Artikkeli on yli 5 vuotta vanha

Kerran Rammsteinin laulaja oli oikeasti tulessa, penistykki on keikoilla peruskauraa – tiedäthän ainakin nämä 5 asiaa saksalaisbändistä

Rammstein ei jätä kylmäksi, olipa kysymys kappaleiden sanoituksista tai lavashow'sta. Bändi esiintyy Tampereella perjantaina ja lauantaina.

Rammstein
Kuva: EPA
  • Mattias Mattila

1. Till Lindemann on melkein olympiauimari, joka ei enää perustaisi bändiä

Kitaristit Richard Kruspe ja Paul Landers, basisti Oliver Riedel, rumpali Christoph Schneider ja kosketinsoittaja Christian Lorenz ovat kaikki Rammsteinin jäseniä, mutta yksi on yleisön silmissä ylitse muiden: laulaja Till Lindemann.

Karismaattinen, 56-vuotias muusikko on ehtinyt olla monessa mukana. Teininä Lindemann oli lahjakas uimari, joka osallistui muun muassa nuorten EM-kisoihin DDR:n edustajana vuonna 1978.

Lindemann oli ehdolla olympiauimariksi Moskovaan 1980, mutta loukkaantumisen myötä koko laji sai jäädä.

Richard Kruspe perusti Rammstein-yhtyeen vuonna 1994 ja kokoonpano on säilynyt siitä lähtien muuttumattomana. Pari vuotta myöhemmin Lindemann hankki pyroteknikon koulutuksen.

Runoja Lindemann on kirjoittanut vuodesta 1991. Niistä on julkaistu kaksi kokoelmaa Messer (2005) ja In stillen Nächten (2011).

Saksalaisen Metal Hammerin haastattelussa Lindemann on todennut, ettei hän enää perustaisi bändiä.

– Tulokkaalla ei ole enää mahdollisuuksia. Kaikki tehdään halvalla. Ennen levy-yhtiöt antoivat tukun seteleitä ja sanoivat, että tässä, tehkää hyvä levy, Lindemann totesi vuonna 2015.

Alituinen provokaatio on lähellä Till Lindemannia ja koko yhtyettä. Se voi laulajan mukaan johtaa johonkin hyvään.

– Tarkoitus ei ole loukata ketään, Lindemann on sanonut.

Viimeisin esimerkki nähtiin meneillään olevalla stadionkiertueella, kun kitaristit Richard Kruspe ja Paul Landers suutelivat keikalla Moskovassa. Tarkoitus oli herätellä Venäjää pohtimaan suhtautumistaan LGBT-yhteisöön.

Vuosien aikana Rammstein on kasvanut industriaalirockia soittavasta bändistä instituutioksi, jolta voi odottaa mitä vain. Sekään ei yllättäisi, jos yhtye ilmoittaisi lopettavansa ensi vuoden puolelle jatkuvan kiertueen jälkeen.

Kitaristi Richard Kruspe vihjasi jo vuonna 2017, että keväällä julkaistu levy jäisi yhtyeen viimeiseksi.

Rammstein
Rammstein-yhtye palkittiin levymyynnistään Berliinin olympiastadionilla vuonna 2005. Kuva: Soeren Stache / Alamy Stock Photo / AOP

2. Feikkionnettomuus oli faneille liikaa

Lavashow on Rammsteinin keikoilla omaa luokkaansa. Kuvaavaa on, että Tampereelle pysähtyvän stadionkiertueen näytteillepanon on luvattu olevan taas kerran entistä suurempi. Kun Helsingissä esiintyneellä Ed Sheeranilla tavaraa oli noin 40 rekallista, Rammsteinilla sitä riittää yhteensä yli 80 rekallista.

Kun show pyörähtää massiivisella lavarakennelmalla käyntiin, luvassa on vaikka ja mitä. Monien verkkokalvoille on palanut kuva laulaja Till Lindemanista osoittelemassa yleisöä jättimäisellä penistykillä, jonka kärjestä suihkuaa valkoista vaahtoa. Se on jo vanhaa peruskauraa, Suomessa nähtäneen taas jotain uutta.

Ainakin tulta riittää. Sitä bändiläiset ovat sylkeneet milloin suustaan, milloin bensaletkuiksi naamioiduista liekinheittimistä. Mein Teilissa Till Lindemannilla on ollut tapana flambeerata kosketinsoittaja Christian Lorenz padassa.

Ilotulituksetkin bändi vie uudelle tasolle. Du hast -hitin aikana Till Lindemann on joskus napannut varsijouselta näyttävän kapistuksen ja ampunut sillä ilotulitteita yleisömeren yli. Juuri kun yleisö haukkoo tälle henkeä, ilotulitteet palaavat kohti lavaa ja räjähtävät näyttävästi.

Pöyristystä ovat aiheuttaneet stuntit, joissa leikitään tulella niin, että leikki muka päättyy onnettomuuteen. Toisinaan lavan läpi on juossut tuleen syttynyt, fania esittävä näyttelijä, toisinaan Till Lindemann on jäänyt kappaleen jälkeen kieriskelemään liekehtien lavalle. Parikymmentä kertaa tehty temppu vietiin niin pitkälle, että keikkapaikan valot sytytettiin ja avustajat tulivat lavalle sammuttimien kanssa.

– Meidän oli lopetettava sen tekeminen, koska fanien mielestä se oli liikaa ja siitä valitettiin netissä. He olivat shokissa, Till Lindemann on kertonut haastattelussa.

Temppu sai inspiraationsa tositapahtumasta. Lindemannin jalka oli kerran oikeasti ja ennalta suunnittelematta tulessa. Sen jälkeen laulaja vaihtoi tulenkestäviin esiintymisasuihin.

Mitä överiksi vedetty lavashow sitten saa aikaan? Sittemmin lakkautettu Sue-lehti raportoi Ruisrockista 2005 näin:

– Kiehuva yleisömassa saatiin ääripisteeseensä, kun Du Hastin alkutahdit soivat. Aiemminkin kamara oli tärissyt ja vellonut, mutta nyt sai jo pelätä koko Ruissalon uppoavan!

Rammstein
Mitä tahansa voi tapahtua, kun lavalla on Rammstein. Kuva: Axel Heimken / EPA

3. Kappaleiden taustalla karmivia tositarinoita – kannibaali haastoi bädin oikeuteen

Monet Rammsteinin kappaleista flirttailevat tosielämän kauhun kanssa.

Ikoninen hitti Mein Teil kertoo ihmislihanhimoisen saksalaisinsinöörin Armin Meiwesin tarinan. Internetiin laittamassaan ilmoituksessa Meiwes kertoi etsivänsä vapaaehtoista teurastettavaksi ja syötäväksi.

Muutaman kuukauden kuluttua tärppäsi.

– Tarjoudun syötäväksi elävältä. Ei teurastusta vaan illastamista, 43-vuotias diplomi-insinööri Bernd Barnes vastasi.

Maaliskuussa 2001 kaksikko söi yhdessä – vielä elävän – Barnesin lihaa. Muun muassa penis paistettiin pannulla. Lopulta Meiwes puukotti Barnesin hengiltä ja säilytti tämän lihoja pakastimessaan.

Meiwesin jäljille päästiin, kun hän etsi seuraavaa uhriaan internetistä 2002. Saksalainen oikeusistuin kielsi muun muassa murhasta elinkautiseen tuomitun tekijän ennenaikaisen vapauttamisen viime vuonna.

Kun Rammstein julkaisi Mein Teil -hittinsä, se yritti saada kappaleen musiikkivideolle Meiwesin itse kuvaamaa materiaalia rikoksestaan. Poliisi ei luovuttanut videota yhtyeelle. Sen sijaan vuonna 2006 Meiwes haastoi Rammsteinin oikeuteen hänen tarinansa käyttämisestä ilman lupaa.

Tosielämän kauhutarinoita kertovat myös muun muassa kappaleet Wiener Blut (Joseph Fritzlin tapaus) ja Donaukinder (romanialaisen kultakaivoksen syanidivuoto).

Rammstein-yhtyeen nimi, kuten myös debyyttialbumin samanniminen kappale, on saanut nimensä Ramstein-Miesenbachin tuhoisasta lentonäytöksestä 1988.

Italian ilmavoimien esitys päättyi onnettomuuteen, jossa 70 ihmistä kuoli ja sadat loukkaantuivat.

Rammstein
Till Lindemann teurastajana. Mies ja hänen ykkösprojektinsa Rammstein tunnetaan massiivisista show-numeroista keikoilla, joista ei rekvisiittaa puutu. Vasemmalla yhtyeen kosketinsoittaja Christian Lorenz. Kuva: Roberto Nistri / Alamy Stock Photo / AOP

4. Kansitaidekin provokaation välineenä

Aiheiltaan Rammsteinin kappaleet ovat provosoivia ja puhuttelevia, olivatpa ne tosielämään perustuvia tai fiktiivisiä. Heirate mich kertoo nekrofiliasta, Spieluhr elävältä hautaamisesta. Hilf mir ja Benzin käsittelevät pyromaniaa ja Hallelujah pedofiliaa.

Insesti on aiheena Wiener Blutin lisäksi kappaleissa Spiel mit mir ja Tier. Kannibalismiakin käsitellään paitsi Mein Teilissa myös Eifersuchtissa. Moni kappale on saanut inspiraationsa sadomasokismista.

Leimallisesti yhteiskuntakriittisiä kappaleita ovat esimerkiksi Amerika ja keväällä julkaistun albumin toinen single Radio, joka kertoo elämästä DDR:ssä.

Provosoiva linja jatkuu yhtyeen musiikkivideoissa. Seksiturismista kertovan Pussyn musiikkivideo kohahdutti pornokuvastollaan, uuden Deutschland-hitin mittasuhteet kasvoivat videolla, jossa kerrataan Saksan väkivaltaista historiaa. Yhdessä kohtauksista kuvataan keskitysleirillä hirtettäviä juutalaisia.

Provokaatiot ulottuvat joskus albumien kansitaiteeseen. Mutter-albumin sävy muuttuu, kun tietää, että sen kanteen on kuvattu alkoholissa säilötty, 200 vuotta sitten synnytyksessä kuollut lapsi. Kuvitus on taiteilijapari Daniel ja Geo Fuchsin käsialaa.

Paul H. Landers ja Christian Flake Lorenz
Paul Landers ja Christian Lorenz keikalla Saksassa heinäkuussa 1988. Rammstein perustettiin vuonna 1994. Kuva: Lothar Steiner / Alamy Stock Photo / AOP

5. Rammstein ja Wagner – kuin kaksi marjaa?

Mitä yhteistä on Rammsteinilla ja klassisella musiikilla? Paljonkin, on moni pohtinut.

Jonkinlainen side klassiseen musiikkiin bändin jäsenillä on todistetusti. Rumpali Christof Schneiderin mukaan he rakastavat klassista musiikkia – sen eeppisiä käänteitä.

– Samaan tapaan yritämme kuulostaa suurelta ja mahtavalta. Musiikkimme pitää olla sellaista, että se vie jalat alta, Schneider totesi ShortListille.

Parhaillaan käynnissä olevan stadionkiertueen lämppärinä esiintyy pianoduo Jatekok, jossa soittavat ranskalaispianistit Adélaïde Panaget ja Naïri Bandal. Kaksikko lämmittelee yleisöä soittamalla Rammstein-covereita.

Klassisen pianon melankolisiin säveliin päättyy keväällä julkaistu Deutschland-hitti. Musiikkivideon tekijätietoja säestää Sonne-kappaleen pianoversio.

Kuten populaarimusiikki yleensä, myös Rammsteinin hitit ovat paljosta velkaa klassiselle musiikille – niin harmonioista, melodioista kuin muoto-opillisista seikoista.

Deutsche Wellen musiikkitoimittaja Rick Fulker on vienyt ajatuksen pidemmälle ja listannut yhtäläisyyksiä Rammsteinin ja säveltäjä Richard Wagnerin välillä.

Toimittajan mukaan sekä Wagner että Rammstein rikkovat tabuja aikansa ehdoin, ja sitä yleisö rakastaa. Kiistelty taide vaikuttaa.

Wagnerin ihanteena oli kokonaistaide, joka syntyy musiikin, tekstin ja näyttämötaiteen yhdistelmästä. Rammsteinin gesamtkunstwerk koostuu paitsi melodioista, harmonioista, iskulauseista ja provokaatioista myös musiikkivideoista ja lavashow'sta.

Entäpä äidinkaipuu, joka on yksi kantavista teemoista Wagnerin Sormus-tetralogian kolmannessa osassa Siegfried. Vastaavasti Rammsteinin Mutter-kappale on dystopia koeputkilapsesta, joka itkee olemattoman äitinsä perään.

– Molemmissa tapauksissa äidinkaipuu on kammottava. Asteikolla yhdestä kymmeneen se olisi näissä yksitoista, Fulker kirjoittaa.

Rammstein
Instituutioksi kasvanut Rammstein on eräänlaista kokonaistaidetta. Kuva: Emelie Andersson / WENN.com 7 AOP