Toukokuussa vuonna 1945 kaikki oli ohi. Berliini oli murentunut rauniokaupungiksi, jota kehysti oranssinpunainen liekkimeri. Tykkien jyly halkoi savuista ilmaa.
Syvällä maan alla, bunkkerin uumenissa, natsi-Saksan ykkösnainen Magda Goebbels pelasi pasianssia ja poltti ketjussa. Magda oli pelkkä varjo entisestä. Hänen kuusi lastaan olivat juuri kuolleet. Magda osallistui heidän murhaamiseensa – hän oli suunnitellut lastensa surmaamista kuukauden päivät.
Kun Madga Goebbelsin ja hänen aviomiehensä, propagandaministeri Joseph Goebbelsin oma kuolemanhetki koitti, he astuivat ulkoilmaan. Molempien rintapielessä kimmelsi natsipuolueen kultainen kunniamerkki. Magda puraisi syanidikapselia. Sitten Joseph ampui häntä päähän ja teki myrkyn nautittuaan samoin itselleen.
Kolmannen valtakunnan unelmaperheen loppu on kuin kauhuelokuvasta.
Naiset olivat propagandan välineitä
Adolf Hitleristä, Rudolf Hessistä, Joseph Goebbelsista, Martin Bormannista, Heinrich Himmleristä ja muista natsijohtajista on julkaistu lukematon määrä kirjoja ja analyysejä, mutta heidän lähipiiriinsä kuuluneet naiset ovat jääneet Eva Braunia ja Magda Goebbelsia lukuunottamatta vähemmälle huomiolle.
Brittikirjailija James Wyllie teki havainnon jo vuosikymmen sitten, kun hän työsti Hermann Göringistä ja tämän veljestä kertovaa Goering and Goering -kirjaansa. Wyllien mukaan tähän on useita syitä.
– Natsi-Saksan vaikutusvaltaiset naiset ovat jättäneet jälkeensä kirjeiden ja päiväkirjojen kaltaista, hyvin hajanaista materiaalia, jossa on kronologisesti ajateltuna jopa useiden vuosien mittaisia aukkoja. Lisäksi tällaista materiaalia on ollut julkisesti saatavilla vasta muutaman vuosikymmenen ajan, tuoreen teoksen Hakaristirouvat kirjoittaja kertoo puhelinhaastattelussa.
Yksi oleellinen tekijä lienee myös perinteinen sukupuolisidonnainen seksismi ja vähättely: hehän olivat vain naisia ja vaimoja, joten he eivät voineet tehdä pahoja asioita tai aiheuttaa vakavaa ja merkittävää haittaa.
– Tällainen ajatusmalli hyödytti heitä sodan jälkeen. Kun natseja vastaan järjestettiin oikeudenkäyntejä, näiden naisten oli helppo sanoa että hei, mehän olimme siellä jossakin taka-alalla, meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä Saksassa sodan aikana tapahtui.
James Wyllie painottaa, että Magda Goebbelsin ja Emmy Göringin kaltaisilla johtavien natsien puolisoilla oli Kolmannessa valtakunnassa kuitenkin oma tärkeä roolinsa: heitä hyödynnettiin tehokkaasti propagandassa. Hallinnon julkisuuskuvalle haluttiin antaa tavalliset, lempeät ja äidilliset kasvot.
– Natsijohtajien vaimoja käytettiin tietoisesti etenkin pehmeän vaikuttamisen välineinä. Hallinnosta haluttiin antaa humaania vaikutelmaa, ja koska natsijohtajat eivät olleet niitä kaikkein viehättävimpiä yksilöitä, tarkoitukseen valjastettiin heidän vaimonsa.
Esimerkiksi Magda Goebbels piti äitienpäivänä radiopuheita, joissa hän muun muassa julisti, että "saksalainen äiti ymmärtää vaistonvaraisesti Hitlerin jalot henkiset ja moraaliset tavoitteet". Kodinhengettären imagolla siloiteltu, tyyni ja lempeyttä huokuva Magda lapsikatraineen paistatteli jatkuvasti saksalaisten aikauslehtien sivuilla ja propagandafilmeissä. Hänestä oli tehty kannustava esimerkki muille saksalaisnaisille.
Ilmailuministeri Hermann Göringin vaimo, näyttelijänä työskennellyt Emmy Göring taas esiintyi mielellään kulttuurimesenaatin roolissa ja hyväntekijänä. Hän esimerkiksi avasi lepokodin iäkkäille näyttelijöille.
Joukukuussa valtakunnan ykkösnaiset jakoivat avokätisesti vaatteita ja leluja köyhien perheiden lapsille. Siitä tehtiin mediatapahtuma.
Jossakin vaiheessa valtakunnankanslian protokollaan kuului myös, että natsijohtajien vaimot ottivat vastaan tärkeitä vieraita ja toivottivat heidät tervetulleiksi.
Selkäänpuukottamista ja kampittamista
Natsijohtajien vaimoilla oli jo avioliittojensa kautta runsaasti vaikutusvaltaa, ja he pyrkivät haalimaan sitä lisää. Tavoitteena oli päästä Hitlerin sisäpiiriin. Toisinaan tämä johti sapelinkalisteluun, verenkarvaisiin yhteenottoihin ja keskinäiseen vihanpitoon, James Wyllie kertoo kirjassaan.
Margarete Himmler ja Gestapon päällikönä toimineen Reinhard Heydrichin vaimo Lina Heydrich olivat jääneet natsiprotokollassa kakkosdivisioonaan, ja naiset purkivat turhautumistaan kampittamalla jatkuvasti toisiaan. Lina esimerkiksi julisti, että Margarete oli "ahdasmielinen, huumorintajuton blondi", joka vaivoin mahtui koon 50 alushousuihin.
Kun alkoi näyttää siltä, että Himmlerin suositut teekutsut niittivät liikaa mainetta, ryhtyi Heydrich vastahyökkäykseen. Hän perusti SS-naisille trendikkään kuntoiluklubin ja aikataulutti sen samalle kellonlyömälle Margareten teekutsujen kanssa. Kiukusta kihisevä Himmler sokeripommeineen jäi nuolemaan näppejään samalla, kun muut SS-naiset treenasivat Heydrichin johdolla posket punoittaen.
Vielä kovempaa taistoa ja aivan toisessa mittaluokassa käytiin Magda Goebbelsin ja Emmy Göringin välillä. Kumpikin halusi olla valtakunnan ensimmäinen nainen.
Juhlimista rakastaneet Göringit tunnettiin pröystäilevästä elämäntyylistään, josta ei rahaa eikä glamouria puuttunut. He esimerkiksi kasvattivat kotonaan leijonia. Pentuja noudettiin säännöllisin väliajoin Berliinin eläintarhasta.
Göringien suuruudenhullut juhlat keräsivät runsaasti ihastelua ja mediahuomiota ja toivat pariskunnalle näkyvyyttä. Parhaimmillaan juhlissa käyskenteli tuhansia vieraita. Mahtavaksi paisunutta Luftwaffea hallinnoineella Hermann Göringillä oli valtakunnan toiseksi suurimmat tulot. Joseph Goebbels saattoi tällaisesta vain unelmoida.
Goebbelseilla oli kuitenkin erityissuhde Hitleriin. Hitler ei juurikaan välittänyt Emmy Göringistä, mutta hän arvosti ja ihaili Magda Goebbelsia. Ei ollut harvinaista, että rouva Goebbels edusti naimattoman Hitlerin rinnalla julkisissa tilaisuuksissa. Lisäksi vierailut Goebbelsin kahdeksanhenkisen perheen luona olivat "Adolf-sedälle" rentouttavia hetkiä, Wyllie kuvaa kirjassaan.
James Wyllien mukaan syy siihen, miksi sivistynyt ja älykäs Magda Goebbels yleensä oli mukana natsiliikkeessä, oli Hitler.
– Halu olla Hitlerin lähellä oli motiivi kaikelle, mitä Magda teki. Hitler taas kehui, kuinka erityinen ja merkittävä henkilö Magda hänelle oli. Magda Goebbels oli paitsi rakastunut Hitleriin, myös omistautunut asemalleen. Tietoisuus siitä, ettei koskaan voi olla jonkun toisen kanssa yhdessä voi toisinaan olla vahvempi side kuin se, että on jonkun kanssa naimisissa. Kyse on kuitenkin ollut hyvin oudosta suhteesta.
Kun jatkuvasti vaimoaan pettänyt Joseph ja tilanteeseen kyllästynyt Magda hakivat avioeroa, raivostuneelta Hitleriltä tuli ehdoton kielto. Kolmannen valtakunnan unelmaperheen tuli propagandasyistä pysyä kasassa, vaikka todellisuus oli muuta. Magdakin alistui asemaansa: todennäköisesti hän ymmärsi, että ilman miestään hän etääntyisi Hitleristä.
Pinnan alla kuohui
Kuten Magda Goebbelsin kohdalla, muidenkin natsijohtajien vaimojen elämä saattoi näyttää julkisesti onnelliselta ja glamoröösiltä, mutta pinnan alla kuohui. James Wyllien kirjan mukaan Martin Bormann nöyryytti usein vaimoaan Gerda Bormannia ystävien nähden ja kohteli tätä muutenkin huonosti. Joidenkin silminnäkijähavaintojen mukaan Bormann myös pahoinpiteli vaimoaan ja lapsiaan.
Aviomiehen syrjähypyt olivat niin arkisia, että Gerda Bormann ehdotti vuonna 1944 moniavioisuuden sallimista natsi-Saksassa virallisesti. Hänen mielestään miehellä olisi saanut olla useampi vaimo syntyvyyden nousemiseksi. Gerda Bormann halusi myös, että termi aviorikos poistettaisiin kokonaan lainsäädännöstä.
Magda Goebbels sai 1930-luvulla lapsia puolentoista vuoden välein. Hänellä oli heikko sydän, ja jokainen raskaus oli vaarallinen ja aiheutti sairaalakierteen.
– Toisen maailmansodan puolivälissä Magdan kasvoihin ilmaantui muiden sairauksien lisäksi hermostollisia ongelmia, ja hän joutui hyvin kivuliaaseen leikkaukseen. Vaikutelma lujuudesta, joka Magdasta annetaan valokuvissa, on pelkkää hyvin rakennettua imagoa. Todellisuudessa hän oli sairas nainen, James Wyllie toteaa.
Ilse Hess taas koki hylätyksi tulleen kohtalon. Toukokuussa vuonna 1941 hänen miehensä Rudolf Hess lensi yksityiskoneella hieromaan rauhaa Skotlantiin. Se oli yllätys kaikille, ja etenkin hänen vaimolleen. Aviomiehen lähdettyä natsit kuulustelivat Ilse Hessiä, takavarikoivat hänen omaisuutensa ja pudottivat hänet natsieliitistä paarialuokkaan.
– Idealismi kiinnostaa minua, ja tämän takia Ilse Hess on hyvin kiehtova henkilö. Hän kuului natsipuolueen ensimmäisiin jäseniin ja innostui aatteesta jo 1920-luvulla kuunnellessaan Hitlerin puhetta. Ilse Hess käytti koko loppuelämänsä saadakseen miehensä ulos vankilasta. Hän onnistui haalimaan puolelleen vaikutusvaltaisia ihmisiä ja julkkiksia. Ilse Hess oli sitoutunut asiaan, jonka hän mielsi taisteluksi, James Wyllie summaa.
"Hirveät asiat" alkavat paljastua
James Wyllien kirjan mukaan osa natsijohtajien vaimoista oli myös poliittisesti hyvin aktiivisia vaikuttamalla suoraan aviomiestensä ajatuksiin ja uravalintoihin.
Hermann Göringin ensimmäinen vaimo, vuonna 1931 kuollut Carin Göring oli paitsi ruotsalainen aristokraatti myös fanaattinen natsi.
– Carin Göring veti Hermann Göringin mukaan natsiliikkeeseen jo 1920-luvulla. Göring oli kylläkin jo alunperin kiinnostunut vallasta, vaikuttamisesta ja Saksan vaikutusvallan lisäämisestä, mutta nimenomaan Carinin radikalismi ja fanaattisuus työnsivät hänet Hitlerin syliin, James Wyllie toteaa.
Myös Lina Heydrich oli alkujaan tulevaa miestään innostuneempi natsiaatteesta. Gerda Bormann taas kohtasi Hitlerin ensimmäisen kerran jo murrosikäisenä, ja hänen isänsäkin oli vakaumuksellinen natsi.
– Sitten on Göringin toinen vaimo Emmy, jolla ei ollut politiikkaan minkäänlaista kiinnostusta. Ideologisesti kaikkein vakaumuksellisin näistä naisista oli Ilse Hess, joka ei missään vaiheessa, ei edes elämänsä loppupuolella, epäillyt tai kyseenalaistanut näkemyksiään.
Mutta missä määrin natsijohtajien vaimot sitten tiesivät holokaustista ja muista julmuuksista?
Magda Goebbesille selvisi viimeistään vuonna 1943, mitä idässä tapahtui. Hitlerin käskyä uhmaten hänen miehensä paljasti, että keskitysleireissä tuhottiin juutalaisia järjestelmällisesti.
"Hän kertoo minulle nykyisin niin hirveitä asioita. En kerta kaikkiaan kestä enää", Magda valitti tuolloin eräälle ystävättärelleen James Wyllien mukaan.
Myös Margarete Himmler tiesi leireistä. Hän työskenteli sodan aikaan Saksan Punaisessa Ristissä ja vieraili muun muassa Dachaussa ja Ravensbrückissä.
– Hän kyllä tiesi, mitä oli tapahtumassa, vaikkei sitä koskaan myöntänytkään, James Wyllie toteaa.
Tuhoutuneen aatteen raunioilla
Natsijohtajien vaimojen inhoa juutalaisia kohtaan on dokumentoitu useaan otteeseen. Margarete Himmler vieraili vuonna 1940 vallatussa Puolassa. Hän totesi tuolloin, etteivät "juutalainen roskasakki ja polakit" edes näytä ihmisiltä.
Lina Heydrichillä oli leireiltä hankittuja juutalaisia pakkotyöntekijöitä, joita hän kohteli luokattomasti, nimitteli juutalaissioiksi ja vaati heiltä mahdottomia. Wyllien kirjassa kuvaillaan, kuinka Lina masinoi myös fyysisiä rangaistuksia, kuten ruoskimisia.
Gerda Bormannin mielestä sota oli hyvin mustavalkoinen asia: se oli "valon ja pimeyden välistä kamppailua" ja "hyvän taistelua pahaa vastaan". Valo ja hyvä edustivat tietenkin natsi-Saksaa. Gerda Bormannin mukaan jokaisen saksalaislapsen olisi tullut ymmärtää, että "juutalainen on itse pahuus tässä maailmassa."
Magda Goebbelsin viimeinen kirje kertoo hänen ajatusmaailmastaan paljon: "Meidän mahtava aatteemme tuhoutuu – ja sen mukana kaikki, mikä on ollut elämässä kaunista ja ihailtavaa, jaloa ja hyvää. Elämä ei ole elämisen arvoista maailmassa, joka tulee Führerin ja kansallissosialismin jälkeen."
Mutta olivatko Magda Goebbels, Ilse Hess, Gerda Bormann, Margarete Himmler ja Lina Heydrich ihmishirviöitä vai olosuhteiden uhreja? James Wyllien mukaan heitä pitäisi tarkastella historiallisina henkilöinä, jotka olivat lihaa ja verta.
– Jos sanomme, että he olivat pelkkiä hirviöitä, menemme harhaan. Ehkä pelottavinta tässä on juuri se, etteivät he olleet mitään ulkoavaruudesta saapuneita monstereita vaan pohjimmiltaan he olivat kuten sinä ja minä, tavallisia ihmisiä.