– Minä en tuollaiseen kohtaloon suostu! ajatteli Melina Holmberg katsellessaan lumessa seisovaa naapurin mummoa, joka pyysi apua, sillä ketään omaisia ei ollut lähimaillakaan.
Hevostilaa Mikkelin Koivakkalassa pyörittävä Holmberg oli juuri eronnut kaksi vuosikymmentä kestäneestä avioliitosta. Naapurin mummoa katsoessa hän näki tulevaisuutensa yksin, ränsistyneellä hevostilalla.
– Ajattelin, että ei ikinä!
Kahdeksan vuotta myöhemmin Holmberg on lakkauttanut talliyrityksensä, myynyt kaiken omistamansa, muuttanut Espanjaan, ollut hukassa ja löytänyt itsensä.
Hän on palannut Suomeen, rakastunut ja mennyt naimisiin. Ja kaiken kruununa vaihtanut nimensä etunimeä myöten Mervi Sensiosta Melina Holmbergiksi.
Joskus matka itseensä voi vaatia 4 000 kilometriä.
“Kunpa olisin katkaissut jalkani ja joutunut sairaalaan”
Mikkelin Rouhialassa Holmberg hyppää alas Luca-hevosensa selästä. Luca on kulkenut Holmbergin rinnalla koko matkan Mikkelin Koivakkalasta Espanjaan ja takaisin Suomeen. Nyt hevonen asuu täysihoitotallilla alle kilometrin päässä Holmbergin kotoa.
Aiemmin tilallaan Koivakkalassa Holmberg oli se, joka tarjosi täysihoitopaikkoja toisten hevosille. Hevosia oli parhaimmillaan liki kolmekymmentä. Lisäksi Holmberg teki keikkatyötä toimittajana.
Talliyritys kukoisti ja Holmberg nautti työstään hevosten ja ihmisten kanssa.
Sitten tuli ero.
– Olisi ollut tosi hyvä, jos minulta olisi katkennut jalka samalla hetkellä, kun sain tietää avioerosta. Olisi pamahtanut oikein kunnolla poikki niin, että olisi ollut pakko maata kuusi viikkoa sairaalassa toisten hoidettavana. Yrittäjänä en saanut sairauslomaa, vaikka yritin, Holmberg sanoo.
Tutkimusten mukaan sysäys elämänmuutoksiin saa alkunsa usein ihmisen itsensä ulkopuolelta tulevista kriiseistä, kuten avioerosta tai työttömyydestä. Kun arki hajoaa, on puntaroitava, mistä haluaa pitää kiinni ja minkä voi heittää menemään.
Toisaalta muutoksen tarve voi kummuta myös ihmisestä itsestään. Ennen iloa tuottaneet asiat eivät enää tyydytä, ja elämä voi tuntua umpikujalta.
Avioeron jälkeisessä sekamelskassa Holmberg jatkoi yrittämistä entiseen malliin. Vähitellen voimat alkoivat hiipua. Huolet painoivat koko ajan enemmän. Hän oli äärirajoillaan.
Holmberg muistaa istuneensa auton ratissa näkemättä mitään ympärillään. Hänen ajatuksensa olivat jo seuraavassa hetkessä ja seuraavassa asiassa. Kello tikitti armottomasti eteenpäin.
– Vähitellen henki alkoi taas joten kuten kulkea eron jälkeen. Silloin ajattelin, että elämän täytyy muuttua.
Espanja tuli vastaan sattumalta
Mikkelin keskustan kupeessa omakotitalon pihassa Holmberg nostaa koiranpennun syliinsä. Paahteisella terassilla on helppo kuvitella Holmberg Espanjan helteisiin.
Alunperin ajatus Espanjaan muuttamisesta oli tyttären heittämä vitsi. Holmberg oli jo ottanut muutamia irtiottoja tilaltaan lähtemällä reppureissulle ulkomaille. Kun hän oli kuukauden töissä espanjalaisella hevostilalla, ajatus elämästä kaukana Suomesta alkoi itää.
– Halusimme jonnekin, missä olisi lämmintä ja helppoa harrastaa hevosten kanssa. Ennen kaikkea halusin pois kaikesta siitä, missä olin.
Vapaus tehdä elämälleen, mitä huvittaa, on nykyihmisen riemu ja kiro. Näin pohtii sosiaalipsykologi ja MIELI ry:n erityisasiantuntija Jukka Valkonen. Radikaalitkin irtiotot ovat mahdollisia, sillä yhteiskunta ei enää määrittele, miten kenenkin kuuluu elää.
– Ikävä puoli vapaudessa on, että ihmisen täytyy jatkuvasti miettiä, mikä elämässä on tärkeää. Se on yksi selitys masennusoireilun yleistymiseen.
Ennen Espanjaan lähtöä Holmbergista tuntui, että elämä oli tupaten täynnä kaikkea. Niin täynnä, ettei hän itse enää mahtunut siihen.
– Minulla ei ollut yhtään hengitystilaa eikä tilaa omille ajatuksille. Tuntui, että minun on tyhjennettävä elämääni, että saan tilaa minulle.
Ihan kaikki on kaupan - paitsi kahvinkeitin
Muutamana kesäisenä viikonloppuna Holmbergin hevostilalla oli avoimet ovet. Netti-ilmoituksessa kerrottiin, että nyt on kaupan kaikki: hevostarvikkeet, kodin huonekalut, toppavaatteet, lamput, matot, verhot, taulut, talikot ja lumilapiot.
– Kahvinkeittimessä sentään oli maalarinteippi, jossa luki “Ei myynnissä”.
Holmberg halusi vapaaksi kaikesta entisestä. Kirpputorien jälkeen koko omaisuus mahtui pieneen aittaan.
– Kun palasin Espanjasta ja kävin läpi aitassa olleita tavaroita, en ymmärtänyt miksi ihmeessä olin säästänyt ne.
Espanjaan pakattiin mukaan vain muutama kassi vaatteita, koirat ja neljä hevosta. Karavaani lähti yli 4 000 kilometrin matkalle Holmbergin hevosautolla.
Määränpäässä, espanjalaisessa kylässä odotti perheelle vuokrattu hevostila. Viikon kestävälle automatkalle oli kuitenkin tiedossa majapaikka vain ensimmäiseksi yöksi.
Holmberg oli etsinyt kiivaasti majapaikkoja netistä, sillä tyhjän päälle hyppääminen hevosten kanssa ei tuntunut mielekkäältä. Niitä ei kuitenkaan löytynyt. Oli pakko päättää, lähteäkö vai jättääkö reissu sikseen.
– Päätin antaa asioille mahdollisuuden järjestyä. Se oli kynnys, jonka ylittäminen tuntui mahtavalta.
Koko omaisuuden myyminen ja muutto kuorma-autolla etelään herättivät Mikkelissä huomiota. Holmberg antoi haastatteluja ja suostui mukaan hänestä kertovaan dokumenttiin.
Espanjassa Holmberg asettui tyttärensä kanssa asumaan pienelle hevostilalle andalusialaiseen Coinin kylään. Kylä sijaitsee lähellä suomalaisten suosimaa Fuengirolaa ja Aurinkorannikkoa.
Tilalle asetuttuaan Holmberg tajusi nopeasti, ettei elämä ollut muuttunut juuri miksikään. Tila vain vaihtoi paikkaa Koivakkalasta Coiniin, mutta vanhat velvollisuudet seurasivat perässä.
Niinpä Holmberg päätti, että luopuisi hevosten pidosta kotipihassa. Hän laittoi hevoset täysihoitoon ja muutti hevostilalta pieneen asuntoon, jossa oli hoidettavan vain pikkuruinen piha.
Vähitellen elämä alkoi tyhjentyä. Ensin hiljeni sähköposti, sitten tyhjeni kalenteri.
Unta ja hiljaisuutta
Holmberg teki Espanjassa satunnaisesti töitä toimittajana. Pääasiassa hän kuitenkin oleili ja teki asioita, jotka tuntuivat hyvältä. Hevosten kanssa puuhaillessa saattoi hurahtaa tuntikausia. Ennen omilla hevosilla hädin tuskin ehti ratsastaa.
Reilun puolen vuoden jälkeen Holmbergin tytär muutti Saksaan. Holmbergin elämä hiljeni entisestään.
Vihdoin hänellä oli aikaa nukkua.
– Luulin aiemmin olevani huonouninen. Saatoin tehdä töitä aamuyöllä, koska en saanut nukuttua. Espanjassa heräsin välillä vasta kahdelta iltapäivällä.
Elämänkriiseissä on tavallista, että uupumuksen jälkeen elämä tyhjenee tavalla tai toisella. Usein se tarkoittaa jäämistä sairauslomalle.
– Kun on aikaa miettiä, hyvin usein työ menettää merkitystään. Ihmissuhteista puolestaan tulee aiempaa tärkeämpiä, sosiaalipsykologi Jukka Valkonen sanoo.
Espanja oli Holmbergin sairausloma. Puolentoista vuoden ulkomailla asumisen jälkeen Holmbergin puhelinkaan ei enää juuri soinut.
Onnen voi löytää, vaikka juuri mikään ei muutu
Holmbergin tie ei lopulta kulkenut hirveän kauas vanhasta elämästä. Eräänä iltana ollessaan käymässä Suomessa Holmberg tapasi miehen, johon hän rakastui päätä pahkaa. Kun mies kysyi, saisiko hän kuskata Holmbergin eläinlaumoineen takaisin Mikkeliin, vastaus oli kyllä.
Holmberg asuu nyt 20 kilometrin päässä vanhalta tilaltaan. Koivakkalassa on edelleen rantamökki. Siellä aikaa kuluu melkein yhtä paljon kuin kaupungissa.
Holmberg on palannut melkein sinne, mistä lähtikin. Silti kaikki on toisin.
– En halua enää koskaan tehdä niin paljon töitä kuin ennen. Nyt minulle on tärkeää panostaa itseeni ja hyvinvointiini.
Itseensä panostaminen tarkoittaa esimerkiksi opiskelua maksullisessa brittiläisessä Henley Business Schoolissa. Ja sitä, ettei yhtään tapaamista sovita ennen kello yhtätoista, jotta voi herätä ja viettää aamun kaikessa rauhassa.
Suurin muutos Holmbergin elämässä ei ollut kotitilan myyminen eikä muutto vieraaseen maahan. Se oli matka, jonka Holmberg teki itseensä.
– Aiemmin ulkoapäin tulevat vaatimukset määräsivät, mitä tein. Oli kuin joku muu olisi ollut ohjaksissa. Itseltäni en edes ehtinyt kysyä, haluanko todella tätä. Nyt minulla ei ole ollut pitkään aikaan kiire minnekään.
Tutkimukset tukevat Holmbergin kokemusta. Elämänkriiseissä on tärkeämpää muuttaa omaa ajattelutapaansa lempeämmäksi itseä kohtaan kuin tehdä radikaaleja muutoksia arkeen.
– Psykoterapeutista voi olla suurempi apu, kuin kaiken taakseen jättämisestä, sosiaalipsykologi Jukka Valkonen sanoo.
Mervi Sensiosta Melina Holmbergiksi
Holmbergien omakotitalon takapihalla on kallio, jolla pariskunta vihittiin vuosi sitten. Sukunimi vaihtui Sensiosta Holmbergiksi. Samassa hetkessä syntyi päätös muuttaa myös etunimi.
– Suomen ulkopuolella Merviä pidetään miehen nimenä, ja olin kyllästynyt olemaan mister Mervi. Päätin, että kun kerran laitetaan kaikki uusiksi, niin viedään se loppuun asti.
Melina oli Holmbergin lapsuudessa hänen lempinimensä.
Espanjaan lähtö ja kaikesta luopuminen ei kaduta Holmbergia, vaikka tie toikin takaisin Mikkeliin. Tuhansien kilometrien etäisyys mahdollisti elämän avohakkuun, kuten hän viime vuosiaan nimittää.
Holmberg on vakuuttunut, ettei onnea voi löytää muualta kuin itsestään. Onnellisuus on ihmisessä valmiina, jos sille on tilaa elämässä.
– Pitäisi oppia elämään niin, että heräämisen ja nukahtamisen välissä tekisi itselle merkityksellisiä asioita. Ja hengittäisi ympäristössä, jossa itsellä on paras olla.
Holmbergin kauppatieteiden opinnot ovat puolessa välissä, mutta jo nyt mielessä pyörii seuraava askel. Josko sittenkin perustaisi oman yrityksen?
Minkä alan yrittäjäksi hän ryhtyisi, sitä ei tiedä Holmberg vielä itsekään.