Armenia nousi jälleen otsikoihin sotilaskaappauksen uhan myötä. Pääministeri Nikol Pashinyan kamppailee vallastaan, kun armeija vaatii koko hallituksen eroa.
Pääministerin suosio laski laakson pohjalle, kun Armenia menetti syksyllä Azerbaidžanille alueita Vuoristo-Karabahin liepeiltä.
Armenia oli itse valloittanut samat alueet naapuriltaan liki kolme vuosikymentä sitten. Naaputusten riidan historia on pitkä ja katkera.
Armenian nykytilaa seuratessa kannattaa pitää mielessä ainakin nämä neljä seikkaa:
1. Syyssota paljasti Armenian heikkouden
Syksyllä Armenian itäinen naapuri Azerbaidžan aloitti hyökkäyksen. Taisteluissa sen lennokit tuhosivat ohjuksilla armotta armenialaisia panssareita.
Puolitoista kuukautta kestänyt sotiminen muodostui erittäin veriseksi. Ainakin kuusi tuhatta ihmistä kuoli, joukossa paljon siviileitä.
Azerbaidžanin tukena oli itsevaltaisesti johdettu Turkki, joka värväsi taisteluihin myös syyrialaisia asemiehiä. Asetelmasta muodostui osoitus Turkin pyrkimyksestä vahvistaa rooliaan alueella.
Rauhaa yrittivät välittää niin Yhdysvallat kuin Venäjäkin. Azerbaidzan jatkoi kuitenkin operaatiotaan, kunnes sai valvontaansa takaisin alueita, jotka sijaitsevat armenialaisten asuttaman Vuoristo-Karabahin ja Azerbaidzanin välissä.
Tähän ei muulla maailmalla ollut juuri sanomista, koska kyseessä oli Armenian aikoinaan valloittama alue.
Mutta armenialaisilla on sitäkin enemmän aihetta tyytymättömyyteen, ja pääministerin tuoli huojuu.
2. Venäjä ja Turkki vahvistavat asemiaan
Venäjä on Armenian liittolainen, ja sillä on maassa sotilastukikohta. Moskova on kuitenkin tehnyt selväksi, ettei se tule armenialaisten avuksi silloin, kun sotaa käydään kiistanalaisista alueista.
Viime syksyn kiistan loppuselvittelyssä Venäjä kuin vaivihkaa järjesti omat rauhanturvaajansa valvomaan Vuoristo-Karabahin aluetta. Nyt Armeniassa kärjistynyt valtataistelu merkitsee Moskovalle uutta huolta, ja Kremlin tiedottaja Dimitri Peskov sanoi, että osapuolten olisi ratkaistava erimielisyytensä rauhanomaisesti ja perustuslakia kunnioittaen.
Venäjän vaikutuksesta Armeniassa kertoo myös se, että maa panee toivonsa venäläiseen Sputnik-rokotteeseen koronaviruksen torjumiseksi.
Toinen valtaansa vahvistanut maa on Azerbaidžania tukeva Turkki. Sen ja Venäjän autoritaariset vallanpitäjät tuntuvat löytävän yhteisen sävelen silloinkin, kun tukevat yhteenoton vastakkaisia osapuolia.
3. Vuoristo-Karabahin konfliktilla on vuosikymmenien historia
Kiistalla lähinnä armenialaisten asuttaman Vuoristo-Karabahin hallinnasta on pitkä historia.
Neuvostodiktaattori Josif Stalinin aikoina piirrettyjen rajojen mielivaltaisuus kostautui, kun armenialaisten ja azerien välit kärjistyivät vihanpidoksi ja väkivallaksi Neuvostoliiton viime vuosina. Vainot ovat olleet molemminpuolisia.
Lännessäkin aikoinaan tarkkaan seurattu kiista ennakoi Neuvostoliiton hajoamista. Sen tapahduttua maat ottivat rajusti yhteen 1990-luvun alkuvuosina.
Tuolloin Armenia selviytyi vielä voittajana. Sen valloittamien maa-alueiden hintana oli kuitenkin tuhansien ihmisten henki ja naapurien välillä edelleen jatkuva, kuluttava konfliktti.
Osa hintaa on myös Armenian hallitusta vastaan noussut protestimieli, jota maan asevoimien johto näyttää nyt käyttävän hyväkseen.
4. Uskonnot ja kansanmurha muisto kumisevat taustalla
Armeniassa on vallalla ikivanha kristinuskon muoto. Tämä on tehnyt ortodoksiselle Venäjälle luontevaksi nähdä siinä liittolaisensa.
Neuvostoaikaisessa arjessa uskonnot oli kuitenkin sysätty marginaaliin, ja siltä pohjalta Moskova on pitänyt yllä suhteita myös Azerbaidžaniin. Tämä on kuitenkin taustaltaan islamilainen maa, mitä se voi tarpeen tullen korostaa.
Samaa kulttuuripiiriä on myös Azerbaidžania tukeva Turkki – jota kohtaan armenialaiset puolestaan tuntevat kaukaa historiasta kumpuavaa katkeruutta.
Sen syy löytyy yli sadan vuoden takaisesta historiasta, armenialaisten kansanmurhasta, joka tapahtui nykyistä Turkkia edeltäneessä Osmanien valtakunnassa. Joukkotuhon uhrien määrä on yhä kiistanalainen, mutta lukumäärä kohosi joka tapauksessa satoihin tuhansiin – armenialaisten mukaan yli miljoonaan.
Turkki kiistää silti edelleen sen, että kyse olisi ollut etnisestä puhdistuksesta.
Turkin rooli Azerbaidžanin tukijana viime syksynä on pantu merkille Armeniassa. Se tekee armenialaisille entistä vaikeammaksi hyväksyä kärsityn Vuoristo-Karabahin sodassa kärsimänsä tappion.
Kriisiaikoina nousevat esille vanhat vihollisuudet ja historian haamut. Mielialojen kärjistyminen näkyy nyt myös sisäiseen kiistaan ajautuneen Armenian pääkaupungin Jerevanin kaduilla.
Lue myös: