Suomalaisilla on lukemattomia sanontoja, jotka liittyvät ulkonäköön: Kauneus on katsojan silmissä. Rumat ne vaatteilla koreilee. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä...
– Ne kaikki korostavat sitä, että Suomi on maa, jossa ulkonäkö ei ole tärkeää tai se ei vaikuta elämän kulkuun. Ja sehän on hyvin yksinkertaistava tulkinta, sanoo ulkonäkötutkija Erica Åberg.
Samalla kun hän kiistää korostetun taipumuksemme luonnollisuuteen ja vaatimattomuuteen, hän muistuttaa ihmisen luontaisesta tavasta tehdä päätelmiä ulkonäön perusteella.
– Haemme arjessa vihjeitä, miten toista voi lähestyä tai olisiko joku vaikka ammattitaitoisempi myyjä kuin joku toinen.
Jos väitämme, että meillä on arkinen ulkonäköihanne, sen taakse voi jäädä paljon piiloon. Se saattaa Åbergin mukaan tuottaa myös negatiivisia asioita, kuten eriarvoisuutta.
– Moni ajattelee, että meillä riittää, kun on puhdas ja siisti. Mutta niin kauan kuin ajattelemme, että ulkonäkö ei vaikuta, niin kauan se pääsee vaikuttamaan. On keskusteltava avoimesti, millaisia normeja ulkonäköön liittyy.
Erica Åbergin taloussosiologian alan väitöskirja tarkastelee ulkonäköön liittyviä sosiaalisia normeja suomalaisessa yhteiskunnassa. Turun yliopistossa 18. joulukuuta tarkastettavassa väitöskirjassa pureudutaan erityisesti sukupuolen vaikutukseen siinä, miten ulkonäköä säädellään eri tilanteissa.
Miksi naista paheksutaan siitä, mistä miestä ei?
Valtiotieteiden maisteri Erica Åberg vahvistaa, että ulkonäön hyödyntäminen on yleisesti vähemmän hyväksyttävää naisilla kuin miehillä.
Hänen väitöskirjansa teoreettinen lähtökohta on, että ulkonäkö merkitsee naisille enemmän kuin miehille ja että naiset ajattelevat sitä enemmän.
Mielenkiintoinen jännite syntyy siitä, että vaikka naisten oletetaankin panostavan ulkonäköönsä, siitä hyötymistä taloudellisesti paheksutaan.
– Miehillä normit ovat päinvastaiset: miesten ulkonäköön panostamista saatetaan paheksua, mutta siitä hyötymistä ei.
Tutkimuksessa kysyttiin muun muassa, kuinka paheksuttavana pidät, jos mies tai nainen hyödyntää ulkonäköään saadakseen lisää palkkaa, saadakseen työpaikan, saadakseen ystäviä tai saadakseen puolison.
Kävi ilmi, että naisia paheksuttiin enemmän, jos he hyödyntäisivät ulkonäköään saadakseen taloudellista etua – esimerkiksi enemmän palkkaa tai työpaikan.
– Saattaa olla, että ulkonäköön panostamiseen ja varsinkin siitä hyötymiseen liitetään naisilla petollisuutta ja reittä pitkin kiipeämisen ajatusta.
Miehilläkö vastaava ei tuota samaa ongelmaa?
– Ei, koska sitä ei tunnisteta. Jatkohaastatteluissamme ihmisten oli vaikea edes miettiä tilannetta, jossa mies hyötyisi ulkonäöstään. He eivät osanneet kuvitella tilannetta, vaikka varmasti on tapauksia, joissa myös miehet hyötyvät työelämässä ulkonäöstään.
Kohteleeko ikääntyminen miehiä hellemmin? Vai peräti: paranevatko he vanhetessaan?
– Miehillä ikääntyminen liitetään työelämässä usein senioriteettiin. Nähdään, että ikä tuo kokemusta ja uskottavuutta. Naisten osalta se ei ainakaan kaikissa yhteiskuntaluokissa tai ammateissa mene niin.
Sporttisuudesta voi päätellä kestävyyttä
Miesten ulkonäköpaineet tulivat Erica Åbergille väitöskirjaa tehdessä jossain määrin yllätyksenä.
– Alussa tulkitsin, että ulkonäkö on oleellinen asia ainoastaan naisille. Nyt tuntuu, että naisten ulkonäköpaineet ovat itsestäänselvyys, mutta miehillä ne jäävät piiloon.
Tutkimukset perustuvat Åbergin mukaan naisille sopiviin ulkonäkömittareihin. Miehet itsekään eivät välttämättä tunnista kokemiaan paineita. Ei myöskään yhteiskunta.
Joka tapauksessa keski-ikäiset, ylemmän keskiluokan miehet arvioivat ulkonäön yhtä tärkeäksi osaksi identiteettiään kuin vastaavassa iässä ja yhteiskuntaluokassa olevat naiset.
– Myös miehillä on paineita näyttää joltakin. Se korostuu silloin, kun ammattiasemaan liittyy ulkonäöllä esiintymistä.
Tarkoittaako Erica Åberg, että merkittävä asema ei riitä miehelle synnyttämään vakuuttavuuden mielikuvaa? Tarvitaanko päälle vielä ulkonäköä?
Aiempi tutkimus tukee Åbergin mukaan sitä, että ammatillinen asema luo kyllä uskottavuutta, mutta sitä saattaa joutua ylläpitämään myös ulkoisilla seikoilla.
– On tutkittu esimerkiksi rahoitusalan ammattimiehiä, joilla virtaviivaisuus kuuluu kuvaan. Pitää olla urheilullinen ja nuorekas ulkonäkö, josta voi päätellä kestävyyttä myös työelämässä.
Hymy on palkatonta ulkonäkötyötä
Erica Åberg puhuu väitöskirjassaan myös palkattomasta ulkonäkötyöstä. Mitä sillä tarkoitetaan?
– Oletetaan, että asiakaspalvelussa naistyöntekijät pukeutuvat vaikkapa yrityksen myymiin tuotteisiin, hymyilevät ja hyödyntävät persoonaansa myyntityössä. Tämä työnantajan eteen tehty ulkonäkötyö ei hyödytä kuitenkaan työntekijää itseään juurikaan. Se on vain väline, jolla kerrytetään lisäarvoa yritykselle. Palkka saadaan ilman hymyäkin tai muuta niin sanottua tunne- tai ulkonäkötyötä.
Palkattomasta ulkonäkötyöstä Åberg mainitsee esimerkiksi myös ehostuksen. Asiakaspalvelussa yleensä oletetaan, että työntekijä ymmärtää, että töihin pitää laittaa kevyt päivämeikki.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Keskustelu sulkeutuu keskiviikkona 16.12.2020 kello 23.00.
Lue lisää: