Dinosaurukset yllättävät yhä uudelleen
Ei viikkoakaan ilman uutta tietoa
Yleisesti kai oletetaan, että dinosaurusten evoluution iso kuva on selvillä ja pääkysymykset vastattu. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Emme ole edes löytäneet kuin arviolta alle kolmanneksen dinosauruslajeista.
Paleontologi Riley Black
Paleontologialla on yhä enemmän keinoja täydentää kuva menneisyyden todellisista eläimistä. Entisaikoina vahingossa löytyneet muhkeat luut panivat varmasti epäilemään, että ne olivat kuuluneet jollekin myyttiselle otukselle.
Wuchengissa kerrotaan, että lohikäämeet lensivät Tyynen taistelijan vuoren ylle mutta taivaan portit olivat kiinni eivätkä lohikäärmeet päässeet sisään. Ne putosivat kuolleina alas ja painuivat maan sisään. Sen vuoksi sieltä löytyy lohikäärmeiden luita.
Kiinalainen historioitsija Qu Chang noin vuonna 300 eaa.
Brittiläinen biologi, anatomi ja paleontologi Sir Richard Owen tuli fossiileja tutkiskeltuaan siihen tulokseen, että maapallolla oli täytynyt kauan sitten elää kokonainen liskoihin kuulunut eläinlahko.
Vuonna 1842 hän nimesi sen:
deinos = hirveä + sauros = lisko = hirmulisko
Silloinpa ei tiedetty, että dinosaurus voisi olla pienempi kuin pienin kolibri. Lentokykyisellä minidinolla Oculudentavis khaungraaella, joka lisättiin dinosaurusten sukupuuhun viime vuonna, oli hädin tuskin sentin mittainen pääkallo.
Ensimmäisenä lajina tieteellisesti nimetty
Megalosaurus bucklandii, "Bucklandin valtava lisko", oli 1,4-tonninen lihansyöjäsaurus 167 miljoonan vuoden takaa.
1800-luvulla sen pääteltiin tömistelleen neljällä jalalla. Sittemmin tiede on nostanut sen kävelemään takajaloillaan.
Dinosaurustutkimus on
fossiilien etsimisen lisäksi
kerroskuvausta ja kemiaa,
anatomista vertailua muihin
menneisiin ja nykyisiin eläinlajeihin, muinaisten elinympäristöjen tutkintaa,
3D-malleja ja paleotaidetta.
Vastauksia etsitään luista ja hampaista,
pehmytkudoksista,
munista,
jalanjäljistä ja ulosteista.
Höyhenlöydöt todistavat, etteivät dinosaurukset oikeastaan kuolleetkaan sukupuuttoon runsaat 65 miljoonaa vuotta sitten.
Dinosauruksia oli kaikkialla maapallolla. Niin on niiden jälkipolviakin.
Linnut pesivät yhdellä dinosaurusten sukupuun oksista. Kaikki tämän päivän linnut ovat yhden teropodilinjan jälkeläisiä.
Paleontologi Julia Clarke maailman kymmenentuhannen lintulajin ja suurten petosaurusten sukulaisuudesta
Uusinta uutta dinosauruksista – kuusi poimintaa tänä vuonna julkaistuista tutkimuksista
2,5 miljardia. Niin monta Tyrannosaurus rexiä ehti elää Pohjois-Amerikassa, jossa laji piti valtaa 1,2–3,6 miljoonaa vuotta. Kerrallaan elossa oli noin 20 000 aikuista yksilöä, laskivat Berkeleyn ja San Diegon yliopistojen tutkijat.
Laskelman pohjana oli muun muassa se, kuinka suuren reviirin aikansa ravintoverkon huipulla ollut peto vaati.
Toisen alkuvuotisen tutkimuksen mukaan T. rexeillä oli reviireillään sellainen valta, että se selittää keskikokoisten dinosaurusten oudon puuttumisen senaikaisista fossiililöydöistä. Ruokaa ei kertakaikkiaan riittänyt, päättelivät New Mexicon ja Nebraskan yliopistojen tutkijat.
Isokin syntyy pienenä. Kiinasta löytynyt alle kuuden sentin mittainen jalanjälki on ainutlaatuinen muisto stegosauruksen poikasesta sadan miljoonan vuoden takaa.
Ulkonäkö oli jo kuin vanhemmilla, mutta kissan kokoisella poikasella oli aika lailla kasvamista, ennen kuin siitä tuli viisi- tai jopa seitsentonninen aikuinen.
Sellaisena se oli kanta-astuja, mutta pikkuisena se hipsi yllättäen varpaillaan, todetaan kansainvälisessä tutkimuksessa.
Sileiksi hioutuneet nyrkinkokoiset kivet löytyivät aivan väärästä paikasta: Yhdysvaltain Wyomingin osavaltiosta, vaikka geologia kertoi, että niiden olisi pitänyt olla Wisconsinissa, lähes tuhannen kilometrin päässä.
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa päätellään kivien saaneen kyydin dinosauruksen mahassa noin 150 miljoonaa vuotta sitten ja jääneen maastoon, kun otus kuoli ja maatui. Ruhosta ei säilynyt mitään löydettäväksi.
Kasvinsyöjäsaurukset ehkä nielivät kiviä vahingossa kasvien mukana, mutta mahakivillä saattoi myös olla syynsä. Ne auttoivat hienontamaan kasvikuituja mahalaukussa tai toivat ruokavalioon mineraaleja, tutkijat arvelevat.
Tässä on yksi tuoreista tulokkaista tuntemiemme dinosaurusten joukkoon: hadro- eli ankannokkasauruksiin kuulunut kasvinsyöjä, Yamatosaurus izanagii.
Löytö muuttaa käsitystä hadrosaurusten levittäytymisestä maapallolla. Reitti ei kulkenutkaan Pohjois-Amerikasta Aasiaan, vaan päinvastoin. Aikaa myöten liikenne Beringin maakannaksen yli muuttui kaksisuuntaiseksi, kansainvälisessä tutkimuksessa päätellään
Runsaat 70 miljoonaa vuotta sitten elänyt otus on kaikkien aikojen ensimmäinen myöhäisen liitukauden dinosauruslöytö Japanista. Tätä ennen ei ollut mitään näyttöä siitä, että Japanissa olisi ollut dinosauruksia vielä niiden joukkotuhon kynnyksellä.
Llukalkan aliocranianus on toinen vastikään löydetty dinosauruslaji. Abelisauruksiin kuuluneen lajin edustaja eli Patagoniassa vain hieman ennen suurta leimahdusta, asteroidituhoa, joka teki lopun dinosaurusten valtakaudesta.
Nimen alkuosa , "kauhua herättävä", annettiin syystä: jos jopa yhdeksänmetrinen, erittäin vahvaleukainen, teräväkyntinen ja hajuaistiltaan tarkka peto tuli vastaan, oli saaliseläinten syytäkin kauhistua.
Argentiinalaistutkijoiden mukaan löytö on erityisen merkittävä siksi, että se vahvistaa Patagonian abelisaurusten olleen monilajisia ja -lukuisia vielä dinosaurusten vihoviimeisinä aikoina. Uusien lajien evoluutio katkesi kesken, tutkijat päättelivät.
Kaikki kunnia tilastoanalyyseille ja tietokonesimulaatioille, ja epäilemättä ne ovat dinosaurustutkimuksen tulevaisuutta, mutta joskus asioita on hyvä yksinkertaistaa. Paleontologiassa se tarkoittaa, että otetaan luu käteen ja pysähdytään ajattelemaan, että se on kuulunut elävälle, hengittävälle yksilölle.
Paleontologi Steve Brusatte
Tekijät
Lähteet
Julkaistu 8.5.2021 16:26