Armenian pääministeri Nikol Pašinjan löysi itsensä eilen painajaismaisesta tilanteesta. Edessään hänellä oli sopimusluonnos, jonka myötä Armenia menettäisi suuren osan Vuoristo-Karabahista.
Toisaalta Pašinjan ymmärsi musertavan rintamatilanteen.
Päivä päivältä Azerbaidžanin joukot olivat vyöryneet lähemmäs Vuoristo-Karabahin tärkeintä kaupunkia Stepanakertia. Azerbaidžan oli jo nostanut lippunsa viereisen Šušin kaupungin hallintorakennukseen.
Pääministeri tiesi myös, että noin 1 300 armenialaista sotilasta oli kaatunut rintamalla kuuden viikon aikana, ja joka päivä heitä kaatuisi kymmeniä lisää.
Siinä tilanteessa Pašinjan katsoi, että peli oli menetetty.
– Sopimus on uskomattoman raskas minulle ja kansalle. Tein päätökseni taistelutilanteen johdosta, pääministeri kirjoitti Facebookissa.
Azerbaidžan sotilaallisesti ylivoimainen
Vuoristo-Karabahin presidentti Arayik Harutyunuan myönsi jälkeenpäin, että Armenian puolustusvoimien tilanne oli paljon kerrottua pahempi.
– Taisteluita käytiin 2–3 kilometriä Stepanakertista. Ellemme olisi myöntyneet tähän sopimukseen, olisimme menettäneet koko Vuoristo-Karabahin ja monta sotilasta olisi kaatunut.
Harutyunuan mukaan tärkeä Šušin kukkulakaupunki menetettiin “täydellisesti” jo 7. marraskuuta. Azeriksi kaupungin nimi on Şuşa.
Pakon edessä sovitun tulitaukosopimuksen ehdot ovat Armenialle ankarat.
Venäjän, Azerbaidžanin ja Armenian neuvottelemassa sopimuksessa Armenia menettää Vuoristo-Karabahista kaikki Azerbaidžanin nyt valtaamat alueet.
Armenia menettää myös Vuoristo-Karabahin lähialueet, joita se on miehittänyt vuodesta 1994, kun Vuoristo-Karabahin edellinen sota päättyi.
Sopimuksessa on määritelty aikataulu alueluovutuksille. Ne on määrä toteuttaa marraskuun aikana.
Aluemenetysten myötä Armenia menettää myös Laçınin laakson, jonka kautta kulkee päätie Armeniasta Vuoristo-Karabahiin.
Armenialle luodaan käytävä alueen läpi. Venäläisten sotilaiden on määrä suojata armenialaisten kulkua maantiellä.
Venäläisjoukkoja on jo saapunut Vuoristo-Karabahiin turvaamaan haurasta sopua.
Venäjällä on joukkoja Armeniassa, ja Armenia on mukana Venäjän johtamassa monikansallisessa puolustusliitossa.
Puolustusyhteistyöstä huolimatta Venäjä ei suostunut puolustamaan Vuoristo-Karabahia. Venäjä ilmoitti, että puolustusyhteistyö rajoittuu Armenian virallisiin maarajoihin.
Armenia oli niin kutsuttu jäätynyt konflikti
Vuoristo-Karabah ei ole virallinen osa Armeniaa. Se on Armenian kontrolloima kvasivaltio, jota yksikään YK-valtio ei ole tunnustanut. Vuoristo-Karabahilla on oma hallintonsa ja paperilla myös omat puolustusvoimansa.
Kansainvälisen oikeuden mukaan alue kuuluu Azerbaidžanille, koska se oli osa Azerbaidžania Neuvostoliiton hajotessa.
Nyt laaditussa sopimuksessa on monta katkeraa palaa Armenialle.
Armenian läpi on määrä vetää tie, joka yhdistäisi Azerbaidžanin Nahitševanin autonomiseen alueeseen. Armenian länsipuolella sijaitseva Nahitševan on Azerbaidžanin kontrolloima alue, johon Azerbaidžanilla ei ole ollut maayhteyttä vuoden 1994 jälkeen.
Lisäksi Azerbaidžanissa elävät pakolaiset saavat oikeuden palata Vuoristo-Karabahiin. Edellisen sodan myötä kymmenet tuhannet azerbaidžanilaiset joutuivat jättämään Vuoristo-Karabahin. Heitä ja heidän jälkeläisiään arvioidaan olevan jopa parisataa tuhatta.
Kuinka heidän paluunsa järjestetään on tässä vaiheessa epäselvää, koska kansanryhmien välinen katkeruus on hyvin syvää.
Vuoristo-Karabahin armenialaiset ja azerbaidžanilaiset ovat eläneet erillään pian kolmekymmentä vuotta ja käyneet kaksi katkeraa sotaa.
Sopimuksessa todetaan pelkästään, että YK olisi mukana azerbaidžanilaisten pakolaisten palautusprosessissa.
Turkki vahvasti mukana sodan valmistelussa
Azerbaidžan aloitti hyökkäyksen Vuoristo-Karabahiin 27. syyskuuta.
Turkki myötävaikutti vahvasti hyökkäyksen valmisteluihin. Lehti- ja tiedustelutietojen mukaan Turkki värväsi syyrialaisia palkkasotilaita Vuoristo-Karabahiin jo viikkoja ennen kuin operaatio käynnistettiin.
Heti hyökkäyksen alettua sekä Azerbaidžanin että Turkin presidentit ilmoittivat, että hyökkäys jatkuu kunnes Vuoristo-Karabah ja etenkin Šušin kaupunki on vallattu.
Yleisesti uskotaan, että Azerbaidžan ja Turkki ajoittivat tietoisesti hyökkäyksen Yhdysvaltain presidentinvaalien alle, kun Yhdysvaltain ulkopoliittinen päätöksenteko oli heikkoa sisäpoliittista syistä.
Lisäksi presidentti Donald Trump näytti vuosi sitten vihreää valoa Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin suunnitelmalle hyökätä Koillis-Syyriaan, vaikka alueella oli Yhdysvaltain joukkoja.
Azerbaidžan on varustautunut öljy- ja kaasuvaroillaan. Se on hankkinut aseita ennen kaikkea Turkista, mutta myös esimerkiksi Venäjältä ja Israelista.
Azerbaidžanin modernit aseet, kuten taistelulennokit, vaikuttavat varmistaneen sotilaallisen ylivoiman.
Raivo levisi Jerevanin kaduille
Armenian pääkaupungissa Jerevanissa mielenosoittajat lähtivät kaduille heti kuultuaan alueluovutuksista. Mielenosoittajia tunkeutui muun muassa parlamenttitaloon ja he pahoinpitelivät parlamentin puhemiehen.
Oppositio vaatii sopimuksen allekirjoittaneen pääministerin eroa.
Armeniassa katkeruutta lisää se, että Turkki on osallisena Vuoristo-Karabahin sodassa. Osmanien valtakunnan sata vuotta sitten toteuttama armenialaisten kansanmurha herättää edelleen vahvoja tunteita Armeniassa.
Azerbaidžanissa ihmiset juhlivat sen sijaan kaduilla jo sopimusta edeltävinä päivinä, kun uutinen Šušin kaupungin valtauksesta levisi maailmalle.
Sodan myötä kansanryhmien välinen yhteiselo ei todennäköisesti helpotu. Sopimuksen toimeenpanoa valvovat paikan päällä Venäjän ja mahdollisesti myös Turkin joukot. Venäläisiä on tulossa Vuoristo-Karabahiin ainakin parituhatta viideksi vuodeksi. Sen jälkeen sopimusta on määrä jatkaa.
Vuosikymmenten vihanpito ei helpolla hälvene
Konfliktin juuret ovat syvällä. Neuvostoliiton alkuvuosina Vuoristo-Karabah siirrettiin osaksi Azerbaidžanin kansantasavaltaa Josif Stalinin johdolla. Siihen aikaan väestöstä enemmistö oli armenialaisia.
Vuonna 1988 Neuvostoliiton siirryttyä glasnost-aikakauteen Vuoristo-Karabahin armenialaiset vaativat, että alue siirretään osaksi Armenian kansantasavaltaa.
Se oli alkusysäys Neuvostoliiton romahduksen ensimmäiselle etniselle konfliktille.
Väkivallantekoja tehtiin molemmin puolin kunnes tilanne riistäytyi täysimittaiseksi sodaksi. Sota päättyi vuonna 1994 Armenian voittoon.
Siitä lähtien Armenian ja Azerbaidzanin välinen raja on pysynyt kiinni ja väestöryhmien välinen kuilu on syventynyt vuosi vuodelta.
Kiistaa on kaikesta, myös alueen nimestä. Vuoristo-Karabahin virallinen nimi on armenialaisten mukaan Artsakhin tasavalta.
Armenialaisille Vuoristo-Karabahissa jäävän alueen status jäänee edelleen epäselväksi. Siitä ei ole mainintaa nyt solmitussa sopimuksessa.
Lisää aiheesta:
Yle Vuoristo-Karabahissa: "Asuintalot ovat tuhoutuneet pahasti ja ihmiset ovat peloissaan"
Maailmapolitiikan arkipäivää (Radio): Miksi Turkki lietsoo sotaa Vuoristo-Karabahissa?