Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
– Pahinta on, kun en pääse tapaamaan puolisoani.
Viacheslav Filatov voisi puhua yhtä kyytiä vaikka tunnin tai kaksi tai ihan kuinka monta vaan.
Nyt hän on vankien tapaamistilassa kertomassa, millaista on olla tutkintavanki. Takaisin osastolleen Mikkelin vankilassa hänellä ei ole mitään kiirettä, sillä hän on ollut siellä jo yli kaksi vuotta.
Filatov on tutkintavanki, mikä tarkoittaa että hän on lähtökohtaisesti syytön. Nyt hän odottaa nyt hovioikeuden tuomiota.
Filatov sai aikoinaan käräjäoikeudesta 6 vuoden ja 6 kuukauden tuomion törkeästä huumausainerikoksesta. Valituksen takia käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen. Lopullinen tuomio syyllisyydestä tai syyttömyydestä tulee vasta hovioikeuden päätöksen jälkeen.
Tässä jutussa Viacheslav Filatov esiintyy aiemmalla nimellään. Hän on sittemmin vaihtanut nimensä toiseksi, mutta ei halua enää uudella nimellään esiintyä julkisuudessa.
Suomi saanut moitteita
Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT on jo vuodesta 1992 lähtien puuttunut Suomessa tutkintavankien kohteluun, viimeksi pari viikkoa sitten.
Myös eduskunnan oikeusasiamies sekä YK:n kidutuksen vastainen komitea ovat vaatineet Suomea lopettamaan tutkintavankien säilytyksen poliisivankiloissa.
Kun ihminen otetaan kiinni vakavasta rikoksesta epäiltynä, tulee käräjäoikeuden kolmen vuorokauden kuluessa päättää, vangitaanko henkilö vai päästetäänkö hänet vapaaksi.
Jos käräjäoikeus päättää vangitsemisesta, tulee henkilöstä tutkintavanki. Sen jälkeen henkilöä saa säilyttää korkeintaan 7 vuorokautta poliisiaseman säilytystilassa, kunnes hänet tulee lain mukaan siirtää tutkintavankilaan odottamaan varsinaista oikeusistuntoa.
Tutkintavanki Viacheslav Filatov odottaa hovioikeuden päätöstä
Pako Konnunsuolta
Kun Viro itsenäistyi, Viacheslav Filatov oli reilu parikymppinen. Nyt hän on 49-vuotias. Virosta Suomeen Filatovin houkutteli parempi elintaso ja turvallisuus.
Sitten jotain meni pieleen. Hän osallistui tupakan salakuljetukseen ja sai viiden vuoden tuomion törkeästä veropetoksesta.
– Tyhmyys. En ymmärtänyt, mitä olin tekemässä, enkä osannut ajatella eteen päin, miten asiat vielä kääntyvät.
Kohta vapautumisensa jälkeen Filatovilla oli kuitenkin edessä paluu vankilaan, kun hän vuonna 2008 hän alkoi suorittaa Konnunsuon vankilassa yhdeksän vuoden tuomiota saamistaan törkeistä huumausainerikoksista.
Nyt jo lakkautettu Konnunsuon vankila Lappeenrannan Joutsenossa oli siitä kuuluisa, että sieltä oli helppo paeta. Näin teki myös Viacheslav Filatov.
Hän piileskeli Euroopassa kahdeksan vuotta, kunnes jäi etsintäkuulutettuna kiinni Bulgariassa reilut kaksi vuotta sitten. Siellä hän pääsi kahden kuukauden ajan kokemaan tutkintavankeusajan paikallisessa tutkintavankilassa.
– Tosi likainen paikka. Puolet vangeista oli paikallisia romaneja, jotka eivät osanneet kieltä. Jos ajatellaan olosuhteita, käsittelyä tai koko vankeinhoitojärjestelmää, kyllä Suomessa tutkintavankina oleminen on melkein luksusta Bulgariaan verrattuna.
Salaiset poliisivankilat
Poliisivankilat eli tutkintavankien säilytystilat ovat poliisiasemien yhteydessä eri puolilla Suomea.
Yksi uusimmista on Lappeenrannan uudessa poliisitalossa. Tutkintavangin selliä ei kuitenkaan pääse katsomaan.
– Poliisihallitus on määrännyt turva-alueet, ja niihin yksiselitteisesti ei ulkopuolisilla ole pääsyä, kertoo apulaispoliisipäällikkö Kari Hyyryläinen Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta.
Juoppoputkassa on seinien lisäksi vain ohut patja. Tutkintavankien säilytystila on Hyyryläisen mukaan vähän erilainen.
– Se on vajaan 10 neliömetrin kokoinen tila, jossa on sänky, vesipiste, wc ja ikkuna.
Tutkintavangille taataan mahdollisuus ulkoiluun ja peseytymiseen. Lisäksi tutkintavangeilla on mahdollisuus lukemiseen ja ainakin Lappeenrannan poliisiaseman säilytystiloissa myös tv:n katseluun ja radion kuuntelemiseen.
Läheskään kaikilla poliisiasemilla näin ei ole, ja tähän asiaan myös Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT on raporteissaan puuttunut.
On yksinkertaisesti mahdotonta hyväksyä, että ketään pidetään niin pitkiä aikoja ilman luonnonvaloa, lukuun ottamatta pientä aukkoa katossa
CPT:n raportin kuvaus Espoon poliisiaseman poliisivankilasta
CPT vieraili tarkastuskäynnillään kymmenessä poliisivankilassa eri puolilla Suomea.
Niistä erityisesti Espoon ja Helsingin Pasila poliisivankilat ovat CPT:n mukaan vanhentuneita, mutta puhtaita papereita ei saanut yksikään. Pääongelma oli todellisten ulkoilumahdollisuuksien puuttuminen.
Alustavissa tarkastushavainnoissaan CPT katsoi, että tilat vielä soveltuvat pidättämisen enimmäiskeston ajaksi, mutta eivät tarjoa sopivia olosuhteita sen pidemmäksi säilytysajaksi.
Myös oikeusministeriössä tiedostetaan, että tilat ovat monin paikoin vanhoja ja käytössä kuluneita.
– Aika karuja tiloja ne ovat. Ne juuri ja juuri soveltuvat siihen, että siellä ollaan muutama yö, mutta pidempään säilytykseen, kuten tutkintavangeille, tilat soveltuvat huonosti, kertoo lainsäädäntöneuvos Juho Martikainen oikeusministeriöstä.
Soveltumattomien tilojen lisäksi CPT haluaa, että esitutkintaa ja säilytystä tekevät eri viranomaiset.
– Suomessa ei varmastikaan ole sitä riskiä, että kuulusteleva poliisi painostaisi tutkintavankia poliisiasemalla, mutta joissakin muissa maissa näin voi olla. Esitutkinnasta ja säilyttämisestä tulee CPT:n mielestä vastata eri tahot, kertoo lainsäädäntöneuvos Juho Martikainen oikeusministeriöstä.
Ikävä on suuri
Mikkelin vankilassa tutkintavanki Viacheslav Filatov on sopimusosastolla eli niin sanotulla avo-osastolla. Täällä tutkintavangit pääsevät tapaamaan toisiaan.
– Aamulla kello 7.30 sellin ovet avataan, ja sitten syödään aamupala. Ne, joille on jotain työtä tarjolla, menevät töihin. Kello 11 on ruokailu. Iltapäivällä jälleen töihin ja takaisin. Yöksi sellien ovet lukitaan, kertoo Filatov arjestaan.
Sellissä on sänky, televisio, wc ja lavuaari, pöytä, tuoli, sänky ja kaappi. Kirjastosta saa hakea lukemista.
Suurin suru on, että hän ei pysty tapaamaan Venäjällä asuvaa puolisoaan. Koronarajoitusten takia Venäjältä ei pääse matkustamaan Suomeen.
– Olen nähnyt puolisoni viimeksi helmikuussa. Vaikka täällä olisi minkälaiset hotelliolot, niin rajoitukset vaikuttavat psyykeeseen voimakkaasti, kertoo Filatov.
Puhelimen käyttöä on rajoitettu, puheluita kuunnellaan ja soittaminen maksaa. Filatov voi soittaa, mutta hänelle ei voi soittaa.
– Jos puolisolleni sattuu jotain, tai jos hänellä on joku huoli, niin hän ei pysty kertomaan siitä minulle, kertoo Filatov.
Vaikeimmat olot on niillä tutkintavangeilla, joilla on yhteydenpitokielto. Filatovilla sitä ei enää ole.
Yhteydenpitokielto rajoittaa
Mikkelin vankila on yksi Suomen 13:sta miehille tarkoitetuista tutkintavankilasta. Tänne sijoitetaan tutkintavangit pääasiassa Etelä-Karjalasta, Kymenlaaksosta, Etelä-Savosta ja Päijät-Hämeestä.
Naisille on Suomessa omat tutkintavankilansa.
– Mikkelin vankilassa on 110 paikkaa. Noin puolet asukkaista on tutkintavankeja, kertoo Mikkelin vankilan apulaisjohtaja Eero Ikonen.
Vuoden 2019 lopussa Suomen rangaistuslaitoksissa oli 2 842 vankia. Heistä tutkintavankeja oli 614. Naisia tutkintavangeista on hieman alle 10 prosenttia.
Jos tutkintavanki haluaa osallistua vankilan toimintoihin, kuten työ- tai opiskelutoimintaan, hän voi asua vankeusvankien kanssa samalla osastolla. Näin monet haluavatkin, vaikka tutkintavangin ei lain mukaan ole pakko esimerkiksi työtoimintaan osallistua.
– Meillä on työtoimintaa kuten siivousta, puusepän töitä, ruoanjakelua ja kiinteistönhuoltoa. Lisäksi teemme sukka- ja vaatehuoltoa Puolustusvoimille, kertoo Ikonen.
Apulaisjohtaja Eero Ikosen mukaan tutkintavangin ja vankeusvangin arki vankilassa on melko samanlaista. Siinä on kuitenkin kaksi merkittävää eroa.
Ensinnäkin tutkintavanki ei pääse vankilan ulkopuolelle kuin erittäin painavista syistä. Tällaisia ovat esimerkiksi osallistuminen omaan oikeusistuntoon tai lähiomaisen hautaan saattaminen.
– Tosin vankeusvankikaan ei ihan heti lomille pääse. Loman voi saada, kun on suorittanut tuomiostaan vähintään kaksi kolmasosaa, kertoo Mikkelin vankilan apulaisjohtaja Eero Ikonen.
Toinen merkittävä ero on, että tutkintavangilla on lähes aina käräjäoikeuden määräämä yhteydenpitokielto. Tiukimmillaan se tarkoittaa, että hän voi olla yhteydessä ainoastaan asianajajaansa. Lievempänä voi olla yhteydessä esimerkiksi puolisoon, mutta yhteydenpito tapahtuu aina valvottuna.
– Jos tutkintavangilla on yhteydenpitokielto, hän on pääsääntöisesti eristettynä kaikista muista ihmisistä. Hän on omassa sellissään lukuun ottamatta tunnin ulkoilua. Vankilan henkilökuntaa ja esimerkiksi vankilan psykologia voi toki tavata, kertoo Ikonen.
Yhteydenpitokiellolla taataan, ettei epäilty pääse vaikuttamaan poliisitutkinnan etenemiseen.
– Se on tutkintavangeille raskasta aikaa. Henkisesti he joutuvat varmasti lujille yhteydenpitokiellon aikana, sanoo apulaisjohtaja Eero Ikonen.
Tutkintavankeusaika on usein yli puoli vuotta, mutta laajoissa rikosjutuissa se voi olla helposti yli vuoden, jopa kaksi vuotta.
Yhteys ulkomaailmaan
Viacheslav Filatov kertoo, että hänellä on tutkintavankeusajan kokemusta ainakin neljästä paikasta: Konnunsuolta, Mikkelistä, Riihimäeltä ja Bulgariasta.
Mikkelin vankilassa hän on ollut edellisen kerran reilut 10 vuotta sitten. Tässä välissä vankila on remontoitu.
– Mikkeli on aika leppoisa. Nyt remontin jälkeen melkein kuin hotellissa olisi, naurahtaa Filatov.
Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, miten tärkeitä asioita esimerkiksi matkapuhelin ja internet ovat vankilan ulkopuolella asuville ihmisille. Heillä ei vankilassa kumpaakaan ole käytössä. Internetiä saa käyttää vain valvotusti välttämättömien asioiden, kuten vaikkapa laskujen maksamiseen.
– Jokainen voi kuvitella, millaista elämä olisi, jos matkapuhelin ja internet viedään yhtä äkkiä pois. Siitä voi tulla monelle psyykkinen ongelma.
Lainsäädännön muutos
Suomi on nyt ottamassa Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean CPT:n, eduskunnan oikeusasiamiehen sekä YK:n kidutuksen vastaisen komitean moitteista opikseen ja uudistaa parhaillaan lainsäädäntöään.
Tarkoitus on uudistaa lakia niin, että pidätetty henkilö viedään vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen suoraan tutkintavankilaan. Asiaa selvittää oikeusministeriön asettama työryhmä.
Kovin nopeasti uudistus ei toteudu, sillä tavoitteena on saada laki voimaan vuonna 2025.
Vuonna 2016 tutkintavanki joutui olemaan poliisivankilassa keskimäärin 14,2 vuorokautta. Tänä vuonna keskimääräinen aika on tasan 7 vuorokautta.
Laki mahdollistaa myös tutkintavangin pitämisen vankilan ulkopuolella tehostetussa matkustuskiellossa tai tutkinta-arestissa. Sitä mahdollisuutta ei tutkintavangeille kuitenkaan ole juurikaan suotu.
Hankaluuksia poliisiasemille
Jos lakimuutos toteutuu ja tutkintavanki jatkossa passitetaan heti vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen tutkintavankilaan, on lappeenrantalaisilla kuulustelijoilla edessään matka noin 110 kilometrin päähän Mikkelin vankilaan tai naistutkintavankien osalta reilun 210 kilometrin päähän Joensuun Pyhäselän vankilaan.
– Poliisin työaikaa sitoutuu silloin nykyistä enemmän matkustamiseen, ja se on sitten jostain muusta pois. Nykyäänkin kuulustelumatkoja tehdään Mikkeliin useita kymmeniä vuodessa, sanoo Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Kari Hyyryläinen.
Tämä tarkoittaisi tutkijoille enemmän matkustamista ja kenttähenkilöstölle vielä nykyistä enemmän kuljetustehtäviä.
Hyyryläinen ei lämpene videokuulustelumahdollisuudelle, vaikka sellaiseen olisi mahdollisuus
– Kaikki varmaan ymmärtävät, ettei videokuulustelu vastaa kasvokkain tapahtuvaa kuulustelua. Videokuulustelua tosin käytetään nykyäänkin silloin, kun se on toiminnallisesti mahdollista, sanoo Hyyryläinen.
Olosuhteet tärkeimmät
Mikkelin vankilassa tutkintavankina olevan Viacheslav Filatovin mielestä ainakin sellaiset tutkintavangit, jotka eivät ole vaaraksi yhteiskunnalle, voisivat odottaa päätöstä omassa kodissaan. Esimerkiksi jalkapannan avulla ihmisen liikkumista pystyttäisiin seuraamaan, ja he voisivat tehdä samaa työtä, mitä ovat ennenkin tehneet.
– Tutkintavangilla voisi olla myös matkustuskielto, mutta hän voisi kuitenkin olla kotona. Miksi täällä pitää säilyttää hovioikeuden päätökseen saakka, pohtii Filatov.
Nyt hovioikeuden päätöstä odottava Viacheslav Filatov muistaa ajat poliisivankiloissa. Ikävä niihin ei ole.
– Poliisivankiloissa pahinta on, että aika ei kulje. On ihan suljetussa tilassa, ei TV:tä ei mitään. Ei ole edes valokatkaisijaa. Pitää pyytää vartijaa sulkemaan valo tai olla sulkematta valo. Pieni asia, joka voi ärsyttää molempia.
Filatovin mielestä kaikille pitää jo Suomen perustuslain nojalla taata inhimillinen kohtelu.
– Ei sinänsä ole merkitystä missä olet, vaan miten olet. Olosuhteet ovat tärkeimmät, kertoo tutkintavanki Viacheslav Filatov.
Lue seuraavaksi: Täällä istuvat turvallisuutensa vuoksi eristetyt vangit – Sörkan B-siivessä tuomiotaan suorittaa myös Jari Aarnio