Eerika Niemelle tuli lukion viimeisenä vuonna innostus ja halu lähteä opiskelemaan konservointia eli taide- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen tähtäävää poikkitieteellistä alaa.
Konservointiopinnot kotimaassa tyssäsivät kuitenkin siihen, että haku Metropolia Ammattikorkeakouluun oli mahdollista vain neljän vuoden välein. Ruotsin ja Tanskan oppilaitoksissa oli vastaava ongelma. Ykkösvaihtoehto Skotlannissa taas konservoinnin opiskelu olisi ollut ilmaista, mutta itse opiskeluun liittyvä informaatio turhan vähäistä.
– Ajattelin tuolloin, että miksei sitten Viro – eihän se edes ole kovin kaukana. Olen kotoisin Vantaalta, josta ei ole matkaa Tallinnaan kuin satakunta kilometriä, Niemi muistelee.
Viron taideakatemian konservointilinjan eli muinsuskaitse ja konserveerimine osakondin kandidaattiopintoja ei kuitenkaan pääse aloittamaan jos ei osaa viroa, joten Niemi otti kielen haltuun ja muutti Tallinnaan.
– Opiskelu täällä Viron taideakatemiassa on ollut melko laaja-alaista, ja etenkin kandissa voi kokeilla ensimmäisen vuoden aikana melkeinpä ihan mitä vaan. Sen jälkeen pitää erikoistua joko esineisiin tai arkkitehtuuriin, joista voi etsiä itselleen oman erikoisalan.
Niemi erikoistui maalaustaiteeseen ja nimenomaan liikuteltavien maalausten restaurointiin ja konservointiin.
– Minulla on korkean paikan kammo, joten seinä- ja kattomaalaukset voisivat omalla kohdallani olla hieman haasteellisia.
Englanninkielinen opetus herättänyt keskustelua
Tällä hetkellä Viron taideakatemian eli Eesti Kunstiakadeemian (EKA) 1200 opiskelijasta kuusi prosenttia on ulkomaalaisia. Kun mukaan lasketaan myös vaihdossa olevat, päästään hieman alle kymmeneen prosenttiin. Suurin osa ulkomaalaisista opiskelijoista suorittaa maksullista englanninkielistä maisterintutkintoa, jollaista oppilaitos tarjoaa muun muassa designin, nykytaiteen ja animaation kohdalla.
Viron taideakatemiassa on myös mahdollista suorittaa Art and Design -nimellä kulkeva kansainvälinen tohtoriohjelma ja mediapainotteisen graafisen suunnittelun venäjänkielinen kanditutkinto.
Vertailun vuoksi, ulkomaalaisten kandi- ja maisteriopiskelijoiden osuus Taideyliopistossa on 15 ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa 18 prosenttia. Tähän lukuun ei ole laskettu mukaan vaihdossa opiskelevia.
Korkeatasoinen virolainen animaatio on saanut kansainvälistä suitsutusta jo vuosikymmenien ajan, joten ei ole ihme, että nimenomaan Viron taideakatemian animaatio-osaston maisteritutkinnon 17 opiskelijasta 90 prosenttia tulee ulkomailta.
– Tähän löytyy kaksi syytä. Virolainen animaatio tiedetään maailmalla ja sillä on oma, erottuva tyylinsä. Toisekseen, virolaiset eivät ole tottuneet maksamaan opiskelusta, kun taas esimerkiksi 2 300 euron vuosimaksu on monesta muusta maasta tulevalle opiskelijalle pieni summa, Viron taideakatemian animaatio-osaston johtaja Priit Tender kertoo.
Animaatiotaiteen maisterintutkintoa ei ole tarjolla viroksi. Tenderin mukaan julkisin varoin toimivan taidekorkeakoulun englanninkielinen opetus on aiheuttanut Virossa jonkin verran keskustelua.
– Tässä on herännyt kysymys siitä, missä määrin englanninkielistä opetusta tulisi tukea. Viro on kielialueena hyvin pieni, ja tietenkin viron kieltä tulisi puolustaa, jotta se säilyisi hengissä jatkossakin.
– Toisaalta taas, jos opettaisimme animaatiotaidetta pelkästään viroksi, meillä ei todennäköisesti olisi riittävästi opiskelijoita, emmekä pystyisi takaamaan opetuksen korkeaa tasoa– kyse on myös rahasta. Asiaa tulisi tarkastella useasta eri näkökulmasta. Minun mielestäni esimerkiksi animaatio-opetuksen englanninkielinen versio on hyvä ja toimiva kompromissi, Tender toteaa.
Opiskelu on ollut täynnä iloisia yllätyksiä
Animaatio-osastolla löytyy opiskelijoita niin Venäjältä, Kreikasta, Yhdysvalloista kuin Australiastakin. Melbournesta kotoisin oleva Milly Yencken löysi itsensä monen mutkan kautta Tallinnasta.
– Alunperin minulla oli stipendi pariisilaiseen taiteilijaresidenssiin, jossa kävin lyhyen animaatiokurssin. Se sai minut ymmärtämään, että animointi ja etenkin itse piirretyt kuvat olivat minulle uusi asia, josta en tiennyt oikeastaan mitään. Lähdin jatkamaan opintoja Kanadaan ja sitten muutin tänne, koska halusin oppia animaatiotaidetta vielä syvällisemmin, Yencken kertoo.
Hänen mukaansa opiskelu on 2300 euron vuosimaksusta huolimatta Virossa huomattavasti halvempaa kuin esimerkiksi Australiassa.
– Täällä Tallinnassa on muun muassa ilmainen julkinen liikenne, eikä opiskelussa käytettävistä taiteilijatarvikkeista tarvitse maksaa mitään. Lisäksi opiskelu on ollut hurmaavan ei-ennustettavaa ja täynnä iloisia yllätyksiä. Täällä on kylmempää kuin mitä odotin, mutta ympäröivät maisemat inspiroivat minua – olen lumoutunut kaikesta ja haluaisin koko ajan maalata ja piirtää näkemääni.
Niin ikään animaatio-osastolla opiskeleva John Quirk taas on kotoisin Bostonista. Hänet houkutteli Tallinnaan nimenomaan virolainen animaatiotaide, jota hän luonnehtii adjektiivilla lumoava.
– Suurena toiveenani oli, että saisin työskennellä virolaisten animaattoreiden kanssa ja että voisin opiskella narratiivia. Aiemmat animaatio-opintoni olivat hyvin tekniikkapainotteisia ja halusin lisäoppia dramaturgiasta. Mielestäni virolaisessa animaatiolla on aivan erityinen lähestymistapa tarinankerrontaan, ja juuri sitä ihailen.
Tallinnan ja Viron taideakatemian suhteen Quirkilla ei ollut etukäteen oikeastaan minkäänlaisia odotuksia.
– Kouluyhteisö ja täällä tapaamani ihmiset ovat kuitenkin ylittäneet odotukseni. Yhdysvalloista kylläkin löytyy taideoppilaitoksia, jotka rahoittavat ihmisten maisteriopintoja, mutta koska olen päässyt työskentelemään sellaisten tekijöiden kuten Priit Pärnin ja Priit Tenderin kanssa, on kaikki ollut sen arvoista. Lisäksi opiskelijayhteisö täällä animaatio-osastolla on hyvin kansainvälinen.
Ensimmäisenä vuonna Quirk yllättyi oppituntien suuresta määrästä. Kritisoitavaa hän löytää lähinnä koulun tekniseltä puolelta.
– Muutamia animaatio-ohjelmia voisi olla enemmän. Esimerkiksi After Effects löytyy vain parista tietokoneesta.
Tallinnaan Quirk on kotoutunut varsin vaivattomasti.
– Pidän enemmän Tallinnasta, jos sitä verrataan kokonsa puolesta vaikkapa Bostoniin tai New Haveniin. Tämä lienee liukuhihnavastaus, mutta pimeys on täällä erilaista ja olihan se ensimmäinen talvi aika vaikea.
Kulttuurierot ovat pieniä
Myös Eerika Niemelle opiskelu Viron taideakatemiassa on vastannut kaikin puolin ennakko-odotuksia. Tästä kertoo sekin, että hän aloitti viime syksynä maisteriopinnot, jotka kestävät vielä kaksi vuotta. Niemi on myös osallistunut arkkitehtuurin täydennyskoulutukseen.
Sen suurempaa kritisoitavaa hänellä ei Viron taideakatemiasta ole.
– Täällä on ollut pääsääntöisesti mukavaa. Tosin alkuaikoina asioista ilmoitettiin liian viime tingassa – saatettiin sanoa hyvin lyhyellä varoitusajalla keskellä kesää, että ensi viikolla alkaa sitten harjoittelujakso Saarenmaalla. Tämä puoli on kylläkin parantunut. Toissavuotinen muutto uuteen päärakennukseen on tuonut toivottuja lisätiloja.
Vironkielisen korkeakoulututkinnon suorittaminen ei taideakatemiassa maksa mitään, mutta koulussa käytetään kannustinsysteemiä. Jos opintopisteitä puuttuu liikaa, niistä pitää maksaa 60 euroa per piste. Esimerkiksi konservointiosastolla opiskelijaa ryhdytään rokottamaan kuuden puuttuvan pisteen jälkeen.
Vaikka Tallinnan on Viron kaupungeista kallein, asuminen siellä on edelleen halvempaa kuin esimerkiksi Suomen pääkaupunkiseudulla.
– Ruoka on täällä edullisempaa, mutta vaatteet ja yleistavarat samanhintaisia kuin Suomessa. Yleisesti ottaen pärjään opintotuella ihan kohtuullisesti, jos verrataan vaikkapa Suomessa asuviin ja opiskeleviin ihmisiin, Eerika Niemi toteaa.
Opiskelujen sujumista on helpottanut sekin, että suomalaisessa ja virolaisessa kulttuurissa ei valtavia eroja ole.
– Suurin yllätys on ehkä ollut se, että maito ja kermaviili tulevat muovipussissa. Pidän myös paljon aasialaisesta ruoasta, mutta valikoima on täällä rajoittuneempaa kuin Suomessa. Hapukooria eli smetanan ja kermaviilin välimuotoa käytetään paljon ja siitä saa tehtyä kastikkeen ihan mihin vaan – ja lisäksi se on halpaa.
– En vielä osaa sanoa, palaanko opintojen jälkeen Suomeen, vai lähdenkö mahdollisesti jonnekin muualle. Voisin aivan hyvin kuvitella jääväni myös Viroon.
Myöskään Milly Yenckenillä ei ainakaan toistaiseksi ole tarvetta lähteä Tallinnasta minnekään.
– Älkää ainakaan lähettäkö minua takaisin Melbourneen, vihaan koko kaupunkia!
John Quirk taas ikävöi Yhdysvalloista etenkin yhtä kovin periamerikkalaista asiaa.
– Kaipaan kovasti New York -tyylistä pizzaa. Tuntuu siltä, että puolet ajatuksistani on edelleen Yhdysvalloissa ja puolet täällä, ja tietenkin minulla on ikävä joitakin jenkeissä asuvia ystäviäni. Mutta isoon mittakaavaan suhteutettuna, vietän täällä vain muutaman vuoden ja life is long, kuten sanotaan.
Klo 17:50 korjattu konservointilinjan vironkielinen nimi oikeaan muotoon.