Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
RAGUSA.
– Andiamo, forza!
Mennään, voimalla, kannustaa italiaksi mustiin pukeutunut sisilialaisen koripallojoukkue Virtus Eirenen päävalmentaja.
Kentällä pelaajat tekevät työtä käskettyä. Kengät nitisevät lattiaan. Liike on nopeaa, syöttely taidokasta. Hyökkäykset etenevät rivakasti.
Menossa on joulukuisen perjantai-illan treenit eteläisessä Sisiliassa, Ragusan kaupungin laidalla sijaitsevassa koripallohalli Pala Minardissa. Pelaajista yksi on juuri riisunut päältään hupparin, jossa lukee suomeksi Yökoris. Hän ponnistaa korin alla ja nappaa kevyellä otteella levypallon.
Tässä on suomalainen, koripallon kansainväliseksi superlupaukseksi tituleerattu Awak Kuier.
Päävalmentaja Gianni Recupido pysäyttää pelin ja alkaa neuvoa Kuieria, joka tunnetaan joukkueen keskuudessa paremmin englanninkielisellä nimellä “K”. Pitäisi käyttää enemmän olkapäätä, Recupido sanoo kiivaasti ja osoittaa hartioita. Kuier kuuntelee ohjeita tarkkaavaisesti.
– Sen olen täällä huomannut, että kovaa saa pelata ja pieniä virheitä ei lasketa. Kyllä täällä laitetaan minua aika kovillekin, Kuier kertoo Ylelle.
– Olen oppinut menemään tilanteisiin eri mielentilalla. Pitää olla vahva joka tilanteessa.
Sisilian saaren eteläosassa sijaitseva Ragusan kaupunki tunnetaan kovatasoisesta naisten koripallosta. Virtus Eirene pelaa Italian koripallon pääsarjassa Serie A:ssa ja on voittanut viimeisen viiden vuoden aikana maan cupin kahdesti. Nyt joukkue on runkosarjassa neljäntenä.
Ennen kaikkea 19-vuotiaalle Kuierille on tullut sellainen olo, että häneen uskotaan. Kuier on pelannut hänelle ominaisesti lähempänä koria sisäpelaajana nelos- ja vitospaikalla, mutta poikkeuksellisesti myös muissa rooleissa kauempana korista.
– Sisäpelissä on näytetty uusia liikkeitä, niin siinä olen myös kehittynyt. Tavoite on, että pystyisi pelaamaan ulkona ja sisällä, ja auttaa joukkuetta puolustuksessa ja hyökkäyksessä.
Harjoituksissakin riittää haastetta. Kuierin mukaan joka päivä pääsee kehittymään.
Ragusan joukkueessa on paljon laadukkaita ja Kuieria kokeneempia pelaajia, kuten italialaislupaus Mariella Santucci sekä yhdysvaltalainen, myös naisten NBA:ssa Dallas Wingsissä pelaava Isabelle Harrison.
Tällaisessa ympäristössä joukkueen nuorimpiin kuuluvan Kuierin olisi helppo tuntea itsensä muita heikommaksi. Kuierin mukaan niin olisi varmaan vielä aiemmin käynytkin. Itseluottamusta on kuitenkin karttunut vähä vähältä.
Kuierin mukaan italiaa pitäisi silti vielä oppia, jotta ymmärtäisi ihan kaiken.
– Jo siitä, että pärjää täällä, on tyytyväinen olo. Taso on noussut aiemmasta tosi paljon.
– Vaikka kyllä tietenkin haluan olla vielä parempi, hän kiiruhtaa lisäämään.
"En tykännyt amerikkalaisesta kulttuurista"
Kuier muutti eteläisessä Sisiliassa sijaitsevaan Ragusaan ja liittyi Virtus Eirenen riveihin elokuussa solmittuaan joukkueen kanssa neljän vuoden avoimen sopimuksen. Se tarkoittaa, että Kuier voi halutessaan ostaa itsensä ulos kesken sopimuksen.
Vuosi sitten hän kertoi julkisuudessa päätöksestään lähteä ammattilaiseksi Eurooppaan. Jo pitkään ennen päätöstä sudanilaisesta perheestä lähtöisin olevaa Kuieria oli kosiskeltu niin eurooppalaisiin joukkueisiin kuin yhdysvaltalaisyliopistoihin.
Kuier punnitsi päätöstä pitkään. Molemmissa vaihtoehdoissa oli sekä hyviä että huonoja puolia, hän kertoo. Lopulta Kuier valitsi Euroopan ammattilaiskentät.
– Perhe on lähempänä, vaikka nyt en olekaan päässyt valitettavasti kotiin käymään koronan takia. Olen pelannut Yhdysvalloissa leireillä, enkä oikein tykännyt siitä amerikkalaisesta kulttuurista, hän sanoo.
Kuierin mukaan eurooppalainen pelitapa sopii hänelle paremmin. Kuierin asenne on, että “joukkue tulee ensin." Atlantin toisella puolella peli on varsin individualistista.
– Ne pelaavat enemmän yksi vastaan yksi kuin joukkueena. Jos on tosi hyvä pelaaja, hänelle syötetään kaikki pallot. Täällä pelataan eemmän yhdessä. Kaikki otetaan huomioon, Kuier kuvailee.
Silti Kuierin lopullinen tavoite on päästä pelaamaan maailman parhaassa naisten ammattilaissarjassa WNBA:ssa. Eurooppaan ammatilaiseksi lähtö tuo lähemmäs Kuierin pitkäaikaista unelmaa, Yhdysvaltain naisten ammattilaissarja NBA:ssa pelaamista. Euroopassa pelatessaan hän voi ilmoittautua WNBA:n varaustilaisuuteen jo 20-vuotiaana eli ensi kesänä, kun taas opintoihin Yhdysvalloissa olisi mennyt neljäkin vuotta.
Sukupuolten välinen palkkaepätasa-arvo ammattilaisurheilussa on puhuttanut julkisuudessa viime vuosina. Kuierkin harmittelee asiaa, mutta huomauttaa myös, että tilanne on alkanut parantua.
– Naisten NBA:ssa on alettu pikkuhiljaa maksaa enemmän pelaajille. Silti on vielä pitkä matka siihen, että pääsisi edes lähelle samoja palkkoja kuin miehillä.
AIHEESTA ENEMMÄN
Tilanne vaikuttaa myös Kuierin valintoihin.
– Miehet usein saavat elantonsa siitä, että pelaavat NBA:ssa. Naiset taas päätyvät pelaamaan lisäksi Eurooppaan. Jos pystyisin elättämään itseni pelaamalla vain WNBA:ssa, olisin harkinnut vakavammin Jenkkeihin yliopistoon menoa ja sieltä pyrkimistä WNBA:han, hän miettii.
Ohikulkeva katukauppias tenttaa pikkulettipäisen naisen alkuperää.
Senegal? Ei. Yhdysvallat? Ei.
Sitten tärppää.
– Sudan?
Kuierin suupielet kääntyvät yllättyneeseen hymyyn. Kyllä, Sudan, hän vastaa ja sanoo miehelle muutaman sanan arabiaksi.
– Tunnen itseni ennen muuta sudanilaiseksi. Vaikka olen syntynyt ja asunut muualla, se kulttuuri on aina tullut mukana. Ruoka, perheen kasvatustyyli ja niin edelleen, Kuier sanoo.
2-vuotiaana perheensä kanssa Suomeen muuttaneen Kuierin on pitänyt totutella katseiden kohteina olemiseen jo nuorena.
Kansainvälisissä koripallopiireissä hän tuli tunnetuksi silmänräpäyksessä ollessaan 15-vuotias. Silloin NBA jakoi sosiaalisen median kanavissaan hänen donkkausvideonsa.
Hehkutus Kuierin ympärillä ei ole sen jälkeen laantunut. Erityisesti on puhuttu hänen 194 sentin pituudestaan, yli kahden metrin pituisesta käsivälistään – ja tietenkin donkkaustaidostaan. Kuier kertoo ymmärtävänsä, miksi donkkaamista hehkutetaan. Se on naisten ammattilaiskoripallossa harvinainen ominaisuus. Myös Ragusan joukkueessa on syksyn aikana seurattu haltioituneena, kun uusi pelaaja on donkannut harjoituksissa.
Silti geneettisen ominaisuuden kautta donkkaamiseen keskittyminen tuntuu joskus Kuierin mukaan hassulta. On paljon hänen pituisiaan koripalloilijoita, jotka eivät donkkaa.
– On se vähän outoa, että sitä pidetään niin isona asiana. Tai että sitä pidetään vaikka isompana asiana kuin sitä, että pelaan täällä Ragusassa. Välillä tuntuu, että donkkaaminen vie vähän huomiota pois muista asioista, hän miettii.
Julkisuutta on paljon, mutta siihen tottuu, Kuier sanoo. Kamerat ovat tulleet kotiin asti viimeistään sen myötä, kun hänestä alettiin tehdä dokumenttia. Nyt dokumentti on pandemian takia jäissä.
Välistä tulee kuitenkin hetkiä, jolloin Kuier ei jaksaisi olla julkinen hahmo. Kun hän tahtoisi olla vaan ja elää normaalia elämää. Syödä illallista kämppis Mariellan ja samassa talossa asuvien pelikavereiden kanssa. Silittää kotona kahta kehräävää kissaa, Liloa ja Stitchiä. Kuunnella vinyylisoittimella Bob Marleyta. Katsoa jouluelokuvia. Tehdä lukioläksyjä ja treenien välillä rentoutumisharjoituksia.
– Mutta ei se toimittajille puhuminen mua silti mitenkään kamalan paljon haittaa, Kuier sanoo hiljaa, katsoo silmiin ja hymyilee lempeää hymyään.
Ennen WNBA-pelejä itseluottamus tappiin
Kuierin tulevaisuuteen kohdistuu paljon ulkoisia odotuksia**.** Hän kertoo, että yrittää olla miettimättä niitä liikaa. Se ei ole aivan yksinkertaista, kun tituleerataan Suomen lupaavimmaksi urheilijaksi ja kansainvälisissä koripallopiireissä arvaillaan, milloin tie vie maailman parhaaseen ammattilaissarjaan.
– Yritän silti kääntää sen positiiviseksi, että niin moni ihminen luottaa ja uskoo minuun. Enemmän stressaa oma henkilökohtainen paine. Jos olen vaikka asettanut itselleni tavoitteen, enkä saavuta sitä.
Lopulta tärkeintä on Kuierin mukaan usko itseensä ja omiin kykyihin. Se nousee nuoren urheilijan mielestä itsestä sisältä, eikä ole tullut aivan helposti. Usko itseensä on tullut vähä vähältä yksinkertaisesti pelaamalla ja näkemällä oman kehityksen.
– Se, että uskon itseeni auttaa minua kentällä eniten. Itseluottamus johtaa siihen, että uskallan tehdä ratkaisuja, ottaa riskejä. Muuten en voi pelata korkealla tasolla.
Viimeisen kuukauden sisällä monet kansainväliset urheilusivustot, kuten ESPN ja Draftsite.com, ovat julkaisseet listan pelaajista, joiden uskotaan tulevan ensimmäisinä varatuiksi naisten NBA:han ensi keväänä. Kuier on listoilla viiden parhaan joukossa.
WNBA ei näyttäydy Kuierille enää vain unelmana vaan realistisena mahdollisuutena. Hän kaipaa silti vielä aikaa kasvaa pelaajana: kehittää pelitaitoja ja fyysisyyttä, sekä jo mainittua itsevarmuutta.
– Haluan olla valmis pelaamaan WNBA:ssa, kun menen sinne. Se on varmaan se isoin asia. Että mulla on sellainen olo, että olen valmis sinne.
Silti Kuier toivoo, että saisi jatkaa tulevaisuudessa pelaamista myös Ragusassa.
– Jos sieltä (NBA:sta) tulisi jotain sääntöjä, että ei voisi pelata sellaisissa sarjoissa, joissa kausi loppuu tosi myöhään, toivon että se ei vaikuta siihen, että minun pitäisi siirtyä täältä. Tykkään tosi paljon olla täällä ja toivon, että voin jatkaa.
Samalla tavalla Ragusan joukkueen johdolle Kuierin maailmanluokan potentiaali on päivänselvä asia. Ensimmäisten kuukausien perusteella heillä on uudesta vahvistuksesta hyvää sanottavaa. Nuoreksi pelaajaksi hän on jo monipuolinen ja taidokas, ja voi pelata kentällä montaa eri paikkaa. Pelaajan fyysiset ominaisuudet ovat vertaansa vailla.
Myös päävalmentaja Gianni Recupido kertoo näkevänsä Kuierin tulevaisuuden NBA:ssa. Virtus Eirenellä on Kuierin kanssa pidemmän aikavälin suunnitelma: hänen kanssaan on sitouduttu työskentelemään aktiivisesti erinäisiä vuosia, jotta täysi potentiaali voidaan saavuttaa pikkuhiljaa.
Recupido on monen mielestä oikea ihminen auttamaan suomalaislupausta maltilla kohti menestystä. Hänellä on paljon kokemusta nuorten huippupelaajien valmentamisesta, ja hän antaa Kuierille aikaa.
Valmentajan mukaan Kuierin on opeteltava olemaan kentällä vähän röyhkeämpi.
– Pitää saada rohkeutta ja olla vähän tulisempi. Onneksi meiltä täällä Sisiliassa ei puutu tulta, se tekee hänelle hyvää, Recupido sanoo nauraen.
Joukkueen johdon sanoin: kyseessä on timantti, joka hiotaan nyt huippuunsa.
Artikkelia varten on haastateltu Awak Kuierin lisäksi Ragusan joukkueen päävalmentajaa, seuran johtajaa sekä tiedottajaa.
Lue myös: