"Meidän arkistomme on maassa"
Taistelukenttiä kaivava sota-arkeologi joutuu varautumaan siihen, että vastaan tulevat ihmisen jäänteet.
Viitisentoista kilometriä Hangon kuulusta Casinosta.
Arkeologien ja vapaaehtoisten joukko kaivaa esiin jäänteitä paikasta, jossa Suomi ja Neuvostoliitto ottivat yhteen 79 vuotta sitten. Sodan jälkiä paljastuu lähes jokaisella kaapaisulla.
Yksi kaivauskohteista on Kuoleman kumpareeksi nimetty tähystyspaikka. Ollaan aivan etulinjassa. Vihollinen oli kuuloetäisyyden päässä.
Sama kohta kesällä 1941.
Kuoleman kumpare oli Hangon taisteluiden synkin paikka. Tähän päättyi 17 suomalaissotilaan elämä.
Mutta miksi taisteltiin kaukana itärajasta?
Hangon rintama syntyi jatkosodan alettua 22. kesäkuuta 1941. Hankoniemi oli vuokrattu Neuvostoliitolle talvisodan seurauksena. Nyt se haluttiin takaisin.
Arkeologi Jan Fast johtaa Hangon rintaman kaivauksia. Hän on yksi harvoista suomalaisista konflikti- eli sota-arkeologeista. Tämä arkeologian alalaji alkoi kehittyä 1990-luvulla Britanniassa ensimmäisen maailmansodan jäänteiden tutkimuksista.
Sota-arkeologi voi mennä paikalle, nähdä maaston. Selvittää, kuinka paljon hylsyjä ja kranaatiniskemiä löytyy. Ja verrata löytämäänsä kirjoitettuun historiaan. Jan Fast.
Kaivu taistelutantereella on riskialtista. Alue käydään ensin läpi metallinpaljastimella, jotta mahdolliset räjähteet löydettäisiin.
Sota-arkeologin työ muistuttaa oikeuslääketieteellistä tutkimusta. Molemmat tutkivat väkivallan merkkejä ja menetelminä ovat DNA- ja hammaskartoitus. Helena Rannan ryhmä selvitti Jugoslavian sodan aikaan, keitä Račakin verilöylyn uhrit olivat.
Arkeologian ja oikeuslääketieteen välillä on myös eroja: Helena Ranta etsi todisteita oikeudenkäyntiä varten, arkeologin tehtävä on ensisijaisesti tuottaa tietoa akateemisiin tarpeisiin.
Silti suomalaisiakin sota-arkeologeja on osallistunut sotien jälkiselvittelyyn muun muassa Irakissa. Silloin tutkimusmateriaalia saatetaan käyttää todistusaineistona oikeudenkäynnissä, joissa tuomio voi raskaimmillaan olla kuolema.
Yksi sota-arkeologian vaikeimmista eettisistä kysymyksistä liittyy juuri vainajiin. Rikkoako hautarauha ja kaivaa jäänteet esiin vai jättää kuolleet niille sijoilleen?
Jan Fastin arkeologiryhmä kaivoi viime kesänä esiin seitsemän venäläissotilaan jäänteet. Kaivu tehtiin yhteistyössä Venäjän suurlähetystön ja suomalaisen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen kanssa.
Sotavainajatutkimuksiin ei mennä, ellei ole perusteltua syytä. Paikka voi olla tuhoutumassa esimerkiksi rakentamisen takia. Tai luvattomat kaivajat uhkaavat sitä. Vainajat pyritään aina myös tunnistamaan. Jan Fast.
Kaivun syy voi olla myös halu siirtää vainajat hautausmaalle. Venäläissotilaiden jäänteet on tarkoitus haudata Hangon Täktomissa sijaitsevalle Puna-armeijan hautausmaalle. Hautauksen suorittaa Venäjän suurlähetystö.
Vainajien henkilöllisyys jäi arvoitukseksi.
Tekijät
Lähteet
Julkaistu 5.8.2020 12:41