Enkeli vai seireeni? Näin kysytään Maija Vilkkumaasta Image-lehden kannessa vuodelta 2003. Kansikuvassa muusikko makaa kukkameren keskellä intensiivinen katse kasvoillaan.
Jutussa kerrotaan Suomen tuon ajan suosituimmasta artistista. Runotytöstä on kasvanut rokkitähti, joka silti hiihtelee kotona villasukat jalassa musiikkia tehden.
Laulaja selaa 16 vuoden takaista juttua läpi samalla kun syö lounasta. Hän muistaa jutun, mutta paljon on tapahtunut sen jälkeen. Ura on kestänyt jo 20 vuotta ja siinä ajassa on ehtinyt kehittyä ihmisenä ja artistina.
Lehdessä hän kuvailee itseään jopa seesteiseksi kaiken pyörityksen keskellä.
“Teini-iän jälkeen olen jo antanut itselleni anteeksi sen, etten ole räiskähtelevä vaan aika sopuisa ja rauhallinen."
– Tuo ei ole enää kokemus itsestä, että muut räiskähtelevät ja minä vain seinäkukkasena katson sivusta, Vilkkumaa kommentoi omaa lausuntoaan nyt.
Sosiaalinen media on kuitenkin tehnyt Vilkkumaasta sivusta seuraajan. Instagramissa hän ahmii toisten tarinoita ja kokee olevansa osa ihmisten elämää. Samalla hän on muusikkona kertonut tarinoita, joihin ihmiset samaistuvat.
–Tarinat ovat aina kiehtoneet hirveesti mua. Mutta nykyisin internetissä ollaan koko ajan ja jos ei ole kuvaa, niin tapahtuiko se todellakin. Se pirstaloi maailmankuvaa.
Menestys ei ole poistanut rittämättämyyden tunnetta
Maija Vilkkumaa seisoo Tavastia-klubin kykyjä esiin nostavan Semifinalin lavalla ja häntä pelottaa enemmän kuin koskaan. Vuosi on 1999 ja tämä on hänen ensimmäinen keikkansa sooloartistina.
On häntä aiemminkin jännittänyt Tarharyhmän keikalla Tavastialla, mutta tämä on toista. Hänen on näytettävä, että pärjää itsenäisenä artistina.
Vilkkumaan ensimmäinen single Satumaatango räjäytti pankin sopivasti 20 vuotta sitten. Muusikon mukaan huomiota tuli riittävästi, mutta ei liikaa. Hän sai vielä aikaa kehittää itseään tovin ennen todellista supersuosiota.
Olenko tarpeeksi hyvä? Sitä Maija Vilkkumaa on kysynyt usein itseltään uransa varrella. Alussa jännitti esiintyä samassa bändissä kokeneiden muusikoiden kanssa. Sitten tulivat toisen levyn tekopaineet ja sen perään Ei-levyn suursuosio.
– 2000-luvun alun valtava menestys toi uudenlaiset paineet. Tuntui, että mä en voi ikinä riittää tällaiseen.
Sama riittämättömyyden tunne hiipi mieleen, kun Vilkkumaa asteli Vain elämää -ohjelman taloon vuonna 2015 sarjan neljännellä tuotantokaudella. Hän oli ollut monta vuotta tauolla, eikä tiennyt mihin suuntaan jatkaisi.
– Pelotti niin paljon, että tuli sellainen vastahanka. Mulla oli halu hajottaa oma muottini artistina ja mulle oli hyvin epäselvää, mitä mä oon ja mitä haluan olla.
Nyt hän taas on mukana supersuositun ohjelman 10. tuotantokaudella. Moni on sanonut, että konsepti ei kanna enää, mutta toisin on. Vain elämää -kappaleet soivat radioissa ja hallitsevat Spotify-listan kärkisijoja.
Tällä kertaa Maija Vilkkumaa on esiintynyt ohjelmassa ensi kertaa rennommin ja mukaan on tarttunut muiden osallistujien draivi. Ohjelma tuo mukanaan muutakin kuin pelkän tv-ohjelman kuten uutta musiikkia, keikkailua ja julkisuutta.
– Vain elämää on sellainen, että se tuo hetkeksi moottorit kantapäihin.
Vilkkumaa on tunnettu omista vahvoista teksteistään. Siksi muiden kappaleiden esittäminen on voinut tuntua haastavalta. Tällä kertaa se on luonnistunut paremmin, koska hän osallistui biisien versiointiin aiempaa enemmän.
– Välillä on jopa vähän rasittavaa alkaa tehdä toisen biisistä omaa versiota alusta lähtien, kun pitää keksiä ihan hirveesti. Tuossa on tavallaan kaikki keksitty ja siitä vaan rakentelet uudestaan kaikkea ihanaa, laulaja nauraa.
Suurinta tyydytystä Vilkkumaa saa silti edelleen siitä, että luo jotain ihan ikiomaa.
– Kun yhtäkkiä joku iso asia loksahtaa kohdalleen, niin siksi mä ylipäätään biisejä teen. Syy on se palkitseva tunne.
Tarinoilla on tärkeys
Hauskoja bileitä, hankalia synnytyskokemuksia, väkivaltaisesta suhteesta selviämistä...
Tällaisia tarinoita ihmiset kertoivat, kun Maija Vilkkumaa pyysi keväällä ihmisiä kirjaamaan millaisia tuntoja hänen musiikkinsa on vuosien varrella synnyttänyt. Pätkiä näistä fanien kertomuksista kuullaan lokakuun 20 tarinaa -kiertueella, jolla juhlistetaan artistin juhlavuotta.
Lukiessaan ihmisten tarinoita Vilkkumaa nauroi ja kyynelehti. Hän huomasi, että suomalaisilla on tässä ajassa valmius kertoa omista kokemuksistaan.
Naistenlehdissä julkkisten selviytymistarinoilla on jo pitkä perinne. Kansista löytyy usein tuttu otsikko “Nyt olen sinut itseni kanssa”. Nyt samanlaisia tavallisten ihmisten kertomuksia löytyy uutismedioista, tv-ohjelmista ja sosiaalisesta mediasta.
Maija Vilkkumaa ymmärtää tarinallisten juttujen yleistymisen hyvin. Ihmiset tarvitsevat tarinoita kaoottisen maailman hahmottamiseen. Syntyihän niitä jo antiikin aikana.
– Tulee järki asioihin. Niiden välillä on syy-seuraus-suhteita, eikä pelkkiä satunnaisuuksia. Vaikka sattumanvaraisuus olisikin totta, se on sietämätön ajatus.
Muusikko kertoo olevansa addiktoitunut sosiaaliseen mediaan. Välillä hän jää vaan tuijottamaan Instagramia, vaikka siihenkin meinaa toisinaan mennä hermo. Ärtymystä aiheuttaa se, kun monet tuovat esiin vain itseä kehuvia asioita. Harva uskaltaa myöntää, että olipa tyhmä päivä ja pomokin vielä haukkui.
– Itsekin haluan laittaa vaan sellaisia päivityksiä, että olenpa iloinen. Kun lukee sellaisia muilta toistuvasti, ne lähinnä ärsyttää mua.
Toisaalta Vilkkumaata viehättää Instagramin tasa-arvoisuus. Kun lehdissä starat on nostettu korokkeelle, somessa kaikki ovat samalla viivalla. Peräkkäin tulevat päivitykset vaikkapa elokuvatähdeltä ja vanhalta koulukaverilta.
– Ne näyttäytyvät täysin tasa-arvoisina. Jokainen voi kertoa omaa tarinaansa.
Pysyvätkö aivot mukana?
Maija Vilkkumaa lukee parhaillaan Margaret Atwoodin uusinta Testamentti-romaania ja samaan aikaan Elena Ferranten Napoli-sarjaa. Kesällä aika kului rikoksia ratkoessa Agatha Christien klassikkodekkareiden parissa.
Laulaja pitää lukemisen rauhoittavasta tunteesta, mutta tunne on muuttunut. Takavuosina ennen internetiä ja somea kirjaan uppoutui aivan eri tavalla.
– Kaikki tunnistaa sen ilmiön, kuinka vähän kirjaan jaksaa keskittyä.
Vaikka internet on vallannut osan elämää, Vilkkumaa ei pidä kehitystä yksistään huonona. Nettiin ja someen ei enää pelkästään mennä, vaan siellä ollaan koko ajan. Toisten elämässä ollaan mukana Instagram Storiesien kautta.
Vilkkumaa päätyy pohtimaan, mitä kaikkea nykykehitys tekee ihmisen aivoille, kun ajatukset ovat samaan aikaan monessa paikassa. Siinä on muusikon mielestä yhtäläisyyksiä kvanttifysiikKaan, joka Vilkkumaata viehättää.
– Pienet hiukkaset voivat olla monessa paikassa yhtä aikaa. Ihmisen ajattelu on nykyään samantyyppistä. Miten käy niille, jotka kasvavat tässä maailmassa? Tuleeko niiden aivotoiminnasta vähän erilaista kuin minun?
Laulaja kieltäytyy kuitenkaan olemasta nykymenosta huolestunut ihminen. Kahden lapsen äitinä hän sanoo, että tasapaino pitäisi löytää kahden maailman välille.
– Ei voi ajatella, että minullakin oli kivaa lapsena, vaikka ei ollut kännykkää. Kun nykylapselta ottaa kännykän pois, niin ei sen elämästä tule samanlaista, mitä sulla oli silloin 80-luvulla. Siitä tulee vaan ankeeta.
Tarina jatkuu
Lounas on jäähtynyt. Maija Vilkkumaa on puhunut taukoamatta lähes tunnin ja työntää lautasen syrjemmälle. Vain elämää -ohjelman ja juhlakiertueen tuomat kiireet ovat katkenneet toviksi ja hän on päässyt haastattelun ajaksi jäsentämään ajatuksiaan.
Muusikko odottaa pääsevänsä keskittymään loppuvuodeksi pelkästään musiikin tekemiseen. Uusia kappaleita on jo syntynyt paljon, mutta hinku on tehdä vielä lisää ensi vuonna ilmestyvälle levylle.
Yksi uusi biisi on melodramaattinen avioliittokuvaus, toinen taas muusikon omien sanojen mukaan feministiränttäys. Eräs kappale on saanut innoituksen elävästä elämästä. Siinä käpyläläisäidit juhlivat ja muistelevat sitä, kuinka tukivat toisiaan lasten ollessa pieniä.
Uuden musiikin ohessa Vilkkumaa on kirjoittanut myös musikaalia. Kokemusta on jo yhdestä Ylelle tehdystä radiomusikaalista. Piakkoin hän on lähdössä Lontooseen katsomaan musikaaleja ja oppimaan niiden kerrontatavasta lisää.
Samalla Vilkkumaa muistaa, että äidin syntymäpäiviäkin pitää lähteä pian juhlimaan perheen kanssa Italiaan, vaikka koko syksy piti pyhittää pelkästään uudelle musiikille.
– Kyllä mä kaipaan sitä, että voin pelkässä yökkärissä himassa tehdä biisejä aamusta iltaan eikä mitään muuta. Mutta kyllä mä varmaan siinä välillä käyn Instagramissa.