Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kuka tahansa palkansaaja voi miettiä tilannetta, jossa pomo pyytää kymmenen kertaa peräkkäin huoneeseensa ja kertoo aina, että työehdot heikkenevät.
Eero Pekkalalle tämä on todellisuutta. Hän on naudankasvattaja, joka myy eläimensä lihatalo HK Scanille.
– Noin kymmenen viimeisintä muutosta meille maksettavaan tuottajahintaan ovat olleet miinusmerkkisiä, hän sanoo.
Viereisessä karsinassa Sibelius ja Sorjonen työntävät päätään aidan välistä. Ne ovat kohta 18 kuukauden ikäisiä lihanautoja ja viedään sitten Outokumpuun tai Paimioon teurastettaviksi.
Sibeliuksessa ja Sorjosessa on molemmissa noin 350 kiloa myytävää lihaa. Pekkala saa niistä tällä hetkellä 3,30 euroa kilolta.
Kun liha on kulkenut lihatalon linjaston läpi kauppaan ja siihen on lisätty arvonlisävero, Sibeliuksen ja Sorjosen hinta on noussut noin 10–30 euroon kilolta, riippuen onko pakkauksessa jauhelihaa vai sisäfilettä.
Eero ja Asta Pekkala eivät ole katkeria. He pitävät työstään. Mutta heidän mielestään kotimaisen lihan arvostuspuheet ja lihasta maksettava hinta eivät kohtaa. Kyse ei ole kiloa kohden euroista vaan senteistä.
– Lihaa myydään Suomessa halpuudella, Eero Pekkala sanoo.
Tutkijat: Liha on haittoihin nähden turhan halpaa
Liha on liian halpaa, sanovat myös ravitsemus- ja luonnonvaratutkijat.
– Kulutus on ihan turhanpäiväisesti noussut yli ihmisten ja ilmaston tarpeen. Lihasta on onnistuttu tekemään meille vähän liian helppoa ja halpaa arkiruokaa. Tämä koskee erityisesti halvimpia lihatuotteita eli jauhelihaa ja broilerinsuikaleita, sanoo Minna Kaljonen.
Kaljonen on Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkimusprofessori. Hän tähdentää, ettei kyse ole siitä että lihasta pitäisi luopua kokonaan. Vain haitallisen suurista määristä pitäisi päästä eroon.
– Hinta ei vastaa tuotantokustannuksia eikä huomioi ympäristövaikutuksia.
Lihansyönnin dominanssi on melko uusi asia. Kulutus lähti voimakkaaseen nousuun 1960–70-lukujen taitteessa ja on noussut huomattavasti vielä 1990-luvun jälkeenkin.
Naisten lihansyönti on yleisesti ottaen hyvin kurissa, miesten ei. Naisista vain yksi viidestä mutta miehistä neljä viidestä syö viikoittain liikaa punaista lihaa.
Vähentää pitäisi, sanoo myös ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta.
Paljon punaista lihaa sekä makkaraa, leikkeleitä ja lihavalmisteita syövät sairastuvat muita enemmän paksusuolen syöpään, kakkostyypin diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.
– Paksusuolen syövän ja punaisen lihan yhteyttä pidän selvänä. Muiden kohdalla voi olla kyse myös yleisesti epäterveellisistä elintavoista. Lihan liikasyöntiin liittyy myös muita riskejä, kuten paistamisen yhteydessä syntyvät yhdisteet ja raudan kertyminen elimistöön.
Vähentämisestä ei ole minkäänlaista haittaa, Fogelholm sanoo. Proteiinia on nykyruokavaliossa muutenkin riittämiin.
Yllä olevasta graafista näkee, että tasaisen kasvun lisäksi lihansyönnissä on ollut pieniä vuosittaisia notkahduksia. Näin kävi esimerkiksi 90-luvun lamavuosina.
Mutta vuonna 2019 tapahtui käänne, josta tutkijat veikkaavat pysyvää. Lihankulutus kääntyi parin prosentin laskuun, mikä oli Luonnonvarakeskuksen mukaan poikkeuksellinen pudotus.
Suomalaisten kelkka on kääntynyt: lihansyöntiä pitäisi vähentää
Suomalaisten asenteet lihaa kohtaan ovat muuttumassa.
Tätä juttua varten tehdyssä kyselyssä lihansyönnin vähentäminen saa kannatusta. Vähentämistä kannattaa 44 prosenttia suomalaisista, kun vastaan on 39 prosenttia.
Ylen Taloustutkimuksella teettämään kyselyyn vastasi 19.–22. helmikuuta 1 024 suomalaista. Virhemarginaali on noin kolme prosenttia suuntaansa, eli kansa jakautuu melko tasan kahteen leiriin.
Merkittävää on, että sukupuolella ja vastaajan iällä on voimakas vaikutus lihamielipiteeseen.
Nuorimmista eli 18–24-vuotiaista peräti 70 prosenttia on vähentämisen kannalla, kun taas 65–79-vuotiaista vähentämistä kannattaa vain 30 prosenttia.
Vanhemmalle väelle liha näyttää olevan enemmän itsestäänselvyys kuin nuoremmille, jotka pitävät lihaa entistä enemmän vain vaihtoehtona muiden joukossa.
HK Scan: "Tuottaja on oikeassa, että on menettänyt hintaa"
Mutta palataan lihan hintaan.
Eero Pekkala sanoo, että kymmenkunta viime muutosta ovat olleet miinusmerkkisiä. Miksi näin, HK Scanin Suomen-liiketoiminnasta vastaava johtaja Jari Leija?
– Tuottaja on siinä oikeassa, että on menettänyt hintaa. Koronan myötä erityisesti naudanlihan hintaan on tehty muutoksia, koska menekki on ravintolakaupan kärsiessä heikentynyt, Leija sanoo.
Leijan mukaan pitkällä aikavälillä hintakehitys on ollut positiivinen, vaikka onkin selvää, että "tuottajat kaipaavat lisää rahaa". Jos lihaketjuun saataisiin lisäarvoa jalostusta ja tuotteistusta lisäämällä, se sataisi myös tuottajan laariin, Leija uskoo.
Lihatalot HK Scan, Atria tai Snellman eivät yksin määritä, mitä liha maksaa. Kaupoilla on hinnoittelussa iso rooli.
Onko liha liian halpaa, S-ryhmän päivittäistavarakaupan johtaja Sampo Päällysaho?
Päällysaho vastaa kysymyksiin poikkeuksellisesti sähköpostilla, eikä vastaa suoraan itse kysymykseen.
Katteet ovat liikesalaisuus, hän vastaa ja jatkaa: "Hinnoittelemme tuotteemme itse huomioiden vallitsevan kilpailutilanteen sekä suomalaisen kuluttajan ja tuottajan näkökulman."
Kaupan ottama siivu ruoan hinnasta on Päällysahon mukaan pienentynyt – hän viittaa vuonna 2018 tehtyyn selvitykseen. Siinä todetaan, että ruoan hinnanlaskun yhteydessä todella on viitteitä siitä, että kauppa on laskenut katteitaan. Samalla todetaan, että myös tuottajien osuus on kutistunut.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi on tutkinut lihan hinnanmuodostusta.
Hänen mukaansa lihatalot ja kauppa ovat paremmassa asemassa kuin tuottaja.
– Yleinen pitkän aikavälin piirre on, että alkutuottajan osuus on jatkuvasti pienentynyt, Niemi sanoo.
Vuonna 2016 kaupan, ravintoloiden ja teollisuuden osuus Suomen lihamarkkinan rahavirroista oli 2,5 miljardia euroa. Lihantuottajien osuus oli kuusi kertaa pienempi.
Lihantuotannon määrä on kasvanut Suomessa EU-aikana merkittävästi. Lihassa on jo pitkään vallinnut ostajan markkina.
Selkeästi kannattavaa on vain broilerintuotanto. Sen tehokas, teollinen tuotantoketju on selvinnyt voittajana, kun ihmiset ovat keventäneet ruokavaliotaan. Kaikki muu – niin nauta- kuin sikatalouskin – on tappiollista, jos ajatellaan että kasvattajan tulisi saada työstään tuntipalkkaa vastaava korvaus.
Esimerkiksi naudanlihassa kannattavuuskerroin on alle 0,5. Se tarkoittaa, että yrittäjälle jää käteen noin puolet kahdesta asiasta: että tuottajan tulisi saada työstään laskennallisesti 13–14 euron tuntipalkka sekä tuotantoon sidotulle pääomalleen 5 prosentin korko.
Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK:n mielestä tuottajille tulisi kanavoida enemmän tuottoa lihakiloa kohden.
– Tuottajat toimivat yrittäjänriskillä ja tekevät isoja investointeja, jotta Suomessa olisi jatkossakin lihantuotantoa. Heille soisi paremman korvauksen, maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK:n asiantuntija Jukka Rantala sanoo.
Olisiko kaikkien etu, jos liha maksaisi vähän enemmän?
– Teoreettisena kysymyksenä vastaus on, että ilman muuta, Rantala sanoo.
Lihankorvikkeet yleistyvät, mutta hitaasti
Yleisesti liha dominoi vielä suomalaisten ruokalautasia. Kuluttajat ostavat, ja kauppa myy.
Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm ottaa esimerkin Tampereen yliopiston kanssa tekeillä olevasta yhteistutkimuksesta, jossa tutkijoilla on käytössään anonyymi data 50 000 suomalaisen S-etukorttiostoksista kahden vuoden ajalta.
– Datan perusteella lihan dominanssi on valtava. Joukossa on perheitä, joissa ei osteta juuri muuta kuin punaista lihaa. Ne, jotka ostavat voittopuolisesti kasviksia, ovat häviävän pieni porukka, Fogelholm sanoo.
– Pientä siirtymää on kohti lihankorvikkeita eli kasviproteiinituotteita, mutta sekin menee portaittain. Punaisesta lihasta siirrytään todennäköisesti ensin siipikarjaan, sitten kalaan ja vasta sitten kasviksiin.
"On perheitä, joissa ei osteta juuri muuta kuin punaista lihaa."
Professori Mikael Fogelholm
Elintarviketeollisuus on jo haistanut rahan. Lihatalot ja perinteiset elintarvikeyritykset ovat lanseeranneet lihankorvikesarjoja, joita myydään vihreän sävyisissä pakkauksissa.
Jos turhan suuresta lihankulutuksesta halutaan eroon, tarvitaan tutkimusprofessori Minna Kaljosen mukaan muutoksia koko ruokajärjestelmään. Pelkät yksittäiset konstit eivät auta.
– Tekeillä olevissa uusissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa aiotaan kiinnittää lisää huomiota kestävyyteen. Verotusta voitaisiin rukata niin, että ympäristölle kuormittavammat tuotteet maksaisivat suhteessa enemmän. Lisäksi tarvittaisiin lisää esimerkiksi härkäpavun tuotantoa kotimaisen ruokateollisuuden raaka-aineeksi, hän sanoo.
– Ei niin, että vain suitsitaan lihaa, vaan monipuolistetaan tuotantoa.
Lihaan kajoaminen on vaikea asia. Lihaveroista arastikin puhuvat poliitikot ja tutkijat saavat helposti näpeilleen.
– Aika nopeasti syntyy mustavalkoinen kuva, että lihansyöntiä vaaditaan lopetettavaksi kokonaan, vaikka kyse olisi maltillisesta vähentämisestä, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Niemi sanoo.
"Kyllä meidän perheessä on vähän vähennetty lihansyöntiä"
Maataloudessa vain suuri on riittävän kilpailukykyistä. Kun Pekkalat vuonna 2005 päättivät jatkaa Eeron kotitilaa, heillä oli 60 nautaa. Sen jälkeen tilaa on laajennettu nelinkertaiseksi. Uusin lisärakennus, pankkilainalla ja investointituella, on juuri valmistumassa.
Pekkalat eivät kuitenkaan ole vetäneet tehokkuutta äärimmilleen. Karsinoissa saisi eläinsuojelulain nojalla olla 20 eläintä kussakin, mutta Pekkalat pitävät määrän 12:ssa. He haluavat jättää eläimille tilaa, koska laki "laahaa aina vähän jäljessä".
Pekkalat hoitavat tilansa kaksin, mikä tuntuu fakiirin taitoja vaativalta tempulta. Vähäinen vapaa-aika tarkoittaa myös pieniä menoja, he sanovat.
– Asuinrakennukseen on tehty 70-luvulla isompi remontti ja 90-luvulla keittiöremontti. Ajetaan vanhoilla ranskalaisilla autoilla ja hoidetaan tilaa kahdestaan 24/7, Eero Pekkala kuvaa.
Pekkalat eivät pidä sitä herkkuna, mutta eivät tahdo vaihtaa alaakaan niin kauan kuin tulevat toimeen. Moni kollega uupuu, koska työtä on paljon eikä korvauksilla vaurastu. Mitä merkitsisi se, että lihasta maksettaisiin hiukan enemmän?
– Täällä se tuntuisi niin, että vielä kymmenenkin vuoden päästä voitaisiin tuottaa lihaa, Eero Pekkala sanoo.
Kuluttajia on moneen lähtöön, hän muistuttaa, ja joillekin jokainen euro on tärkeä. Mutta hän uskoo, että vaikkapa kolme senttiä lisää kilolta ei tuntuisi keskiluokkaisen kuluttajan lompakossa mitenkään.
Tilalla koittaa päivätöiden aika. Koska Pekkaloiden viisilapsinen perhekin on jauhelihan kulutuksen pääkohderyhmää, on viimeisen kysymyksen aika: pitäisikö suomalaisten syödä vähemmän lihaa?
– Kyllä meidän perheessä on vähän vähennetty lihansyöntiä, Eero Pekkala sanoo ja Asta jatkaa:
– Mutta ei tarvitse kokonaan pois jättää. Kultainen keskitie on parempi kuin ääripää.
Korjaus 8.3.2021 klo 14.15: Muutettu kyselytuloksen 44:ää prosenttia koskeva muotoilu "valtaosa" muotoon "lihansyönnin vähentäminen saa kannatusta".
Kiinnostuitko aiheesta? Lisää Yle Areenassa:
Voiko tätä syödä? -dokumenttisarjassa huippukokki Henri Alén ja biotekniikan tohtori Lauri Reuter matkustavat Japanista Meksikoon selvittämään, miten ruokaa tuotetaan tulevaisuudessa.
Lue lisää:
Koronakevät sekoitti lihamarkkinat – naudan sisäfilettä myyty jopa alle kympillä kilo