Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Harvinainen todiste
Poliisi on koekäyttänyt haalarikameroita yli neljä vuotta. Ylen selvityksestä käy ilmi, että vain pieni osa videoista on päätynyt todisteeksi. Näytämme tässä jutussa niistä kolme.
– Onko sulla mitään teräviä mukana?
– Ei oo, ei oo.
– Onko sytkäriä?
– On, on.
– Missä taskussa?
– Jossain.
– Ei oo pitkä matka kotia, voin kyllä kävelläkin.
– Mitä sulla oli niinku mielessä?
– Mennä kotiin. Nukkuu yön yli hyvin.
– Vai mennä auton alle pötköttämään vai?
– En mee.
– Joo. (Poliisiradioon: Kympillä hallussa). Hei, tuuhan tohon autoon siks aikaa istumaan, että selvitellään.
– En tuu.
Tästä tilanteesta sai alkunsa virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ja poliisiin kohdistunut pahoinpitely Helsingissä maaliskuussa 2017. Poliisi oli tullut paikalle saatuaan ilmoituksen ajotiellä makaavasta henkilöstä.
Tämä video on esimerkki harvoin julkisuudessa nähdystä Suomen poliisin haalarikameratallenteesta.
Haalarikamera on pienikokoinen kamera, jonka poliisi voi kiinnittää esimerkiksi virkapukunsa rintaan tai mellakkakypäräänsä.
Haalarikameroita on koekäytetty Helsingin poliisilaitoksella joulukuusta 2015 lähtien. Kameroilla kuvatut videot voivat olla rikostutkinnassa ja oikeudenkäynnissä arvokkaita todisteita.
Esimerkiksi yllä nähtyä videota käytettiin oikeudessa todisteena. Siinä esiintynyt mies tuomittiin tapahtumista puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen.
Jutun toisen videon avulla oikeus pystyi punnitsemaan, potkiko maahanmuuttovastaisesta Suomi ensin -liikkeestä tunnettu Marco de Wit todella poliisia päin. Kolmannella videolla poliisit puolestaan pystyivät kumoamaan heihin kohdistuneita perättömiä väitteitä.
Halusimme selvittää, miten haalarikameroita on Suomessa käytetty.
Ylen selvityksen mukaan tulokset neljän vuoden koekäytöstä ovat laihoja: vain murto-osa videomateriaalista päätyi todistusaineistoksi. Myös koekäytön seuranta oli ylimalkaista.
Tästä huolimatta päätös haalarikameroiden valtakunnallisesta käyttöönotosta on jo tehty. Poliisihallitus uskoo, että haalarikamerat saadaan vielä tänä vuonna käyttöön kaikille Suomen poliisilaitoksille.
Poliisi käyttää Suomessa merkittävää julkista valtaa. Uusi työväline voisi parantaa niin poliisin kuin kansalaisenkin oikeusturvaa, jos sitä käytetään oikein. Koekäytön lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että käyttöön liittyy vielä useita ongelmia, jotka kaipaavat ratkaisua.
Kuolema Yhdysvalloissa vaikutti Suomeenkin
18-vuotiaan Michael Brownin kuolema Yhdysvalloissa uutisoitiin ympäri maailmaa.
Poliisi ampui afroamerikkalaisen Brownin Yhdysvaltain Fergusonissa syksyllä 2014. Silminnäkijöillä oli hyvin erilaisia muistikuvia siitä, oliko nuori mies antautumassa vai karkaamassa poliisin päälle, kun poliisi ampui. Brown oli aseeton. Poliisia vastaan ei lopulta nostettu syytteitä.
Seuraavana vuonna, osin Brownin tapauksen seurauksena Yhdysvalloissa aloitettiin poliisin haalarikameroiden laajamittainen käyttöönotto silloisen presidentin Barack Obaman aloitteesta.
Myös Suomessa luettiin näitä uutisia. Ylikomisario Jussi Huhtela oli aiemmin nähnyt haalarikameroita messuilla ulkomailla ja kiinnostui asiasta entisestään.
Hänen aloitteestaan Helsingin poliisilaitos haki Poliisihallitukselta lupaa koekäyttöön kesällä 2015. Lupa heltisi lokakuussa ja jo saman vuoden joulukuussa kamerat otettiin käyttöön.
Huhtelan mukaan haalarikameroista maksettiin yhteensä noin 15 000–20 000 euroa. Kameroita tilattiin alunperin 30 kappaletta.
Yhdysvalloissa on vuoden 2015 jälkeen julkaistu useita haalarikameravideoita erityisesti liittyen poliisin voimankäyttötilanteisiin. Videot ovat paljastaneet myös poliisin väärinkäytöksiä.
Mitä Suomessa on tapahtunut näiden neljän vuoden aikana?
Vain 6,6 prosenttia videoista säilytettiin
Poliisin käytössä olevat haalarikamerat eivät kuvaa koko ajan, vaan poliisi laittaa haalarikameran nauhoituksen itse päälle tarvittaessa.
Vuoron jälkeen poliisi käy videot läpi ja merkitsee, sisältääkö joku niistä mahdollista todistusaineistoa. Ohjelmisto säilyttää todistusaineistoksi merkityn videon, ja muut videot tuhoutuvat vuorokaudessa.
Pyysimme Helsingin poliisilaitokselta lukuja siitä, kuinka paljon kameroilla on kuvattu ja kuinka suuri osa materiaalista merkittiin todistusaineistoksi eli säilytettäväksi.
Ylen tietopyynnön vastauksesta käy ilmi, että kameroilla kuvattiin lähes neljän vuoden aikana yhteensä 20 443 videotallennetta. Näistä vain 1 352 merkittiin säilytettäväksi.
Määrä on noin 6,6 prosenttia kuvatusta aineistosta.
Vasta Ylen tietopyynnön avulla viranomaisille itselleenkin selvisi, kuinka paljon kameroita on käytetty. Myös Poliisihallitukselle luvut tulivat yllätyksenä.
– Se on aika pieni luku ottaa huomioon sen, kuinka paljon mahdollisesti yksittäinen konstaapeli tuhlaa muistivihkosta sivuja tehdessään niitä muistiinpanoja, toteaa poliisitarkastaja Konsta Arvelin.
Tunneissa laskettuna määrät ovat arviolta 2 300 kuvattua tuntia, ja noin 150 säilytettyä tuntia.
Neljä videota sadoissa tuomioissa
Kaikkia säilytetyksi merkittyjä videoita ei välttämättä käytetä todistusaineistona poliisin esitutkinnassa tai tuomioistuimessa. Videoita voidaan siirtää varalle enemmän kuin niitä tarvitaan.
Helsingin poliisilla ei ole käytössä tilastoa siitä, kuinka moni säilytetyistä 6,6 prosentista on edennyt todistusaineistoksi poliisin esitutkintaan.
Pyrimme selvittämään varsinaisiksi todisteiksi päätyvien haalarikameravideoiden määrää käymällä läpi noin 350 Helsingin käräjäoikeuden tuomiota, jotka oli annettu kameroiden koekäytön aikana.
Tässä otannassa ainoastaan neljässä tapauksessa oli käytetty todisteena haalarikameran tallennetta.
Yle teki tietopyynnön Helsingin poliisilaitokselle haalarikameroiden käyttöön liittyvistä luvuista syyskuussa 2019. Poliisilaitoksen toimittamissa luvuissa ovat tiedot vuodesta 2016 lokakuuhun 2019.
Yle pyrki selvittämään varsinaisiksi todisteiksi päätyvien haalarikameravideoiden määrää käymällä läpi koekäytön ajalta vuodesta 2016 lokakuuhun 2019 Helsingin käräjäoikeudessa käsitellyt henkirikokset, niiden yritykset sekä kuolemantuottamukset.
Tietopyyntö kohdistui näihin rikosnimikkeisiin sen vuoksi, että vakavien rikosten selvittämisintressi on erityisen suuri. Tuomioita oli 140. Näistä vain yhdessä tapauksessa oli oikeudessa ilmoitettu todisteeksi poliisin haalarikameravideo.
Kyseinen video on esitetty MTV:n Rikospaikka-ohjelmassa vuonna 2017. Sen jälkeen korkein oikeus ja Helsingin poliisi ovat päättäneet salata videon, eikä sitä luovutettu Ylelle.
Lisäksi Yle kävi läpi samalta ajalta tuomiot, jotka koskivat virkamiehen vastustamista tai virkamiehen väkivaltaista vastustamista. Yle tilasi tuomiot, joissa epäilty oli tuomittu syytteen mukaisesti eli oikeus katsoi teon tapahtuneen. Pyyntö kohdistettiin näihin rikosnimikkeisiin sen vuoksi, että haalarikameran käyttöön oli ohjeistettu nimenomaan mahdollista voimankäyttöä vaativissa tilanteissa. Lisäksi kävimme läpi niskoittelutuomioita.
Virkamiehen vastustamiseen liittyviä päätöksiä oli lähes 200 kappaletta. Tässä otannassa vain kolmessa tapauksessa oli todisteena poliisin haalarikameravideo.
Yle pyysi kaikkia neljää videota viranomaisilta, mutta kaksi niistä määrättiin salassapidettäviksi. Kaksi muuta videota esitetään jutussa, eikä niitä ole aiemmin nähty julkisuudessa. Ylen saama kolmas video jalkapallo-ottelun tapahtumista on jo aiemmin ollut esillä julkisuudessa.
Henkirikoksen ja virkamiehen väkivaltaisten vastustamisten lisäksi haalarikameravideota on koekäytön aikana käytetty esitutkinnassa todisteena ainakin yhdessä pahoinpitelytapauksessa. Video on salattu, eikä sitä luovutettu Ylelle.
Ylikomisario Sami Hätönen on sitä mieltä, että todistusaineiston tuottaminen on haalarikameroiden tärkein tehtävä. Hätönen toimi haalarikameroiden valtakunnallista käyttöönottoa esittäneen työryhmän puheenjohtajana.
– Se, että vain neljä videota on käytetty, kuulostaa kieltämättä vähältä. Se on fakta. Tosi vaikea sanoa sille syytä, Hätönen toteaa.
Hätönen kertoo, että jo haalarikamerakokeilun aikana huomattiin, että kameroiden käyttö on vähäisempää kuin alun perin oletettiin. Hän uskoo, että käyttöön olisi tarvittu enemmän ohjeistusta ja koulutusta.
Ylikomisario Jussi Huhtela painottaa, että kyse on ollut koekäytöstä ja kameroiden määrä on ollut rajallinen.
Poliisihallitus puolestaan muistuttaa, että nykyisen tietosuojalainsäädännön mukaan tietoa ei myöskään saa säilyttää turhaan.
Yle kysyi kommenttia todisteiksi päätyneiden videoiden määristä myös kolmelta alan asiantuntijalta. He kaikki pitivät lukuja vähäisinä.
Helsingin rikostutkinnan päällikkö Jonna Turunen kertoo, että Ylen löytö täsmää rikostutkinnan näkemyksen kanssa: haalarikameravideoita on käytetty todisteena lähinnä yksittäisissä rikostapauksissa viimeisen neljän vuoden aikana.
– Voisi ajatella, että nämä tallenteet olisivat olleet laajemminkin käytössä osana esitutkinnan näyttöä, mutta tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun joku selvittää, missä määrin näin on tapahtunut, Turunen toteaa.
Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta pohtii, eikö tallenteilla ole ollut todistusarvoa vai eikö niiden merkitystä ole ymmärretty.
Helsingin käräjäoikeuden tuomari Petra Spring kommentoi säilytettäväksi merkittyjen 6,6 prosentin kuulostavan “hyvin pieneltä luvulta”. Hän on toiminut tuomarina yhdessä oikeudenkäynnissä, jossa oli todisteena haalarikameravideo.
Springin mukaan kyseinen video saattoi olla jopa ratkaiseva todiste.
Muistikuvat muuttuvat, video ei
Nykypäivänä oikeudenkäynneissä katsellaan yhä useammin valvontakameran kuvaa tai esimerkiksi silminnäkijän kuvaamaa videota. Myös hätäkeskuspuhelut yleensä kuunnellaan oikeudessa aitoina äänitallenteina.
Tallenteiden etu on se, että ne säilyvät muuttumattomina vuosien ajan, toisin kuin ihmisten muistikuvat.
– Ihmisen mieli ei ole kamera, ja vaikka kuinka havainto yritettäisiin pitää mielessä muuttumattomana, se muuttuu joka kerta, kun siitä puhuu tai vaikka lukee aiheeseen liittyviä uutisia, käräjätuomari Spring sanoo.
Tapaus, jossa Spring pääsi tuomarina hyödyntämään tilanteesta ollutta haalarikameravideota, on jäänyt hänelle syvästi mieleen. Hän ei voi yksilöidä, mistä rikoksesta oli kyse.
Kyseisellä videolla ei näkynyt itse rikosta, vaan se, kun poliisit taltioivat tilannetta jälkikäteen rikospaikalla.
– Olen ajatellut sen jälkeen monta kertaa, miten tärkeää todistusaineistoa olisi se video paikalle saapumisesta. Tässä tapauksessa sillä oli erittäin suuri merkitys, että näki miten ihmiset käyttäytyivät, kun poliisit tulivat paikalle.
– Siinä on varmasti kouluttamisen paikka, että ymmärretään, miten arvokasta se tieto on, Spring painottaa.
Ylen haastattelemat asiantuntijat pitivät erittäin tärkeänä, että haalarikameratallenteita saataisiin rikostutkinnan ja tuomioistuimen käyttöön yhä enemmän.
Sen sijaan Poliisihallitus ja ylikomisario Huhtela painottavat kameroiden ennalta ehkäisevää vaikutusta. Huhtela vetoaa Isossa-Britanniassa tehtyihin tutkimuksiin, joiden mukaan haalarikamerat vähentävät merkittävästi poliisin kokemaa väkivaltaa.
Hänen mielestään se on haalarikameroiden tärkein tehtävä, ei todistusaineiston kerääminen.
– Tämä psykologia on tässä taustalla suurelta osin, eli haluamme panostaa poliisin työturvallisuuteen. Ihmisten kohtaaminen on se ykkösjuttu, ja vastustamisen vähentäminen. Toisena tulee se todistusmahdollisuus, Huhtela sanoo.
Tutkimustulokset ulkomailta ovat kuitenkin ristiriitaisia.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa on katsottu, etteivät haalarikamerat vähennä poliisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Myöskään aiheeseen liittyvässä suomalaisessa opinnäytetyössä ei havaittu väkivallan vähenemistä.
Yksi virkamiehen väkivaltainen vastustaminen tallentui poliisin haalarikameraan helmikuussa 2017. Poliisit kohtasivat yhteistyöhaluttoman Marco de Witin Helsingin Paasikivenaukiolla. Wit oli saanut määräyksen purkaa leirinsä ja kieltäytyi toimista. Poliisit ottivat de Witin kiinni, missä yhteydessä hän potki poliisia päin.
Oikeudelle video oli arvokas todiste, sillä osa tapahtumista jäi valvontakameran katveeseen. Vaikka potkiminen ei näy haalarikameravideolla, oikeus katsoi videon tukevan poliisien kertomusta.
Video kumosi perättömät väitteet
Päätös haalarikameroiden valtakunnallisesta käyttöönotosta tehtiin hyvin pian koekäytön alkamisen jälkeen, vain reilua vuotta myöhemmin.
Asiaa tutkineen työryhmän mukaan “oikein käytettyinä haalarikameroiden hyödyt ovat moninaiset ja kiistattomat”, vaikka Helsingin poliisin koekäyttöön kohdistunut seuranta oli vähäistä.
Työryhmällä oli käytössään loppuraportiksi nimetty kuusisivuinen muistio, joka oli laadittu noin puoli vuotta koekäytön alkamisen jälkeen. Se keskittyi lähinnä haalarikameran teknisiin ominaisuuksiin.
Lähimmäksi koekäytön hyötyjen ja haittojen tutkimista pääsi rikoskomisario Tommi Lehtonen, joka teki vuonna 2018 opinnäytetyönsä haalarikameroiden koekäytöstä Poliisiammattikorkeakoulun (Polamk) päällystökoulutuksessa. Hän haastatteli haalarikameroita käyttäneitä poliiseja tutkimusta varten.
Osa poliiseista kertoi kokeneensa videoiden merkitsemisen todisteeksi niin hankalaksi, että he harkitsivat tarkoin siihen ryhtymistä. Haastatelluilla ei ollut juurikaan kokemusta siitä, oliko heidän kuvaamistaan videoista ollut hyötyä esitutkinnassa.
Sen sijaan suurimman hyödyn poliisit kokivat saaneensa videoista silloin, kun niillä pystyi kumoamaan heidän työhönsä liitettyjä perättömiä väitteitä.
Näin kävi esimerkiksi elokuussa 2016, kun poliisi otti kiinni miehen, joka heitti savupanoksen yleisön joukkoon jalkapallo-ottelun yhteydessä. Mies väitti poliisin käyttäneen liiallista voimaa kiinniotossa, mutta poliisi pystyi haalarikameravideon avulla kumoamaan miehen väitteet.
Työryhmän vetäjä Sami Hätönen myöntää, että työryhmä perusti päätöksensä valtakunnallisesta käyttöönotosta lähinnä ulkomailla tehtyihin tutkimuksiin ja Helsingistä saatuihin positiivisiin käyttäjäkokemuksiin.
– Ei sitä kovin tarkkaan seurattu. Kun ne kokemukset oli kaikki positiivisia, ei nähty tarvetta mennä syvemmälle siinä. Toisaalta havaittiin hyvin pian, että tässä ei ole mitään ihmeellistä, poliisi on aina kuvannut ja se on yksi kamera muiden joukossa.
Puutteista huolimatta sekä Poliisihallitus että ylikomisario Huhtela pitävät koekäyttöä onnistuneena. Poliisihallituksessa ei uskota, että päätös valtakunnallisesta käyttöönotosta tehtiin liian nopeasti.
Poliisitarkastaja Konsta Arvelin kuitenkin myöntää, että tarkemmasta seurannasta olisi ollut hyötyä.
– Voi olla, että vielä pyydämme uuden raportin koekäytöstä. Nythän siellä on enemmän kokemuksia haalarikameroista kuin ensimmäisen raportin aikaan, Arvelin paljastaa.
Uhrin elvytys kotihälytyksellä tallentui nauhalle
Seurannan lisäksi ongelmia näyttää olleen myös haalarikameran käyttäjien ohjeistuksen kanssa.
Polamkin opinnäytetyössä kävi ilmi, että kuvaamisen perusteet olivat poliiseille epäselvät, sillä laki ei yksiselitteisesti määrittele, milloin haalarikameralla saa kuvata.
Myös helmikuussa 2017 valtakunnallisesta käyttöönotosta päättänyt työryhmä kiinnitti huomiota asiaan. Työryhmä vaati, että koekäytön loppuajalle ohjeistusta selkeytettäisiin.
Näin ei Ylen tietojen mukaan tapahtunut.
Huhtela on hämmästynyt, että joillekin ohjeistus olisi ollut epäselvä. Hänen mukaansa ohjeistus haalarikameroiden käyttämiseen oli hyvin selkeä.
– Pääsäännöt ovat aika helpot, mutta varmasti toistoja tarvitaan, Huhtela toteaa.
Poliisihallituksesta myönnetään, että lainsäädäntö on kimurantti. Julkisella paikalla kuvaaminen on sallittua, mutta epäselvä tulkinta liittyy juuri siihen, kun poliisi joutuu menemään kotirauhan suojaamalle alueelle kuten kotihälytyksille. Siellä kuvatessaan poliisi voisi pahimmillaan syyllistyä salakatseluun, vaikka rikosasiaa poliisi saa taltioida.
Esimerkkitapaus kotihälytyksellä kuvaamisesta tuli jo koekäytön aikana.
Vuonna 2016 Helsingin Kalliossa tapahtui henkirikos, jossa poliisi kuvasi haalarikameralla kerrostalon rapussa ja yksityisasunnossa, vaikka koekäytössä oli ohjeistettu keskittymään julkisella paikalla kuvaamiseen.
Haalarikameran videolla poliisit puhuttavat teosta epäiltyä ja tapauksen silminnäkijää sekä elvyttävät uhria, joka menehtyy myöhemmin.
Kyseistä tapausta on puitu korkeimmassa oikeudessa asti.
– Kukaan ei kuitenkaan oikeusprosessin aikana esittänyt, että todiste pitäisi asettaa hyödyntämiskieltoon, Arvelin huomauttaa.
Juuri lainsäädäntöön liittyvien kiemuroiden vuoksi koekäytön alkamista yritettiin alunperin viivästyttää.
Poliisihallitus: "Ensimmäisenä kannattaisi katsoa peiliin"
Joulukuussa 2015 juuri koekäytön alkamisen yhteydessä Poliisihallitus sai vetoomuksen, jossa pyydettiin koekäytön lykkäämistä.
Vetoomus tuli Suomen poliisijärjestöjen liitolta, joka oli saanut paljon yhteydenottoja oikeusturvastaan huolestuneilta poliiseilta. Jotkut poliisit pelkäsivät, että videoita voitaisiin käyttää todistusaineistona myös heitä itseään vastaan.
Liitto pyysi, että koekäyttö aloitettaisiin vasta, kun oikeusturvakysymyksiin ja itsekriminointisuojaan liittyvät seikat olisi ratkaistu. Kysymys itsekriminointisuojasta koskee sitä, saako mahdolliseen rikokseen syyllistynyt poliisi itse poistaa tilanteesta kuvatun haalarikameravideon.
Koekäyttöä ei kuitenkaan lykätty vetoomuksen takia. Työryhmän raportissa todetaan, että poliisien suhtautuminen haalarikameroihin muuttui myönteisemmäksi koekäytön edetessä.
Se, miten itsekriminointisuoja turvataan valtakunnallisessa käyttöönotossa, on yhä avoinna.
– Emme ole kuulleet, että tämän kanssa olisi ollut ongelmaa koekäytön aikana, mutta siitä on huolehdittava myös valtakunnallisessa käyttöönotossa. Itsekriminointisuoja perustuu Euroopan ihmisoikeussopimukseen sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Niissä ei lue, että se koskee kaikkia muita paitsi poliiseja, järjestöpäällikkö Mika Nygård Suomen poliisijärjestöjen liitosta toteaa.
Poliisitarkastaja Konsta Arvelin pitää poliisien huolta ylimitoitettuna. Hän muistuttaa, että esimerkiksi tuomioistuin voi päättää, ettei itsekriminointisuojaa rikkovaa todistetta saa hyödyntää oikeudenkäynnissä.
– Varmaan ensimmäisenä kannattaisi katsoa peiliin, jos omat toimet eivät kestä haalarikameralle tallentumista. Todisteiden peukaloinnissa voi tulla myös kyseeseen todistusaineiston väärentäminen, joka on rikos, Arvelin muistuttaa.
Yhdysvalloissa syy haalarikameroiden laajaan käyttöönottoon oli luottamuksen ja läpinäkyvyyden lisääminen poliisin toimintaan.
Suomen koekäytössä kävi ilmi muun muassa se, ettei mihinkään merkitty tietoa, oliko poliisipartiolla mukanaan haalarikamera vai ei, vaikka poliisipartion muu varustus ja koulutus on mahdollista jälkikäteen selvittää.
– Tämä on sekä kansalaisen että poliisin oikeusturvan kannalta olennainen tieto, toteaa rikosoikeuden professori Matti Tolvanen.
Osa poliiseista myös vaatii, että oikeus hallita videoita pysyy haalarikameran käyttäjällä eli yksittäisellä poliisilla itsellään. Poliisit sanoivat Polamkin haastattelututkimuksessa jopa lopettavansa kameroiden käytön, mikäli videoita hallinnoi joku muu.
– Olen tämän mielipiteen nähnyt ennenkin. Tällainen asenne ei lisää luottamusta poliisiin kansalaisten silmissä, päinvastoin, professori Tolvanen toteaa.
Vihdoin käyttöön ympäri Suomen
Viimeisen kymmenen vuoden aikana poliisin käyttämien erilaisten kameroiden määrä on moninkertaistunut. Nopeusvalvontakamerat, rekisterikilpien lukulaitteet ja kaupunkien keskustoissa olevat poliisin valvontakamerat ovat arkipäivää. Uusimmat kamerat löytyvät poliisin miehittämättömistä lennokeista eli drooneista, joita poliisilla on käytössä jo yli 200 kappaletta.
Sen sijaan haalarikameroita ei näy pääkaupunkiseudun ulkopuolella vieläkään, vaikka päätös valtakunnallisesta käyttöönotosta tehtiin jo lähes kolme vuotta sitten.
Nyt hanke on viimein nytkähtämässä eteenpäin.
– Tavoite on saada ne vuoden 2020 aikana käyttöön, Arvelin vakuuttaa.
Haalarikameroiden valtakunnalliseen käyttöönottoon on osoitettu noin 300 000 euron rahoitus. Kyse on vielä arviosta.
Poliisihallituksessa valmistellaan hankintojen lisäksi myös ohjeistusta, joka liittyy kaikkeen poliisin kameravalvontaan. Arvelin kertoo, että ohjeistuksesta pyritään tekemään niin yksinkertainen kuin mahdollista.
Helsingin poliisilaitoksella koekäyttöä oltiin jo ajamassa alas syksyllä 2019. Lähes kaikki kamerat olivat menneet rikki vuosien varrella, eikä malliin saanut enää huoltoa.
Loppuvuodesta koekäyttö sai kuitenkin uuden sysäyksen. Helsingin poliisilaitos tilasi 30 uutta kameraa käyttöönsä Poliisihallituksen luvalla.
– Kenttäpoliiseilta alkoi tulla aika lailla kysymyksiä, etteikö laitteita saada korjattua. He haluavat näitä käyttää, hälytys- ja valvontayksikön päällikkö Seppo Kujala perustelee päätöstä.
Nyt koekäyttö laajenee myös Helsinki-Vantaan lentokentälle, jonne on tilattu noin kymmenen kameraa. Huhtelan mukaan lentokenttä on otollinen koekäyttökohde muun muassa siksi, että siellä järjestetään usein mielenosoituksia.
Ylikomisario Jussi Huhtela uskoo, että tärkeimmät asiat valtakunnallisessa käyttöönotossa tulevat olemaan sääntöjen kertaaminen ja laitteen markkinointi poliiseille.
– Veikkaisin, että sellaiset pahimmat kivikot siinä on jo selätetty.
Yle on lyhentänyt ja käsitellyt jutussa nähtyjä haalarikameravideoita muun muassa epäiltyjen yksityisyyden suojelemiseksi. Toisessa videossa näkyvä Marco de Wit on videossa tunnistettavissa siksi, että hän on julkisuuden henkilö ja toiminut muun muassa puolueen puheenjohtajana.
Aihetta käsitellään A-studiossa TV1 kello 21. Vieraina poliisijohtaja Sanna Heikinheimo Poliisihallituksesta ja rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.