Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Vanhoissa naisten alushousuissa ei ollut haarasaumaa, kun taas uusimmissa ei sen ympärillä muuta olekaan.
Näin on tiivistetty alushousujen kankaista kehitystä lahkeellisista avomalleista stringeihin. Aiheesta on koottu lukuisia näyttelyitä; parhaillaan vaatekappaleen historiaa esittelee Pietarsaaren museo näyttelyssään Hameen alla 2.0.
Vaikka vanhimmat näyttelyihin säilyneet alushousut saattavat huvittaa ulkomuodollaan, niiden tulo tavallisten naisten käyttöön oli vakava ja pitkä prosessi.
Alushousut alkoivat yleistyä niin sanotun rahvaan keskuudessa 1800-luvun lopulla.
– Vielä 1930-luvulla ja jopa toisen maailmansodan jälkeenkin kerrotaan olleen naisia, jotka menivät hautaan asti ilman pöksyjä, sanoo folkloristiikan dosentti Kati Mikkola, jonka alushousujen historian lyhyys aikanaan yllätti.
Nykyään alushousut ovat useimmille itsestäänselvyys, mutta muodit muuttuvat. Kiinnostava kysymys onkin, tuleeko joskus vielä aika, jolloin alushousuttomuudesta tulisi taas suosittua, pohtii Mikkola.
Käytännöllisyydestä kahta kantaa
Pohjoisessa ei pitkään koettu tarvetta naisten alushousuille: alushame ja pitkä paita hoitivat asian.
– Jos talvella oli paljon lunta, piti laittaa jotain säärien ympärille, etteivät ne palele. Mutta alushousuja ei tarvittu, tiivistää Pietarsaaren museonjohtaja Carola Sundqvist.
Alushousujen puolesta alkoivat puhua erityisesti opettajat. He nostivat esiin käytännön perusteluja: housut paitsi pitivät päällysvaatteet puhtaina, lämmittivät, vähensivät sairastamista ja lisäsivät mukavuutta.
Kun talvipakkasella esimerkiksi kannettiin vettä pitkissä hameissa, vesi läikkyi, hame jäätyi ja hankasi reisiä verille, sanoo Mikkola.
Yhden käytännöllisyys oli kuitenkin toiselle epäkäytännöllisyyttä: alushousut estivät kätevän ja helpon tavan: seisaaltaan pissaamisen.
Kun alushousut alkoivat yleistyä, ne olivatkin ensin avohousuja melko pitkine lahkeineen, kertoo tekstiilikonservaattori Ann-Mari Kniv-Sandelin Pietarsaaresta. Seuraava vaihe olivat luukkuhousut. Ennen kuminauhojen tuloa laitettiin napit molemmille sivuille, jotta housut sai laskettua alas.
Alushousujen käyttöä lisäsi myös liikunnan ja urheilun yleistyminen kouluissa.
Alushousuista tukea löyhälle moraalille?
Käytännön asioitakin vahvempia esteitä löytyi syvemmältä asenteista. Tuohon aikaan naiset pukeutuivat hameisiin; kaksilahkeisuus oli miesten asia, jota ei haluttu muuttaa.
– Miehille alushousuissa oli kyse vain yhden vaatekerran lisäämisestä, naisille taas siitä, että yksilahkeisista tehdään kaksilahkeisia, tiivistää folkloristiikan dosentti Kati Mikkola.
Alushousut tulivat lähelle intiimejä alueita, ja siksi ne saivat osakseen seksuaalisuuteen liittyvää vihjailua. Niiden katsottiin jopa viittaavan löyhään moraaliin: nainen joutui turvautumaan alushousuihin, jos siveyden suojaaminen ei muuten tahtonut onnistua. Alushousut saivatkin muun muassa pilkkanimen siveyden suoja.
– Saatettiin sanoa, että ei se auta, vaikka niitä olisi kahdet päällekkäin.
Sinänsä varhaiset alushousut eivät malliltaan tuoneet mieleen nykykäsityksen mukaista naisellisuutta: miesten ja naisten housut eivät juuri eronneet toisistaan, vaan molemmissa oli korkea vyötärö ja pitkähköt lahkeet.
Tosin samantyyppisellä retoriikalla sivallettiin uusia muoteja laajemminkin. Esimerkiksi kovat kaulukset laittaneiden miesten moitittiin haluavan vain hamuta naisten suosiota.
– He saattoivat kuulla heittoja: kova kaulassa, toinen housuissa, sanoo Mikkola.
"Housujaloiksi" tiedetyille huudeltiin
Alushousujen tulon alussa miesten ennakkoluuloilla oli iso merkitys. Yleisemmässä katsannossa kyse on kuitenkin sukupolvikysymyksestä, folkloristiikan dosentti Kati Mikkola muistuttaa.
Naiset, jotka eivät olleet tottuneet käyttämään alushousuja, kokivat ne hyvin hankaliksi. Sen sijaan niillä, joiden vaatevarastoon pöksyt kuuluivat pienestä pitäen, tilanne oli aivan toinen.
– On tiedostettava, että alushousujen käytön pioneerit laittoivat itsensä alttiiksi kaikenlaisille pahoille puheille. Muistelukerronnassa on esimerkkejä suoranaisesta vihasta ja pilkasta, sanoo Mikkola.
Jos saatiin vihiä siitä, että joku on alkanut käyttää alushousuja, miehet saattoivat tiellä kulkiessaan huudella, että siinä se housujalka menee. Tansseissa taas oli tapana nostella hameenhelmoja, jotta nähtäisiin löytyykö niiden alta alushousut.
Jos pöksyistä näkyi vilauskin, se oli suuri häpeä.
Nuivan suhtautumisen vuoksi muistelukerronnassa onkin paljon mainintoja siitä, miten alushousuja teetettiin, pestiin ja kuivatettiin salaa: yöllä, metsän siimeksessä tai vähintään muun pyykin takana tai lakanoiden alla.
Samaa häpeän perua oli housujen nimeäminen nimettömiksi.
Päällyshousut hyväksyttiin vasta paljon myöhemmin
Vaikka alushousujen vastustuksen perusteluissa voi nähdä ristiriitaisuutta ja epäloogisuutta, ei syitä aikanaan sen kummemmin avattu.
– Alusvaatteista ei puhuttu. Alushame ja alushousut olivat hävettäviä, ja niistä puhuminen olisi ollut liian rohkeaa. Samoin kuin edelleen osa on sitä mieltä, ettei kuukautisista tai seksistä pidä puhua – alushousut olivat samaa ilmiötä, sanoo etnologian ja antropologian sekä museologian yliopistonopettaja Arja Turunen Jyväskylän yliopistosta.
Päällyshousujen historiasta väitellyt Turunen sanoo, että alushousujen ja housujen levittäytymistä hidastivat osittain samat asiat: molemmat olivat alunperin miesten vaatteita, ja niiden siirtymiseen myös naisten käyttöön liittyy väistämättä sukupuolisuus ja seksuaalisuus.
Toisaalta muutokset osuivat eri aikaan ja erilaiseen yhteiskuntaan. Alushousut alkoivat yleistyä paremman väen, sitten keskiluokan ja vasta lopulta myös niitä vierastaneen kansan parissa.
Naisten päällyshousut taas saivat hyväksynnän vasta pitkään toisen maailmansodan jälkeen, muistuttaa Turunen.
Lue seuraavaksi: Naisten housujen käyttö oli maailmanlopun enne
Nykyään housut ovat neutraalin pukeutumisen merkki, kun taas hameen valinta on naiseuden ilmaus. Yhä oletetaan, että nainen valitsee juhlaan hameen, ja esimerkiksi presidentin itsenäisyyspäiväjuhlan etiketissä sitä edellytetään.
Arja Turunen toivoo, että vaatteet olisivat sukupuolittuneisuuden sijasta erityyppisiä ja huomioisivat erilaiset vartalot.
– Että valikoima huomioisi sen, ettei haluta olla kapeasti miesten tai naisten vaatteissa. Mitä jos vaatekaupassa olisi vain vaatteita?
Miesten hameen käyttöä on odotettu pitkään, mutta sen laajempi tuleminen vaatisi Turusen mukaan trendsetterin. Hän seuraa kiinnostuneena julkista keskustelua siitä, miten vaatteista karsittaisiin sukupuolen leima.
– Kehitys voi olla yllättäväkin.
Jutun lähteenä on käytetty myös kirjaa Säädyllistä ja säädytöntä – Pukeutumisen historiaa renessanssista 2000-luvulle (toimittaneet Anna Niiranen ja Arja Turunen) sekä Taina Myöhäsen gradua Nimettömät näkyvillä – Naisten alushousut ja katsomisen kulttuuriset säännöt (Helsingin yliopisto 2004).
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 10.5. kello 23 saakka.