Kyllä ennen kaikki oli paremmin

Hämeenlinnassa on avautunut näyttely, joka saa paatuneimmankin menneisyyden haikailijan toisiin ajatuksiin.

Museo Skogsterin näyttely ”Ennen kaikki ei ollut paremmin” tarkastelee elämää, joka meille näyttäytyy outona, hullunkurisena ja jopa vaarallisena.

Ennen vanhaan ihmiset tekivät töitä kirjaimellisesti henkensä kaupalla. Tässä hartsataan tynnyriä Saxelinin oluttehtaalla 120 vuotta sitten.

Onnettomuus töissä saattoi ajaa köyhäinhoidon armoille. Ensimmäinen kattavampi työturvallisuuslaki säädettiin vasta 1930-luvulla.

Vielä pitkään mentiin työmaille villapuseroissa ja saappaissa. Työhön suunnitellut suojavarusteet alkoivat yleistyä vasta 1970-luvulla.

Tuohon aikaan ei vielä ollut tietoakaan internetistä, sähköpostista, älypuhelimista – tai kännyköistä ylipäänsä.

Muovimattoja, homehtuvia valesokkeleita, asbestia, lyijypitoisia matkamuistomukeja, tupakansavua sisätiloissa. Värikylläisyydessä pesi muutakin kuin ihanaa 1970-luvun retroa.

Eikä ihan turvallista ollut kenkäkaupassakaan.

Vielä 1950-luvulla kenkäröntgen helpotti oikean kokoisten kenkien löytämistä lapsille. Sovitettavat kengät jalkaan ja jalka laitteeseen! Yläosan aukoista kurkistettiin, oliko kenkä varmasti sopivan kokoinen.

Varsinkin myyjät saattoivat ajan mittaan altistua melkoisille säteilymäärille. Tämä laite oli käytössä Mäkisen jalkineliikkeessä Hämeenlinnassa. Laitteita oli muissakin kaupungeissa.

Täysautomaattiset pyykkikoneet tulivat Suomessa markkinoille 1970-luvulla. 1950-luvulla pulsaattorikoneet helpottivat työtä hieman. Sitä ennen kaikki tehtiin käsin.

Kankaat keitettiin, hierottiin pyykkilautaan tai hakattiin pesukartulla.

1950-luvulla viidesosa kotitaloustöihin käytetystä ajasta meni pyykinpesuun. Raskaudeltaan sitä verrattiin metsätöihin ja kivenhakkaamiseen.

Ruoka on vahvasti sukupolvikokemus. Toisin kuin meille, menneille sukupolville olennaista tuossa kokemuksessa oli usein ravinnon riittämättömyys. Kuvassa 1960-luvun ruoka- ja sekatavarakauppa.

Toisen maailmansodan jälkeen monet suomalaislapset kärsivät aliravitsemuksesta. Yhdysvalloista saatiin avustuksena maitopulveria ja laardia eli sian rasvaa.

Viimeinen laajamittainen nälänhätä koettiin 1866-1868. Ihmiset kiersivät kylästä ja talosta toiseen kerjäten ruokaa. Kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä kuoli nälkään – ehkä myös tämä Padasjoella kuvattu kerjälaispoika.

Ennen kaikki ei siis todellakaan ollut paremmin. 1890-luvulla eläneet orpolapset tuskin osasivat edes hurjimmissa unelmissaan kuvitella sitä yltäkylläisyyttä ja turvaa, jossa me elämme.