Helena Juntusen ääni soi kotona kuin konsertissa. Laulaja istuu valkoisen flyygelin ääressä olohuoneen nurkassa. Lyhyt pätkä C.W. Gluckin oopperasta Orfeo ed Eurydice on lumoava. Ei ihme, sillä Juntunen on yksi Suomen menestyneimmistä oopperalaulajista.
Eurydicen roolin Juntunen lauloi Radion sinfoniaorkesterin festivaalikonsertissa lokakuun lopulla.
Freelancelaulajalla riittää töitä Suomessa ja maailmalla, mutta kansainvälisen tähtisopraanon status on nyt kauempana kuin tämän vuosikymmenen alussa.
Silloin Juntusella oli paikka brittiläisen Harrison & Parrott -musiikkiagentuurin listoilla, mikä tarkoitti uralle nousukiitoa. Oopperatalojen lisäksi töitä riitti sinfoniaorkestereiden laulusolistina eri puolilla maailmaa.
– HP:n artistina minulla oli vuosittain kymmenkunta orkesterikonserttia saman agentuurin kapellimestareiden kanssa. Nyt kun yhteistyö on päättynyt, minulla on ollut ulkomailla nolla keikkaa HP:n kapellimestarien kanssa, Juntunen kertoo.
"Tunteet vaihtelivat itsesäälistä raivoon"
Tiedon sopimuksen päättymisestä Juntunen sai sähköpostilla vuonna 2014. HP oli laajentanut agenttiverkostoaan ja saanut listoilleen paljon uusia laulajia. Juntunen arvelee, että laulajat laitettiin ranking-listalle ja tiettyyn kohtaan vedettiin punainen viiva.
Sen alapuolelle jääminen oli kova paikka.
– Olo oli kuin äkillisessä erotilanteessa. Tunteet vaihtelivat itsesäälistä raivoon ja täydellisestä lamaannuksesta syyllisten etsimiseen. Prosessi jatkui pari vuotta, kun tapahtuneen kerrannaisvaikutukset alkoivat selvitä.
Juntunen ei ollut muuttunut aiempaa huonommaksi laulajaksi yhden yön aikana. Hänen uramahdollisuutensa kuitenkin heikkenivät, sillä isot kansainväliset musiikkiagentuurit käyttävät merkittävää vaikutusvaltaa. Mittavien suhdeverkostojensa avulla heidän asiakkailleen koko maailma on auki.
HP:n artistina Juntunen pääsi solistiksi esimerkiksi maailman parhaana orkesterina pidetyn Berliinin filharmonikkojen konserttiin ilman koelaulua. Tällä hetkellä sellainen ei sopraanon mukaan yksinkertaisesti olisi mahdollista.
Agentuurien perustyötä on markkinoida taiteilijoita ja hoitaa heidän kalentereitaan
Askonas Holt, Columbia Artists, Hilbert, IMG, Intermusica – siinä muutama esimerkki musiikkiagentuureista, jotka ovat Harrison & Parrottin ohella klassisen musiikin maailman ravintopyramidin huipulla.
Niiden listoilla on suuri osa kansainvälistä uraa tekevistä kapellimestareista ja solisteista.
Agentuurien perustyötä on hoitaa suojattiensa kalentereita ja markkinoida heidän palveluitaan tilaajille, kuten orkestereille, oopperataloille ja festivaaleille.
Yksittäisen taiteilijan tähtistatus on osittain myös agentuurien markkinointikoneiston ansiota. Kuten populaarimusiikissa, myös klassisessa musiikissa tähtiä tehdään. Soittotaidon lisäksi ratkaisee julkinen taiteilijaprofiili.
Bisneksen perustana siivu taiteilijapalkkiosta
Alan kansainvälinen luonne ja parin vuoden päähän sovittavat työtehtävät synnyttävät agentuuribisnekselle kysyntää: taiteilijan aika on kortilla, mutta jonkun pitäisi pyörittää toimistoa. Lisäksi olisi rakennettava henkilöbrändiä ja solmittava suhdeverkostoa.
Nyrkkisääntö on, että kansainvälisesti menestyvä taiteilija tarvitsee taakseen hyvän agentin.
Poikkeuksena ovat absoluuttisella huipulla työskentelevät maailmantähdet, jotka tarvitsevat agentuuria lähinnä juokseviin asioihin. Esimerkiksi kapellimestarit Esa-Pekka Salonen ja Gustavo Dudamel ovat piskuisella Fidelio Arts -nimisellä agentuurilla, jolla on listoillaan kaikkiaan vain neljä taiteilijaa.
Alalla tunnetaan muutamia taiteilijoita, jotka ovat luoneet näyttävän uran suurilta osin ilman agentuurin apua. Sellaisia ovat muun muassa oopperalaulaja Matti Salminen ja kapellimestari Leif Segerstam. Moisen rohkeuden etuja on se, ettei esityspalkkiota tarvitse jakaa kenenkään kanssa.
Bisneksen kulmakivenä on, että agentuurille menee siivu taiteilijan saamasta palkkiosta. Osuuden koko vaihtelee sopimuksittain, mutta puhutaan jopa viidenneksestä kokonaispalkkiosta. Agentuuri on taiteilijalle avain menestykseen, ja toisin päin, taiteilijan menestys on agentuurille rahaa.
"Lontoossa päätetään, mitä meille tarjotaan"
Agentuuribisneksellä on myös varjopuolensa. Järjestely keskittää valtaa, asettaa taiteilijat eriarvoiseen asemaan ja voi kaventaa taiteellista tarjontaa. Näin arvioivat taustakeskusteluissa useat alalla työskentelevät ammattilaiset.
– Lontoossa päätetään, millaisia taiteilijoita meille tarjotaan, kärjistää Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n toiminnanjohtaja Helena Värri.
– Ohjelmisto- ja taiteilijatarjonta kapenevat. Tavallaan päätöksiä tehdään siellä, hän jatkaa.
HP on viidenkymmenen vuoden historiansa aikana pitänyt huolta siitä, että heidän listoiltaan löytyy monipuolinen joukko musiikin ammattilaisia. Parinsadan taiteilijan rosteri on kuitenkin vain murto-osa maailman kaikista kiinnostavista klassisen musiikin taiteilijoista.
– Nyky-yhteiskunnassa haemme monimuotoisuutta – myös kapellimestarien ja solistien kohdalla. Uhkana on, ettei taidemusiikkia saada niin monimuotoiseksi ja kiinnostavaksi kuin se voisi olla, Värri toteaa.
Värri on tutustunut agentuurien toimintaan paitsi suomalaisorkestereiden kattojärjestön pomona myös Tapiola Sinfoniettan intendenttinä. Yksittäisen agentuurin vahva asema voi hänen mukaansa nostaa taiteilijapalkkioita ja lopulta myös lippujen hintoja.
– Jos kilpailua olisi enemmän ja käytössä entistä useampia agentuureja, hintatasoa olisi mahdollista saada laskettua.
Monen taiteilijan näkökulmasta kaikkitietävä agentuuri käyttää puhdasta valtaa. Niistä ei tohdi sanoa kriittistä sanaa julkisesti.
Tätäkin juttua varten kieltäydyttiin haastattelusta vetoamalla agentuurien valta-asemaan. Hyvät välit agentuureihin voivat helpottaa työtilaisuuksien saamista.
Monet ovat toisaalta sitä mieltä, että epäluulot ja pelot johtuvat tietämättömyydestä. Tiedon puute ruokkii huhuja.
– Heidän toimintansa voisi olla läpinäkyvämpää, Värri ehdottaa.
Harrison & Parrotin ensimmäisiä suomalaiskiinnityksiä olivat aikoinaan kapellimestari Osmo Vänskä ja pianisti Olli Mustonen. Agentuurin rantautuminen Suomeen oli Värrin mukaan seurausta siitä, että Britanniassa markkinat ovat verrattain pienet.
– Heillä oli tarve laajentua. Saksankielisen Euroopan, Etelä-Euroopan ja Amerikan rinnalla Pohjoismaat olivat neitseellistä maaperää. Suomessa heidän asemansa on ehkä vielä vahvempi kuin muissa Pohjoismaissa. Positiivinen näkökulma on se, että monet suomalaiset taiteilijat ovat saaneet taakseen vaikutusvaltaisen agentuurin.
Suomen kolmen suurimman orkesterin ylikapellimestarit HP:lla
Harrison & Parrottin listoille kuuluu edelleen, Juntusen jälkeenkin, keskeisiä kotimaisen klassisen musiikin nimiä. HP on näkyvin kansainvälinen agentuuri Suomessa, vaikka yleisölle taiteilijoiden taustavoimia ei mainosteta.
HP-artisteja ovat esimerkiksi kaikki maamme kolmen suurimman sinfoniaorkesterin ylikapellimestarit: Hannu Lintu (Radion sinfoniaorkesteri), Susanna Mälkki (Helsingin kaupunginorkesteri) ja Santtu-Matias Rouvali (Tampere Filharmonia). HP:n alla taiteellista uraa tekee myös Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja, oopperalaulaja Lilli Paasikivi.
HP:n taiteilijoita Suomen suurimmat orkesterit käyttävät säännöllisesti mutta maltillisesti. Vain Helsingin kaupunginorkesterilla on syyskaudellaan konsertteja, joissa sekä solisti että kapellimestari ovat HP:lta.
- Tampere Filharmonia: yhteensä 21 eri kapellimestaria ja solistia, joista HP-artisteja 4.
- Radion sinfoniaorkesteri: yhteensä 38 eri kapellimestaria ja solistia, joista HP-artisteja 4.
- Helsingin kaupunginorkesteri: yhteensä 37 eri kapellimestaria ja solistia, joista HP-artisteja 7.
- Kahdessa HKO:n konsertissa sekä kapellimestari että solisti ovat HP:n taiteilijoita.
HP:lla ylikapellimestarit ovat maailmaa kiertävinä taiteilijoina, eivät taideinstituutioiden johtajina. Sopimukset ovat yksilöllisiä, eikä niiden yksityiskohdista kerrota julkisuuteen. Esimerkiksi Helena Juntunen edusti itseään Suomessa mutta esiintyi HP:n artistina maailmalla.
Suomalaiset Harrison & Parrottilla
- Pekka Kuusisto, Hannu Lintu, Klaus Mäkelä, Susanna Mälkki, Karita Mattila, Sakari Oramo, Taavi Oramo, Lilli Paasikivi, Santtu-Matias Rouvali, Dalia Stasevska, Osmo Vänskä, Miina-Liisa Värelä
Nuoren tähtikapellimestarin rinnalla usein HP:n solisti
HP:n listoilla on yhteensä noin 200 artistia. Heistä 12 on Suomesta. Joukossa on maamme nuoren kapellimestaripolven kirkkain tähti, vain 23-vuotias kapellimestari-sellisti Klaus Mäkelä.
Musiikkimaailman huipulle Mäkelä nousi viimeistään, kun hän vuosi sitten sai kiinnityksen Oslon filharmonikkojen ylikapellimestariksi. Pesti alkaa vuonna 2020.
Vilkaisu Mäkelän syksyn konserttikalenteriin vahvistaa, että usein kansainvälisillä konserttilavoilla HP-kapellimestarin kanssa esiintyy myös HP-solisti.
Mäkelällä on syksyn aikana yhteensä kymmenen konserttikokonaisuutta eri puolilla maailmaa. Niistä peräti puolet eli viisi on sellaisia, joissa myös solisti on HP:n listoilta.
Mäkelä huomauttaa, että solistipalapeliä rakennetaan vuosia etukäteen. Agentuurin listoilla tarjoutuu mahdollisuus uusien taiteilijasuhteiden solmimiseen.
– Kahteen näistä viidestä solistista tutustuin aikoinaan HP:n esitteleminä, mutta he tekivät sen pyynnöstäni. Muihin olen tutustunut orkestereiden kysyminä ja ehdottamina, enkä koe, että HP:lla olisi osuutta asiaan. Konserttikalenterista puuttuu kolme konserttia, joissa solisti ei ole HP:lta, Mäkelä sanoo.
HP:n pomo: "Luottamus on hyväksi taiteilijoille, bisnekselle ja tilaajille"
HP:n perustaja Jasper Parrott, 74, tunnetaan poikkeuksellisesta karismastaan. Brittiaksentti ja kohtelias puheenparsi alleviivaavat helsinkiläisen hotellin aulassa istuvan miehen rentoa olemusta. Kättely on kuin oppikirjasta ja katsekontakti terävä muttei päällekäyvä.
Parrott on vanhan koulukunnan herrasmies ja yksi kokeneimmista musiikkialan agenteista, grand old man. Harrison & Parrott -pomo manageroi henkilökohtaisesti muun muassa Klaus Mäkelää.
Parrott on yksi merkittävimmistä klassisen musiikin taustavaikuttajista maailmassa, mutta hänen mukaansa kysymys ei ole vallasta.
– Ainakaan se ei tunnu siltä, että minulla olisi valtaa. Kysymys on pikemminkin vaikutusvallasta, ja mielestäni se on eri asia, Parrott vertaa englannin kielen sanoja power ja influence.
– Valta kalskahtaa korviini sellaiselta, että sillä painostetaan ihmisiä. En koskaan halua tehdä sellaista.
Parrott toistaa sen, minkä monet ovat sanoneet tämän jutun taustahaastatteluissa. Klassinen musiikki on rakenteeltaan suhdeverkostoihin ja luottamukseen nojaava taideala ja bisnes. Suosittelujen perusteella buukkauksia tekevät niin orkesterit ja oopperatalot kuin kokonaiset agentuurit.
Hyvä esimerkki on 13-vuotias viulisti Leia Zhu, joka sai paikan HP:n listoilla tänä syksynä.
Hänestä vinkkasi vanha musiikkiin perehtynyt ystävä, jonka arvostelukykyyn Parrott luotti. Pian agentuuripomo esiteltiin nuorelle viulistille ja tämän vanhemmille.
– Hän toden totta on erityislaatuinen paitsi viulistina myös ihmisenä. Pistäkää nimi muistiin, Parrott vinkkaa.
"Menetelmä on kieltämättä hieman mystinen"
Kokonaisuutena uusien nimien buukkaaminen listoille on Parrottin mukaan monen osan summa.
– Menetelmä on kieltämättä hieman mystinen. Verkostomme ovat hyvät ja puskaradio toimii. Usein taiteilijat itse pitävät meidät ajan tasalla uusista lahjakkuuksista. Niin on käynyt erityisesti suomalaisten taiteilijoidemme kohdalla, Parrott kertoo.
Parrott myöntää, ettei hän yleensä varta vasten ja systemaattisesti etsii uusia kykyjä.
– Luotan vaistoihini. Päätökset on tehtävä nopeasti, koska kilpailu on kovaa. Toisinaan agentuurien välinen kilpailu saattaa näyttää sivistyneemmältä kuin se todellisuudessa on.
Kovan kilpailun keskellä agentuurit pyrkivät rakentamaan luottamussuhteita klassisen musiikin instituutioihin. Kun suhteet ovat kunnossa, tulee tilauksia.
Orkestereiden ja agentuurin välisissä sopimusneuvotteluissa HP nojaa selkeisiin periaatteisiin: agentuuri ei Parrottin mukaan käytä asemaansa hyväksi kytkykauppojen tekemiseen.
– Emme painosta ottamaan listoiltamme solistia meiltä tilatun kapellimestarin rinnalle. Sen sijaan tilattu kapellimestari voi itse esittää toiveen solistista, jonka kanssa kokee yhteyttä.
Samalla tavalla huippusolisti voi tehdä ehdotuksia, jos kapellimestaria ei vielä ole buukattu. Taiteen kannalta on eduksi, kun yhteistyö on hedelmällistä.
– Yhtä usein teemme diilejä, joissa tilaukset menevät ristiin eri agentuurien kanssa, Parrott huomauttaa.
Intendenteistä on kiinni, näkyykö agentuurien vaikutusvalta
Ratkaisevassa asemassa ovat orkestereiden intendentit. Lopulta he päättävät, keitä taiteilijoita tilataan, ja he neuvottelevat myös hinnasta.
Intendenteistä on kiinni, näkyykö agentuurien vaikutusvalta ohjelmistoissa.
Tuula Sarotie (RSO), Gita Kadambi ja Aleksi Malmberg (HKO) sekä Helena Hiilivirta (Tampere Filharmonia) ovat kaikki keränneet kiitosta tekemästään työstä Suomen suurimpien orkestereiden intendentteinä. Malmberg jatkoi Kadambin työtä vuoden 2018 alusta, kun Kadambi siirtyi Suomen Kansallisoopperan ja -baletin pääjohtajaksi. Hiilivirta lopetti pitkän uransa kevätkauteen 2019. Hänen seuraajanaan aloitti elokuussa Juha Ahonen.
Toimivasta puskurista kertoo se, ettei HP dominoi suomalaisorkestereiden ohjelmistoja, vaikka se käyttää merkittävää vaikutusvaltaansa Suomessa, ja sillä on erityiset välit suomalaiseen klassisen musiikin kenttään.
Yksittäisille taiteilijoille agentuurien vaikutusvalta on kimurantti kokonaisuus, jota kuvaa sananparsi hyvä, paha agentuuri.
Juttua varten on taustahaastateltu useita klassisen musiikin alan ammattilaisia.
Korjattu 8.11. klo 11.25: HKO:lla on syyskauden konserteissa 37 eri kapellimestaria ja solistia, ei 29, kuten jutussa aiemmin luki.