TREUENBRIETZEN Lucie Halling on seitsemäntoistavuotias abi itäsaksalaisessa Brandenburgin osavaltiossa. Kun koulu päättyy tasan puoli neljältä, hän kävelee punaisen skootterinsa luo Treuenbrietzenin pikkukaupungissa.
Näytöllä on vielä palkkeja eli kännykkäyhteys pelaa. Koti on noin viiden kilometrin päässä Bardenitzin kylässä. Siellä matkapuhelinverkkoa ei enää ole.
– Jos pitäisi soittaa isälle tai äidille nopeasti kännykällä, se ei aina onnistu. Pitää odottaa, että yhteys taas löytyy, Halling sanoo.
Kotona on lankapuhelin, jota Halling käyttää yhä säännöllisesti. Ja kiinteä nettiyhteys, jota kautta voi soittaa nettipuheluita, kun kännykkä tuuttaa tyhjää. Hallingilla jatkuvasti käytössä olevat sosiaalisen median sovellukset Whatsapp, Instagram ja Snapchat toimivat vasta kodin langattomassa verkossa.
Saksan pääkaupunki, eurooppalainen valtakeskus Berliini sijaitsee noin 70 kilometrin eli tunnin ajomatkan päässä. Silti 7 000 asukkaan Treuenbrietzenissä eletään toisenlaisessa todellisuudessa monen muun brandenburgilaisen alueen tavoin.
Hajaseutujen asukkaiden arkea on matkapuhelinverkko täynnä aukkoja, riittämätön joukkoliikenne ja nyt myös lisääntyvä tyytymättömyys vallassa olevia poliitikkoja kohtaan.
Treuenbrietzenin pääkadun varret ovat täynnä vaalimainoksia, joissa luvataan parempaa tulevaisuutta.
Syyskuun 1. päivänä Brandenburgissa pidetään merkittävät osavaltiovaalit. Samana päivänä äänestetään myös viereisessä Saksin osavaltiossa ja lokakuussa Thüringenissä. Kaikki kolme olivat aiemmin osa Itä-Saksaa.
Vaalit vavisuttavat koko Saksaa siksi, että mielipidetiedustelujen mukaan maahanmuuttovastainen nationalistipuolue Vaihtoehto Saksalle, AfD, saattaa nousta Brandenburgin suurimmaksi puolueeksi.
Myös Saksissa ja Thüringenissä sille on luvassa suuri vaalivoitto.
Kristillisdemokraattisen CDU:n ja sosiaalidemokraattisen SPD:n kannatuksen odotetaan laskevan selvästi vuoden 2014 vaaleihin verrattuna. Saksassa pohditaan, mikä tekee brandenburgilaisista niin tyytymättömiä perinteisiä valtapuolueita kohtaan.
Työttömyys on matala, talous on vahva ja on viime vuodet kasvanut Saksan keskiarvoa nopeammin. 2,5 miljoonan asukkaan Brandenburg ympäröi pääkaupunkia Berliiniä, joka on erillinen osavaltio.
Silti moni reunaseutujen asukas kokee olevansa poliittisesti katvealueella.
Treuenbrietzenin vapaapalokuntaa johtava Matthias Klatt hyppää palokunnan autoon ja lähtee näyttämään läheistä metsää. Tai aluetta, jossa metsä aiemmin oli.
Vuosi sitten elokuussa suuri metsäpalo tuhosi noin neljäsataa hehtaaria metsää aivan Treuenbrietzenin kupeessa, lähellä abiturientti Lucie Hallingin kotia. Siellä, missä metsää vielä paloalueella on, puiden rungot ovat mustia ja latvat kuivia.
Osa puista paloi juuria myöten, mikä jätti hiekkamaastoiseen mäntymetsään syviä koloja.
Palo oli kahdesta syystä vaikea aluksi rajata. Ensinnäkin alue on täynnä yhä toisen maailmansodan aikana metsään hautautuneita ammuksia. Pelastustyöntekijät eivät voineet mennä metsään sammuttamaan paloa, vaan sammutustyöt piti rajata metsäteille.
Toinen ongelma oli kännykkäyhteyksien puuttuminen.
Palo ehti levitä sillä aikaa, kun yhteyksiä selvitettiin.
– Suurin ongelma pelastustöiden alussa oli se, ettemme saaneet toisiimme yhteyttä, Klatt sanoo mustuneen metsän reunalla.
Kännykän virkaa toimitti moottoripyörälähetti, joka välitti tietoa ajamalla pelastustyöntekijöiden välillä. Mutta moottoripyörä pystyi kulkemaan vain noin 30–40 kilometrin tuntinopeudella, ja etäisyyttä oli viitisen kilometriä. Siinä ajassa palotilanne ehti muuttua.
Lopulta saksalainen puhelinoperaattori parkkeerasi metsäpaloalueen laidalle siirrettävän kännykkämaston. Palomiesten ja -naisten taskuissa olevat puhelimet alkoivat piipata kilpaa, kun läheisiltä tulleet huolestuneet viestit viimein pääsivät perille.
– Kännykkäyhteyden puuttumista voi jo pitää turvallisuusriskinä, sanoo vapaapalokunnan johtaja Klatt.
Saksassa kännykkämastojen rakentaminen kuuluu teleoperaattoreille. Haja-asutusalueilla on vähemmän potentiaalisia asiakkaita, joten mastoja rakennetaan mieluummin kaupunkikeskuksiin. Treuenbrietzeniin on tulossa uusi lisämasto ehkä ensi vuonna.
Vaikka päätös ei sinänsä ole suoraan poliittinen, kännykkäverkon kaltaisen perusasioiden puuttuminen luo syvää tunnetta epätasa-arvosta, sanoo Treuenbrietzenin pormestari Michael Knape.
Hän ottaa vastaan työhuoneessaan pienessä kaupungintalossa. Knape on poliittisesti sitoutumaton ja johtanut Treuenbrietzeniä vuodesta 2002.
Knapen mukaan reuna-alueiden asukkaat eivät vaadi mitään ihmeellistä vaan perusasioita, jotka tekevät arjesta toimivaa.
– Toimivan kännykkäyhteyden – myös silloin, kun lähtee metsään kävelylle. Mahdollisuuden jättää auton parkkiin ja käyttää joukkoliikennettä. Täysin normaaleja asioita, Knape luettelee.
Knapen mukaan Saksan tulevaisuus on nähty pitkään kaupungeissa. Maaseutu on jätetty kehittämättä. Hän ei suoraan vaadi lisää rahaa talousvaikeuksista kärsivään kaupunkiinsa, vaan nykyistä enemmän vapautta kehittää aluetta. Knapen mukaan byrokratia ja säädökset ovat lisääntyneet, mikä estää innovatiivisuutta.
– Leipzigissa, Berliinissä, Dresdenissä ja Potsdamissa ihmisillä menee paremmin. Mutta maaseudulla on usein sellainen käsitys, että ihmiset tuntevat osittain olevansa toisen luokan kansalaisia, Knape sanoo.
Tämä näkyy myös vaalituloksissa, jotka jakavat nyt Saksaa uudella tavalla.
Poliittinen jakolinja ei kulje enää Itä- ja Länsi-Saksan välillä, vaan kaupunkien ja maaseudun välillä.
Itä-Saksan suurissa kaupungeissa Leipzigissa, Dresdenissä ja myös Berliinissä vihreät ovat nostaneet viime aikoina suosiotaan ripeästi, sanoo politiikan tutkija, professori Hans Vorländer. Oikeistopopulistinen AfD taas on Vorländerin mukaan kasvattanut juuret maaseudulle ja syrjäseuduille, joiden asukkaat ovat kokeneet olleensa muiden puolueiden hylkäämiä ja osin ovat olleetkin.
–AfD:n suosio ei selity pelkällä protestilla, Vorländer sanoi puhuessaan ulkomaisille toimittajille Berliinissä. Vorländer johtaa perustuslain ja demokratian tutkimuskeskusta Dresdenin teknisessä yliopistossa.
– Poliittinen jakautuminen erottaa nyt kaupungit maaseudusta ja kaupunkien reuna-alueista.
Ilmiö koskee koko Eurooppaa.
Esimerkiksi Itävallan presidentinvaaleissa vuonna 2016 kaupunkilaisten äänet nostivat sitoutumattoman, mutta vihreätaustaisen ehdokkaan Alexander van der Bellenin presidentiksi. Oikeistopopulistista vastaehdokasta äänestettiin erityisesti maaseudulla. Britanniassa EU-eroa pääosin kannatettiin syrjäseuduilla ja vastustettiin suurissa kaupungeissa.
Suomessa muun muassa Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja -politiikan professori Sami Moisio kirjoitti ilmiöstä eduskuntavaalien yhteydessä. Hän totesi Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan perussuomalaisten lisänneen kannatustaan erityisesti suurimpien kaupunkien väliin jäävillä perifeerisillä vyöhykkeillä.
– Kun tulevaisuuden julistetaan olevan tiiviisti rakennetuissa suurissa kaupungeissa, yhä useampi suomalainen ajattelee asuvansa alueella, jolla ei ole tulevaisuutta, Moisio kirjoitti.
Saksassa vihreät ja AfD ovat onnistuneet puhuttelemaan ihmisiä aiheista, joita juuri nyt pidetään ajankohtaisina. Vihreitä nostaa alati kasvava huoli ilmastosta ja profiloituminen oikeistopopulistien vastavoimana. AfD taas on maahanmuuttovastainen puolue, joka vastustaa jyrkästi liittokansleri Angela Merkeliä.
Treuenbrietzenissa palomies ja vapaapalokuntalainen Matthias Klatt on aluksi varovainen puhuessaan tulevista osavaltiovaaleista. Palomiehen työhön ei kuulu politiikka.
Mutta 34-vuotias Klatt on myös treuenbrietzeläinen yksityishenkilö. Hän sanoo ymmärtävänsä AfD:tä äänestäviä ja niitä, joita huolestuttaa siirtolaisten tuleminen Saksaan.
Hänen mukaansa moni ihmettelee sitä, miten yhtäkkiä oli varaa ottaa vastaan suuria joukko turvapaikanhakijoita, kun samaan aikaan maaseudulla vähenevät palvelut.
Jos Treuenbrietzenistä haluaa lähteä seuraavaan suureen kaupunkiin Potsdamiin juhlimaan, pitää odottaa baarista palatessa aamukuuden junaa. Yöjunia ei enää ole.
Talouden keskittyminen suurkaupunkeihin vaikuttaa myös vapaapalokunnan toimintaan. Yhä useampi palokuntalainen käy Berliinissä töissä, eikä sieltä päästä nopeasti onnettomuuspaikalle hälytyksen tultua.
Samaan aikaan vahvistuva ilmastopuhe herättää pelkoja siitä, että reuna-alueiden elämää halutaan vaikeuttaa entisestään. Treuenbrietzenissä liikkuminen ilman omaa autoa on hankalaa.
Treuenbrietzenin keskusta ei varsinaisesti näytä kärsivältä ja kuolevalta. Kaupunginraitti on hyvin hoidettu ja vanhat talot kauniisti entisöity. Pääkadulla on tyhjentyneitä liiketiloja, mutta kaupungissa on myös tasokkaita ravintoloita ja uudehko, aurinkopaneelein lämpenevä maauimala.
Keskuskoulussa on lapsia ekaluokkalaisista abeihin. Nykyään sinne tuodaan myös oppilaita kymmenistä lähialueen kylistä.
Tässä on pormestari Michael Knapen mukaan yksi selitys ihmisten tyytymättämyyteen: palvelut ja poliittinen päätöksenteko karkaavat keskuksiin.
Oppilaat on keskitetty kyläkouluista keskuskouluun, lähikylien pormestarien virkoja on lakkautettu ja hajaseutujen joukkoliikennettä supistettu. Kuntaliitoksia tehtiin Brandenburgissakin 2000-luvun alussa.
Poliitikot istuvat nyt fyysisesti kauempana kansasta kuin aiemmin.
Treuenbrietzenissä luetaan siitä, miten Berliiniin ja muihin lähistön kaupunkikeskuksiin rakennetaan uusia joukkoliikenneväyliä tai avataan päiväkoteja. Samaan aikaan kotiseudun bussilinjoja lakkautetaan, ja päiväkotiin on 2–3 vuoden jono.
– Kun palveluita on keskitetty kaupunkeihin, on ajateltu, että siten elämä on helpompi organisoida, Knape sanoo.
– Mutta pitäisi muistaa myös maaseudun tarjoama elämänlaatu, mahdollisuus rentoutua sekä luonto ja rauha.
Erityisesti nuorille työikäisille sosiaalinen infrastruktuuri on tärkeä. Jos ei ole päiväkotipaikkoja, hyviä junayhteyksiä kaupunkikeskuksiin tai nettiyhteyttä, pikkukaupunkiin on vaikea muuttaa. Tai jäädä.
17-vuotiaan Lucie Hallingin kaverit ovat jo kadonneet koulun pihalta. Hengailemaan ei voi jäädä, sillä bussi vie takaisin kotikyliin heti koulupäivän jälkeen. Seuraavaa bussia joutuu odottamaan pitkään.
Hallingilla on aikaa puhua, koska hän kulkee skootterilla. Hän sanoo tottuneensa jo heikkoon kännykkäyhteyteen eikä pidä sitä kovin suurena ongelmana. Välillä vain ärsyttää, kun ei pysty soittamaan niin nopeasti kuin haluaisi, vaan yhteyttä pitää etsiä.
Entä jos pitää soittaa hätänumeroon, eikä yhteyttä ole? Yhteiskunnan tukiverkosto on silloin kaukana.
– Onneksi en ole vielä ollut siinä tilanteessa. Koska sitten on vain huonoja vaihtoehtoja, Halling sanoo.