Matti Perälä on aamuvirkku baarimikko.
Takana on iltavuoro, mutta Perälä on herännyt puoli seitsemältä. Kahvi tuoksuu, eikä äreydestä ole tietoakaan.
Todennäköisesti tuhannet tuntevat Perälän kasvoilta, sillä hän on ollut Jyväskylän baari Vakiopaineen tiskin takana jo 25 vuoden ajan: kolme vuotta ekstraajana, 22 vuotta vakituisena työntekijänä. Niistä viimeiset kahdeksan vuotta hän on omistanut baarin vaimonsa Pauliina Siekkisen kanssa.
Keskustassa sijaitseva Vakiopaine on nähnyt kaiken. Se on nimetty milloin kommunistien juottolaksi, milloin anarkistiluolaksi ja hippien ja hörhöjen pesäksi.
Nyt ilmassa on muutoksen vire. Baarin liiketila on myynnissä. Voisiko joku ostaa Vakkarin ja muuttaa sen vaikka kenkäkaupaksi?
Ja minne Perälä, Vakiopaineen nykyinen isä, menisi?
Yleinen olohuone on myynnissä
Aamutuimaan baari on typötyhjä. Tuolit on pinottu säntillisesti pöytien päälle. Ilmassa oleva kardemummakahvin tuoksu on leijunut Vakkarissa jo vuosikymmeniä.
Joka kaupungilla on oma legendaarinen juottolansa, mutta harvasta on tehty kirjaa. Vakiopaineen 25-vuotishistoriikkia lukemalla voisi voittaa namedroppailun SM-kisat (Helsingin Sanomat). Muistoja siinä kertovat muun muassa Ismo Leikola, Touko Aalto, Litku Klemetti ja Pekka Vahvanen. Alivaltiosihteeri-sarjan sketsiinkin Vakiopaine pääsi jo aloitusvuosinaan.
Kolme jyväskyläläistä nuorta aikuista päätti perustaa kulttuuriporukoille sopivan kantapaikan 1992. Käypä tila Vakiopaineelle löytyi osoitteesta Kauppakatu 6. Se on Jyväskylän Yläkaupunkialuetta, taiteilijoiden ja vaihtoehtopiirien tyyssijaa (Jylkkäri), ja siinä Vakkari on yhä.
Vertailun vuoksi: viimeisen seitsemän vuoden aikana on Jyväskylässä aloittanut noin 250 anniskeluluvallista paikkaa ja lopettanut 220. Sitä vanhemmat tilastot eivät ole Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alkoholilupahallinnon mukaan luotettavia.
Vakiopaineeseen tullaan kuin avokonttoriin. Sermejä tai intiimejä looseja ei ole. Sama tila toimii keikkapaikkana. Kalustus haalittiin aikanaan perustajien kotoa, roskalavoilta ja kirppiksiltä. Osa pöydistä ja tuoleista on yhä samoja kuin 28 vuotta sitten.
Ei ihme, että jotkut kutsuvat Vakkaria olohuoneekseen (Jylkkäri).
Perälä ei ole sellainen elokuvista tuttu baarimikko, jolle kannattaisi mennä itkemään henkilökohtaisista asioistaan tuopin äärellä. Ei ainakaan, jos häntä ei tunne. Jos joku tuikituntematon tupsahtaa jutustelemaan tiskille, Perälä saattaa esittää olevansa kiireinen ja poistua puuhaamaan jotain.
– En hirveästi ole höpöttelijä, hän toteaa.
Kysymyksien esittäminen Perälälle on vähän kuin yrittäisi puristaa graniitista mehua, joskin graniitti-Perälä nauraa paljon ja esittää sarkastisia vastauksia vakavalla äänellä. Se keventää.
Tosin ensivastaus on monesti otettava pienellä varauksella. Sen jälkeen tulee lähempänä totuutta oleva vastaus – ehkä.
Esimerkiksi: millainen on Vakiopaineen keskimääräinen asiakas?
– Varmaan kommarit, hipit ja nistit, Perälä sanoo.
Sitten hän vakavoituu, mutta vain vähän.
– Täällä käy kaikenlaisia ihmisiä. Kuukausittain käy vanhempi porukka juomassa punaviiniä. Mielestäni he ovat juhlineet yhden jäsenen ysikymppisiä. Mahtavaa väkeä, Perälä lisää.
Jo vuosien ajan Perälä ja Siekkinen ovat antaneet baarille kasvot yrittäjä-omistajina. He eivät kuitenkaan omista itse liiketilaa, vaan ovat vuokralla.
Perälän mukaan pariskunnalla ei ole rahaa kiinteistön ostamiseen. Onko mahdollista, että joku ulkopuolinen ostaisi baarin? Mitä yleiselle olohuoneelle sitten tapahtuisi?
Kyseisen kiinteistön kaupoista vastaavan Realtrustin toimitusjohtaja Juha Takala kertoo, että paikasta on esitetty kyselyitä, ja hän käy keskusteluja mahdollisten ostajien kanssa. Lähtökohta on hakea paikalle omistaja, joka on halukas toimimaan nykyisen vuokralaisen kanssa. Riskiä toiminnan loppumisesta ei pitäisi olla.
Matti Perälän stoalaista olemusta mahdollinen liiketilan omistajanvaihdos ei juurikaan hetkauta. Kun asiaan ei voi vaikuttaa, ei siitä voi huolestuakaan.
– Suhtaudun asiaan sillä tavalla, että katellaan. Kaikilla asioilla on tarkoitus.
Punavihreä kupla ja kokoomusnuorten debatti
Vakkarissa on muutakin kuin kaljaa, kahvia ja paperikattokruunu. Aina silloin tällöin baarin pöytiin ilmestyy lappuja, joissa kerrotaan, että alakerran tiloissa on meneillään Ad Astra -ryhmän teatteriesitys. Baarissa on runoesityksiä ja taidenäyttelyitä. Keikkoja on tasaiseen tahtiin.
Perälä kertoo, että keikat valitaan lähinnä sen mukaan, mikä kutkuttaa yrittäjää. Kriteerit ovat kutakuinkin seuraavat:
– Ei mitään rokinpaskaa. Iisimmät hommelit.
Ne tarkoittavat Perälän mukaan sitä, että kovaäänisiä mölinäbändejä ei voida ottaa keikalle. Parven takana ylemmissä kerroksissa asuvat naapurit häiriintyisivät. Suhteet taloyhtiöön ovat hyvät, eikä niitä haluta rikkoa.
Tosin joskus on käynyt niinkin, että kellarin teatteriesitykset ovatkin häirinneet katutason asiakkaita. Vakkarin muistelmateoksessa kerrotaan, että aikanaan baarin alakerrassa esitetyssä Minä olen Adolf Eichmann _-_näytelmässä karjuttiin "Sieg heil!" useaan otteeseen. Kun baariasiakkaat olivat ääni väristen kyselleet baarimikko Perälältä syytä huutoon, tämä oli tyynesti vastannut, että alakerrassa on meneillään äärioikeiston kokous.
Vaikka vanhempi väki on viime vuosina ottanut kuppilan omakseen, keskimääräinen kävijä on Perälän mukaan edelleen yliopistohiihtelijä.
Vakiopaineen juhlakirja kertoo, että baarilla on maine punavihreän maailmankuvan omaavien paikkana. Esimerkiksi 1990-luvulla kommunistinuoret tapasivat pitää kokoontumisia baarin yläkerrassa. Toisaalta vuonna 2012 taas kokoomusnuoret päättivät pitää puolueiden nuoriso-osastojen debatin juuri Vakiopaineessa.
Lähtökohtaisesti kaikki ovat baariin tervetulleita, kunnes toisin todistetaan. Perälän mukaan Vakiopaine on taidemyönteinen kuppila kaikille ihmisille.
– Paitsi kusipäille, hän lisää.
Ja on joitakin poikkeuksia, joita Perälä ei varauksetta laskisi sisään.
– Mitään Odineita en ota tänne pyörimään. Ne takit voi jättää kotiin, Perälä sanoo.
Seiniltä ei löydy suoranaisia puoluepoliittisia logoja ainakaan tällä hetkellä. Taidenäyttelytauluja on, mutta vakiokalustoon kuuluvia koristeita näyttäisi keikkajulisteiden sekä Jaana Kauton I love you -neonvaloteoksen lisäksi olevan vielä yksi. Se on Linnea Saaritsin ristipistotyö tekstillä stop deportations, eli pysäyttäkää pakkopalautukset.
Kun Perälältä kysyy Vakiopaineen tärkeimpiä ideologisia periaatteita, vastaus tulee ennen kysymyksen loppumista.
– Vapaus, veljeys ja tasa-arvo.
Missä Vakiopaine on 10 vuoden päästä?
Siinä missä moni muu kuppila saattaa tavoitella somenäkyvyyttä ja luottaa viimeisimpiin uutuustrendeihin, Vakkari on baarien Pentti Linkola.
Puhelin toki löytyy, ja siihen ehkä vastataan. Facebook-sivujen vastausta voi joutua odottamaan, ellei joku satu olemaan hollilla. Perälä luottaa siihen, että asiakkaat löytävät ajankohtaiset tiedot ulko-oveen kiinnitetystä, tussilla kirjoitetusta paperista. Ilmeisesti se toimii: asiakaskunta uudistuu opiskelijakaupungissa itsestään.
– Puskaradio on ihan paras ja toimivin, Perälä toteaa.
Turha siis olettaa, että Vakiopaineella olisi hetikohta Instagram-tiliä tai että sisustusta vaihdettaisiin muodikkaammaksi. Perälän mielestä muutos on monesti pahasta.
Asiakkailta on tosin tullut yksi muutospyyntö. Se koskee miesten vessankopin ovea, jota ei tällä hetkellä ole lainkaan. Eräs asiakas pyyteli ovea muun muassa siksi, ettei tarvitsisi käydä toisessa baarissa kakalla kesken iltaa (Keskisuomalainen, vain tilaajille).
– Ovea on pyydelty aika montakin vuotta. Ei olla vielä keritty, Perälä toteaa.
Vakiopaineesta saa edelleen suodatinkahvia joka on maustettu kardemummalla. Sekin on kuulunut tarjontaan kaikki nämä vuosikymmenet (Jylkkäri). Kardemummapaketti on sentään vaihtunut, sillä sitä kuluu paljon.
Joitakin vuosia sitten Perälän puoliso Pauliina Siekkinen hankki erikoiskahvikoneen. Se ei koskaan päätynyt baariin asti. Perälä epäilee puolisonsa antaneen koneen jo pois, mutta kiistää jyrkästi olevansa se, joka päättää baarin asioista.
– En mä päätä mitään! Mutta erikoiskahvi on sellaista näpertelyä. Kahvi otetaan kahvina. Laten voi hakea alakaupungilta, hän sanoo hilpeästi.
Kehotuksen voi ottaa ainakin puolivakavasti, sillä Vakiopaineeseen saa tuoda omia ruokia. Baarin ruokatarjontaan kuuluu vain suolapähkinät, joten pizzalaatikkokasat pöydillä eivät ole harvinainen näky. Juomia ei saa tuoda, mutta ehkä alakaupungin latten kanssa voi kokeilla onneaan.
Perälä on katsellut asiakkaita ja keikkoja nyt 25 vuoden ajan. Hän uskoo, että vuosikymmenen päästä baari on yhä paikallaan ja samanlaisella meiningillä.
Vaikka hän ei enää jaksa intoilla ihan kaikesta, mitä Vakiopaineessa touhutaan, on välissä herkkiä hetkiä. Sellaisia, jolloin Perälä tajuaa baarin olevan "helvetin hieno paikka".
– Meinaa ruveta itkettää. Se on ehkä parasta tässä, Perälä kertoo.
Hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan kyseisiä hetkiä. Turhia ei höpötellä edelleenkään.
Jos Vakiopaine jostain syystä häviäisi huomenna, Perälä arvelee, että ihmiset olisivat hetken aikaa orpoja, ja perustaisivat sitten uuden baarin.
– Se muistuttaisi tätä. Minulle ei varmaan tapahtuisi mitään. Olisin taas työttömänä.
Kysymys on varhainen 51-vuotiaalle, mutta onko Perälä ajatellut, miten kauan jaksaa Vakiopainetta pyörittää?
– Olen ajatellut, että jos ainakin tämän viikon jaksaisi.
Korjaus 9.3.2020 klo 13:01: korjattu ristipistotyön kuvatekstistä sana "asiakas" monikkoon asiakkaat; korjattu väite siitä, että ristipistotyö ja keikkajulisteet olisivat ainoat vakiokoristeet baarissa.