Viimeiset siilit?

Oululaiselle Seppo Pörhölle siilit ovat olleet läheisiä jo kymmenen vuotta. Hänet tunnetaan Siili-Seppona.

Ensimmäinen nälkiintynyt siili löytyi omalta pihalta, myöhemmin niitä on tuotu hänen kotiinsa muualtakin.

Siili-Sepon autotallissa asuvat tällä hetkellä Juupe ja Liinu.

“Siilit tunnistavat minut tuoksusta ja äänestä.”

Nämä voivat kuitenkin olla viimeiset siilit, jotka Siili-Seppo hoitaa kotonaan kuntoon.

Uudistuva eläinsuojelulaki saattaa vaatia muun muassa siilejä kotonaan hoitavilta rekisteröitymistä ja sitä mies ei aio tehdä.

“Sitten siilejä tuotaisiin minulle ovista ja ikkunoista.”

Juupea ja Liinua Siili-Seppo aikoo auttaa aina kevääseen asti, jolloin ne vapautetaan luontoon.

Konkarina Siili-Seppo on hoitanut itse Juupen ja Liinun kuntoon.

Keuhkomadot ovat yleisiä syksyn alipainoisissa siileissä. Myös Juupessa ja Liinussa oli niitä.

Siilit lihovat horrostamiskuntoon muun muassa kissanruualla.

“Arvaapas, mitä minulla täällä laatikossa on.”

Liinu käy tomerasti torakan kimppuun.

Luonnossa siilit nauttivat hyönteisten lisäksi nilviäisiä sekä lintujen ja pienten nisäkkäiden poikasia.

Siilille ei pitäisi syöttää raakaa kalaa tai juottaa lehmänmaitoa.

Eläinsuojelulain uudistuessa siilien piharuokinta on edelleen mahdollista kaikille. Hyödyllisintä ruuan ja nesteen tarjoaminen on kuivina aikoina ja loppukesästä.

Ruokintapaikka tulisi pitää puhtaana, sillä siilit voivat levittää salmonellaa. Lisäksi niiden piikeissä voi elää punkkeja.

Siili-Sepon omakotitalon pihalla on useita siilinpesiä talvihorrosta varten. Juupelle ja Liinullekin on varattu paikka.

Pesän voi rakentaa esimerkiksi tavallisesta laudasta.

Pulaan joutunutta luonnonvaraista eläintä on velvollisuus auttaa. Neuvoa voi kysyä paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä.

“Siilit häviävät, jos niistä ei pidä huolta.”