150 000 tuhatta sivua piirrettyä mangaa, 700 eri nimikettä, 70 anime-elokuvaa ja satoja miljoonia myytyjä teoksia. Jo pelkkien lukujen valossa Osamu Tezuka (1928–1989) on mangan kiistaton jättiläinen, mutta hänen merkityksensä japanilaiselle sarjakuvalle ja populaarikulttuurille on huomattavasti syvällisempi. Tezukaa ei kutsuta turhaan mangan jumalaksi.
– Hän tavallaan loi koko modernin mangan ja animen tradition, mikä on sittemmin paisunut nykyisen kaltaiseksi viihdeteollisuuden muodoksi. Tezuka toi Japaniin niin tarinallisen kuin eri ikäryhmillekin kohdennetun mangan ja uudisti sitä teknisesti sekä loi uudenlaisia henkilögallerioita, näyttelyn kuraattori Virpi Nikkari Tampereen taidemuseosta luettelee.
Astro Boy ja robottimangan ensiaskeleet
Toyonakassa Osakan lähettyvillä vauraaseen perheeseen syntynyt Osamu Tezuka opiskeli alun perin lääkäriksi, mutta manga oli hänen elämässään tärkeä sivujuonne jo lapsuudesta lähtien. Ensimmäisen, Mā-chan-pojan seikkailuista kertovan mangansa hän sai julkaistua jo 17-vuotiaana vuonna 1946.
Suursuosioon Tezuka singahti Atom- eli Astro Boy -sarjallaan 1950-luvun alkupuolella. Sarjaa tähdittää mangan ja animen ensimmäinen robottihahmo, jolla on atomivoimien lisäksi käytössään muhkeat satatuhatta hevosvoimaa.
Astro Boyn tarina on lähtökohdiltaan varsin koskettava: tohtori Umataro Tenman Tobio-poika kuolee liikenneonnettomuudessa ja surun murtama isä rakentaa robotin lapsensa korvikkeeksi. Tenman ei kuitenkaan ole tyytyväinen luomukseensa, joka ei esimerkiksi kasva kuten muut lapset, ja lopulta hylkää tämän.
Astro Boy -mangaa on myyty yli sata miljoonaa kappaletta ja sen ympärille rakentui myös Japanin ensimmäinen televisio-anime, vuoden 1963 Mighty Atom. Robottimangasta on sittemmin kehkeytynyt kokonaan oma genrensä.
– Kyse on hyvin inhimillisestä robotista, ja sen suosiota Japanissa verrataan yleisesti Aku Ankan suosioon länsimaissa, Virpi Nikkari toteaa.
Osamu Tezuman tunnetuimpiin sarjoihin kuuluu myös Princess Knight, jonka päähenkilöllä prinsessa Safiirilla sykkii rinnassaan sekä pojan sininen että tytön vaaleanpunainen sydän, ja joka aina tarpeen vaatiessa tekeytyy prinssiksi ja joutuu hurjiin seikkailuihin. Princess Knightin takia Tezumaa pidetään nimenomaan tytöille suunnatun mangan eli shōjon pioneerina.
Princess Knight on myös jättänyt lähtemättömän jäljen mangan visuaaliseen puoleen – tässä yhteydessä voisi jopa puhua prototyypistä.
– 1950-luvulla luotu ritariasuinen prinsessa on ensimmäinen sädehtiväsilmäinen mangatyttö, ja se on myöhemmin antanut vaikutteita monille muille hahmoille, Virpi Nikkari sanoo.
Phoenix-manga ja tulesta syntynyt uusi elämä
Osamu Tezukan elämäntyönä pidetään Phoenix- eli Tulilintu-mangaa. Sitä kutoo yhteen myyttinen feenikslintu, joka pystyy lahjoittamaan ihmiselle ja lopulta kokonaiselle ihmiskunnalle uuden elämän. Phoenixissa liikutaan useissa eri ajanjaksoissa, jotka saattavat sijoittua jopa kolmen miljardin vuoden päähän nykyajasta.
Yksi tarinoista on dystopia, jossa saastunutta maailmaa hallitsevat supertietokoneet ja ihmiskunta ajautuu ydinsotaan ja tuhoutuu. Tezuka piirsi Phoenixia 1960-luvulta lähtien aina kuolemaansa saakka.
Tampereella on esillä myös Tezukan suosittua Black Jack -mangaa, jota taiteilija teki vuosina 1973–1983. Sarja on kiinnostava, koska sen päähenkilön, salaperäisen lääkärin harjoittama kirurgia on usein logiikan ja fysiikan lakien vastaista, mutta samalla Tezukan omista ammatillisista taustoista johtuen realistisesti piirrettyä.
Osamu Tezukan mielikuvituksella ei näytä olleen rajoja: hän on tehnyt mangaa niin miespuolisesta merenneidosta, hyönteisiin vertautuvista ihmisistä, Japaniin muuttaneesta kreivi Draculasta kuin kolmesta Adolfistakin, joista yksi on Hitler.
Tezuka itse koki teini-ikäisenä toisen maailmansodan kauhut, mikä jätti selkeän pohjavireen hänen koko tuotantoonsa.
– Hän oli ennen kaikkea humanisti ja hänen koko taidekäsityksensä pasifistinen henki näkyy useimmissa teoksissa. Vaikka monet hänen tarinoistaan ovat kepeitä, siellä syvemmällä on elämän tarkoituksen ja kiertokulun pohdintaa, Virpi Nikkari summaa.
British Museumissa päättyi äskettäin Manga マンガ -näyttely, joka on tähän mennessä ollut laajin Japanin ulkopuolella koskaan järjestetty mangakatselmus. Vaikka mangalla on vankka kannattajakuntansa Euroopassa, sen ympärille keskittyviä näyttelyitä nähdään taidemuseoissa harvoin. Syykin on selvä.
– Mangateokset ovat lähinnnä kustantamojen omistuksessa, mikä tarkoittaa pitkiä neuvotteluja ja isoja tekijänoikeuskysymyksiä. Manganäyttelyt ovat myös varsin hintavia, Virpi Nikkari kertoo.
Sotahistoriasta pornoon
Tampereen taidemuseossa on esillä myös mangan nykyvirtauksia. Tammen mangaa julkaisevan Sangatsu Mangan toimituspäällikkö ja kääntäjä Antti Valkama tutustui genreen jo lapsena asuessaan Japanissa.
1980-luvulla manga oli nousevan auringon maassa koko kansan huvia, tällä hetkellä sen evoluutioon kuuluvat muun muassa entistä pienemmät ja joissakin tapauksessa myös oudommat kohderyhmät.
– Yksi tällainen kohderyhmä on sotahistorian harrastajat: kun kansa on iso ja lukijoita on paljon kuten Japanissa, mangaa voi julkaista kuinka pienelle kohderyhmälle tahansa, Valkama kertoo.
Militariamangasta – ja vähemmän ryppyotsaisesta sellaisesta – käy esimerkkinä vuonna 2015 julkaistu Naruki Nagakawan ja Pairanin Valkoinen Noita – Talvisota -manga, jossa yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista tarkka-ampujista eli Simo Häyhä on muuttunut vihollisia lumisissa maisemissa jahtaavaksi teinitytöksi. Japanilaiset ovat kiepauttaneet sukupuolta toiseen suuntaan myös marsalkka Mannerheimin kohdalla.
– Toivoin, että naispuolisesta Mannerheimista olisi syntynyt Suomessa skandaali, mutta näin ei kuitenkaan käynyt.
Valkaman tämänhetkisiin suosikkeihin kuuluu arkinen manga, jossa vietetään perhe-elämää maaseudulla ilman sen suurempaa draamaa. Supersankarien ja yliluonnollisten tapahtumien vastapainoksi syntynyt arkimanga alkoi saada enemmän jalansijaa Japanissa vuoden 2015 tienoilla.
Tällä hetkellä pinnalla on myös mangagenre, jossa henkilö siirtyy toiseen ulottuvuuteen tai fantasiamaailmaan jälleensyntymän tai maagisen tapahtuman kautta.
– Joku syntyy uudestaan sankarina, joku limapallo-otuksena, joku taas miekkana tai jopa onsenina eli kuumana lähteenä. Kyse on kasvavasta ja laajenevasta genrestä. Ja koska pitäisi pystyä keksimään yhä omaperäisempää tarinointia, niin sitten löytyy tällaisia yksittäisiä älynväläyksiä, kuten kuumana lähteenä jälleensyntynyt päähenkilö, Antti Valkama kertoo.
Mangasta löytyy myös boys' love -genre, jonka teemana ovat (nuorten) miesten väliset romanttiset ja homoseksuaaliset suhteet, myös pornografisin painotuksin. Ei liene yllätys, että porno- eli hentaimangaa tehdään ja kulutetaan Japanissa runsain mitoin
– Pornomangaan suhtaudutaan kahtiajakoisesti, eli löytyy ihmisiä, jotka vastustavat sitä ja päinvastoin. Japanilainen yhteiskunta sietää erilaisia asioita hyvinkin pitkälle, kunhan yhteisön ei tarvitse kohdata avoimesti sitä, mitä yksilö puuhaa. Eli tehkää mitä lystäätte, kunhan ette mesoa siitä julkisuudessa, Antti Valkama kertoo.
Manga seuraa myös tiukasti aikaansa ja japanilaisen yhteiskunnan liikehdintää.
– Ihan varmasti mangalla pyritään muokkaamaan mielipiteitä – tosin käsittääkseni kyse on enemmän tekijän ja kustantajan yhteiskunnallisista näkemyksistä. Hyvää tarinaa on kuitenkin hankalampaa saada tehtyä, jos tähtäimenä on julistaminen tai vaikuttaminen. Joskus mangan kautta voi tulla esille sellaista, että Japanin pitäisi lakkauttaa armeijansa ja ryhtyä sataprosenttisen pasifistiseksi valtioksi, joskus taas että Japanin pitäisi vahvistaa puolustusvoimiaan ja vaikuttaa aktiivisemmin ulkomailla.
Kun Japani ja Hollywood kohtaavat
Antti Valkaman mukaan mangan ja animen kulloisia trendejä esimerkiksi Suomessa pystyy havainnoimaan cosplay-tapahtumissa sen mukaan, minkä sarjojen hahmoiksi ihmiset pukeutuvat.
– Sen suurempia muotivirtauksia ei mangassa ole enää ollut, jos verrataan alkuaikoihin. Kun ryhdyimme julkaisemaan mangaa vuonna 2003, kaikki ostivat niitä muutamia samoja sarjoja. Nyt valikoidaan tarkemmin ja seurataan sarjoja, joista valtaosa harrastajista ei ole välttämättä kuullut mitään.
Tämän hetken suosittuihin mangoihin kuuluvat muun muassa Kōhei Horikoshin My Hero Academia sekä Yoshihiro Takahashin Hopeanuoli.
– Ensimmäinen niputtaa supersankari- ja mangakliseitä, mutta keksii samalla paljon uutta kivaa. Jälkimmäinen taas on puhuvine koirineen kestosuosikki, Antti Valkama toteaa.
Mangan ja animen tuotantokoneistoja Japanissa voisi verrata Hollywoodin vastaaviin: markkinat ovat vuosikymmenten myötä hioutuneet ja kypsyneet huippuunsa ja synnyttäneet tietynlaisia visuaalisia ratkaisuja.
Ei siis ihme, että Osamu Tezukaakin kutsutaan Japanin Walt Disneyksi. Virpi Nikkarin mukaan tämä on perusteltua.
– Vaikutteita on valunut molempiin suuntiin. Tezuka ihaili Disneytä ja katsoi Bambin 80 kertaa. Disneyn Leijonakuninkaasta taas on sanottu, että se on ottanut hyvin paljon vaikutteita Tezukan Kimba the White Lion -mangasta ja animesta, Nikkari kiteyttää.
