New Yorkissa María Felicia García Sitches huomasi, että maailma on auki.
Suurkaupunki rakastui nuoreen laulajavirtuoosiin käytännössä ensikuulemalta. Se ei ollut yllätys, sillä tuleva oopperadiiva oli johdatellut väen hurmioon hieman aiemmin debytoidessaan oopperaroolissa Lontoossa vain 17-vuotiaana.
Mutta New York merkitsi García Sitchesille ennen kaikkea vapautta. Hän näki mahdollisuuden päästä irti isästään, kuuluisasta tenorista Manuel Garcíasta, joka oli kasvattanut tyttärestään muusikkoa väkivaltaisin metodein.
Avain ulos musiikkiperheen kahleista oli avioliitto. Ranskalaissyntyinen Eugene Malibran, melkein 30 vuotta vanhempi ja ennen kaikkea varakas kauppias, maksoi isälle tyttärestä tiettävästi 50 000 dollaria, nykyrahassa reilusti yli miljoona dollaria.
Pariisin muodikkain primadonna
María otti miehensä sukunimen ja jättäytyi oopperalavoilta, mutta tuore aviomies ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. María palasi oopperalavoille.
New Yorkissa palkkiot eivät riittäneet miehen velkakierteen katkaisemiseen. Oli aika palata Eurooppaan, jossa oopperatähdille maksettiin parhaiten. María Malibran purjehti Ranskaan 19-vuotiaana, kun mies jäi velkoineen odottelemaan toiselle mantereelle.
María Malibranista tuli nopeasti Euroopan musiikkielämän keskipiste. Pariisissa hän oli kaikkien tuntema julkkis, muodikkain primadonna, ja maine levisi myös Englantiin ja Italiaan.
Tarinan mukaan hän kuiskasi kapellimestarille aikovansa tuhota laulajapartnerinsa.
Malibrania palvoivat kirjailijat ja säveltäjät, kuten Alexandre Dumas ja Alphonse de Lamartine sekä Gioachino Rossini ja Frédéric Chopin. Kriitikotkin ylistivät, yleisö rakasti.
Oopperatalot maksoivat yhä suurempia summia saadakseen Malibranin esitysten tähdeksi. Malibran saneli ehdot, ja musiikkiväki totteli.
Malibran ei tarvinnut enää isäänsä – eikä velkaista aviomiestä Yhdysvalloissa. Kirjeitä hän lähetti toiselle mantereelle yhä harvemmin. Vuonna 1829 diiva aloitti suhteen belgialaisen viulistin ja säveltäjän Charles de Bériot'n kanssa, mutta virallisesti hän oli naimisissa Eugene Malibranin kanssa kuolinvuoteensa 1836 saakka.
Viimeinen voitto
Ura päättyi siellä, missä se oli alkanutkin, Englannissa. Heinäkuussa 1836 Malibran loukkaantui vakavasti ratsastusonnettomuudessa, mutta kunnianhimoinen tähti jatkoi esiintymisiä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Konserttirupeama jatkui Manchesterissa, kun päänsäryt ja sydämentykytykset äityivät yhä pahemmiksi. Viimeisessä esityksessään Malibran lauloi ylimääräisenä dueton kollegansa kanssa. Tarinan mukaan hän kuiskasi kapellimestarille laulavansa duettoparinsa suohon.
Se oli kuolemansairaan diivan viimeinen voitto.
Malibran kuoli hotellihuoneeseensa 28-vuotiaana. Joidenkin lähteiden mukaan kuolemaa edelsi keskenmeno. Hautajaissaattueeseen osallistui 50 000 ihmistä. On arvioitu, että Malibran kuoli Euroopan tunnetuimpana naisena.
Naisten ääni kuuluu Ylen radiokanavilla
Ylen radiokanavilla kansainvälinen naistenpäivä kuuluu naisten äänenä musiikissa, juonnoissa ja ohjelmasisällöissä.
Kriitikot ovat kuvailleet Malibranin ääntä ylivertaiseksi ja ihmeelliseksi, mutta hänet tunnettiin myös taitavana taidemaalarina ja säveltäjänä.
Oopperaharjoitusten tauolla hänellä oli tapana säveltää itselleen vaihtoehtoisia aarioita. Sellainen kuullaan sunnuntaina klo 13 alkavassa Klassista kahteen – Säveltäviä naisia -ohjelmassa Yle Radio 1:ssä. Mukana on Malibranin säveltämä vaihtoehtoinen Prendi, per me sei libero -aaria Gaetano Donizettin oopperaan L'Elisir d'amore. Aarian tulkitsee italialainen mezzosopraano Cecilia Bartoli, joka on tutkinut Malibranin elämää ja tekoja.
Ylen radiokanavien naistenpäivän ohjelmaan voit tutustua kokonaisuudessaan täältä. Ohjelmia naisten näkökulmasta on luvassa aamusta iltaan.
María Malibranista ja Cecilia Bartolista on aiemmin kirjoittanut The Guardian.
Oikaisu 8.3. klo 9.20: Rossinin etunimi on Gioachino.