”Grand Old Party” eli republikaanipuolue syntyi 1850-luvulla ajamaan taloudellista ja sosiaalista modernisaatiota ja vastustamaan mustien orjuutta. Ensimmäinen puoluetta edustanut Yhdysvaltain presidentti oli maan historian todennäköisesti arvostetuin johtaja, Abraham Lincoln.
Nyt republikaanit ovat valtavassa kriisissä. Kun USA:n edustajainhuone viime viikolla äänesti virkarikossyytteen nostamisesta Donald Trumpia vastaan, kymmenen republikaania äänesti syytteen puolesta. Se on kymmenen enemmän kuin edellisellä kerralla. Silti lähes 200 republikaania äänesti syytteitä vastaan.
Puolueen kongressiedustajat kipuilevat vaikean ratkaisun edessä. Enemmistö amerikkalaista haluaa Trumpin vastuuseen loppiaisena tapahtuneesta kongressin valtauksesta. Toisaalta Trumpilla on edelleen vahva kannatus puolueen sisällä.
Useimmat kongressin republikaani ymmärtävät, että puolueen edun kannalta Trumpista olisi päästävä tavalla tai toisella eroon, mutta he ovat edelleen haluttomia riskeeraamaan oman poliittisen uransa trumpistien avoimella vastustamisella. Seuraavat kongressinvaalit ovat alle kahden vuoden päästä. Republikaaniedustajat yrittävät epätoivoisesti haistella mihin suuntaan tuuli on puhaltamassa.
Trumpilla on ollut rautainen ote republikaanipuolueesta. Viime vuonna mielipidetiedusteluissa vaalien alla republikaaniäänestäjien selvä enemmistö sanoi kannattavansa ensisijaisesti nimenomaan Trumpia eikä niinkään puoluetta.
Trumpin ydinkannattajajoukko on muodostanut niin suuren osan republikaanien äänestäjistä, että Trump on pystynyt pitämään kongressin republikaaneja panttivankinaan. Hän on epäröimättä kostanut arvostelijoilleen puolueen sisällä.
Republikaanipoliitikkojen on ollut vaikea päästä edes esivaalin kautta oman puolueensa ehdokkaaksi, jos he ovat suututtaneet Trumpin kiihkeimmät kannattajat. Yhdysvaltain yhden henkilön vaalipiirijärjestelmässä se on tarkoittanut republikaanipolitiikoille usein uran loppua.
Yli 74 miljoonaa amerikkalaista äänesti Trumpia marraskuun presidentinvaalissa, enemmän kuin ketään republikaania koskaan. Jopa Trumpin tunnetuin republikaanikriitikko, entinen presidenttiehdokas, senaattori Mitt Romney myönsi vaalin jälkeen, että Trumpin asema puolueessa oli vaalitappiosta huolimatta ylivertainen.
– Hän on ilman muuta vahvin ääni puolueessa. Hänellä tulee olemaan valtava vaikutus puolueen suuntaan. Uskon, että enemmistö Donald Trumpin äänestäjistä haluaa, että hänen periaatteitaan ja politiikkaansa jatketaan, Romney totesi NBC yhtiön haastattelussa pari viikkoa vaalien jälkeen.
Trump romutti oman perintönsä
Vaalien jälkeen Trumpilla olisi ollut mahdollisuus vahvistaa asemaansa puolueen vallankäyttäjänä. Mutta sen sijaan hän on polttanut sillan toisensa yrittäessään epätoivoisesti kiistää vaalitulosta. Vaalien jälkeen Trump on tehnyt republikaaneille selväksi, että hän välittää puolueen sijasta lähinnä omasta asemastaan. Trumpia ei suuremmin kiinnostanut esimerkiksi senaatin enemmistön kohtalo Georgian tammikuisessa täytevaalissa.
Trumpin loppiaisena Washingtonissa järjestämän tilaisuuden yksiselitteinen tarkoitus oli painostaa omaa varapresidenttiä ja puoluetta hylkäämään laillinen vaalitulos. Trump kehotti kannattajiaan marssimaan tässä tarkoituksessa kongressille.
Kongressin valtaukseen johtaneessa tilaisuudessa Trumpin poika Donald Trump Jr sanoi suoraan sen, mitä moni ajatteli:
–Tämän joukon pitää lähettää heille viesti: tämä ei ole enää heidän republikaanipuolueensa, vaan Donald Trumpin republikaanipuolue, Trump Jr pauhasi hurraavalla väkijoukolle.
Hieman myöhemmin osa väkijoukosta tunkeutui kongressiin viemään tätä viestiä.
Miten ihmeessä Lincolnin puolueesta tuli Donald Trumpin puolue? Oikeastaan republikaanit saavat viime kädessä syyttää tilanteesta itseään. Trump ei suinkaan noussut tyhjästä.
Reaganin republikaanit
Moderni republikaanipuolue rakentui vuosikymmenien ajan reaganilaiselle kolmiyhteydelle. Presidentti Ronald Reagan yhdisti 1980-luvun kaudellaan kovaa ulkopolitiikkaan kannattavat ns. puolustushaukat, tiukkaa markkinaliberalismia kannattavat talouspiirit ja arvokonservatiiviset kristityt. Nämä kolme asiaa eivät liity välttämättä mitenkään itsestään selvästi toisiinsa, mutta niistä tuli vuosikymmeniksi republikaanien opin ydin.
Mutta 1980-luvulla puolueen ruohonjuuritasolla alkoi tapahtua muutakin. Erityisesti aborttia vastustavat ryhmä aktivoivat herätyskristillisiä piirejä vaatimaan, että heidän arvojensa piti näkyä puoluepolitiikassa. Nuoret, entistä radikaalimpaa konservatiivista politiikkaa vaativat tahot alkoivat vallata republikaanipuoluetta sisältä käsin, paikallisjärjestö kerrallaan. Yksi näistä nuorista taustavaikuttajista oli Karl Rove, myöhemmin George W. Bushin poliittisena päästrategina tunnettu likaisia temppuja kaihtamaton kampanjataituri.
Uusi vihainen radikaalikonservatismi alkoi näkyä myös mediassa. Herätyskristityt tv-saarnaajat esittivät yhä suoraviivaisemmin poliittisia näkemyksiä ja vaatimuksia katsojilleen. Rush Limbaugh alkoi tehdä puheradion puolella sitä mitä Fox News teki myöhemmin televisiossa. Hän pauhasi valtakunnalliselle miljoonayleisölleen ensisijaisesti omia mielipiteitään värikkäin sanankääntein. Vihan kohteena olivat erityisesti kaikki Limbaughin liberaaleina pitämät tahot, mutta yhtä lailla kaikki perinteinen media.
Ajatus siitä, että kaikki perinteiset laatumediat ovat jotenkin epäluotettavia, oli kylvetty.
Samaan aikaan Donald Trump rakensi itsestään brändiä. Trumpin tavoite oli luoda itsestään kuva maailman tunnetuimpana liikemiehenä, ja siinä hän myös onnistui.
Clintonin kausi synnyttää kulttuurisodat
Demokraattipresidentti Bill Clintonin kausi 1990-luvulla näytti ehkä vakaalta, kylmän sodan jälkeisen maailman ja internetin nousun siunaamalta nousukaudelta. Sisäisesti USA:ssa alkoi kuitenkin kiehua.
Kongressin välivaalit vuonna 1994 olivat monista hetki, jolloin Yhdysvalloissa toden teolla siirryttiin kohti nykyistä kahtiajakoa.
Republikaanit saivat vaaleissa suuren voiton. Mutta kongressiin nousi nyt aivan erilaisia republikaaneja. Edustajainhuoneen puhemieheksi nousseen Newt Gingrichin johdolla uudet, radikaalit konservatiivit vaativat arvojensa mukaista politiikkaa.
Vaikka Bill Clinton vei demokraatteja selvästi kohti Yhdysvaltain poliittista keskustaa, polarisaatio vahvistui. Republikaanit olivat haluttomia poliittisiin kompromisseihin ja kiihdyttivät kannattajiaan vastakkainasetteluun.
Republikaanipuolueen taustalla alkoivat vaikuttaa mm. aktivistimiljardöörit, veljekset David ja Charles Koch. He olivat oikeastaan libertaareja ja heille tärkeintä oli kovan markkinatalouden edistäminen ja valtion mahdollisimman pieni rooli yhteiskunnassa.
Monille arvokonservatiiveille syyt republikaanien äänestämiseen olivat aivan muut kuin puolueen tärkeiden rahoittajien. Mutta kun puolueen johto rahoittajiensa kanssa kytki uusliberalistisen talouspolitiikan osaksi vaikkapa abortinvastustusta, se alettiin nähdä osana konservatiivista agendaa.
Vuonna 1996 australialaissyntyinen mediamoguli Rupert Murdoch perusti Fox News uutiskanavan. Murdoch ei peitellyt sitä, että hän halusi päästä Yhdysvalloissa samanlaiseen kuninkaantekijän asemaan kuin Isossa-Britanniassa.
Fox News näki arvokonservatiiveissa selvän markkinaraon. Kanavan pääviesti ei oikeastaan ollut konservatiivisten arvojen edistäminen, vaan kilpailijoiden haukkuminen. Fox News on toitottanut koko olemassaolonsa ajan, että ”liberaalimedia valehtelee.” Ja liberaalimediaksi on kelvannut koko Yhdysvaltain perinteinen laatumedia.
Amerikkalaisten enemmistö ei ole kuitenkaan ostanut Foxin viestiä sellaisenaan. Moni on kuitenkin alkanut ajatella, että perinteinen laatumedia on yhtä puolueellista kuin Fox News.
Jos Trump olisi vaikkapa 1990-luvulla lähtenyt politiikkaan ja kuitannut kaikki itseään koskevat negatiiviset uutiset ”valemedian valeuutisina”, häntä ei olisi uskottu. Mutta kun iso osa konservatiiveista oli saatu uskomaan, että laatumediat olivat puolueellisia liberaaleja, Trumpin ”valemedia” väitteet menivät läpi.
Bushin terrorisminvastainen sota kätki alleen suuri muutoksia
George W. Bushin, siis nuoremman Bushin presidenttikautta 2000-luvulla hallitsi tunnetusti terrorisminvastainen sota sekä USA:n laajat sotatoimet Irakissa ja Afganistanissa.
Vuosikymmenen suuri muutos oli kuitenkin kiihtyvä globalisaatio ja Kiinan nousu. Yhdysvaltain perinteinen teollisuustyöväestö alkoi kokea yhä suurempaa ahdinkoa, samalla kun tuloerot kiihtyivät entisestään.
Republikaani Bush oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa herätyskristitty presidentti. Mutta sisäpoliittisesti hänen tärkein hankkeensa oli valtava verojen alennus. Se hyödytti erityisen paljon rikkainta osaa väestöstä, ja samaan aikaan Bush kasvatti valtion menoja. USA lähti valtavan kalliisiin sotiin, jotka rahoitettiin käytännössä kokonaan lainarahalla.
Republikaaneilla näytti menevän hienosti, mutta pinnan alla kupli. Bushin kausi päättyi dramaattisesti finanssikriisiin ja työttömyyden rajuun nousuun.
Teekutsuliike flirttailee ääriryhmien kanssa
Demokraattien nuori ja valovoimainen Barack Obama otettiin isossa osassa maata innostuneesti vastaan. Republikaanit valitsivat kuitenkin linjakseen täydellisen vastustamisen, heidän julkilausuttu ainoa poliittinen tavoitteensa oli varmistaa, että Obama jäisi yhden kauden presidentiksi.
Obaman kauden alussa ns. teekutsuliike nosti poliittisen kiihkoilun uudelle tasolle.
Eliitinvastaisena kansanliikkeenä esiintynyt teekutsuliike sai aluksi kannatusta myös liberaaleilta. Mutta pikkuhiljaa kävi ilmi, että sen taustalla vaikuttivat tiiviisti mm. Kochin veljesten masinoimat republikaanitahot ja rahoittajat.
Republikaanit käyttivät erityisesti Obaman ajamaa sairausvakuutusuudistusta katalysaattorina, jolla kiihdyttää teekutsuliikettä demokraattien vastaiseksi.
Teekutsuliike vaati vastuullista taloudenpitoa, mutta se oli todellisuudessa monille kanava vastustaa mustaa presidenttiä.
Republikaanit leikkivät kuitenkin tulella. Teekutsuliike keräsi ”spontaanin kansanliikkeen” ympärille erilaisia, Yhdysvalloissa vuosikausia vaikuttaneita ääriryhmiä.
Yhdysvalloissa on aina ollut iso, sekalainen joukko erilaisia ihmisiä, joita yhdistää lähinnä erilainen ”eliitin” tai liittovaltion vastaisuus. Siihen kuuluu äärilibertaareja, valkoisen vallan kannattajia, äärioikeistoa, uskonnollisia fanaatikkoja, salaliittoteoreetikoita ja muita kiihkoilijoita.
Ryhmät ovat hajanaisia ja marginaalissa, mutta nostavat usein päätään silloin kun virassa on sosiaalisia uudistuksia ajava demokraattipresidentti.
Fox News ja monet konservatiiviset järjestöt tukivat teekutsuliikehdintää, ja pyrkivät suuntamaan sitä selkeästi demokraattien ja Obaman vastaiseksi. He käyttivät sumeilematta hyväkseen monien amerikkalaisten aitoa turhautumista ja väsymistä finanssikriisin jälkeiseen taloustilanteeseen. Yhdysvaltain poliittinen kulttuuri oli pahoin tulehtunut, ja yli puoluerajojen vihattiin rahan ja lobbareiden vallan kasvua.
Monet maltillisemmat republikaanit olivat tilanteesta hyvin huolissaan, mutta puolue jatkoi valitsemallaan, vastakkainasettelua korostavalla linjalla.
Teekutsuliikkeen myötä entistä radikaalimmat republikaanit alkoivat haastaa puolueen vanhaa kaartia, ja monet maltilliset puolueveteraanit huomasivat hämmästyksekseen putoavansa kongressista jo esivaalivaiheessa. Kongressiin nousseet teekutsuradikaalit vaativat omien arvojensa mukaisen politiikan ehdotonta noudattamista ja vastustivat kaikkia kompromisseja demokraattien kanssa.
Republikaanipolitiikkojen retoriikka alkoi muistuttaa yhä suoraviivaisemmin Fox Newsin keskusteluohjelmien ja puheradion räyhäsuiden kielenkäyttöä. Siinä kaikki perustui vastakkainasettelulle ja viholliskuville.
Kun samaan aikaan demokraatit alkoivat liikkua kohti liberaalimpia arvoja, kuten homoliittojen kannatusta, erityisesti herätyskristityt piirit alkoivat koventaa kielenkäyttöään.
Kongressi alkoi äänestää ennenäkemättömän tiukasti puoluerajojen mukaisesti, mikä käytännössä teki Yhdysvaltain hallitsemisesta äärimmäisen vaikeaa.
Poliitikkojen riidellessä Washingtonissa sydänmailla kyti kiukku, joka kohdistui oikeastaan molempiin puolueisiin.
Samaan aikaan Trumpista oli tullut televisiotähti. Vuonna 2003 alkoi tositv-sarja Diili, jonka isäntä Trump oli. Sarja oli Trumpille lottovoitto, se pelasti hänet taloudellisesti, mutta se piti hänet myös julkisuudessa. Diilissä Trump pystyi vuosikausia rakentamaan imagoaan ilman, että häntä arvioitiin poliitikkona.
Trump laskeutuu liukuportaita
Republikaanit kuvittelivat hallitsevansa lietsomaansa vastakkainasettelua, mutta he lukivat tilannetta väärin.
Republikaanit olivat hävinneet kahdesti presidentinvaalit mustalle Obamalle ja tehneet sen johtopäätöksen, että puolueen oli pakko yrittää kalastaa vähemmistöjen, erityisesti latinoiden ääniä vaaleissa.
Sitten Trump ajoi ohi hädin tuskin verhotulla rasismilla. Hän teki heti kampanja-avauksessaan linjan selväksi:
– Meksiko ei lähetä tänne parhaimmistoaan. He tuovat huumeita. He tuovat rikollisuutta. He ovat raiskaajia, Trump paukutti ensimmäisessä puheessaan.
Trump puhui suoraan niille, jotka kokivat asemansa uhatuksi vähemmistöjen ja globalisaation paineessa.
Republikaanit olivat kannattaneet vuosikausia vapaakauppaa ja liittolaisiin nojaavaa sotilaspolitiikkaa. Trump hyökkäsi suoraan näitä vastaan.
Trump korvasi reaganilaisen kolmiyhteyden trumpilaisella populismilla. Republikaanien päärahoittajat ja veteraanipoliitikot eivät tienneet mitä tehdä. Vuosia republikaaneja oikealla vetäneet Kochin miljardööriveljekset eivät halunneet tukea Trumpia.
Tänä syksynä Charles Koch totesi, että teekutsuliikkeen ja äärirepublikaanin rahoittaminen oli ollut heiltä katastrofaalinen virhe. Veljekset olivat liittolaisineen tukeneet vuosien varrella republikaanien poliittista toimintaa arviolta jopa miljardilla dollarilla.
– Voi pojat, että me mokasimme, mikä sotku, Koch sanoo tuoreessa kirjassaan.
Trump toi uusia äänestäjäryhmiä, mutta karkotti vanhoja
Trumpin aikana äänestyskunnassa on tapahtunut selvä muutos.
Trump on kiistatta tuonut republikaanipuolueeseen uusia äänestäjiä, hän on aktivoinut erityisesti politiikkaan turhautuneita äänestäjiä, jotka ehkä muuten olisivat jääneet kotiin.
Trumpin eliitinvastaisuus toi puolueen kannattajiksi myös tavallisia työväestötaustaisia valkoisia, jotka olivat vuosikausia äänestäneet demokraatteja.
Mutta samalla Trumpista tuli ääriryhmien sankari, presidentti, joka vastusti liittovaltiota. Salaliittoteoriat ja Trumpin omat puheet loivat kuvaa yksinäisestä sankarista, joka vastusti samalla myös omaa puoluettaan ja sen kongressiedustajia.
Tämä kaikki purkautui sitten loppiaisen valtauksessa.
Republikaanien mahdoton valinta
Valtauksen jälkeen Trumpin kannatus on sukeltanut. Riippumattomat äänestäjät ja maltilliset republikaaniäänestäjät näyttävät saaneen Trumpista tarpeekseen. Silti Trumpilla on tapahtuneen jälkeenkin vahvaa kannatusta republikaanien äänestäjien joukossa.
Kongressin republikaaneille tilanne on äärimmäisen vaikea. Koko edustajainhuone valitaan vaaleilla kahden vuoden välein ja republikaaniedustajat pelkäävät menettävänsä paikkansa, jos he suututtavat Trumpin kiihkeät kannattajat. Joko he häviävät puolueen oman esivaalin Trumpin tukemalla ehdokkaalle, tai sitten he häviävät varsinaisen vaalin demokraattien ehdokkaalle, kun trumpistit jättävät äänestämättä.
Republikaanien puoluehallitus (Republican National Committee) ja monet alueorganisaatiot ovat tukevasti trumpistien käsissä. Myös kongressissa on uusia jäseniä, joiden koko poliittinen ura perustuu Trumpin tukemiseen.
Toisaalta republikaanit puolueena tietävät hyvin, että maan on sortumassa puolueen alta. Georgian täytevaalissa juuri loppiaisen alla demokraatit voittivat molemmat jaossa olleet senaattorin paikat. Se oli ennen näkemätöntä, republikaanien pitkään hallitsemassa eteläisessä osavaltiossa.
Vielä vaarallisemmalta näyttää puolueen suurten rahoittajien joukkopako. Esimerkiksi Wall Streetin pankit näyttävän nyt sulkevan republikaaneilta rahahanojaan.
Valtakunnallinen puolue ei voi näyttää äärioikeiston ja salaliittoteoreetikoiden puolueelta.
Myös senaatin republikaanien johtaja Mitch McConnell näyttää nyt tehneen sen analyysin, että demokraattien ajama virkarikossyyte saattaa olla tehokkain tapa tehdä irtiotto Trumpista.
Virkarikostuomiolla Trumpia voitaisiin estää enää koskaan asettumasta uudelleen ehdolle mihinkään julkiseen virkaan, käytännössä tällä siis estettäisiin pyrkiminen presidentiksi uudestaan vuonna 2024.
Mutta virkarikosoikeudenkäynti pakottaa republikaanit ottamaan kantaa Trumpiin. Pitkään Trumpin hampaissa ollut alaskalaisenaattori Lisa Murkowski on suoraan vaatinut Trumpin tuomitsemista ja ilmoittanut olevansa valmis itse eroamaan republikaanipuolueesta, jos siitä on tullut ”pelkkä Trumpin puolue”.
Avainkysymys on se, pystyykö republikaanipuolue pitämään trumpistit tyytyväisinä, ja silti liikkumaan takaisin normaaliksi, vaaleja voittavaksi valtakunnalliseksi puolueeksi.
Äärioikeisto pitää jo republikaaneja pettureina.
Puolueen voi olla vaikeaa yrittää samaan aikaan ratsastaa voimakkaan siirtolaisvastaisella politiikalla ja samalla yrittää kosiskella vähemmistöjä.
Mutta republikaanit tietävät hyvin, että Trumpin ydinkannattajajoukon, vähemmän koulutettujen valkoisten osuus Yhdysvaltain äänestäjäkunnasta laskee koko ajan.
Pelkästään valkoisten vihaisten miesten äänillä ei voi voittaa valtakunnallisessa presidentinvaalissa.
Useimmat republikaanien kannattajaryhmät ovat taantuvia. Yhdysvallat urbanisoituu, nopeimmin kasvava uskontokunta ovat ei-uskovaiset. Nuoret äänestäjät ovat liikkuneet selvästi vasemmalle.
Työväentaustaiset valkoiset voivat tuoda republikaaneille voittoja keskilännen vanhoissa teollisuusosavaltioissa, mutta ne eivät riitä paikkaamaan tilannetta, jos republikaanit alkavat hävitä etelän suuria osavaltioita.
Texasin suurissa kaupungeissa on pitkään äänestetty demokraatteja ja entinen republikaanilinnake on nyt vaa’ankieliosavaltio. Maan toiseksi suurimman osavaltion häviäminen presidentinvaalissa tarkoittaisi republikaaneille vuoren varmaan jättiläistappiota.
Uusi Trump?
Republikaanit sekä pelkäävät että toivovat, että puolueen piiristä nousee uusi, ehkä entistä taitavampi Trump, ehkä hieman hiotumalla populismilla. Tällainen hahmo voisi olla esimerkiksi Fox News talkshow-isäntä Tucker Carlson. Ulkoministeri Mike Pompeo näyttää jo virittelevän omaa kampanjaansa.
Mutta voi kysyä, mikä oikeastaan on trumpismin sisältö ilman Trumpia. Joka tapauksessa uudeksi Trumpiksi haluavan suuri ongelma tulee olemaan se, että vanhalla Trumpilla ei ole aikomustakaan vaieta. Lehtitietojen mukaan hän harkitsee jopa uuden puolueen perustamista.
Se ei nostaisi Trumpia takaisin valtaan, mutta voisi syödä republikaanien kannatusta rajusti. Demokraateilla tuskin olisi mitään sitä vastaan.