Anu Tuominen on keräilijä. Hän tietää, miten hienoja löytöjä voi tehdä roskalavoilta ja kirpputoreilta.
– Kaunis, kuvataiteilija ihastelee löytöään.
Sellainen voi olla parhaat päivänsä nähnyt ruostunut sahanterä tai rikkinäinen lautanen.
Tuominen ei osta taidetarvikkeita alan liikkeistä.
– Silmäkarkkia. Hirveä sana, mutta sitähän kirppareilla kulkeminen tarjoaa.
– Sitä etsii jotain jännää, kaunista ja hyvännäköistä; myös värejä, muotoja, materiaaleja ja käyttöesineitä. Monenlaista.
Anu Tuomisesta roskalavat ovat kuitenkin kirpputoreja hauskempia paikkoja yllätyksellisyytensä takia.
Kerran hän löysi jotain erityisen arvokasta. Hän poimi roskalavalta roinan seasta Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat hopeiset ruokailuvälineet.
– Ne olivat varmaan menneet sinne vahingossa, hän epäilee.
– Auton pelastin juhannuskokosta. Ajoimme kylätietä ja sanoin, että "nyt pysähdys, käyn tuolla".
Ohi ajaessa Tuominen oli nähnyt poltettavien kokkotavaroiden kasaan heitetyn, vanhan lasten leikkiauton.
Taiteilija yrittää vastustaa kiusausta, hillitä itseään ja laittaa stoppia kasvavalle tavaramäärälle. Niiden säilyttämiseen tarvitaan nykyisin useita varastoja.
– Olen jo onnistunut vähentämään. Minulla on koossa materiaalia loppuelämäkseni.
Vuonna 1961 syntynyt Anu Tuominen on valmistunut Kuvataideakatemiasta ja Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän on saanut arvostetun Ars Fennica -kuvataidepalkinnon.
Puuauto ja muut tärkeät tavarat ovat esillä taiteilijan näyttelyssä Huomenna tänään eilen Taidehallissa Helsingissä. Töitä on usean vuosikymmenen ajalta.
– Se on inventaario. Kooste siitä, mitä olen kerännyt ja tehnyt.
Lapasia, käytettyjä saippuakoteloita, henkareita, kuluneita pyyhekumeja, marjanpoimureita, kynänpätkiä, lankakeriä.
Tuominen ottaa tavarat uuteen käyttötarkoitukseen, kokoaa, muokkaa ja järjestelee niitä muotojen ja värien mukaan.
– Rannalta olen löytänyt ruppanoita harjoja. Siinä kohdassa mies vähän ihmetteli eikä meinannut uskoa, että niissä on mitään ideaa.
Kuvataiteilija ei halua saarnata kierrättämisen merkityksestä. Kestävän kehityksen periaatteet toteutuvat kaiken ohessa.
– Tavarat vain tulevat minua vastaan. Enhän voi jättää niitä pilaantumaan kaatopaikalle. Tottakai otan ne talteen. Samassa toteutuu ekologiapuoli, mikä on hyvä asia.
Tuominen toteaa tyytyväisenä, ettei tarvitse hienoa ja huippuvalaistua ateljeeta tai siistiä pöytää. Käsitöiden tekeminen on helppoa ja vaivatona vaikka kotisohvalla.
Virkkaamisesta pitävä taiteilija on koonnut näyttelytilan seinälle satoja vanhoja, värikkäitä ja pyöreitä patalappuja. Ne hän on hankkinut kirpputorilta ja kierrätyskeskuksesta.
– On ihmeellistä, että olen kiinnostunut molemmista: sekä värittömyydestä että väreistä. Että sama tyyppi voi tehdä monenlaisia juttuja. Se on kivaa.
Huomenna tänään on eilen -näyttely on Taidehallissa Helsingissä 18.1.-1.3.2020