asunto-osakeyhtiöiden vastaanotosta ja liikkeistä.
Kaliforniassa ei ole Suomen kaltaista sosiaaliturvaa. Jackson saa sairaus- ja eläkevakuutuksesta noin tuhat dollaria eli vajaat 900 euroa kuukaudessa, mutta se ei riitä elämiseen. Tällä hetkellä hänen ei tarvitse maksaa vuokraa, mutta pelkästään lääkkeisiin voi tärvääntyä satoja dollareita kuukaudessa.
– Olen tehnyt töitä pienestä pitäen ja haluaisin edelleen tehdä, mutta mitäs järkevää näillä tekisit, Jackson kysyy ja näyttää sairauden pysyvästi jäykistämiä kämmeniään.
Hän ikävöi San Franciscoon mutta arvelee, ettei pystyisi elättämään siellä itseään.
– Systeemistä on tehtävä reilumpi, jotta ihmisiä ei jätettäisi oman onnensa nojaan. Olen huolissani tulevaisuudestani, hän sanoo.
Tutkija Paul Irving on kovistellut Kalifornian poliitikkoja puuttumaan heikompiosaisten ikäihmisten asemaan.
Milken-instituutin tutkijoita kiinnostavat muun muassa suomalaiset ratkaisut. Niistä kävi Los Angelesissa kertomassa huhtikuun lopulla Helsingin pormestari Jan Vapaavuori seurueineen. Vapaavuori osallistui paneeliin, jossa pohdittiin ikääntymisen vaikutuksia kaupunkien johtamisen näkökulmasta.
– Tietenkään järjestelmiä ei voi suoraan verrata keskenään, koska Suomessa maksetaan enemmän veroja ja väestön tuloerot ovat lähtökohtaisesti pienemmät kuin täällä. Ideoita voi kuitenkin vaihtaa puolin ja toisin, Irving sanoo.
Suomi on tuttu paikka myös satavuotiaalle Earl Williamsille. Hän etsii eteisen kaapista Helsingistä ostamansa nahkaisen kärpäslätkän, jota kehuu parhaaksi tehtäväänsä tarkoitetuksi esineeksi ikinä.
Matkamuisto on vajaan vuosikymmenen takaa.
90 vuotta täytettyään ja työnteon vihdoin lopetettuaan Williams ryhtyi matkustelemaan. Hän kiersi vaimonsa kanssa Karibialla, Aasiassa ja Euroopassa.
Reissaaminen sai jäädä muutama vuosi sitten, kun lentäminen alkoi tuntua raskaalta. Sen jälkeen käsitöistä on tullut tärkeintä ajanvietettä. Williams esittelee ylpeänä itse lähes jokaista osaa myöten kokoamaansa antiikkista kaappikelloa.
Hän myöntää olleensa poikkeuksellisen onnekas, kun selvisi nuorena hengissä lentokoneensa alasampumisesta ja on sen jälkeen saanut elää terveenä näin pitkään.
Satavuotiaalta on pakko kysyä myös hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan.
– Päivä kerrallaan. Ei kai tämänikäinen voi enää muuta sanoa, Williams naurahtaa.
Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 18 saakka. Tervetuloa keskustelemaan!
Lue myös, kuinka Suomessakin yhä useampi käy töissä vanhuuseläkkeellä ollessaan: