Jyrkänteeltä valui hiljaa alas vettä tippa kerrallaan. Panttivangit seisoivat alhaalla kädessään banaaninlehti. Siinä kimmelsi muutama ylhäältä tippunut vesitippa. He nuolaisivat veden janoonsa.
– Jolon saari oli helvetti. En silti ole katkera. Jos olisin, en jaksaisi, Seppo Fränti muistelee tyhjin silmin.
Pääsiäisenä tasan 20 vuotta sitten raskaasti aseistautuneet Abu Sayyaf -islamistiterroristit kaappasivat Seppo Fräntin ja hänen matkakumppaninsa Risto Vahasen Sipadanin lomasaarelta Malesiassa.
He kuuluivat länsimaisten turistien ryhmään, joka kuljetettiin vangiksi Filippiineille kuuluvalle Jolon saarelle.
Piina alkeellisissa oloissa viidakon kuumuudessa kesti lähes viisi kuukautta.
– Kamalinta oli epätietoisuus. Koskaan ei tiennyt, milloin sieltä pääsee pois, vai pääseekö lainkaan, Seppo Fränti sanoo.
Likainen vesi ja huono ravinto sairastuttivat vatsakramppeihin ja ripuliin. Välillä leirissä kiersi flunssa.
Silloin tällöin Fränti sai vartijaltaan yhden karamellin.
– Laitoin sen puoliksi, koska en tiennyt, milloin saisin seuraavan kerran syötävää.
Kuolemanpelko sai otteen.
– Filippiinien armeija yritti tuhota kaappaajia. Oli hirveää ryömiä luotimyrskyn keskellä, tai olla hökkelissä ja kuulla, kuinka luodit vinkuivat vieressä.
– Olin valtavan peloissani.
Seppo Fränti sanoo, että hänellä on kolme elämää. Ensimmäinen oli ennen Jolon saaren vankeutta ja toinen pelastumisen jälkeen.
Kolmas alkaa nyt.
Näyttely on Fräntin kolmas elämä
Muutama viikko sitten helsinkiläisessä Nykytaiteen museo Kiasmassa piti järjestää Seppo Fräntin suuren taidekokoelman avajaiset. Kutsut oli lähetetty, tarjoilut tilattu ja esiintyjäksi sovittu Anneli Saaristo.
Koronavirus laittoi suunnitelmat uusiksi. Museo suljettiin.
Nyt seinille ripustettuja maalauksia katsoo vain Fränti. Silti hän hyppii riemusta tasajalkaa. Mies on niin onnellinen ja kiitollinen, että meinaa pakahtua.
Taidekokoelman saaminen esille Kiasmaan on unelmien täyttymys, jota edes avajaisten peruuntuminen ei pilaa.
Hänelle näyttely on kuin lottovoitto ja uuden elämän alku.
Yli 200 taideteosta ovat osa laajaa nykytaide-kokoelmaa, jonka Fränti on kerännyt ja lahjoittanut museolle kolme vuotta sitten. Koti oli niin täynnä teoksia, ettei siellä mahtunut liikkumaan, saati imuroimaan.
– Tulee ihan onnesta itku. Lapseni ovat hyvässä hoidossa Kiasmassa, hän toteaa.
Näyttely sai nimekseen Hullu rakkaus.
– Aika lailla hulluhan varmasti olen, mutta positiivisella tavalla. Se on hullua rakkautta taiteeseen.
– Ilman taidetta en voisi elää.
Lause voisi kuulostaa kuluneelta fraasilta, mutta Fräntille se on totta.
Jolon saarella piirtäminen piti pään edes jotenkin kasassa. Mustalla viivalla hän hahmotteli, miltä pelko näyttää.
Aina paperia ei ollut. Päiväkirjamerkintöjä syntyi kasvien lehdille ja pahvinpaloille.
Fränti on säästäväinen keräilijä
Pikkupoikana Nurmossa Seppo Fränti keräsi linnunmunia. Osa on tallessa edelleen. Teininä keräilyinnostus vaihtui filmitähtien kuviin.
Jo lapsena hän oli kauneuden perään. Seuraavan päivän kouluvaatteet valittiin tarkkaan valmiiksi edellisenä iltana.
– Olen köyhistä oloista. En perinyt kotoa mitään, mutta olen pienestä pitäen ollut hyvin säästäväinen.
Kun Fränti muutti Etelä-Pohjanmaalta opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun Helsinkiin, hän oli jo tehnyt ensimmäiset taulukaupat.
– Jokainen ihminen kerää jotakin. Toiset keräävät Facebook-tykkäyksiä, minä olen kerännyt taidetta.
Taide ja terapia pelastivat panttivangin
Säästöjään Seppo Fränti on sijoittanut nuoriin taiteilijoihin. Hänestä on tullut heidän mesenaattinsa, mutta myös ystävä.
– Minulla on auttamisen halu. Hankin taiteilijoilta teoksia jo ennen kuin ne ovat valmiita. Siten he saavat rahaa ja pystyvät jatkamaan työtään.
Keräilijällä on myös tapana näyttelyissä kurkistaa takahuoneeseen ja ostaa sieltä ne taulut, jotka eivät ole päässeet esille tai kelvanneet muille.
– En pidä hienostelusta. Taulu saa olla rösöinen, eikä sen tarvitse olla kaunis. Siinä pitää kuitenkin olla tunnetta, rakkautta ja lämpöä.
Fränti sanoo tunnistavansa mielistelyn jo kaukaa. Taiteilijan on oltava itselleen rehellinen.
– Jos taiteilija valehtelee, se näkyy teoksessa hyvin selvästi.
Seppo Fräntiä ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat hänen taidehankinnoistaan. Hän kertoo kulkevansa omia polkujaan.
–Kerään taidetta, joka koskettaa sydäntäni, ottaa minut valtaansa ja josta haltioidun.
Jolon traumaattisten kokemusten jälkeen taiteesta tuli Fräntille entistäkin tärkeämpi elämän sisältö.
Lisäksi hän tarvitsi terapiaa.
– Olen läpikäynyt pitkän terapian, toden totta pitkän.
Selvittyään Fränti hukkui villasukkiin
Libyan välittämät neuvottelut johtivat Seppo Fräntin ja Risto Vahasen vapauttamiseen 9.9.2000. Osa vangeista oli vapautettu jo ennen heitä.
Suomalaiset tiedotusvälineet seurasivat tapahtumia niin tiiviisti kuin se oli mahdollista. Paluu Helsinki-Vantaan lentokentälle oli valtava mediatapaus.
Sen jälkeen Jolo seurasi Fräntiä kaikkialle.
– Aluksi kadulla liikkuminen oli ahdistavaa, koska ihmiset pysäyttivät ja kysyivät vankeudesta.
Häneltä myös pyydettiin apua ja mielipidettä mitä kummallisimmistä asioista kuin tietäjältä.
Tuntemattomat suomalaiset lähettivät lahjoja.
– Minulla on kudottuja villasukkia lopun elämäni. Olen saanut niitä valtavasti.
Nykyisin Jolon tapahtumien muisteleminen ei tunnu enää niin pahalta kuin vielä joitakin vuosia sitten.
– Olen todella onnellinen, että selvisin. Ihminen venyy, taistelee ja yrittää viimeiseen saakka pysyä hengissä, vaikkei ole ruokaa tai juomaa.
Kokemustensa jälkeen hänen on helppo ymmärtää meneillään olevan koronaepidemian takia koteihinsa eristettyjen ihmisten tuntoja.
Tälläkin kertaa pahinta on se, kun kukaan ei tiedä, milloin kriisi on ohitse.
– Mutta vaikka elämässä olisi mikä tilanne, aina on toivoa. Pelko ja paniikki eivät auta.
Seppo Fränti katselee ikkunasta ulos ja ihailee auringonpaistetta.
– Muuttolinnut saapuvat joka tapauksessa tänäkin keväänä. Ne eivät tiedä koronaviruksesta mitään. Annan linnuille aina vaaleaa ranskanleipää. Linnut tunnistavat minut ja laulavat.
Mikä Jolon panttivankikriisi? Lue lisää:
Kuuntele Kulttuuriykkösen haastattelu: Taidekeräilijä Seppo Fräntin hullu rakkaus.