Ehkä se oli jokin kivi. Tai sitten pätkä puun juurakkoa. Vauhtia oli kohtalaisesti, mutta ei mitenkään tolkuttomasti. Eikä se puu ollut edes paksu.
Joka tapauksessa onnettomuus oli jollain tapaa mitätön siihen nähden, mitä sen uhri oli aiemmin elämässään tehnyt.
Mutta silti kävi niin. Enduropyörä lähti kuljettajan käsistä ja törmäsi radan varren puuhun Vesivehmaalla offroad-moottoripyörien Euroopan cupin kilpailussa 26.5.2019. Pyörää ajanut Antti Pendikainen, 29, kuoli tapahtumapaikalle ensiavusta huolimatta.
Loppui leikki, jota kesti 29 vuotta ja kolme kuukautta. Mutta olennaisempaa kuin loppu on, mitä leikki piti sisällään ja ennen kaikkea mitä se jätti jälkeensä. Tässä jutussa hurjapää Antti Pendikaisesta puhutaan monessa kohtaa vain Anttina, koska niin läheiset hänestä puhuvat.
Ja koska kaikki suurimmat hurrikaanit tunnetaan vain etunimeltä.
Holtittomia hyppyjä ja rälläystä vuoren rinnettä alas
Virallinen tarina menee näin: Antti Pendikainen oli nilsiäläinen stunt-esiintyjä ja extremeurheilija, joka tuli tunnetuksi ympäri maailmaa tehdyistä hurjista tempuistaan. Ehkä kuuluisin Pendikaisen tempaus oli hypätä ensimmäisenä maailmassa kuumailmapallosta ilman laskuvarjoa. Vapaan pudotuksen aikana hän tavoitti ilmassa hyppykaverinsa ja laskeutui tähän kiinnitettynä. Tempusta julkaistua videota on katsottu Youtubessa lähes 40 miljoonaa kertaa.
Netti on pullollaan muitakin Pendikaisen tempauksia: moottorikelkalla rälläystä alas vuorenrinnettä, holtitonta moottoripyörällä ajamista erilaisista hyppyreistä ja lukemattomia base-hyppyjä alas vuorenjyrkänteiltä. “Jos siinä on riski, se otetaan”, kuului Pendikaisen motto.
On vaikeaa kirjoittaa henkilökuva ihmisestä, jota ei voi enää tavata. Videomateriaalia Pendikaisesta kyllä riittää, ja siitä piirtyy yhdenlainen kuva: kuolematon nuori mies uhmaa kohtaloaan vuoren rinteillä, killuu taivaalla ja painelee menemään millä tahansa moottoroidulla vehkeellä. Ja nauraa päälle.
Kun Pendikainen puhuu kännykkäkameralleen, äänessä on lähinnä hihittelevä teini. “**ttu miten siistii!” toistuu usein.
Virallisemmissa haastatteluissa näkyy nuori mies, jonka silmät räpsyvät hermostuneesti.
Videoilta on vaikea nähdä sitä Anttia, josta läheiset puhuvat.
Ottoäiti löytyi aikuisena
Anna Saastamoinen on vain kahdeksan vuotta Antti Pendikaista vanhempi. Silti hänestä tuli Antin ottoäiti.
– Antti tuli perheemme elämään ryminällä vuonna 2012 ja muutti sen lopullisesti, Saastamoinen sanoo.
Antti sattui kentän laidalle, kun Saastamoisen tuolloin varhaisteini-ikäinen tytär treenasi esteratsastusta. Sofia oli maajoukkuetason ratsastaja, ja Antti innostui hänen tavastaan käsitellä hevosta.
Kun Antti innostui, alkoi tapahtua.
Aluksi Antti ja Sofia ratsastivat yhdessä. Pian treenaaminen muuttui yhteisiksi seikkailuiksi. Teini-ikäisen Sofian ja parikymppisen Antin välille syntyi erityislaatuinen side.
Kokeiltiin rajoja hevosen selässä ja muutenkin. Kaksikko saattoi lähteä kiitolaukkaa talon pihasta kertomatta minne menivät. He opettelivat vaihtamaan hevosia täydessä laukassa rinnakkain ratsastaen.
Antti oli liikkeessä kokoa ajan ja otti välillä Sofian mukaan reissuilleen ympäri Suomen. Saastamoinen seurasi kaksikon tempauksia välillä huolesta kankeana. Mutta luotti.
– Jostain kumman syystä pohjalla oli aina luottamus.
Saastamoinen lähetti Antille viestin: “Saako se tyttö edes ruokaa reissussa?” Vastaukseksi tuli kuva, jossa Sofia lusikoi puuroa ABC:n pöydässä. Kuvan alla luki: “Ruokittu.”
Side Sofiaan ja hänen äitiinsä oli niin vahva, että Antista tuli perheenjäsen. Saastamoisen ja hänen puolisonsa maatila Nilsiässä toimii sijaiskotina huostaanotetuille lapsille. Siihen osattomaksi jääneiden lasten joukkoon Antti sopi, vaikka oli iältään jo aikuisten kirjoissa.
Kun Antin auton ääni kuului, Saastamoisen lapsilauma seisoi jo pihalla odottamassa. Vauvaikäiset Antti opetti tasapainoilemaan yhden kämmenen päällä. Vähän isompia hän heitti väsymättä ilmaan ja kouluikäisille hän neuvoi hurjimmat voltit trampoliinilla. Sen jälkeen hän loikoili olohuoneen lattialla ja odotti, että Saastamoinen saa rieskat uunista ja tarjoilee lämpimäisiä.
– Antti haastoi minua. Kysyi, mitkä ovat minun omia unelmiani perheenäidin roolin ulkopuolella, Anna Saastamoinen sanoo.
Saastamoinen pesi likapyykin. Ihan konkreettisesti silloin, kun Antti palasi talvipakkasella maailmanmatkoiltaan yllään vain pitkät kalsarit ja shortsit. Samalla Saastamoinen kuunteli. Antti saattoi selittää tuntikaupalla vaikkapa moottoripyörän ominaisuuksista jossakin tempussa.
“Minä yritän ymmärtää tätä perhehommaa. Kokeile sinä joskus seikkailua”, Antti sanoi Saastamoiselle.
Kotina sohva pakettiautossa
Omaa kotia Antilla ei ollut. Vuosikaudet hän asui pakettiautossa, jonka takaosa oli jaettu väliseinällä kahtia. Toisella puolella oli sohva nukkumista varten ja hylly vaatteille. Väliseinän takaa löytyivät prätkät, laskuvarjot ja muut kamppeet.
Pakettiautolla Antti teki kuukausien reissuja, milloin base-hyppäämään kavereiden kanssa, milloin ajamaan yksin päivien mittaisia extreme-endurokisoja johonkin päin Eurooppaa.
– Antin kauhistus oli elämä, johon kuuluu 1,6 lasta, omakotitalo, vakityö ja farmari-Volvo, sanoo Antin ystävä Lassi-Pekka Ruuskanen.
Ruuskanen hyppää ammatikseen laskuvarjolla ja on Suomen kokeneimpia base-hyppääjiä.
Base-hyppääminen tarkoittaa hyppäämistä kiinteästä objektista, esimerkiksi kallionjyrkänteeltä, rakennuksesta, sillalta tai antennista.
Lajina base eroaa tavallisesta laskuvarjohyppäämisestä kuin yö päivästä: riskit moninkertaiset, varavarjoa ei ole ja hyppääjällä on hädin tuskin sekunteja aikaa reagoida oikein hypyn aikana.
Ei tarvitse arvailla, kumpi laji Antti Pendikaista viehätti enemmän.
Vuonna 2014 Antti teki base-hypyn (Youtube) Tampereen Torni-hotellin kattoterassilta.
Kun temppua paheksuttiin, Antti hyppäsi uudestaan Supermies-asussa. Hän otti yhteyttä hotellinjohtajaan ja ehdotti, että tehdään sama luvan kanssa. Se olisi hyvää mainosta hotellille.
“Ennemmin lehmät lentävät kuin se tapahtuu”, johtaja vastasi.
Seuraavana syksynä Antin onnistui kiristyneistä turvatoimista huolimatta livahtaa jälleen katolle ja hän hyppäsi kolmannen kerran – tällä kertaa lehmäasussa.
Raha tuli kakkahommista
Viimeistään jutun tässä vaiheessa kahdeksasta neljään -elämän valinnut lukija miettii todennäköisesti: onko tässä mitään järkeä ja millä ihmeellä se jätkä rahoitti touhunsa?
“Kakkahommilla”, saattaisi Antti vastata, jos eläisi.
Sillä termillä hän kutsui yrityksensä toimintaa, jossa saattoi saada sontaa niskaan ihan kirjaimellisesti. Antti löysi markkinaraon navettojen kuumapainepesusta. Yritys menestyi hyvin, ja se sopi Antille: hän painoi muutaman kuukauden ajan ympäripyöreää päivää työkeikoilla eri puolilla Suomea. Sitten oli jälleen rahaa keskittyä olennaiseen loppuvuoden ajan.
Viimeisinä vuosinaan Antti maksimoi vapautensa. Hän myi yrityksensä hyvään hintaan, samoin Nilsiästä aiemmin ostamansa omakotitalon, jonka oli remontoinut lattiasta kattoon myyntiä varten. Talossaan Antti ei koskaan asunut.
Kuka uskaltaa hypätä katolta?
Ehkä Antin painajainen näytti juuri tältä: siisti omakotitalo seisoo mukavalla paikalla järven rannan läheisyydessä. Pihalla ajettu nurmikko ja murskesora ovat siistissä järjestyksessä. Sisällä lastenhuoneen seinää koristavat muumihahmot. Lääkäriäiti on tämän lauantain töissä, diplomi-insinööri-isällä ja 2-vuotiaalla Eetulla on yhteinen päivä.
– Aikuisiällä olimme Antin kanssa tekemisissä vain satunnaisesti, sanoo isoveli Paavo Pendikainen talonsa olohuoneessa.
Lapsena oli toisin. Paavo Pendikainen on vain puolitoista vuotta vanhempi kuin Antti ja tämän kaksoisveli. Inkeriläistaustainen perhe muutti Venäjältä Nilsiään, kun pojat olivat alakoulun ensiluokilla. Harvinainen sukunimi on venäläistetty versio Pentikäisestä.
Pendikaisen pojat kasvoivat maalaistalon pihassa kaksitahtibensan katkussa. Ensimmäiset romumopot ostettiin muutamalla kympillä reilusti alle kymmenkesäisinä. Pojat opettelivat laittamaan mopot kuntoon ja myivät eteenpäin hyvällä voitolla.
Nujakointi ja kisailu oli jatkuvaa. Kuka uskaltaa hypätä katolta? Kaksi uskalsi, mutta toiselta murtui jalka. Kuka uskaltaa ajaa moottorikelkalla kovinta vauhtia seisaallaan? Antti uskalsi.
Kasvuvuosinaan kolmikko treenasi tosissaan suunnistusta ja hiihtoa. Veljesjoukkueella voitettiin muutamia hiihtosuunnistuksen SM-mitaleita.
Paavo Pendikainen muistaa olleensa yllättynyt, kun Antti päätti mennä lukioon. Matematiikassa hän oli lahjakas, mutta käsissä oli huomattavasti useammin jakoavain kuin kirja. Teki mieli tien päälle. Kerran Antti ajoi hetken mielijohteesta pikkumopolla Nilsiästä Lappiin.
Ehkä valkolakki oli Antin viimeinen myönnytys yhteiskunnan odotuksille. Sen jälkeen jalat irtosivat maasta lopullisesti.
Absolutisti nautti vain jännitystä
Laji on helppo tuomita. Base-hyppääminen on mielipuolista kuoleman kanssa flirttailua. Jos kehon hallinta pettää piirunkin verran tai varjon avaaminen myöhästyy sekunnin kymmenyksen, seurauksena on varma kuolema. Järjetöntä adrenaliininarkkausta, joka vie hengen.
Mutta entä jos yrittäisi ymmärtää? Annetaan Anna Pekkasen selittää. Pekkanen on kokenut kiipeilijä ja hyppääjä, jolle base-hypyistä oli tulossa ammatti. Suunta muuttui, kun hänen poikaystävänsä kuoli hyppyonnettomuudessa kolme vuotta sitten.
– Samaa olotilaa ei varmaan voi saavuttaa kuin vuosikymmenten meditoinnilla, Pekkanen kuvailee.
Se on täydellisen keskittymisen tila. Kun base-hyppääjä seisoo jyrkänteen reunalla, mieli on yhtä aikaa tyhjä ja täysin kontrollissa. Kyse ei ole pelottomuudesta, vaan pelon hallinnasta. Hetki ennen hyppyä on rauhaa ja vapautta.
Adrenaliiniryöppy on vain sivutuote, joka tulee jälkikäteen. Mutta siihen moni jää koukkuun: huimaavaan ja kaikkivoipaiseen onnen tunteeseen, jossa keho tärisee ja mieli liitelee.
Sitä Anttikin varmasti haki. Monilla videoilla hän on kuin syntymähumalassa. Muita päihteitä ei sitten tarvittukaan. Antti oli absolutisti, ei juonut edes kahvia.
Anna Pekkanen ja Antti hyppäsivät usein yhdessä. He tekivät viikkokausien reissuja pakettiautolla Euroopan parhaille hyppypaikoille. Antilla saattoi olla toista viikkoa yötä päivää jalassa samat farkut. Niihin hän pyyhki kätensä sen jälkeen, kun oli syönyt sormin purkillisen tonnikalaa lounaaksi. Viimeisessä puhelussaan Pekkaselle Antti kysyi, oliko ruuan laittaminen vaikeaa ja voisiko hän oppia sitä. Pekkanen lupasi opettaa.
– Meillä oli aina pelkästään kaverisuhde. Joskus mietin, saiko Antti kokea sitä, miltä tuntuu, kun oikein lujasti rakastaa toista ihmistä.
Muut ympärillä hengästyivät
Antti Pendikaisella oli valtavasti tuttuja ja kavereita eri lajien harrastuspiireistä. Kun Antin tavanneita jututtaa, toistuu puheissa sama asia: Antin seurassa kävi jo muutamassa minuutissa selväksi, ettei kyseessä ole normikaveri.
Aina hymyssä suin. Valtavan kannustava. Niin avoin ja positiivinen, että se ylitti tavallisen käytöksen koodit. Innostui kaikesta.
– Antti auttoi kavereitaan toteuttamaan sellaisiakin unelmia, joita nämä eivät tienneet heillä olevankaan, sanoo Henrik Heikkinen. Hän tutustui Anttiin aikuisuuden kynnyksellä. Yksi yhdistävä tekijä oli enduro, laji, joka lopulta koitui Antin kohtaloksi.
Vimma koetella omia rajoja oli kyltymätön. Antti oli levoton, niin energinen, että ympärillä olevat hengästyivät. Mukana oli varsinkin nuorempana aimo annos kapinahenkeä.
– Älä tee sitä, mitä äiti tai yhteiskunta haluavat, vaan sitä, mitä itse haluat, Lassi-Pekka Ruuskanen tiivistää.
Antti teki, ja muiden tehtäväksi jäi pelätä. Anna Saastamoinen mietti useammin kuin kerran, ettei Antti elä vanhaksi. Isoveli Paavo sai tietää hurjimmista tempuista vasta, kun niistä ilmestyi video Youtubeen. Poikien äiti kauhistui, kun Paavo näytti, mitä velipoika puuhasi maailmalla.
Saako niin elää? Niin Antti eli.
Totuuden nimessä on sanottava, että usein kaiken kaahaamisen takana oli tarkat suunnitelmat. Kuumailmapallosta ilman laskuvarjoa hyppäämistä Antti suunnitteli yli vuoden. Hän käytti kymmeniätuhansia euroja tempun harjoitteluun tuulitunnelissa ja laskuvarjojen kanssa. Riskit arvioitiin tarkkaan ja temppu suunniteltiin jokaista yksityiskohtaa myöten. Mukana oli kymmenten ihmisten joukko.
Kun Antti kuoli, Amerikassa kuvattavan reality-sarjan suunnitelmat olivat jo pitkällä. Oli toisenlaisiakin suunnitelmia. Anna Saastamoisen mukaan Antti harkitsi talon ostamista joko Tahkon rinteiltä tai Pohjois-Italiasta. “Missä on minun koti”, hän kyseli Saastamoiselta useampaan kertaan viimeisissä puheluissa.
Hautajaisissa rällättiin Tahkon rinteillä
“Kuka soittaa keskellä yötä? Kuka tuo ystävänsä tämän sekamelskan keskelle ylpeänä juomaan sitä ‘oikeaa kaakaota’? Kuka kysyy ne hankalimmat kysymykset, joihin on keksittävä ratkaisu? Kuka soittaa kertoakseen hulluimmat ideat, jotta voin olla huolissani vielä enemmän? Kuka kieltää tätiytymästä?”
Näin Anna Saastamoinen kirjoitti päiväkirjaan vähän Antin kuoleman jälkeen. Oman surunsa keskellä hän järjesti hautajaiset, joista tuli päähenkilönsä näköiset. Tahkolle kokoontui satoja Antin ystäviä eri piireistä. Rinteillä rällättiin moottoripyörillä, helikopterista hypättiin tandem-hyppyjä, hätäraketit paloivat ja kesäyön hämärässä ilmapallot nousivat taivaalle.
Videolla lämmittelee ja nauraa mies mustassa sadeasussa. Hymy ei hyydy, vaikka vettä työntää kaatamalla. Pätkä on kuvattu juuri ennen endurokilpailun starttia Vesivehmaalla 26.5.2019.
Henrik Heikkinen on viimeinen ihminen, jolle Antti puhui puhelimessa. Tunnelma oli iloinen ja odottava. Kaksikon oli määrä matkustaa myöhemmin kesällä yhdessä Romaniaan maailman rankimmaksi nimettyyn extreme-enduron kisaan. Siihen Antti oli ympäripuhunut ystävänsä.
Heinäkuussa Heikkinen matkusti Romaniaan ilman Anttia. Tai ei kokonaan ilman.
Antin lempijuoma oli maito. Hautajaisten jälkeen osa hänen tuhkastaan pakattiin täysmaitopurkkiin. Maitotölkki pakettiauton kojelaudalla Heikkinen ajoi Romanian vuoristoon. Siellä osa Anttia lähti tuulten matkaan.